OFFLINESSA

19/06/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplay kanssa
Postaus sisältää arvonnan!

Lapset älylaitteilla ei ole varsinaisesti lempinäkyni ja siksi meillä onkin normaalisti hyvin tiukka ruutuaika. Yksi tunti jokatoinen päivä. Lomalla otetaan kuitenkin höllemmin. Itseasiassa reissuja varten kaivetaan esiin aina pädi, joka ei ole meillä käytössä muuten ollenkaan.

Lomalla lapset ovat aamusta iltaan aktiivisia, uivat ja leikkivät usein paahtavassa auringossa. Lukemisen, piirtämisen ja lautapelien lisäksi he saavat heittää aivot narikkaan leffoja tai sarjoja katsellen. Meillä on usein tapana antaa lapsille ruutuaikaa joku kuumimpaan keskipäivän auringon aikaan tai sitten illalla. Aikojen suhteen ei olla niin tarkkoja. Joskus ruutuaikaa ei ole ollenkaan, toisena päivänä he saattavat katsoa lempisarjaansa useamman jakson putkeen.

Loma alkaa usein matkustamisella ja tänne aina tänne Espanjaan reissatessamme meille on synytynyt melko samaa kaavaa nouttava runtiini noin viisi tuntia kestävälle lennolle. Nousun jälkeen odotellaan tarjoilua, syödään, ehkä vähän luetaan, katsotaan leffa tai muutama jakso sarjaa ja lopulta nukahdetaan loppuajaksi.

Ohjelmia katsomme Viaplayn kautta ja katsottavat lataamme laitteille etukäteen offline-modessa. Näin voimme katsoa niitä missä ja milloin vaan, ilman nettiyhteyttä. Kuten siis vaikkapa lentokoneessa tai missä vain ulkomailla.

Toki myös lasten lisäksi minä katson etenkin lentokoneessa ohjelmia. Huomasin muutama kuukausi sitten Viaplaystä löytyvän zombie-sarjan Walkingn Deadin kaikki jaksot – myös ne uusimmat kaudet joita en ole vielä nähnyt. Olenkin katsellut jaksoja aina kun olen ehtinyt, mutta koneessa matkalla tänne ehdin katsomaan ruhtinaalliset kaksi ja puoli jaksoa täysin keskeytyksettä. En normaalisti ole mikään kovin jännittävien sarjojen tai leffojen ystävä, mutta tähän sarjaan jäin kerrasta ihan koukkuun kun sitä ehkä kuutisen vuotta sitten jostain syystä satoin ensimmäistä kertaa katsomaan.

Kaapo taas latasi kännykälleen vähän toisenlaisesta kauhua, nimittäin Hotel Transylvian elokuvan kolmannen osan – monsterit matkalla. Leffa oli kuulemma tosi hauska ja minunkin pitäisi katsoa se, jotta tietäisin mistä ihmeen Kraakkenista täällä puhutaan.

Lomalla on tärkeä päästä offlineen ja jos se väillä vaatii avukseen älylaitteen, on se mielestäni ihan ok. Laitteet ja offlineen ladatut lastensarjat ovat osaltaan mahdollistaneet, tai ainakin helpottaneet, todella paljon matkustelua lasten kanssa. Reissasin ensimmäistä kertaa yksin poikien ollessa 1,5 ja 3,5 vuotiaita ja ilman pädiä esimerkisksi rauhallista hetkeä rannalla, kun pienempi nukkuu päikkäreitä ja minä tahtoisin hetken ottaa aurinkoa ja lukea kirjaa, ei olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman pädille ladattua Lego Movieta.

Viaplay appin voi siis ladata esimerkiksi kännykälle tai pädille, niin macille kun anroidillekin. Appin kautta voi myös helposti rajata kaikki ne lukemattomat sarjat ja elokuvat joita on mahdollista ladata laitteelle offlineen. Tämän jälkeen niitä on mahdollista katsoa ihan missä päin maailmaa tahansa, maalla, merellä, ilmassa – ilman nettiyhteyttä. Viaplaystä löytyy katsottavaa ihan kaikille, aikuisille ja lapsille ja kaikille siltä väliltä. Leffoja, sarjoja, dokkareita ja kuulemma myös tosi paljon urheiluakin, kuten golfia (!?:D)

ARVONTA! Katsotaanko teillä reissussa ohjelmia offlinessa tai ollaanko teillä muuten lomalla höllempiä ruutuajan suhteen? Kerro vastauksesei alle kommentteihin niin olet mukana 2kk ilmaisen Viaplayn-katselupaketin arvonnassa! Arvonta päättyy ke 26.6.


ARVATKAA MITÄ TEEN JUST NYT?

20/09/2015

1image23456image87
Laukku on pakattu, talovahti hommattu, tiskit tiskattu ja roskat viety. Padille ladattu leffoja, laukussa kirja, korvatulpat, niskatyyny ja purkkaa. Mä lähden nimittäin kohta kentälle ja huristan Malagan aurinkoon. Kahdeksan päivää. Yksin. Tämä on toinen kerta kun lähden lomalle ilman lapsia.

Just nyt mä mietin että saako näin oikeasti tehdä? Just nyt mä mietin että aika outoa lentää ilman lapsia. Just nyt mä mietin että aika siistiä. Kerrankin iPadi on mulle koko viisituntisen ajan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PASSIN HAKUREISSU

2/12/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän reissu lähestyy, alle kaksi viikkoa niin ollaan jo lämpimässä. Thaimaahan matkustaessa pitää passin olla voimassa vielä 6kk matkan jälkeen, joten Kaapolle olikin jo aika hommata uusi. Ekaa kertaa kun reissattiin vähän pidemmälle hänen ollessaan muutaman kuukauden ikäinen, joten passi menee heti vuodenvaihteen jälkeen jo vanhaksi.

Olin kuullut että poliisiasemalla olisi pitkät jonot ja että aika kannattaa ehdottomasti varata etukäteen. Mutta vaikka mielestäni olin ihan hyvissä ajoin liikenteessä, löytyi tälle vuodelle lähin vapaa aika Järvenpään poliisilaitokselta. Ensinnäkään ei oikein napannut matkustaa sinne saakka, saatikaan että Helsingissä syntyneen lapseni passissa lukisi Järvenpää. Ihan hölmö juttu tiedän, mutta valitsin mielummin sitten asemalla jonottamisen.

Nakkasimmekin tänä aamuna Elviksen päiväkotiin ja kävimme valokuvausliikkeen kautta ottamassa passikuvat aivan poliisiaseman vieressä. Kuvaustilanne sujui kivasti ja kuvat saimme mukaan heti. Kaikki oli valmista muutamassa minuutissa. Kiva yllätys oli myös, että kuvat lähetettiin sähköisesti poliisiin omaan järjestelmään, eikä yhtään paperista kuvaa siis tarvinnut luovuttaa. Printtauksen laatu oli kuitenkin minusta aika huono, kuva on vähän epätarkka ja läiskikäs. Myös 20 euron hinta oli mielestäni aika suolainen, mutta tässä asiassa olikin tarkoitus vaan mennä sen mukaan mikä oli helpoin. Myöhemmin tajusin että olisimme voineet käydä hakemassa ensin vuoronumeron, ja sitten vasta käyneet ottamassa kuvat. Jono nimittäin oli vielä pidempi kun olin kuvitellutkaan.

1,5 tuntia aseman avautumisen jälkeen 11 ihmistä oli päässyt hakemuksensa jättämään, meidän vuorolapussa komeili numero 82. Siinä pikaisella laskutoimituksella kauhistelin että edessä voisi olla seitsemän tunnin jonotus. Huh. Onnekseni aulasta löytyi kahviautomaatti ja Kaapolle olin pakannut iPadin mukaan. Kävi myös tuuri, että joku päätti luovuttaa ja jätti lappunsa meille, nyt siinä oli enää numero 64.

Onneksi vauhti kuitenkin vähän nopeutui päivän edetessä ja lopulta jouduimme jonottamaan vain muutaman tunnin. Se meni ihan kivasti leffaa katsellessa. Onneksi. Seurasin siinä samalla nimittäin muutamaa hermostuneen vauvan ja taaperon kanssa jonottanutta naista, eikä käynyt kyllä kateeksi yhtään. Kaaposta oli myös ylipäätään tosi hienoa olla poliisiasemalla, vaikka lopulta emme nähneetkään kun yhden virkapukuun pukeutuneen pahvisen poliisin :D Poliisikorttejakaan emme muistaneet kysyä.

Passikuvasta tuli tosi totinen, mutta niinhän se kai kuuluu ollakkin. On hullua kuvitella että tämä on jo esikoiseni toinen passi ja seuraava sitten kun hän on jo kymmenen! Jos aika jatkaa kulkuaan samalla tapaa, ei siihen mene kauaa. Tänään alkoi myös jo vähän matkakuume vaivaamaan, kun saatiin tämä viimeinenkin asia hoidettua, kylmyys pureutui luihin ja postista tuli uusia uikkareita. Niin ihana lähteä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.