Jos naapurin vaunujen lainaaminen tuotti suurta iloa, arvatkaapa miten kiva juttu on ihan omat nukenvaunut! Sellaiset nimittäin löytyi sukulaisen jemmasta ja nyt ne ovat iki-onnellisen pikkuäidin, eli Myyn ikiomat.

Vaikka itse olen minimalistisuuden kannattaja asuu sisälläni myös tunteellinen hamstraaja, joka luo tunnesiteitä esineisiin. Edelleen suren sitä, että omat Barbiet, My Little Ponyt ja Playmobilet miljoonine tarvikkeineen myytiin joskus aikoinaan. Samaan aikaan toki ymmärrän myös sen, ettei niitä olisi voinut säilöä varmuuden vuoksi kolmeakymmentävuotta.

Siksi ilahdun erityisen paljon aina, kun edes joku muu on säästänyt jotain. Itselläni kun on säästettynä vain ihan muutama, pieneen kenkälaatikkoon mahtuva esine omasta lapsuudestani. Nämä samettiset, kirkkaanpunaiset Brion vaunut taitavat olla aikalailla saman ikäiset kun minä itse, eli jostain kahdeksankymmentäluvulta – korjatkaa toki jos olen ihan hakoteillä!

Onko teillä säästössä omia lelujanne tai muita tarvikkeita lapsuudestanne?

Sanotaan että ulkoilu säällä kun säällä on vain varustelykysymys, mutta kyllä siihen tarvitaan mielestäni myös aimo ripaus asennetta. Olen itse hyvin mukavuudenhaluinen ja siinä missä mukavuus tarkoittaa vaikkapa omalle miehelleni puuterilumisia laskettelurinteitä ja pakkasta, olen minä enemmän sellaista coctalia altaanreunalla -tyyppiä. Pidän lämpimästä, kuivasta ja helposta.

Toki lasten myötä sitä on pitänyt venyä ja meillä ulkoillaan oikeastaan poikkeuksetta joka päivä, säällä kun säällä. Rutiinit, raikas ilma ja energiansa hyvällä tavalla purkaneet lapset menevät omien mieltymysteni edelle. Eli vaikka raahaudun loskaan, naamaa piiskaavaan tihkuun tai lympipyryyn, en voi millään ilveellä sanoa pitäväni siitä. Mutta vuosien mittaan olen oppinut asennoitumaan siihen melko neutraalisti.

Kuitenkin yksi asia, jota olen rakastanut lapsesta saakka, on kunnon kesäsade. Muistan miten pienenä sain mennä sateeseen, eikä tarvinnut varoa kastumista, vaan se oli koko homman juju. Kun on asennoitunut siihen, että nyt mennään vaan kastumaan, onkin se tosi kivaa. Kun ei tarvitse varoa yhtään, ilma ja sadevesi on lämmintä, kotona odottaa kuuma suihku ja aurinkokin yleensä alkaa jossain vaiheessa pilkistämään, mikä onkaan se hauskempaa kun läträrä vaan ihan kunnolla. Tänään oli sellaista.

Ottaen huomioon, että olen ollut äiti kohta 11 vuotta ja että pyöräilen melko paljon, on aika hullua, että vasta tänä kesänä olen ajanut elämäni ensimmäistä kertaa lapsi pyörän kyydissä. Lapsen kyydistelminen istuimessa on pelottanut etukäteen kovasti. Olen pelännyt kaatuvani ja pelännyt myös sitä, että pyörä on liian raskas polkea (minulla ei ole pyörässäni vaihteita).

Olin aika pieni, kun olimme äitini kanssa menossa kauppaan ja meitä vastaan ajoi äiti lapsi kyydissään, joka kaatui aivan edessämme. Vaikka olin tuolloin vasta alle kouluikäinen, muistan tilanteen hyvin ja eritysesti hätääntyneenä itkeneen äidin pelon kun autoimme heitä. Tuo muisto taisi paisua liian isoon mittakaavaan päässäni, sillä vaikka tuossa tilanteesa ei lopulta edes sattunut mitään säikähdystä kummempaa, vuosikausia olin sitä mieltä, etten uskalla ajaa lapsi kyydissä.

Poikien ollessa pieniä en siis liikkunut heidän kanssaan ollenkaan pyörällä, paitsi kunnes myöhemmin hankin laatikkopyörän. Kolmeella pyörällä ja sähköavusteella kulkeva menopeli taas tuntui todella helpolta ja turvalliselta. Rakastin sitä, mutta harmiksemme se lähti muutaman vuoden jälkeen voron matkaan. Mietin nyt pitkään Myyn syntymän jälkeen laatikkopyörän ostamista, mutta tässä hetkessä yli parin-kolmen tonnin satsaus mieluiseen pyörään ei tuntunut mahdollisesta. Etenkin kun mieheni pyörästä lastenistuin kuitenkin löytyy.

Kuukausi takaperin kuitenkin vihdoin rohkaistuin kokeilemaan taapero lastenistuimella ajoa. Osittain pakon sanelemana (lomailimme Hangossa, enkä olisi muuten päässyt liikkumaan yksin lasten kanssa kun kävellen). Olihan se hieman huteraa menoa aluksi, etenkin kun pyörä ei ollut omani ja satula liian korkealla, mutta kun huomasin että jännityksestä huolimatta pystyin siihen, vakuutin itselleni, että ajamalla vaan lisää varmuus hommaan löytyisi. Ja niin siinä kävi.

Viikko sitten sain sitten täällä kaupungissa omaan pyörääni lastenistuimen ja ollaan nyt muutama kerta ehditty jo ajelemaan. Omalla pyörällä ajaminen on entistä iisimpää ja täytyy sanoa, että olen edelleen pienestä jännityksestä huolimata nauttinut siitä kovasti. Vaikka huomaankin välillä puristavani pyörän kahvoja rystyset valkoisina.

Koska minulla ei ole ajokorttia, antaa tämä toki itselleni vähän lisää vapautta liikkua. Esimerkiksi uimarannoille joissa käymme, ei oikeastaan pääse kovin lähelle julkisilla. On aika helppo valita 40 minuutin kävelyn tai 10 minuutin pyörämatkan väliltä.

Tuon Bobiken istuimen mieheni löysi kirppikseltä. Itseasiassa hän meni ostamaan minulle istuinta, joka asennetaan eteen, ohjaustankoon, mutta myyjällä oli myynnissä myös tuo perinteisempi malli, jonka hän hetken mielijohteesta päätti ostaa myös. Onneksi. Eteentuleva istuin näyttää tosi kivalta ja lapsi näkee siitä kivasti, mutta uskon että omaan pyörääni se ei olisi sopinut niin, että ajaminen olisi ollut helppoa.

Tuo taakse tuleva istuin tulee muihin malleihin verrattuna sopivan taakse, niin että lapsella on hyvin tilaa siellä, eikä hän joudu olemaan nenä kiinni selässäni. Siinä on myös tosi hyvä jousitus, toisin kun ohjaustankoon tulevissa istuimissa. Lisäksi ajaminen tuntuu melkein normaalilta, enkä huomaa että pyörää olisi sen raskaampaa polkea kun ennenkään, vaikka takana on nyt lapsen ja istumen paino. Ihan huvittaa, miten jännittävän ja ison asian tein tästä koko hommasta etukäteen.

Ja osittain haaveeni tavarapyörästä on toteutunut, sillä lapsen sijasta istumeen menee hyvin myös kauppakassi.

Meidän aamu alkoi kuvitteelisesti Pariisin heräileviä katuja kulkien, kun kipaisimme lähikorttelimme ranskalaisesta kahvilasta hakemassa tuoreita croissantteja ja maitokahvin. Koska sää oli vielä aamulla ihanan lämmin ja aurinkoinen, suuntasimme herkkuinemme puistoon.

Vaikea yrittää kuvailla, miten suloinen tuo pieni, tarmokkaasti voinen croissant jo mielen -ja kielenpäällään tallustessaan oli, mutta uskokaa kun sanon, äärettömän suloinen.

Myyn asu: paita Kaiko (saatu), housut & kori Zara, hattu KappAhl Newbie (saatu).

Postaus on totetetu kaupallisessa yhteistyössä Muumi Baby & Indieplace kanssa

Meillä täällä kovasti jo yritetään treenata potalla käymistä, mutta eräs taapero on toistaiseksi vielä vähän eri mieltä asiasta. Onneksi on kesä, mikä helpottaa asiaa huomattavasti. Vaiposta emme siis ole vielä päässeet, eikä se kyllä vielä haittaakaan. Kyllä se siitä, kun aika on oikea.

Kertakäyttövaippojen käyttäminen on osoittautunut meidän perheelle ja omille voimavaroillemme parhaaksi valinnaksi. Joissain asioissa on tärkeä osata kuunnella omaa jaksamistaan ja toimia sen mukaan. Kertakäyttövaipoissa ja niiden ympäristövaikutuksissa on kuitenkin myös suuria eroja. Koko kohta kaksivuotisen vauva -ja taaperoarjen ajan käytössämme ovat olleet kotimaiset Muumi baby -vaipat, jotka valmistetaan ympäristövastuullisesti Tammisaaressa.

Kun on kyse vuorokauden ympäri lapsen herkkää ihoa vasten olevasta tuotteesta, on tottakai äärimmäisen tärkeää, että se on turvallinen ja mukava päällä. Muumivaipat ovat hajusteettomia, tuoksuttomia, voiteettomia ja kloorittomia. Vaipan materiaalit, jotka ovat suorassa kosketuksessa vauvan ihon kanssa, on valmistettu pehmeästä kasvipohjaisesta ja ihoystävällisestä materiaalista. Vaipan imuosa on vastuullisesti (FSC-sertifioitu) suomalaisesta havumetsästä tuotettua selluloosaa, joka on täysin biohajoavaa. Muumi Baby -vaipat on kehitetty yhteistyössä Suomen Allergia-, Iho- ja Astmaliiton kanssa ja niille on myös myönnetty pohjoismainen Joutsen-ympäristömerkki.

Myyn ollessa pieni vauva käytimme hänellä teippivaippoja, mutta kasvaessa ja enemmän liikkumaan alkaessaan siirryimme käteviin housuvaippoihin. Housuvaipat ovat mielestäni isomalle vauvalle ja taaperolle siinä mielessä paremmat, että ne on ensinnäkin vain helppo vetäistä missä vain tilanteessa jalkaan, ne ovat joustavat ja mukavat joka suunnasta, mutta silti varmat kovassakin menossa. Meille kivana uututena Muumi Baby -valikoimaan tuli viime vuonna uusi 4 koko housuvaipasta, joka on Myyllä edelleen käytössä.

Meillä vaihdetaan vaippaa aika ahkeraan, 5-8 kertaa päivässä, mutta toisaalta yöaikaan sama vaippa on päällä helposti jopa 12 tuntia. Toki vaippamerkistä riippumatta ohivuotoja sattuu kaikilla joskus, mutta jopa pitkien öiden jälkeen vaippa on hoitanut hyvin tehtävänsä.

Viime aikoina Myy on alkanut kiinnostumaan Muumeista piirroshahmoina ja on alkanut myös kutsumaan vaippaa aina Muumi-vaipaksi. Tässä neloskoon vaipassa on muuten kuvituksena myös Pikku-Myy, josta hän on myös mielissään, vaikka Muumi-Peikko taitaakin olla hänen suosikkihahmonsa. Muumihahmoon on helppo myös vedota silloin, kun vaipanvaihto ei lasta niin kiinnostaisi.

Muumi Baby -vaippojen ympäristövastuullisuudesta vielä muutama sananen. Vaipat tosiaan tuotetaan ja valmistetaan Suomessa, jolloin myös niiden kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ovat luonnollisesti pienemmät kun ulkomailta tuoduilta. Vaippojen tuotannosta ei mene lainkaan jätettä kaatopaikalle, vaan kaikki tuotantojäte kierrätetään tai poltetaan energiaksi. Vaippojen valmistuksessa käytetään ainoastaan sertifioitua, vanhalla vesivoimalla tuotettua sähköä, josta ei synny lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Muumi Baby on luvannut jatkossa pyrkiä myös lisäämään biohajoavien raaka-aineiden osuutta vaipoissa entistä enemmän ja kehittämään tuotteita entistä ympäristövastuullisemmiksi. Myös vaippojen pakkaus on täysin biohajoava ja sen voi hyödyntää vaikkapa biojätepussina!

Muumi Baby -vaipoista voi tilata ilmaisia näytekappaleita, jos haluaa testata eri kokojen sopivuutta ennen ison pakkauksen ostamista ja välttää näin mahdolliset hutiostot (meilläkin odotti tuo 5 koon vaippapaketti melkein vuoden, kun ostin sen joskus summanmutikassa). Lisäksi  Muumi Baby -vaippoja voi jatkossa tilata kuukausitilauksella suoraan kotiovelle kuljetettuna.

Elämä tahtoikää lähestyvänä taaperona, että sellaisen vanhempana, voi olla välillä aikamoista menoa ja meininkiä. Siksi sitä arkea kannattaa mielestäni helpottaa hyvillä ja toimivilla asioilla, joista saa parhaimmillaan lisäksi hyvää mieltä. Muumi Baby -vaipat ovat omassa arjessamme yksi tällainen tekijä. Ne on ne pienet jutut jotka yleensä ratkaisee.

Jos perheestänne tai lähipiiristänne löytyy vaippa-ikäisiä, käykää toki osallistumassa Instagram-kuvani alla Muumi Baby -tuotepakkauksen arvontaan! Siellä kaksi onnekasta voittaa Meidän meri -tuotekassin kolmella valitsemallaan Muumi Baby -vaippapakkauksella.