KAUAN ODOTETTU PYÖRÄUUTUUS

27/06/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa KAUAN ODOTETTU PYÖRÄUUTUUS

*Postauksen pyörät saatu

Ajelen kolmatta kesää onnellisena maailman ihanimmalla Pelagollani ja olin enemmäin kun innoissani kun sain keväällä kuulla, että pian myös lapsille olisi tulossa oma malli.

Kotimainen Pelago valmistaa toimivia ja laadukkaita polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita niin kaupunki-, työmatka kun harrastuskäyttöönkin. Kestävyys, käytettävyys, kauneus ovat pääosassa pyöriä suunnitellessa. Pelagon perustajat, Hyppösen veljekset, aloittivat koko homman kasaamalla ja hitsaamalla roskalavoilta löytämiään pyöränrunkoja. Nykyään pyörissä käytetään pääasiassa eurooppalaisten toimittajien osia ja jokainen pyörä viimeistellään Suomessa. Kaikki pyörät on suunniteltu käyttäjälähtöisesti, suunnittelussa on huomioitu pyöräilijän kaupunkiympäristö: mäet, mukulakivet ja paikoin puutteelliset pyörätiet. Ihan mahtavaa että nyt myös lasten on mahdollista saada omansa näistä huippupyöristä.

Uusi lasten pyörä, Kiddo on 16 tuumainen ja suunniteltu noin 3–6-vuotiaalle, 105 cm – 125 cm pitkälle pyöräilijälle. Pyörää on saatavilla sekä mustana että vihreänä. Itsehän tykkään Pelagoissa huippulaadun lisäksi niiden kauniista ja klassisesta muotokilestä. Lasten näkökulmasta erityisen mukavan ajopelistä tekee taas se, että pyörän saa tuunata oman pyörän mieleisekseen mukana tulevilla tarroilla. Ja kyllä lapset tuntuvat olevan ylpeitä siitä, että heillä on melkein samanlainen pyörä kun äidilläkin.

Kaapohan on jo vähän reilu 130 cm pitkä, mutta käydessämme testaamassa pyörää hän ihastui siihen niin paljon että halusi sen ehdottomasti vaikka se menee enää tämän kesän. Aikoinaan kuljin lasten kanssa todella paljon laatikkopyörällä, lapset kyydissä, että he eivät ehtineet paljoa polkemista haljoittelemaan itse. Tuntui vaan niin paljon helpommalta aina nakata lapset ja tavarat sähköavusteiden pyörän kyytiin, kun ensin harjoitella pyörilyä ja lähteä sitten sekoilemaan liikenteeseen, joten opettelu vähän jäi.

Kaapo ajaa kyllä jo pyörällä, mutta itseasiassa ennen tätä kesää hän ei ollut poistunut pyöräillen omaa pihaa kauemmaksi. Siksi vähän pienempi pyörä sopi hänelle, sillä sillä on paljon parempi harjoitella. Ja huima kehitys tapahtuikin jo ihan muutamassa päivässä. Kokeiltiin hänelle myös isompaa pyörää, mutta hän on niin tykästynyt tuohon pieneen että kruisailee mielummin sillä.

Elvis taas harjoittelee nyt ensi kertaa ajamista ilman apupyöriä ja hän on ihanan innoissaan asiasta. Meidän lähellä on hyvä nurmikenttä missä opetella ja muutama metri menee jo parin harjoittelukerran jälkeen hyvin itse. Tuolla yksivaihteisella pyörällä on tosi hyvä treenata ja plussaa se saa myös pieneen käteen sopivasta käsijarrusta sekä täysin koteloidusta ketjusuojasta. Pituutta Elviksellä on nyt vähän alle 120 senttiä ja ikää pian 7-vuotta, joten pyörä on hänelle todella hyvän kokoinen ja varmasti hyvä vielä ensi vuonnakin.

Kaapo on jo testamentannut oman pyöränsä tulevalle vauvalle, hauska ajatella että kolmen vuoden päästä hän pääsee sitten ajelemaan sillä. Itse toivon että nämä lastenpyörät menestyvät ja Pelgo päättää tehdä myös vähän isommille lapsille junior-mallin ennen aikuisten kokoon siirtymistä.

Kaapon kanssa ollaankin jo käyty kahdestaan vähän pidemmällä pyörälenkillä, ja pian päästään menemään koko jengi. En malta odottaa!


PYÖRÄILY RASKAANA

11/05/2018

Talvisin en pyöräile, mutta muina vuodenaikoina senkin edestä. En kuitenkaan kiidä tuolla tiukat shortsit jalassa menemään, vaan pyöräilyni on aina ollut leppoista rullaiua kaupungissa paikasta toiseen. Raskauden myötä vähän jännitin, että mitenhän pyöräily raskaana ollessa onnistuu tai onnistuuko ylipäätään ollenkaan. Kun muutama viikko sitten korkkasin pyörilykauden, huomasin että itseasiassa pyöräily sujuu raskaana ollessa paremmin kun kävely!

Eli ainakaan vielä nyt rakausviikolla 27 vatsa ei tule tielle. Oma tasapaino on pyöräilessä on sama kun aiemminkin, kun kävellessä paino taas alkaa siirtyä eteenpäin ja aiheuttaa välillä kompurointia. Olen viime vikkoina kärsinyt myös kovista liitoskivuista, jotka pahenevat nimenomaan kävellessä. Pyöräillessä tätä ei tapahdu. Minua ei myöskään supistele pyöräilessä samalla tavalla kun kävellessä. Pyöräily on sillä tapaa paljon iisimpää, että satulalla voi vain istuskella ja silloin tällöin polkaista vähän vauhtia, jos supistaa tai muuten vaan väsyttää. Korin ansiosta saan myös tuotua kaupasta kerralla paljon enemmän ostoksia, mitä kävellen jaksan ja pystyn kantamaan.

Rakastan pyöräilyä ja on ihana että sitä voi tehdä myös raskaana ollessa. On ihana kuunnella kuulokkeista lempimusaa ja rullailla hitaasti Helsingin kauniita ja tunnelmallisia katuja. Se on kuin olisi jossain oman elämänsä musavideossa. Ylämäistä en kuitenkaan hirveästi tykkää, mutta tähän mennessä olen kyllä melkein kaikki jaksanut polkea. En kuitenkaan halua rasittaa itseäni liikaa ja matka-ajat ovatkin pidentyneet paljon vauhdin hidastuessa entisestään.

Tuntuu että raskaana pyöräillessä myös kiinnittää aika paljon huomiota. Onhan se ehkä vähän erikonen näky kun menen tuolla palloni kanssa, isot aurinkolasit silmillä itsekseni lauleskellen. Ei mutta, ehkä raskaana ollessa ei sitten kuitenkaan pyöräillä ihan kauheasti, ainakaan enää ison mahan kanssa? Minäkin ajattelin sen olevan aluksi ehkä vältettävien asioiden listalla, mutta itseasiassa pyöräily tuntuu jopa turvallisemalta kun kävely. Menen kuitenkin niin hiljaista vauhtia enkä juurikaan pyöräile autoliikenteen seassa.

On hauska myös miettiä, että miltähän pyöräily vauvasta tuntuu. Ainakin hän saa hurjasti jotain onnellisuushormooneita, mutta mietin että viihtyykö hän pyöräilyn ansiosta myös myöhemmin hyvin vaikkapa vaunuissa?

Oletteko te muut pyöräilleet raskaana ollessa ja mille viikolle saakka se tuntui hyvältä?


ALLA VAAHTERAPUUN

7/06/2017

Kaupallinen yhteistyö Rolling viinin kanssa.

Kun ensimmäisen kerran tapasin nykyisen poikaystäväni, hän kertoi pelkästään pyöräilleensä ihan kaikkialle viimeisen vuoden ajan. Vaikka minäkin tykkään pyöräilystä, kuulosti se omaan korvaani aika hullulta. Lopulta taisin juurikin ihastua siihen hänen hulluun puoleensa, ja nyt tässä kesän kynnyksellä myös pyöräily on yhdistänyt meitä. Ollaan liikuttu paljon yhdessä ja toistemme luokse pyörillä ja suunniteltu erilaisia kesäretkiä.

Yhden suunnitellun retkemme piti olla sellainen, että hän vie minut pyörällä muutamaan lempipaikkaansa. Sellaiseen joissa en itse ole ikinä ollut, ja jotka eivät muutenkaan ole ihan niitä tunnetuimpia kesäretkikohteita. Tarkoituksenamme oli pakata mukaan pullo hyvää viiniä ja muita piknik-eväitä. Kuitenkin, juuri kun olimme saaneet tavarat pakattua ja lähdössä ulos, alkoi sataa lähes kaatamalla.

Elämä on ollut viime viikkoina muutenkin jotenkin niin ihanan hullua, joten päätettiin lähteä pyöripiknikille sateesta huolimatta. Ulos päästyämme tajusimme kuitenkin, että ehkä ei ole paras idea lähteä kovin kauas pyörilemään, ellemme halua kastua aivan läpimäriksi. Poikaystäväni kertoi, että hänellä on uusi suunitelma, ja kehoitti vain seuraamaan häntä. Muutaman sadan metrin jälkeen olimmekin jo perillä. Puistossa jonka olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt.

On todella erikoista löytää ihan uusia paikkoja kotikaupungistaan, mutta etenkin ihan tuosta kotikulmilta. Kuitenkin siellä, kerrostalojen keskellä, avautui juuri täyteen vihreyteen puhjennut puisto. Sateesta huolimatta kaikkialla oli tosi kaunista ja kesäistä. Jätimme pyörät parkkiin ja katoimme piknikin kalliolle, suuren vaahteran alle.

Pyörän koriin meillä oli pakattu Rolling Shiraz Viognier punaviiniä, erilaisia juustoja, siemennäkkäriä sekä hedelmiä. Aiemmin paistanut aurinko oli lämmittänyt kallion, sade rapisi hiljalleen puussa ja ympäri puistoa kuului erilaisten lintujen laulua.

Rolling-viini oli oikein hyvä valinta piknikille. Australiasta tuleva viini sopisi kesäretken lisäksi hienosti myös vaikkapa illanistujaisiin tai grilliruokien kanssa. Sen todella hedelmäinen, marjainen sekä luumuinen maku viipyilee suussa pitkään hienon hapokkuutensa ansiosta. Punaisen Shiraz-rypäleen lisäksi Rollingin blendissä on hitunen valkoista Viognier -rypälettä antamassa viinille lisää aromaattisuutta. Viini, juustot ja hedelmät sekä sateinen kesäilta sopivat hienosti yhteen.

Oli ihanaa, ja samalla tosi hassua, istua ihan umpirakastuneena puun alla, sateelta piilossa, piknikillä. Puisto oli muuten aivan tyhjä, muutamaa satunnaista (ja meistä hyvin huvittunutta) koiran ulkoiluttajaa lukuunottamatta. Täydellinen kesäpiknik ei siis aina vaadi lämmintä aurinkoista päivää, vaan seura ja tunnelma tekevät näistä hetkistä merkityksellisiä.