Keväinen pyöräkuume ei ota laantuakseen, eikä tuo Amsterdamin reissu totisesti ainakaan auttanut asiaa. Meillä on vuoden verran ollan käytössä nyt laatikkopyörä, jota ilman en enää varmaan osaisi elää, mutta olen pitkään kaivannut myös ihan tavallista pyörää sen rinnalle. Nimittäin silloin kun en kuljeta lapsia tai viikon ruokaostoksia, olisi kiva rullata menemään ihan perusfillarilla. Siinä missä laatikkopyörä on tosi kätevä juurikin asioiden kuljettamiseen, ei sillä ole kovinkaan kiva ajella laatikko tyhjänä.

Vanha pyöräni, 70-luvun alkuperäinen Jopo, olisi pitänyt luovuttaa pyörien hautausmaalle jo muutama vuosi sitten. Se kaipaisi niin ison ja kalliin remontin, etten nää mitään järkeä kunnostaa sitä. Jos se nyt ylipäätään olisi edes mahdollista. Eikä sen ulkonäkö myöskään oikein miellytä. Niinpä olen alkanut katselemaan ihan uusia pyöriä.

Uudelta pyörältä ei kaipaa ihmeellisyyksiä. Tai no itseasiassa vaadin. Sen lisäksi että uuden pyörän pitäisi näyttää kivalta, pitäisi sen ehdottomasti olla myös laadukas. Valitettavan monesta kivan näköisestä pyörästä luin kuitenkin huonoja kokemuksia pyöräilijöiden keskustelupalstoilta. Pienellä budjetilla on siis mahdollista löytää kivan näköinen markettipyörä, mutta jos haluaa sen myös kestävän vuosien käyttöä, ei kannata valita sitä halvinta. Hyvin monessa keskustelussa ja kavereilta kysellessä yksi kehuttu merkki pompahteli jatkuvasti esiin, nimittäin kotimainen Pelago.

Pelago valmistaa toimivia ja laadukkaita polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita niin kaupunki-, työmatka kun harrastuskäyttöönkin. Kestävyys, käytettävyys, kauneus ovat pääosassa pyöriä suunnitellessa. Pelagon perustajat, Hyppösen veljekset, aloittivat koko homman kasaamalla ja hitsaamalla roskalavoilta löytämiään pyöränrunkoja. Nykyään pyörissä käytetään pääasiassa eurooppalaisten toimittajien osia ja jokainen pyörä viimeistellään Suomessa. Kaikki pyörät on suunniteltu käyttäjälähtöisesti, suunnittelussa on huomioitu pyöräilijän kaupunkiympäristö: mäet, mukulakivet ja paikoin puutteelliset pyörätiet.

Valikoimista löytyisi itseasiassa muutamakin sopiva malli omiin tarpeisiini. Uudella pyörällä tulisi harrastettua lähinnä leppoisia kaupunkiajoja. Koska olen laatikkopyörän kanssa tottunut raahaamaan mukana myös välillä paljonkin tavaraa haluan uuteen pyörääni myös taka -sekä etutarakan. Etutarakalle voi tarvittaessa laittaa vielä korin. Sinne saa sitten kätevästi niin pienet ruokaostokset kun vaikkapa kesäpäivän rantapiknikin eväätkin. Pakkarilla voi taas kyysätä kaveria kesäyönä. Ah, nään jo itseni ajavan heräilevän kaupungin läpi kotiin nukkumaan illan riennoista.

Ykkösvaihtoehto pyöristä on erityisesti lyhyeen kaupunkiajoon suunniteltu Brooklyn. Muista Pelagon pyöristä kaupunkiajoon suunnitellut pyörät eroavat muunmuassa pystystä ajoasennosta, minkä uskoisin olevan minulle mieluisin. En myöskään koe tarvitsevani pyörään kun yhden vaihteen. Mitä yksinkertaisempi ja helppohoitoisempi, sen parempi minulle. Brooklyn on myös ehkä yksi kauneimmista näkemistäni pyöristä. Klassinen ja simppeli. Myös sen värivalikoima miellyttää kovasti, voipi olla että päädyn jopa johonkin muuhun väriin kun mustaan!

Käyn vielä Pelagon Kalevankadun myymälässä koeajamassa muutaman mallin, kerron sitten mihin päädyin! Päädyimme myös Pelagon kanssa tekemään yhteistyötä, josta olen todella innoissani. Sillävälin olisi ihana kuulla kokemuksianne ja ajatuksianne Pelagoista ja toki myös muista laadukkaista pyöristä!

Kuvat Pelago ja Daily Bicycle

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vihdoin sain käytyä läpi kaikki toissa viikonlopun Amsterdam-reissun kuvat. Miten parissa päivässä voikaan ehtiä napata yli tuhat kuvaa! Toisaalta taas, ei mikään ihme, niin paljon ihanaa kuvattavaa sieltä löytyy. Kaupunki on henkeäsalpaavan kaunis, ihmiset kiinnostavan näköisiä. Toivoin että olisin saanut kuvattua enemmän pyöräilijöitä, mutta kun kaikki ajoivat niin kauhean kovaa!

Pyöräilykultuuri(kin) on tuolla ihan(an) erilainen kun meillä täällä. Jokaisella asukkaalla on varmaan vähintään kaksi pyörää. Yksi arkeen ja toinen vähän parempi sunnuntaiajeluille. Pyöräilijöillä on etuoikeus, paljon tilaa ja pyörällä pääsee minne vaan. Pyöräilykypäriä ei juurikaan näy ja tarakalla tai ohjaustangolla on ihan ok kuljettaa niin lapsia, koiraa tai vaikkapa isoa jukkapalmua.

Kaiken kauneuden vastapainona hämmensi, lähinnä turisteille mainostetut, kannabis-tuotteet ja pornojutut. Punaisten lyhtyjen alue myöhään lauantai-iltana oli aika ahdistava ja surullinen kokemus.

Reissussa olin siis Rajalan toimesta, Kilroyn lennättämänä kuvaamalla testissä olevalla Olympus OM-D EM-5 Mark II kameralla. Meidän kaikkien Ambassador-kisaajien kuvat ovat nyt äänestettävänä, aiheena  Twisted City. Jota tuo kaupunki todellakin on.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan nyt muutama viikko päästy kulkemaan vihdoin uudella kulkupelillämme, laatikkopyörällä! Vihdoin siksi, että pyörä lähti tilaukseen jo helmikuussa, mutta laatikkopyörien suosion kasvun räjähtäminen näkyi sitten tuotantovaikeuksina. Itse olen laatikkopyörästä haaveillut jo ties kuinka monta vuotta, ja vihdoin tämä kesä oli nyt kun sellainen saatiin. Aluksi meille oli tarkoitus tulla kalssinen Cristiania bike, mutta koska kysyntä oli sen verran suuri, olisimme saattaneet joutua odottamaan pyörää vielä syksyyn. Classic bike pyöräkaupan varastosta meille sitten löytyiki onneksi täydellinen kulkupeli, nimittäin tämä TrioBike Boxter, jonka saimme bloginäkyyvyttä vastaan.

Tämä on TrioBiken pyörästä tuollainen isompi versio, ja tilaa me todellakin tarvitsemme, sillä se toimii meillä täysin auton korvikkeena. Lasten lisäksi kun kyytiin on mahduttava uimakamat, kauppakassit ja heräteostokset kirppikseltä. Niin ja toivottavasti myös se koira joskus lähitulevaisuudessa. Tuo pyörä on meille lopulta paljon parempi myös siksi, että se on markkinoiden turvallisin laatikkopyörä. Olen aika tohelo – noin niinkuin kaikessa, mutta tätä pyörää ei onneksi saa kovinkaan helposti kumoon. Nuo laatikkopyörät kun saattavat liian kovaa kurveihin ajaessa keikata.

Meidän pyörämme on myös varusteltu sähköavusteella, joka tarkoittaa sitä että painavankin lastin kanssa pääsen kuin pääsenkin myös mäet ylös. Aluksi luulin että sähköavuste tarkoittaa sitä että voin vaan istua kyydissä ja pyörä surruttaa mopon tavoin meitä eteenpäin. Mutta eihän se ihan niin mene. Se on nimensä mukaan vain avuste, eli kyllä sen ollessa päällä täytyy silti myös polkea ja lihaksia käyttää 😀 Enkä tosiaan käytä sitä kun vain mäissä, kun oma kunto meinaa loppua.

Aluksi pyörällä ajo oli aika pelottavaa, se on tuntumaltaan melkein kun perus fillari, muttei sitten kuitenkaan. Sillä ei ihan yhtä näppärästi pujotella ja sen kokoa on aluksi vaikea arvioida. Olen myös aina ennen pelännyt liikenteen seassa ajamista. Mutta täytyy sanoa että muutamassa viikossa oma ajo on muuttunut kokoajan varmemmaksi ja varmemmaksi. Enää ei tarvitse panikoida. Ja tähän mennessä olen vain kerran törmännyt aitaan (kop kop).

Pyörällä ajo on toki myös mitä mainiointa liikuntaa. Itse nautin kuitenkin eniten siitä, että pyörällä liikkuessa saa kokoajan olla ulkona. Myös lapset tykkäävät tosi paljon olla sen kyydissä. Tarvittaessa siellä voi ottaa vaikka nokoset. Nyt kun lämpimämmät ilmat alkoivat, otin vielä tuon kuomun pois, jotta pojatkin pääsevät nauttimaan auringosta kunnolla. Laatikkopyörässä on myös se kiva juttu, kun lapset istuvat edessä näkee heidän touhut kokoajan ja pystyy jutella paremmin.

Tänään nukuttiin vähän liian myöhään, mutta nyt pakataan uimakamat mukaan ja hypätään taas pyörän kyytiin. Ihana ihana kesä, vihdoin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.