1. Mitä äiti usein sanoo sinulle?

Rauhallisesti

2. Mikä tekee äidin iloiseksi?

Että me ollaan kiltisti

3. Mikä tekee äidin surulliseksi?

Kun me riehutaan

4. Miten äiti saa sinut nauramaan?

Kutittamisella ja hassuilla sanoilla

5. Millainen äiti oli lapsena?

Niin pieniiiii ja donitsi

6. Kuinka vanha äiti on?

Yhtä vanha kuin makkara

7. Kuinka pitkä äiti on?

Näääääääin pieni

8. Mitä äiti tykkää tehdä?

Leikkiä meidän kanssa ja hymyillä ja mennä järvelle huutamaan

9. Mitä äiti tekee, kun ei ole sinun kanssasi?

Töitä ja kiljuu

10. Mistä asiasta äitisi olisi kuuluisa?

Siitä kun on julkkis ja kavereiden kanssa

11. Mitä äitisi on hyvä tekemään?

Tekemään töitä ja laiskottelemaan

12. Mitä äitisi ei osaa tehdä niin hyvin?

Lopettaa kiroilua

13. Mitä äitisi tekee työkseen?

Kirjottaa juttuja ja välillä puhuu puhelimessa hölmöjä juttuja

14. Mikä on äitisi lempiruokaa?

Kalahernekeitto

15. Mistä asiasta olet ylpeä äidissäsi?

Kun hölmöilee mun kaa

16. Mikä hahmo äitisi olisi?

Super-Mario

17. Mitä sinä ja äiti teette yhdessä?

Kiivetään puuhun ja hypätään laskuvarjolla kanuunat kädessä

18. Mitä samaa sinussa ja äidissäsi on?

Pää

19. Millä tavoin olette erilaisia?

Äitillä ei ole pippeliä ja äitillä on pitkät ripset

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?

Kun se kiljuu

Niin, ettäs tiedätte.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Provena yhteistyö

Meillä on sellainen reilun kymmenen tytön kaveriporukka jonka kanssa ollaan tunnettu ala -ja ylä-asteelta lähtien. Kouluaikoina tietysti nähtiin enemmän ja hengattiin oikastaan koko ajan porukalla. Elämän viedessä eri suuntiin yhteydenpito ja näkeminen väheni, muttei sentään kokonaan loppunut. Ollaankin muutaman kerran vuodessa sitten järkätty porukalla tyttöjen iltaa, milloin vaikka festariviikonlopun tai sitten bileristeilyn muodossa. Keväällä taas vähän isompaa kokoontumista miettiessämme havahduimme porukalla siihen, että monen elämäntilanne on muuttunut. Oli polttareita, häitä, raskausuutisia, babyshowereita ja imetettäviä vauvoja. Porukalla juhlimisen sijaan ollaankin sitten nähty useampana viikonloppuna brunssin merkeissä, se tulee kuka pääsee ja liukuvalla aikataululla. Viikonloppuna uskallauduttiin pitämään omat piknikit ulkona, vaikka sadetta saattoikin vähän ripotella.

Pidettiin piknikbrunssi nyyttärihengessä, eli jokainen toi jotakin. Koska tiesin muutaman kaverini olevan keliaakikko, ajattelin että tämähän olisi hyvä tilaisuus yhdessä maistella uusia gluteenittomia Provena kaurakeksejä. Nämä kun maistusivat varmasti myös ihan tavallista ruokavaliotakin noudattaville, toisin kun useat muut gluteiinittomat tuotteet.

Meidän suvussa kelaiakiaa on poikien isän puolelta sukua, ja se esiintyykin useasti perheittäin, mutta ainakin toistaiseksi mitään oireita en pojilla ole huomannut. Itse kuitenkin yritän vältellä viljoja ihan terveyssyistä. Voin kertoa että Espanjassa päivittäin mussutetut patongit näkyvät niin vatsassa kuin naamassakin, joten nyt on käynnissä pienimuotoinen venhnästä vieroittautumisoperaatio. Tuo keksissä oleva puhdas täysjyväkaurakaurahan on muutenkin varsinaista superruokaa, siinä oleva liukoinen kuitu muunmuassa auttaa laskemaan kolesterolia, suojaa vatsavaivoilta ja edesauttaa elimistön terveyttä.

Provena keksit ovat mielestäni oikein kiva herkku tai tarvittaessa välipala. Makuvaihtoehtoja on kaksi, Kaura ja Tumma Suklaa sekä Kaura ja Hedelmä. Yhdessä keksikotelossa on neljä erillistä neljän keksin pakkausta, joten niitä on näppärä ottaa myös mukaan. Ja toimivat siis hurjan hyvin sateisella piknikilläkin ;-D Välipalakeksit ovat ohuita ja rapeita rakenteeltaan. Vaikea sanoa, kumpi mauista oli suoskkini -pidin molemmista. Ja samaa voi sanoa myös lapsista, jotka ahmivat keksejä kaksin käsin, kuten kuvista näkyy.

Onko täällä muuten joku joka on siirtynyt viljattomaan ruokavalioon ihan omasta halustaan, terveydellisistä syistä tai laihtuminen mielessä? Kuinka nopeasti ja minkälaisia muutoksia ja vaikutuksia olette havainneet?

Provnenan nettisivuilla on käynnissä arvonta, johon osallistumalla voi voittaa runsaan Provena-tuotepaketin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään nykytaiteen museossa Kiasmassa vietettiin lastenpäivää. Toki lapset ovat varmasti näyttelyihin tervetuleita muutenkin, mutta sen lisäksi että tänään kynnys lähteä testamaan paikan akustiikkaa oli paljon matalampi, oli lapsille järjestetty myös erilaista ohjelmaa.

Ihan ensiksi mentiin valotaidetyöpajaan. Pimeässä huoneessa oli erilaisa valoja, niillä pystyi leikkimään, tekemään erilaisia varjoja, piirtämään sekä tekemän itse oman valoteoksen. Tämä ihan hitti, varmaankin juuri siksi ettei sääntöjä ollut, vaan kaikkea pystyi tutkimaan ja tekemään omalla tavallaan. Oli se aikuisellekkin kiva elämys.

Toinen tosi kiva juttu oli MIKÄ TUNNE? -videotaidenäytös. Siellä puolen tunnin ajan katseltiin lyhytelokuvia, joiden välissä lapset saivat keskustella että minkälaisia tunteita videot herättivät. Suurimmat tunteet itselläni heräsivät varmaankin Adel Abidin – Rakkauslaulu teoksesta, joka pysäytti jännällä tavalla ja huokui yksinäisyyttä. Kuitenkin video, joka sai koko salin räjähtämään nauruun, oli Risto-Pekka Blomin Mitä kuuluu. Teos yhdisti vauvan itkuisia ja iloisia ääniä kuvaan aikuisista miehistä ja naisista näyttelemässä vauvan ääntelyjä niihin liittyvine tunnetiloineen. Se oli tokia hauska, ehkä juuri siksi että se oli niin älytön. Mutta osan, kuten Elviksen mielestä, oli se myös pelottava. Niinhän tuollainen outo voi useasti olla. Video piti kuitenkin kotona etsiä vielä netistä ja katsoa moneen kertaan.

Muuten sitten kierrettiin näyttelyt, Face To Face sekä Elementit, joihin molempiin oltiin myös tuotu lapsille kiinnostavia juttuja mukaan. FTF näyttelyssä etsittiin monstereiden jättämiä jälkiä ja päästiin tutkimaan teoksia hieman tarkemmin muunmuassa kaleidoiskoopilla ja suurennuslasilla. Oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista nähdä miten lapset teoksia katselivat ja näkivät. Pieniä huomioita, suuria kokonaisuuksia – itsekkin sai näyttelyistä paljon enemmän irti heidän oivallisten oivalluksien kautta. Esimerkiksi olin ihan varma että verinen ja alaston Jeesus hahmo aiheuttaisi joko kauhistusta tai naurua, mutta Elvispä tokaisi että tuohan olisi hyvä pehmolelu. Ja kyllä tosiaan, sehän oli oikein pehmoisen näköinen ukkeli. Elementit näyttelyn suurta Dialogi teosta olemmekin Kiasman ohi mennessämme ikkunasta ihmetelleet, nyt oli kiva päästä sen luokse ja päinvastoin kaupunkia ylhäältä käsin tutkimaan.

Ollaan aiemminkin käyty lapsen kanssa Kiasman järkkäämässä taaperoiden työpajassa, sekin oli kiva, mutta parasta mielestäni on juurikin tällaiset tapahtumat jotka antavat paljon myös aikuiselle. Että tavallaan tuodaan se aikuisten juttu vaan vähän helpommin lähestyttäväksi myös lapsille. Eikä niin että lapsille on rajattu vain joku oma alueensa ja juttunsa ja ikäänkuin sysätty pois niistä aikuisten jutuista. Lisää näitä kiitos!

Edittekö muut tänään käväistä Kiasmassa? Pari iloista lukijaa tulikin hihasta nykäisemään ja moikkaamaan, olipa kiva tavata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mietiskelin tuossa jokuaika sitten työpisteen siirtämistä keittiöön. Tai vaihtoehtona oli joko laittaa sinne lasten leikkinurkkaus keittiövälineineen tai sitten työpöytä. Kyselin mielipidettä teiltä ja ehdottomasti eniten ääniä sai työpisteen sinne siirtäminen. Lapset sitten mielummin apuna ihan oikeassa ruoanlaitossa ja lelut sinne lastenhuoneeseen. Työhommien siirtäminen keittiöön on siitäkin järkevämpi homma, sillä siellä on kaappi jossa säilytän kaikki tärkeät paperit ja muut. Pääseepä nyt lähemmäs sitä.

Täällä uudessa kodissa työpisteen virkaa on nyt väliaikaiseti toimittanut tuo edellisessä kodissa tv-tasona ollut String-system hylly. Mutta sitä aiemmassa kodissa hylly toimi myöskin työpöytänä. Meillä oli silloin siinä Stingin työtaso, mutta möin sen muutama vuosi sitten tapeettomana. Nyt sille olisi taas käyttöä.

Tai oikeastaan en ole vielä varma tilaanko keittiön uuteen työpisteeseen tuohon Stringiin lisää osia, vai teenkö sen yhdestä toisesta hyllystä. Tuo korkeampi kokonaisuus jää kuitenkin olkkariin, vaihtaa vain paikkaa.

Monissa blogeissa on viimeaikoina näkynyt noita kotimaisen Lifesaverin uuden uutukaisia toimistotarvikkeita. Niitä löytyy monella eri kotimaisen suunnittelijan kuoseilla, mutta itse ihastuin heti tuohon tosi simppeliin Ruutuun. Tuotteet ovat sellaista ihanaa pehmeää ilmavaa muovia, tulee fläsärit jonnekkin sinne ysärin alkuun. Sain itsekkin pienen lähetyksen noita tuotteita ja kivasti sopivat omaan kotitoimistoon.

Teen siis kotona töitä – jos joku ei vielä tiennyt 😀 – mutta myönnettäköön, että aika usein näitä testejä tulee naputeltua jossain ihan muualla kun tuossa työpisteellä. Nytkin kirjoitan tätä sohvalla.

ps. Joko mun kuvamuokkausohjelma tai kameran säädöt on jotenkin oudot, sillä kuvat muuttuu hassun väriksisi ja epätarkoiksi kun muokkaan ne sopivat kokoisiksi tänne blogiin. Tosi harmi, mutta yritän selvitellä asiaa, pahoittelut siis viimeaikoina olleista suttuisista kuvista!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pojilla alkoi tällä viikolla kesäuimakoulu. Uimakoulu Pikku Joutsenesta kysyttiin tahtoisimmeko kokeilla heidän tuntejaan, ja joska pojat rakasvat uimista, niin tottakai haluttiin! Uimakoulu pidetään samoissa tiloissa Meilahden Allergiatalossa, jossa käytiin Kaapon kanssa aikoinaan vauvauinnissa. Ihana nostalginen tunneröyppy kun sinne pääsi uudestaan.

Kesällä uimakoulut pidetään viikon kursseina, tällä ja ensi viikolla. Opetusta järjestetään myös Jyväskylässä, Laitialassa ja Raumalla. Kesän jälkeen kurssit jatkuvast taas normaalisti. Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, mutta kätevästi samaan aikaan altaassa kuitenkin. Elvis on pienempien, uimataidottominen ryhmässä, jossa voi olla yksi tai kaksi vanhempaa mukana. Kaapo taas ryhmässä jossa osa osaa jo uida ja siinä mukana on vain opettaja. Allas on 140cm syvä, joten molemmissa ryhmissä lapset pitävät ainakin osan tunnista päällään kelluttavaa juoksuvyötä. Tavoitteena on, että uimakoululainen oppii kesäuimakoulussa nauttimaan vedestä, uimisesta ja liikunnasta. Tavoitteena on myös, että hän oppii uimaan tai parantaa uimataitoaan. Ohjelma sisältää vesileikkejä, loruja, lauluja ja yksilöllistä harjoittelua. Ohjelma on suunniteltu niin, että taidot karttuvat koko ajan, tekemisen kautta. Ohjelmassa on muun muassa välinevillitys, seikkailurata, Bay Watch-päivä, uimamerkkien suoritus. Odotan jo viimeistä päivää, jolloin lapset erittävät aikuisille taitojaan pinenen esityksen muodossa. Lopuksi jokainen saa uimakoulusta vielä oman tasoisensa uimadiplomin.

Itsestäni on ollut tosi kiva kun ryhmäkoot ovat sen verran pieniä, että jokainen lapsi ehtii saamaan myös yksilöllistä opetusta. Esimerkiksi Elvis on päässyt myös uimaan ilman vyötä ja sitten taas vedelle enemmän aremmat lapset saaneet toisenlaista huomiota. Kaapo on sitten taas päässyt harjoittelemaan erilaisia uima -ja sukellustyylejä. Olen ollut hurjan tyytyväinen! Tälläinen viikon kurssi on myös aika hauska. Että pyhittää yhden viikon sille että iltaisin käydään uimassa. Ja ai että miten kivasti tulee uni aina tämän jälkeen!

Jos kesäuimakoulu kiinnostelee niin ensi viikon ryhmissä on vielä tilaa. Lisätietoja uimakouluista löytyy esim täältä. Ja uimakoulut tosiaan jatkuvat sitten myös kesänkin jälkeen!

Onko teidän lapset käyneet uimakoulussa? Miten ne on järjestetty? Mitä olette tykänneet? Mikä on ollut parasta tai oletteko jääneet kaipaamaan jotain?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.