Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tarramonsterin kanssa.
Sisältää alennuskoodin!

Kevät on täällä ja sehän tarkoittaa toppavaatteiden pois pakkailua ja kevätvermeiden kaivelua esille. Me järkkäiltiin eilen pois vähän niitä kaikista paksumpia talviasuja ja tein samalla katsausta, mitä uutta kevääksi pitäisi hankkia. Taapero on venähtänyt muutamassa kuukaudessa taas niin paljon, että ainakin uusi kuoritakki ja hanskat on listalla.

Tänään meillä on ohjelmassa myös hakea päiväkotipaikkaa syksyksi. Tämä kevät ja syksy ovatkin ainakin meidän perheessä kausia, jolloin erityisesti kaikki lasten vaatehankinnat pyörivät jatkuvasti mielessä. Ja koska mitä enemmän lapsia, sitä enemmän myös tavaraa, olen viime vuosina yrittänyt kunnostautua vähän järjestelmällisemmäksi.

Olen kuullut, että jotkut pitävät ihan exel-taulukkoa siitä, mitä kaikkia vaatteita ja missä koossa heillä on lapsilleen. Vakavasti harkitsen samaa, sillä löysin juuri viime viikolla kellarista esikoisen pränikät talvikengät, jotka olin sinne laittanut muutama vuosi sitten talteen odottamaan seuraavaa käyttäjää. Ne olisivat olleet ihan täydelliset keskimmäiselle…viime talvena.

Vuosia sitten koin kuitenkin jo suuren valaistumisen kun löysin NIMIKOINTITARRAT! Sen jälkeen ei ole enää yksiinkään uusiin hanskoihin pitänyt kiireessä kouluaamuna viritellä maalrinteipistä lappusta ja etsiä teippiin tarttuvaa, ei sotkevaa kynää. Noin kerran vuodessa olen tilannut Tarramonsterilta liimattavat nimitarrat, joihin olen ollut tosi tyytyväinen. Tarra-arkista on helppo aina lätkäistä tarra uuteen vaatteeseen.

Itseasiassa tilaan nykyään tarroja myös itselleni omalla nimelläni sekä puhelinnumerolla, kyllä nimikoin myös omat hanskani! Muistisairautta sairastava isoäitini muutti hiljattain palvelutaloon ja tilasin myös hänelle sinne omat reilun kokoiset tarrat, jotta omat henkilökohtaiset tavarat olisi helpommin pitää tallessa ja löytää.

Nimitarrojen lisäksi meiltä löytyy lasten vaatekaapeista järjestelytarroja, jotka auttavat lapsia löytämään ja tunnistamaan omat vaatteensa, että pitämään kaapit nimensä mukaisesti paremmassa järjestyksessä.

Ulkovaatteiden, asusteiden ja kenkien lisäksi nimikoimme myös lasten sisävaatteet. Olen ollut tosi tyytyväinen Tarramonsterin tarroihin, sillä ne kestävät hyvin myös pyykinpesukonetta ja kuivuria. Nimikointitarrat helpottavat myös vaatteiden kierrätystä, kun nimitarran saa vaihdettua uuteen, toisin kun tussilla niskalappuun kirjoittaessa.

Mitä kaikkea nimikointitarroilla voi nimikoida? No ainakin:

– Takit, ulkohousut, haalarit ja sadeasut
– Sisävaatteet, alusvaatteet, sukkikset ja sukat
– Kengät, saappaat ja sandaalit
– Pipot, hatut, lippikset, hanskat, sormikkaat, lapaset ja huivit
– Vesipullon
– Nukenrattaat
– Hiekkalelut ja pallot
– Polkupyörän, skuutin, skeittilaudan
– Kypärän
– Repun ja penaalin
– Koulukirjat ja vihot
– Tärkeimmät lelut ja pehmot
– Luistimet ja lätkämailan
– Pulkan, stiigan ja liukurin
– Kännykän, kalenterin, lompakon

Viimeiset kerrat olen pääosin tilannut Tarramonsterin valmiita teemapakkauksia, jolloin arkeissa on paljon eri värisiä ja eri kuvilla olevia tarroja. Mutta toki tarrat voi halutessaan suunnitella kokonaan myös itse. Vaihtoehtoja ja valinnanvaraa on paljon ja liimattavien tarrojen lisäksi valikoimissa on silitettäviä lappuja, järjestely, tsemppi ja eläkeläistarroja. Useimmissa teemapakkauksissa on 80 tarraa, eli kaksi arkkia tarroja ja meillä ne ovat yleensä riittäneet noin vuodeksi. Tarrat valmistetaan Suomessa.

Sain teille alennuskoodin Tarramonsterin tarroihin! Koodilla MINTTU15 saatte 15% alennuksen tilauksestanne.
Alennus on voimassa sunnuntaihin 11.4 saakka.

Vaikka tätä kevättä vasta aloitellaan, itselläni on kieltämättä juuri nyt ajatuksissa jo ensi syksy ja päiväkodin aloituts. Itse aloitus ei kuitenkaan jännitä, vaan se, että mistä lopulta päiväkotipaikan saamme. Mehän jouduimme jo vuoden vaihteessa siirtämään päiväkodin aloitusta, kun emme saaneet järkevän matkan päästä paikkaa. Ja koska haemme ensisijaisesti ruotsinkieliseen, mutta varmuudeksi myös suomenkieliseen päiväkotiin, joutuu hakemusten kanssa kikkailemaan ja jännittämään aivan liikaa. Nyt siis hakemusta tekemään. Onneksi sentään nimikointihommat on halussa.

Jos naapurin vaunujen lainaaminen tuotti suurta iloa, arvatkaapa miten kiva juttu on ihan omat nukenvaunut! Sellaiset nimittäin löytyi sukulaisen jemmasta ja nyt ne ovat iki-onnellisen pikkuäidin, eli Myyn ikiomat.

Vaikka itse olen minimalistisuuden kannattaja asuu sisälläni myös tunteellinen hamstraaja, joka luo tunnesiteitä esineisiin. Edelleen suren sitä, että omat Barbiet, My Little Ponyt ja Playmobilet miljoonine tarvikkeineen myytiin joskus aikoinaan. Samaan aikaan toki ymmärrän myös sen, ettei niitä olisi voinut säilöä varmuuden vuoksi kolmeakymmentävuotta.

Siksi ilahdun erityisen paljon aina, kun edes joku muu on säästänyt jotain. Itselläni kun on säästettynä vain ihan muutama, pieneen kenkälaatikkoon mahtuva esine omasta lapsuudestani. Nämä samettiset, kirkkaanpunaiset Brion vaunut taitavat olla aikalailla saman ikäiset kun minä itse, eli jostain kahdeksankymmentäluvulta – korjatkaa toki jos olen ihan hakoteillä!

Onko teillä säästössä omia lelujanne tai muita tarvikkeita lapsuudestanne?

Vauvan ensimmäinen yön yli hoito on jännittävä paikka ja netin keskustelupalstat ovatkin tulvillaan aiheeseen liittyviä kokemuksia ja mielipiteitä. Kaikki lapset, vanhemmat ja perheet ovat erilaisia ja siinä missä jonkun muutaman kuukauden ikäinen vauva voi jo mennä ensimmäistä kertaa yöhoitoon, toisen lapsi ei ole siihen valmis vielä vuodenkaan ikäisenä.

Yleisesti suositellaan, että lapsi olisi kerralla poissa vanhempien luontaan yhden vuorokauden ikävuottaan vastaavaan määrän, eli 1 vuotiaana yhden yön, 2 vuotiaana kaksi ja niin edelleen. En itse tuijottaisi kuitenkaan liikaa lukuja, vaan vanhempana luotan ennemmän siihen omaan tuntemukseen lastani (ja hoitajaa) kohtaan. Vanhemmille on tärkeää saada välillä omaa aikaa, yhteistä aikaa ja kunnon yöunia. Kannattaa aina miettiä asiaa myös siltä kantilta, että yleisesti hyvinvoiva vanhempi on tärkeämpi kun täydellisesti suunniteltu ja toteutettu yökyläily.

Kokosin pienen listan asioista, joilla auttaa vauvan / taaperon ensimmäisiä yökyläilyjä, mutta toki nämä vinkit toimivat myös vähän vanhempien lastenkin kanssa. Nämä vinkit liittyvät myös enemmän tilanteeseen, jossa hoitaja ei tule omaan kotiin hoitamaan, vaan lapsi menee muualle yöksi, mutta toki vinkkejä voi siinäkin tapauksessa hyödyntää.

Hoitaja ja hoitopaikka tutuksi – Jos mahdollista, käy lapsen kanssa tutustumassa usempaan kertaan ennakkoon hoitopaikkaan ja hoitajaan, aloittakaa heti vauvan ollessa pieni. Jääkää myös yhdessä hoitopaikkaan yöksi, niin hoitajakin tutustuu paremmin vauvaan ja hänen yöaikaiseen hoitonsa. Ideaalitilanteessa hoitaja on sellainen henkilö, jonka kanssa nähdään ja ollaan tekemissä muutenkin paljon, ehkä hän on jopa hoitanut lasta aiemminkin vaikka muutaman tunnin päiväsaikaan.

Tutut tavarat – Sama yökyläpaikka mahdollistaa sen kerta kerralla tutummaksi tulemisen. Mitä isommaksi lapsi tulee, sitä tärkeämmäksi muodostuvat tutut ja turvaa tuovat lelut, jotka hän tietää hoitopaikasta löytyvän. Myös se, että lapsi nukkuu kylässä aina tutussa matkasängyssä samoine lakanoineen voi helpottaa ikävää ja auttaa uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Mukaan yökylään kannattaa ottaa myös aina jotain omaa, kuten rakas pehmolelu tai äidiltä tuoksuva t-paita.

Rutiinit – Lapsille rutiinit ovat tärkeitä, vaikka vanhemmasta ne saattavatkin välillä tuntua turhilta tai tylsiltä. Tuttujen rutiineiden noudattaminen hoitopaikassa on avaintekijä onnistuneeseen yökyläilyyn. Pienten kanssa päivä rytmittyy aika usein ruokailuiden, päiväuninen ja ulkoilun ympärille. Nukahtamista helpottaa, jos kyläpaikassa voi toteuttaa myös samat iltarutiinit mitä kotona, kuten kylvyssä käynnin.

Ohjeet hoitajalle – Yökylä on jännittävä paikka myös hoitajalle ja jännitystä lieventää, kun kaikki käytännön asiat ovat selkeitä. Etukäteen kannattaakin tehdä aikataulu, josta selviää suunnilleen mihin aikaan lapsi nukkuu, syö yms. Myös ruoat, maitomäärät ja kaikki muu oleellinen on hyvä olla ylhäällä, jotta kyläily sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Jos hoitaja ei vielä tiedä, muista kertoa ainakin mistä vauva tykkää ja ei tykkää, miten hänen yleensä saa rauhoittumaan, mistä tunnistaa nälän / väsymyksen / vaipanvaihdon tarpeen. Käytännön asiat kuten kauan maitoa kannattaa lämmittää ja miten rattaiden jarru toimii on toki hyvä käydä myös läpi.

Muuta huomioon otettavaa:

Kerro mitä tapahtuu – Puhuminen jo ihan  pienelle vauvalle vahvistaa vuorovaikutusta ja tuottaa hänelle turvaa. Vaikka pieni ei vielä ymmärrä sanomaasi, voit kertoa mitä tapahtuu, kuka häntä hoitaa ja milloin taas näette. Hyvästele lapsi hänen hereillä ollessaan, äläkä yritä harhauttaa lähtemällä hänen huomaamattaan pois.

Kimpsut ja kampsut – Vaikka meillä mummolat (ja vaarila!) ovat nykyisin ihan lähellä, siirtymiä helpottaa se, ettei tavaraa tarvitse pakata ihan hieveästi mukaan. Sieltä löytyvät matkasängyt, syöttötuolit, lelut sekä usein vaipat ja ruoat. Tutteja pakataan mukaan aina maksimimäärä, jotta muutamankaan katoaminen ei aiheuta katastrofia. Myös vaihtovaatteita kannaattaa pakata mukaan muutamat ylimääräiset.

Ei kipeänä (jos mahdollista) – Tämä on varmasti aika itsestäänselvyys, mutta mainitaan nyt kuitenkin. Tietysti ennakkoon suunniteltua iltaa on kurja joutua muuttamaan jos lapsi sairastuu, mutta kipeänä lapsi usein kaipaa extraläheisyyttä ja vanhempiaan. Ei ole myöskään reilua tartuttaa hoitajaa ja muutenkin kipeän lapsen hoitaminen voi olla turhan rankka kokemus.

Reagointi jälkikäteen – Vaikka kyläily olisi mennyt todella hyvin, voi lapsi reagoida myöhemmin kotona uuteen tapahtumaan ja erossaoloon. Se voi ilmetä suuttumuksena vanhempia kohtaan tai läheisyyden tankkaamisena. Tämä on täysin normaalia reagointia lähes kaikille ja kaiken ikäisille lapsille, eikä kerro vaikkapa lapsen valmiudesta hoitoon jäämiseen vaan itseasiassa enemmänkin sitä, että erossaolo on ollut hänelle turvallinen kokemus. Ikävän ja ahdistuksen merkkejä voivat taas olla välinpitämättömyys vanhempia kohtaan.

*

Elämässä voi tulla eteen äkillisiä tilanteita, eikä aina yökyläilyjä pysty ennakoimaan tai suunnittelemaan etukäteen. Silloin pitää vain luottaa siihen, että kaikki menee varmasti ihan hyvin. Kaikilla ei myöskään ole samanlaisia verkostoja, jolloin hoitajakaan ei välttämättä voi olla entuudestaan tuttu tai hoitopaikkaan ei ole mahdollista etukäteen tutustua. Jos arjessa muuten kaikki on hyvin ja ollaan läsnä, ei muutamalla yökyläilyllä saa vielä mitään pysyvää vahinkoa aikaan. Useinmiten me vanhemmat olemme niitä jotka eniten jännitämme, syyllistymme ja ikävöimme.

Tuleeko teille muita hyviä vinkkejä pienten yökyläilyyn? Kiinnostaisiko kuulla, miten meillä ollaan kaikkien lasten kanssa ensimmäisten vuosien yökylät toteutettu ja kuinka pitkään ollaan oltu minkäkin ikävuoden aikana kerralla erossa? Entä kiinnostaako isompien, jo koululaisten kaveriyökyläilyt?