PARASTA TERAPIAA

12/04/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt se alkaa. Aurinko paistaa, ulkona on ihanaa. Niin ihanaa ettei tee mieli mennä kotiin lainkaan. Viis siitä jos ruoka-aika vähän siirtyy, näistä keleistä on vaan nautittava. Itseäni alkaa omatunto soimaamaan, jos en pääse ulos nauttimaan jok’ikisestä auringonsäteestä.

Tänään kurvattiin päiväkodin ja eskarin jälkeen metsäretkelle ja hevosia ihmettelemään. Kun itse kasvoin lähiössä ja leikin metsässä päivittäin, en aina muista ettei se ole omille kaupunkilaislapsilleni samanlainen selviö. Toki luonto on lähellä kokoajan ja saamme kaupungissakin nauttia vehreistä maisemista ja metsän eläimistä. Mutta pitäisi silti muistaa enemmän käydä samoilemassa tuolla ihan oikeassa kunnon metsässä, jossa ei ole valmiiksi tallottuja polkuja ja kaupungin ääniä.

”Äiti, tiedätkö että tämä on terapiaa?” kysyi lapsi kulkiessamme hiljaa pitkin metsää.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TARUN POLTTARIT

11/02/2016

Onhan se vähän epäreilua pelästyttää toinen tunkemalla lauantai-aamuna ennen kahdeksaa kotiin, iskeä kypäräkamera päähän ja pistää toinen kävelemään yksin metsäpolkua niin kauan että vastaan tulee hevonen ja ratsastaa hepalla sitten tallille jossa odottelee polttariporukka hihitellen. Varsinkaan kun ei se siihen loppunut, vaan seuraavaksi morsiamen piti syöttää hevonen, siivota karsina ja ottaa kiinni vielä kaksi kanaa ja kukko. Sitten monot ja sukset jalkaan ja narulla hevosen perään. Mutta kerrankos niitä polttareita vietetään. Loppuilta kuitenkin vietettiin rennosti mökillä syöden, saunoen, paljuillen ja karaokea laulellen. Häitä odotellessa!

Hääparin blogi löytyy muuten täältä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OLI SIINÄ ELÄINTENRAKASTAJAT TAAS AIKA ONNESSAAN

13/05/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.