Jatkuvaa miettimistä, että mitä syödään, sitten että tätä ruokaa tuli nyt ihan liikaa ja lopuksi että riittääköhän tästä nyt varmasti kaikille tarpeeksi
Aamuisia ja iltaisia leivänpahhtimen pommppauksen ääniä
Leluista ja astioista muodostuvia asetelmia pöydillä
Pyykinpesukoneen jatkuvaa hurinaa
Keskellä olkkaria nököttävä pyykkiteline
Haaveilua ihan omasta kylpyhuoneesta
Kaikkialle syntyviä kasoja, vaatteimyttyjä ja pikkusälää taskujen pohalta
Jatkuvaa käsien pesua
Kolmelle eri aikaan lähtevälle koululaiselle heippojen sanomista
Kolme kertaa viikossa pikkuisen kerhorepun pakkaamista
Jokailtaista uuden lukkarin tarkistamista ja herätysten asettamista
Viestejä lapsilta että saanko mennä kaverille, saako lisää peliaikaa, saako olla vielä vähän kauemmin ja että mä lähden nyt kotiin
Viestejä mieheltä että tehdäänkö vaihto kohta leikkipuistossa, kumpi käy kaupassa tai muistithan avaimet
Viestejä kavereilta että ei haittaa vaikka unohdit vastata edelliseen, täälläkin kauhea kiire kokoajan, nähtäispä pian ja oispa viiniä
Aina yksi peijakas banaanikärpänen jossain
Lattialla lojuvia eriparisukkia
Kylppärin patterilla vuorotellen kuivumassa kumisaappaat tai uikkarit
Hetkellistä kummallista hiljaisuutta ja seesteisyyttä
Painimatseja, naurua, kiljuntaa ja juoksuaskeleita
Hammastahnaa kummallisissa paikoissa
Pieni haikeus taakse jäävästä kesästä, iloinen odotus saapuvasta syksystä
Helpottavasti kovaa vauhtia täyttyvä työkalenteri
Helpottavasti muuten tyhjä perhekalenteri
Ylähyllyille turvaan nostettuja lego-rakennelmia
Haaveita siitä, että pääsisi taas tekemään enemmän sisustuspostauksia
Vitamiinien tankkausta ja jatkuvaa oman olon tarkkailua
Sohvatyynyjen alle haudattuja Aku-Ankkoja ja leikkihedelmiä
Aku-Ankkoihin uppoutuneita lapsia (yhdessä mytyssä sohvan nurkassa)
Yrityksiä mennä ajoissa nukkumaan
Yrityksiä lopettaa sokerin syönti
Pilvet upeiksi värjäävien auringonlaskujen ihailua iltapuuron äärellä
Haleja, pusuja ja silityksiä
Petaamattomia sänkyjä
Loppuun asti viemistään odottelevia projekteja
Hammaspesuja, iltasatuja ja nukkumaan peittelyä
Onnea, onnellisuutta, kiitollisuutta (ajoittaisesta hermojen kiristelystä huolimatta)

Arki = elämä

Vietettiin Myyn 2-vuotissyntymäpäiviä viime sunnuntaina pienellä porukalla pihallamme. Meillä oli hyvin saman tyyliset ja hyväksi havaitut juhlat vuosi sitten ja onneksi säät hellivät meitä tälläkin kertaa. Muuton koko juhlat olisivat varmaankin jääneet pitämättä, jos ulkona ei olisi voinut olla.

Tykkään järjestää juhlia, mutta mikään leipoja en ole. Meidän juhlissa onkin yleensä hyvät, mutta ainakin osin muiden tekemät tarjoilut. Kakun tein kuitenkin tälläkin kertaa itse, kuten usein teen hyödyntäen kaupan valmiita kakku -ja torttupohjia. Täytekakun täytteen teen yleensä kaupan maustetuista rahkoista, banaanista ja marjoista – niin tänäkin vuonna. Päälle tuleva kerma meni kuitenkin piloille, kun blenderiin (kyllä, teen siinä kermavaahdon, sillä en omista edes vatkainta) pääsi vettä. Ihan hieno kakku siitä silti tuli. Koristeluun käytin tuoreita ja kuivattuja marjoja, syötäviä kukkia sekä sitruunaista tuorejuustoa.

Meidän perheen juhliin olen useamman vuoden käynyt ostamassa koristeet ja kertikset Pop up kemuista, jotka tänä vuonna lahjoittivat meille juhliin kaikkea ihanaa ja tarpeellista. Biohajoavat ilmapallot, joista muutama täytettiin heliumilla, pinjatan sekä erilaisia ekologisia kertakäyttöastioita sekä servettejä. Pop up kemujen valikoimista löytyy vaikka ja mitä ihanaa, ja jos mahdollista, suosittelen käymään heidän keskustan kaupassaan hypistelemässä niitä myös livenä. Valikoimista löytyy mun juhlatarvike-lempparimerkit My Little Day ja Meri Meri.

Myy itse odotti innolla juhlia ja puhui niistä taukoamatta koko viikon. En tiedä miten paljon hän tulevasta ymmärsi, mutta jopa tuntemattomille vastaantulijoille hän höpötteli synttäreistä, juhlista ja siitä että on kaks (vuotta)! Niin ja lahjoista, joillaisia hän saikin ihania. Nukelle vaatteita kirpparilta, puisia ja biomuovisia hedelmiä tulevaan leikkikeittiöön ja puiset palapeli-palikat.

Parasta oli tietysti itse juhliminen, eli sukulaisten ja ystävien näkeminen, höpöttely ja herkuttelu. Koska pihalle kaikkien tavaroiden roudaaminen on itsessään jo aikamoinen show, helpotimme taakkaa tilaamalla tarjottavaksi pizzaa. Pizzat meille tarjosi Pizzarium, joiden jättimäiset levypizzat ovat aiemminkin olleet juhlien pelastus. Ja minulle jäi aikaa sitten näperrellä kaikkea muuta tärkeää, kuten etsiä syötäviä kukkia ja tehdä niistä hienoja jääpaloja. Hahaha.

Lämmin sunnutai-iltapäivä meni siis rennossa meningissä ja samalla juhlimme myös mieheni 16 vuotta täyttänyttä esikoista, aikamoista! Oli niin kiva juhlia, että ajattelin pitkästä aikaa juhlistaa myös omia synttäreitäni ensi kuussa vähän isommin, jos mahdollista. Koska miksi ei, kun aihetta juhlaan kuitenkin on!

Siitäkin huolimatta, että kyseessä oli tuttu parturi, olin aika yllättynyt siitä, kun Kaapo täysin omatoimisesti varasi sekä itselleen että veljelleen ajan hiustenleikkuuseen. Hän vain ilmoitti, että oli tehnyt ja mihin aikaan he toiselle puolen kupunkia ratikalla lähtisivät. Oukkidoukki, pitäähän lomalta palata kouluun siistissä tukassa!

Itselläni sattui olemaan asioita kaupungilla hoidettavana samoihin aikoihin, joten kävin samalla nappaamassa poikien valmiista hiuksista kuvat kampaamon edessä. Vaikka olen aina tykännyt pojilla myös vallattomista kutreista, kyllä tällainen siisti leikkaus on vaan tosi skarppi sekä fressi ja joka parturikäynnin jälkeen tuntuu, kun he olisivat kasvaneet yhtäkkiä vuosia (ja minä siinä samassa).

Itse olen käynyt viimeksi alkuvuodesta kampaajalla. Se hyvä puoli tässä omassa värissä on, että näköjään näinkin pitkään pärjää pakon edessä ilman. Kun ei juuri tee myöskään mitään lämpökäsittelyjä (föönaus tai suoristus) niin hius on pysynyt latvoja myöten yllättävän hyvässä kunnossa. Pian tahtoisin kuitenkin kampaamokäsittelyn joka puolestaan nuorentaisi muutaman vuoden – eka ihan kokopitkä harmaa hius nimittäin bongattu hiljattain!

– 89,5 cm / n 12 kg / vaatekoko 92 / kenkä 25
– Osaa ja haluaa pukea itse (housut, paidan, sukat, kengät, ulkohousut)
– 16 hammasta
– Kovin energinen ja touhukas, säntää etenkin ulkona nopeasti leikistä toiseen
– On fyysisesti taitava, esim kiipeää korkealle kiipeilytelineeseen, hyppii trampoliinilla ja kulkee vaikeassa maastossa ketterästi
– Nukkuu yhdet parin tunnin päikkärit
– Puhuu paljon, usean sanan lauseita ja pääosin ymmärrettävästi
– Ymmärtää yhtä hyvin suomea ja ruotsia ja pääosin puhuu niitä myös erikseen, riippuen kumpaa hänelle puhutaan, mutta suomen kieli on ehkä puheessa hitusen vahvempi (sitä puhutaan kotona enemmän)
– Joitain sanoja hän käyttää pääosin kuitenkin vain ruotsiksi, kuten famppu (syli), andra (toinen), hårstrå (hius), kotte (käpy)
– Joskus harvoin kieli kuitenkin sekoittuu, hän saattaa sanoa odota lite, tosi bra tai natipaita.
– Välillä hän saattaa, vaikka omissa leikeissään, sanoa saman asian peräkkäin molemmilla kielillä, kuten nukelle kaikki on hyvin / allt är bra.
– Käytössä on myös jotain ihan omia sanoja, kuten angit (vang/vaunut) ja poikkat (pojkar/pojat)
– Vaikka omaa tahtoa löytyy, asioista voi myös yrittää keskustella ja neuvotella
– Hän muistaa asioita joita on tapahtunut ja jopa minne on aiemmin jättänyt jonkin esineen
– Tykkää potkupyöräillä ja skootata sekä olla vanhempien kyydissä pyörän kyydissä, eikä ikinä unohda laittaa kypärää
– Tykkää myös leikkiä heikkalaatikolla ruoanlaittamista (myös yhdessä kavereiden kanssa), hoitaa nukkea, rakentaa duploilla, tehdä palapelejä sekä katsella kirjoja – pyydettäessä jopa siivoaa leikit, tai ainakin osan
– Matkimiseen liittyvät leikit ovat myös suosiossa, kuten puhelimessa leikisti puhuminen, nukkumaan meneminen ja erilaiset pukuleikit
– Pitää myös laulamisesta (ja niiden kuuntelusta) ja osaa ulkoa tai pitkiä pätkiä ainakin laluista Etana Elli, Käy Muumilaaksoon, Hämä-hämä-häkki, Sataa sataa ropisee, Ihahhaa …
– On reipas ja sosiaalinen, ei pelkää jutella ja vilkutella tuntemattomillekaan
– Saattaa pelästyä kovia ja yllättäviä ääniä tai lähestyviä autoja tai helikopteria
– Tunnistaa ja osaa osoittaa useimmat tavalliset värit
– Osaa laskea kymmeneen (tai ainakin seitsemään)
– Ulkona osoittelee näkemäänsä ja sanoo niitä nimeltä: hauva, traktori, tyyppi, lentokone…
– Pyytää kirkkain silmin päästä kauppaan ostamaan jäätelöä (eli jäätyliä) tai kahvilaan pillimehulle
– Lempiherkkuja on myös juusto, smoothie, rusinat (ja tästä eteenpäin varmaan myös kakku ja keksit)
– Vastaa kohteliaasti kyllä/ei kiitos (myös silloin kun kyseessä on kehoitus, ei kysymys)
– Haluaa antaa paljon haleja, pusuja sekä silityksiä, halaa ja suukottaa (tai lähettää lentosuukon) aina lähtiessä ja tavatessa
– Tykkää ponnareista, pinneistä ja haluaa usein pukeutua mekkoon
– Tykkää myös hämähäkeistä, kuraleikeistä ja mopoista
– Hassuttelee, vitsalee, juksaa, ilmeilee
– Haluaa nukkua unilelujen kanssa ja käyttää tuttia nukkumaan mennessä
– Tuntuu välillä jo niin kovin isolta, vaikka onkin vielä ihan pikkuinen
– On vielä kotihoidossa ainakin seuraavat puolivuotta, ehkä vuoden. Ensi viikolla alkaa kerho.

Vanhemmat ikäsarjan postaukset: 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK, 1,5 VUOTIAANA

Jos naapurin vaunujen lainaaminen tuotti suurta iloa, arvatkaapa miten kiva juttu on ihan omat nukenvaunut! Sellaiset nimittäin löytyi sukulaisen jemmasta ja nyt ne ovat iki-onnellisen pikkuäidin, eli Myyn ikiomat.

Vaikka itse olen minimalistisuuden kannattaja asuu sisälläni myös tunteellinen hamstraaja, joka luo tunnesiteitä esineisiin. Edelleen suren sitä, että omat Barbiet, My Little Ponyt ja Playmobilet miljoonine tarvikkeineen myytiin joskus aikoinaan. Samaan aikaan toki ymmärrän myös sen, ettei niitä olisi voinut säilöä varmuuden vuoksi kolmeakymmentävuotta.

Siksi ilahdun erityisen paljon aina, kun edes joku muu on säästänyt jotain. Itselläni kun on säästettynä vain ihan muutama, pieneen kenkälaatikkoon mahtuva esine omasta lapsuudestani. Nämä samettiset, kirkkaanpunaiset Brion vaunut taitavat olla aikalailla saman ikäiset kun minä itse, eli jostain kahdeksankymmentäluvulta – korjatkaa toki jos olen ihan hakoteillä!

Onko teillä säästössä omia lelujanne tai muita tarvikkeita lapsuudestanne?