Joskus sitä on vaan ansainnut kunnon selkääntapukset ja kimpun kukkia itseltään. Turha kainostella jos on saanut aikaan jotain mistä on ylpeä. Itse olen tosi ylpeä siitä, että sain lattianmaalausprojektin valmiiksi vihdoin viime viikolla.

Urakastahan teki haastavaa se, että maalasin lattioita samalla kun asuimme täällä. Moni onkin kysynyt että oliko maalaaminen työltästä. Ei sinänsä. Lattioiden maalaaminen oli loppupeleissä melko iisiä hommaa, mutta haastavaa siitä teki huonekalujen jatkuva siirtely huoneesta toiseen. Yhden huoneen maalaamiseen meni 4-5 päivää, jonka jälkeen annoin sen kuivua vielä muutaman päivän ennen kalusteiden siirtämistä.

Maalaaminen oli helpointa tehdä itse, mutta isompien huonekalujen siirtelyyn sentään viitsin pyytää apua. Tai no sen jälkeen kun olkapääni oli ruhjeilla ja kädet ja jalat mustelmilla. Olen kirjaimellisesti DIY-ihminen, en tykkää pyytää apua vaikka tiedän että kaikki mielellään auttaisivat. Tämän remppaprojektin myötä olen päässyt myös harjoittelemaan sitä.

Suurin työ on siis takana ja se tuntuu mielettömän hienolta. Vielä on pientä hommaa, kuten kylppärin ja keittiönkaappien freesausta, mutta niitä ehtii pikkuhiljaa sitten kesän mittaan puuhastella. Kerroin aiemmin myös suunnittelevani parven rakennustamista, senkin ajatuksen annan nyt rauhassa vielä muhia päässä. Ei tässä mikään kiire ole.

Olen luvannut jo pariin otteeseen kertoa tarkemmin tuosta lattian, ja nimenomaan laminaattilattian, maalaamisesta. Tarkempi postaus, maaleineen, hintoineen, ohjeineen yms yms on kehitteillä! Mutta sen voin tässä vaiheessa sanoa että työ oli kaiken vaivan arvoista. Rakastan tuota valkoista lattiaa! Ja maali on ainakin tähän saakka pysynyt siinä hyvin.

Joskus sitä vaan kannattaa ruveta vähän hullultakin kuulostaviin juttuihin, vaikka järki sanoisi mitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tiedättekö miten vaikeaa on löytää lastenlakanoita jos vaatimuksena on se ettei ne olisi täynnä räikeitä värejä, ettei niissä oli lapsellisia hahmoja tai liikaa graaffisuutta? No aika vaikeaa. Onhan se kiva että lapsille on tarjolla värejä, mutta pitääkö oikeasti kaikkien lasten tarvikkeiden kirkua sitä että olen tarkoitettu juuri lapselle? Vaihtoehtoisesti löytyi muutama mustavalkoinen vaihtoehto, mutta se olivat sitten siltikin jotenkin liian räiskyviä kuvituksineen.

Mietin jo että ompelen sitten itse jostain aikuisten lakanoista lasten sänkyyn sopivat pussilakanat, kunnes löysin nämä dinot ihan h&m homen lastenosastolta. Värimaailmaltaan ne vastasivat juuri sitä mitä olin ajatellut, ne ovat selkeästi suunnattu lapsille, mutteivat liian lapselliset. Eikä siis yhtään liian räikeät. Noissa henkkamaukan lasten pussilakanoissa on vaan se huono puoli että ne ovat oikeasti ihan normaalin aikuisten pussilakanan kokoiset. Onneksi hinnassa kuitenkin on ero.

Lopulta en sitten edes pedannut peittoja näihin. Vaan jatkamme räikeiden lasten lakanoiden käyttöä ja näitä sitten päiväpeittoina. En muuten ole kauhea päiväpeittojen ystävä, sillä olen melko laiska petaamaan sängyt. Petaan ne usein vaan jos tulee vieraita tai kun muuten siivoan. Mutta nyt vähän hamoonisemman tunnelman saaminen makkariin motivoi.

Mitäs tykkäätte näistä harmaista lakanoista vai kuuluuko lastenhuoneissa räiskyä kaikki sateenkaaren värit? Entä onko muilla ollut joskus vaikeuksia löytää jotain muita lastentarvikkeita jotka eivät olisi niin kauhean värikkäitä tai täynnä nalleja, pupuja, sammakoita ja mitä näitä nyt on..?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No etenee, pikkuhiljaa. Tässäpä muutama kännykkäräpsy uusista nurkista. Eilen rupesin sitten järkkäilemään makkariin huonekaluja. Enää siis vain keittiön laitta maalaamatta! Sitten voinkin aloittaa ikkunanpielen maalaamisen, keittiön tasojen ja kaappien uusimisen sekä kylppärin fiksaamisen. Lamputkin on vielä laittamatta. Etenee hitaasti, mutta melko varmasti.

Sitten vielä pakko vähän purnata. Onko Ikealla myyntistategiana se, että aina hyllystä puuttuu jokin tuote mitä sinne menee ostamaan? Jotta on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietysti tehdä kymmenen heräteostosta siinä samalla. Rasittavaa! Onneksi Pasilan Ikean rakentaminen on huhujen mukaan jo alkanut, koska eihän sitä puljua ilmankaan voi elää…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Niin siinä sitten kävi, että 28,5 vuoden ikäisenä ostin elämäni ensimmäisen talouspaperirullatelineen. Itse talouspaperiakin on tullut ostettua varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kyllä tämä mielestäni on yksi vahva merkki aikuiseksi kasvamisesta. Mitähän seuraavaksi?

No, en tiedä olisiko ostanut koko vempelettä ollenkaan ellen olisi törmännyt tähän Shane Schneckin HAY:lle suunnittelemaan saarnipuiseen neonkeltaiseen ihanuuteen. Hillitympiä värivaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta tämä kirkui nimeäni. Puu kuitenkin kuultaa kauniisti maalin läpi. Tuo hauska käännettävä pää pitää paperirullan hyvin paikoillaan.

Teinkö mä juuri postauksen talouspaperirullatelineestä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.