Vaikka tuntuu aina haikealta jättää kesä taakse on myös helpottavaa, kun nyt saa taas luvan kanssa olla tekemättä mitään. Iltaisin vapaapäivisin on ihana kääriytyä peiton alle ja katsella takassa palavia puita. Hahhaa no, ei sentään, vaan viettää aikaa rakkaimpani kanssa. Eli suoratoistopalveluiden, Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn.

Näin alkaneen lokakuun ja sunnuntai-illan kunniaksi ajattelin koota teille muutamia suosikkejani. Niistä tulee varsinkin tuolla snäpin puolella aika paljon kysymyksiä ja vaihtoehtoisesti olen saanut teiltä tosi hyvin vinkkejä. Jaan alle muutaman vähän vanhemman ”klassikon” ja sitten uusimpia.

True Blood – Kaikkien aikojen suosikkini. Tämä vampyyrisarja ei ole kesyimmästä päästä. Verenimemeisen ja toiminnan lisäksi siinä käsitellään mm. homoseksuaalisuutta, huumeita, väkivaltaa, noituutta, politiikkaa, seksiä, mielenterveysongelmia ja tietenkin rakkautta. Sookie Stackhouse -kirjoihin pohjautuvaa sarjaa on tehty yhteensä seitsemän kautta ja ne löytyy HBO Nordicista.

Sons Of Anarchy – Komeita miehiä ja prätkiä. Kuvittele millaista voisi olla prätkäjengiläisten ja heidän perheensä elämä ja kerro se kymmenellä. Varaudu nenäliinapaketin kanssa. Seitsemän kautta Netflixissä.

Girls – Jokaisen naisen pitäisi katsoa tämä. Tässä draamakomediassa seurataan neljän parikymppisen New Yourkerilaisen naisen elämää ja ihmissuhteita. Sinkkuelämän fiksumpi ja pohdiskelevampi versio. Viisi kautta HBO Nordicissa.

Breaking Bad – Opettaja ja perheenisä sairastuu vakavasti, eikä keksi muuta tapaa maksaa sairaalalaskunsa, kun perustaa huumelaboratirion vanhan oppilaansa kanssa. Koukuttavan ja paljon tunteita nostattavan sarjan kaikki 5 kautta löytyvät Netflixistä.

House Of Cards – Poliittinen draamasarja joka menee ihon alle ja koukuttaa pahasti. Tämä sarja on yksi syy siihen, miksi toimittajan ura alkoi kiinnostamaan yhä enemmän. Uskomattomia juonenkäänteitä ja kieroilua sisältävää sarjaa löytyy Netflixistä tällä hetkellä 4 kautta, lisää toivottavasti tulossa.

Orange Is The New Black – Ajatus siitä, ettei joku oli olisi vielä katsonut OITNB tuntuu absurdilta, mutta jos et ole, suosittelen katsomaan. Draamakomedia kuvaa elämää naistenvankilassa, välillä niin että katsoja nauraa pissat housussa ja välillä taas itkee räkä poskella. Kaikki 4 kautta löytyvät Netflixistä.

Silta – ruotsalais-tanskalainen rikossarja on yksi vaikuttavimpia. Sen skandivavialainen melankolinen tyyli on hyvin vaikuttava. Alusta loppuun saakka oleva sarja on surullinen ja haikea, samaan aikaan hyvin koukuttava tämäkin. Sarjan ensimmäiset kaksi kautta löytyvät Netflixistä, mutta yhteensä kausia on kolme ja neljäs tekeillä. Myös YLE Areenasta sarjaa on voinut välillä katsoa.

Easy – Kahdeksan jakson sarja kuvaa mielenkiinoisesti löyhästi toisensa ympärille kietoutuvia ihmissuhteita.

Arrested Development – Vuosina 203-2006 tehty komedisarja on edelleen yksi hauskimmista. Mustaa huumoria, älyttömiä tempauksia ja sekopäisä henkilähahmoja. Sarja kertoo ennen erittäin rikkaasta, erikoisesta ja epätoimivasta perheestä ja se on toteutettu pseudodokumentti-tyylisesti. Neljä kautta, joista ensimmäiset kolme ovat parhaita, löytyvät Netflixistä.

Stranger Things – Nimensä mukaisesti tässä sarjassa tapahtuu outoja. En muista milloin viimeksi olisin katsonut jotain näin pelottavaa. Scifiä ja kauhua sekoittava mysteerissä on niin hallituksen salaisia kokeita, telekineettisiä kykyjä, hirviöitä ja portteja toiseen ulottuvuuteen. Itse en edes tykkää scifistä, enkä kauhusta, mutta tämän sarjan tunnelmaan jäin koukkuun heti. Ensimmäisen kauden 8 jaksoa löytyvät Netflixistä.

Muita mainitsemisen arvoisia sarjoja: Bloodline, The Walking Dead, Making a Murderer, Better Call Saul, The Fosters, The 100, Rick and Marty.

Kuten ehkä huomaistte, Netflixiä katsotaan meillä eniten, koska sieltä löytyy myös suurin osa lasten suosikeista.
Myös HBOlta löytyy paljon laatusarjoja, ajattelin että minun olisi ehkä vihdoin aika aloittaa Game Of Thrones? Viaplaystä taas löytyy aika paljon leffoja. Sitä meillä käytetään oikeastaan vain reissussa, nimittäin sillä voi tallentaa ohjelmia katsottavaksi offlinena. Eli ulkomailla tai lentokoneessa voi ilman verkkoyhteyttä myös niitä kätevästi katsella.

Mitäs sarja tai leffasuosituksia teillä olisi antaa? Etenkin dokumetit kiinnostavat tällä hetkellä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sitä kun rapsuttaa vanhan Lundian liukuoviin kiinni lakattua paperia irti ties kuinka monetta tuntia, ehtii miettiä kaikenlaista. Kuten että jaksaisiko sitä aamulla mennä lenkille, mitäs jos eksyn keskuspuistoon enkä jaksa enää kotiin, näkeekö jostain tarkkaan paljonko kaloreita tietyissä viineissä on, tai miltä vuotavan hanan korjaamaan tuleva putkimies näyttää kun puhelimessa kuulosti kivalta tai että runkkaakohan joku oikeasti ajatellen mua kuten eräs kaverini kerran erään epäonnistuneen miesjutun jälkeen yritti lohduttaa tai sitä että olen ollut sinkkuna yli kaksi vuotta ja kolme kuukautta.

Ja siitä päästään sitten ajatukseen, joka yllättäen tuotti minussa pienoisen paniikintunteen, mitäs jos oikeasti löydän jonkun, miten osaan olla sen kanssa!? Sitä kun parissa vuodessa ehtii tottua aika hyvin siihen että saa tehdä ihan mitä haluaa. Ei tarvitse miettiä sitä toista sitten yhtään. Voi syödä mitä haluaa, milloin haluaa, missä haluaa, miten haluaa ja kuinka paljon haluaa… Nukkua miten haluaa, miten haluaa, mennä miten haluaa, missä haluaa, kenen kanssa haluaa, tulla miten haluaa… Tajusitte pointin. Apua, entäs sitten kun niskassa hönkii joku, joka kyllästyneenä tiedustelee vaikka että aijonko rapsuttaa tuota paperia tuosta ovesta vielä pitkäänkin. Tai moralisoi aleshoppailuja, tai puuttuu sisustukseen tai haluaa ylipäätään jotain mitä minä en. Hullua miten itsenäiseksi sitä muuttuu ja kangistuu omiin tapoihinsa nopeasti.

Näin kevään tullen miehetkin taas tuntuvat kaivautuvan ulos koloistaan osoittamaan kiinnostustaan. Ja nyt asiat ovatkin kääntyneet päälaelleen. Treffikutsuun tekee mieli vastata että sori, lupasin jo viettää hauskaa ja romanttista koti-iltaa yhden toisen kanssa. (Sen nimi on Netflix.) Aina ennen olen sanonut että olispa mulla poikaystävä. Nyt mietin että, apua jos saan poikaystävän! En mä saa sitä pysymään mun luona paria viikkoa kauempaa. Ellei se sitten ole tosi rakastunut. Ja kiltti. Ja sopeutuvainen. Ja kuuro. Ja hullu. Ja hölmö. Ja avaruusolio. Vai haluanko edes että se pysyy.

Tällaisia torstai-illan mietteitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän reissu lähestyy, alle kaksi viikkoa niin ollaan jo lämpimässä. Thaimaahan matkustaessa pitää passin olla voimassa vielä 6kk matkan jälkeen, joten Kaapolle olikin jo aika hommata uusi. Ekaa kertaa kun reissattiin vähän pidemmälle hänen ollessaan muutaman kuukauden ikäinen, joten passi menee heti vuodenvaihteen jälkeen jo vanhaksi.

Olin kuullut että poliisiasemalla olisi pitkät jonot ja että aika kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Mutta vaikka mielestäni olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä, löytyi tälle vuodelle lähin vapaa aika Järvenpään poliisilaitokselta. Ensinnäkään ei oikein napannut matkustaa sinne saakka, saatikaan että Helsingissä syntyneen lapseni passissa lukisi Järvenpää. Ihan hölmö juttu tiedän, mutta valitsin mielummin sitten asemalla jonottamisen.

Nakkasimmekin tänä aamuna Elviksen päiväkotiin ja kävimme valokuvausliikkeen kautta ottamassa passikuvat aivan poliisiaseman vieressä. Kuvaustilanne sujui kivasti ja kuvat saimme mukaan heti. Kaikki oli valmista muutamassa minuutissa. Kiva yllätys oli myös, että kuvat lähetettiin sähköisesti poliisiin omaan järjestelmään, eikä yhtään paperista kuvaa siis tarvinnut luovuttaa. Printtauksen laatu oli kuitenkin minusta aika huono, kuva on vähän epätarkka ja läiskikäs. Myös 20 euron hinta oli mielestäni aika suolainen, mutta tässä asiassa olikin tarkoitus vaan mennä sen mukaan mikä oli helpoin. Myöhemmin tajusin että olisimme voineet käydä hakemassa ensin vuoronumeron, ja sitten vasta käyneet ottamassa kuvat. Jono nimittäin oli vielä pidempi kun olin kuvitellutkaan.

1,5 tuntia aseman avautumisen jälkeen 11 ihmistä oli päässyt hakemuksensa jättämään, meidän vuorolapussa komeili numero 82. Siinä pikaisella laskutoimituksella kauhistelin että edessä voisi olla seitsemän tunnin jonotus. Huh. Onnekseni aulasta löytyi kahviautomaatti ja Kaapolle olin pakannut iPadin mukaan. Kävi myös tuuri, että joku päätti luovuttaa ja jätti lappunsa meille, nyt siinä oli enää numero 64.

Onneksi vauhti kuitenkin vähän nopeutui päivän edetessä ja lopulta jouduimme jonottamaan vain muutaman tunnin. Se meni ihan kivasti leffaa katsellessa. Onneksi. Seurasin siinä samalla nimittäin muutamaa hermostuneen vauvan ja taaperon kanssa jonottanutta naista, eikä käynyt kyllä kateeksi yhtään. Kaaposta oli myös ylipäätään tosi hienoa olla poliisiasemalla, vaikka lopulta emme nähneetkään kun yhden virkapukuun pukeutuneen pahvisen poliisin 😀 Poliisikorttejakaan emme muistaneet kysyä.

Passikuvasta tuli tosi totinen, mutta niinhän se kai kuuluu ollakkin. On hullua kuvitella että tämä on jo esikoiseni toinen passi ja seuraava sitten kun hän on jo kymmenen! Jos aika jatkaa kulkuaan samalla tapaa, ei siihen mene kauaa. Tänään alkoi myös jo vähän matkakuume vaivaamaan, kun saatiin tämä viimeinenkin asia hoidettua, kylmyys pureutui luihin ja postista tuli uusia uikkareita. Niin ihana lähteä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lokakuu. Se meni hitusen kivuttovammin kun olin ajatellut. Edelleen, kuten joka kuun vaihde, ei voi muuta kuin ihmetellä ajankulkua. Juurihan tämä vuosi alkoi. Muistan selvästi kun oli tammikuu. Pian se on jo uudestaan. Tämä lokakuu on ainakin itselleni aina ollut vähän sellainen siirtymäkausi. Vihdoin hyväksyn että kesä on ohi, syksykin ihan pian, ja kaikki alkavat valmistautua talveen. Muuten tuntuu että tämä sama ajanjakso elämässäni vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä olisi aika miettiä jotain opiskeluhommia tai osa-aika töitä. Tässä kuussa olen myös paljon miettinyt taas hetkessä elämistä, ja miten itse saisin taas ajatukset kasaan niin että osaisin nauttia tästä kaikesta mitä minulla jo on, enkä haikailla jotain mitä haluaisin. Jos viime kuu meni kunnon tunneryöpytyksessä niin tämä kuu ennemmin taas jossain sumussa turtana kulkien. On tämä naisen elämä vaan.. en edes tiedä, hullua. Jokatapauksessa, lokakuussa:

-sain serkun
-voitin blogigaalassa jaetun 3.sijan palkinnon
-tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun tosissani sanoin exälleni että haluan erota
-edelleen tykkäsin pojasta josta tykkäsin jo kymmenen viikkoa sitten
-edelleen olen sinkku
-varasimme matkan thaimaahan jouluksi
-sain nimikkopipon
-kävin pariisissa
-oli sydänsuruja
-matkustin vantaalle ja jäin bussista väärällä pysäkillä
-sain uuden ystävän
-tajusin ettei iällä oikeasti ole enää merkitystä
-nukahdin baariin, kaksi kertaa saman illan aikana
-lemmikkikuume kasvoi niin kovasti että aloimme syöttämään lintuja keittiön ikkunalaudalta
-leikkasin itse otsahiukset traagisin seurauksin
-pikkuveljeni räppäsi usealle sadalle ihmiselle seksielämästäni
-katsoin sillan tokan tuotantokauden ja kuuntelin sen tunnarin ainakin sata kertaa
-istuin neljä tuntia kampaajalla blondaamassa hiuksiani
-huomasin vanhentuneeni
-vaihdoin kaikki kylppärin (vaikeat) halogeenit, ihan ite
-kävin keskustelun exäni yhdenyön jutusta, ikeassa
-näin enneunta
-sain kuulla että kantakahvilani on myyty uusille omistajille
-tuhlasin ihan liikaa rahaa
-haaveilin päivittäin uusista tatuoinneista
-koin ehkä yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä
-tinderissä oli todella hiljaista
-whatsappin ryhmäkeskustelu kävin ehkä kuumemepana kuin ikinä ennen
-löysin itseni muutaman kerran kerran sellaisista paikoista etten vaan olisi ikinä uskonut
-järjestin lastensynttärit
-minulla oli nimipäivät
-the walking dead alkoi vihdoin pitkältä tauloltaan
-matkustin taksilla noin miljoona kertaa
-kävelin monena maanantai-aamuna vaasankatua pitkin haikein mielin kotiin
-päätin ettemme muuta tästä asunnosta vasta kun on ihan ihan pakko

Kuukausilistauksen kuvat perinteisesti instagramista @mintturipakinttu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Konvehtirasia, villasukat, lohileipiä, viltti, mukava sohvannurkka sekä hyvä kirja ja sarja, joita seurataan vuorotellen. Siinä ovat omat Jouluiltojen suunnittelmat, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Joulu on aikaa jolloin otetaan rennosti. Ollaan perheen kesken, syödään ja röhnötetään. Kelitkin vaikuttavat siltä että mitään kovin pitkiä kävelyretkiä kauniissa lumisissa maisemissa tuskin tulee tehtyä.

Kun aattoaamun ja päivän lapset odottavat malttamattomina pukkia (ja lahjoja), on vaikea keksiä heille kiinnostavaa tekemistä ja itse samalla häärätä keittiössä. Joulusaunan ja ruoanlaiton välissä todennäköisesti lapset viihtyvät parhaiten lastenohjelmien parissa.

Netflixissä on joulun aikaan osio Joulupukki suosittelee. Joulupukin noitarumpu, Tonttu Toljanteri, Gommin ja Pommin joulukalenteri, Joulutarina, Magagasgarin ja Shrekin joululyhärit… Joulufiilistä nostattavaa ohjelmaa löytyy sieltä lapsille ja aikuisille vaikka kuinka.

Itse aijon katsoa ainkin Siltaa, Jenkkiversion Girl With A Dragon Tattoo-elokuvasta ja päälle jotain kepeämpää hömppää. Ykkösmissioni on kuitenkin herkutella ja fiilistellä joulua ja perheen kanssa yhdessäoloa.

Aattaamuna klo 10 ensi-iltansa saa myös Turbo FAST etanan oma uusi sarja, josta jo kirjoittelinkin aiemmin. Netflix koodit on nyt myös arvottu, onnea Iida ja rinderella!

Mitäs te aijotte katsella jouluna telkkarista ja netistä? Itse olen katsonut Lumiukon niin kauan kun muistan ja aijon kyllä pakottaa lapsenikin jatkamaan sitä perinnettä.

Me ruvetaan nyt Joulun viettoon, vielä pikavisiitti kauppahalliin leipää ja kalaa hakemaan. Ihanaa ja rauhallista Joulua kaikille!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.