MOIKKA VANHA KOTI

28/08/2022

Muutimme kuukausi sitten uuteen kotiin. Vaikka alun alkaenkin laatikoita edelliseen kotiin kantaessamme ajattelimme kysessä olevan välikainen ratkaisu oli siitä vanhasta irti päästäminen vaikeaa. Vanha kotimme oli puolisoni kanssa ensimmäinen yhteinen kotimme jonne myös nuorinmaisemme syntyi ja isommat pojat todella kasvoivat isoiksi noiden viiden vuoden asumisemme aikana.

Puolet vanhassa asuessani haikailin muualle, mutta viimeisen vuoden ajan aloin tuntemaan, että ehkei tämän tarvitsisikaan olla väliakaista. Mitä lähemmäksi poismuutto kävi, sitä enemmän aloin arvostamaan nykyistä. Muutokset ovat minulle aina vaikeita ja aikaa vaativia.

Uusi kotimme on kuitenkin ihana. Sain vihdoin haaveilemani saippuoidun tammisen kalanruotoparketin. Tässäkään asunnossa emme tuskin tule asumaan kolmea vuotta pidempää, mutta edellisestä oppineena, otan tästä silti kaiken irti. Vaikka esimerkiksi seiniä emme rupea nyt maalailemaan värikkäiksi ja oman näköisiksemme, niin muuten elän hetkessä, enkä jää liikaa miettimään väliaikaisuutta, kuten edellisessä. Ja kun eihän sitä ikinä tiedä mitä tulevan pitää tai mihin ratkaisuihin vaikka kahden vuoden asuminen jälkeen päädytäänkään.

Muuton yhteydessä myyntiin meni muutama isompi huonekalu, kuten ihana ruokapöytämme ja iso kulmasohva. Tuunausta vaativa isompi ruokapöytä saapuu meille onneksi ensi viikolla, mutta muuten olemme vielä sohvaa vailla. Hieman keskeneräinen fiilis on siis edelleen uudessa olohuoneessamme, mutta ehkä nyt kesäkelien muuttuessa syksyisemmiksi intoa riittää puuhata jälleen kotona, eikä vain luuhata rannalla. Toivottavasti myös kodin laittamisen myötä into postailla enemmän tänne blogiin kasvaa, jos vain aikaa päivätöiden ohella riittää.

Heippa hei siis vanha koti, voi mitä muistoja sinusta jäikään! Uudesta kodista haikeana katselen mieletöntä ilta-arinkoa joka sinut valaisee ja hymyillen muistellessani, miten saatoimmekaan asua viisi vuotta ilman kunnollisia verhoja missään huoneessa :D Nyt on säkekaihtimet JA pimennysverhot (eli olo kuin aikuisella).


TÄÄLLÄHÄN ALKAA NÄYTTÄÄ IHAN KODILTA

17/01/2018

Tavallaan. Puolet laatikoista on edelleen purkamatta, mutta puolet kuitenkin jo purettu! Meillä on hienoiten järjestelty kellari mitä olen ikinä nähnyt ja osa näistäkin laatikoista vielä matkalla suoraan sinne. Tärkeintä on kuitenkin että tämä tuntuu ihan kodilta. Jopa kaaoksenkin keskellä tuntuu hyvältä. Kodin lisäksi uusi naapurusto ihastuttaa päivä päivältä enemmän, kun pikkukaduilta löytyy toinen toistaan ihanempia kahviloita ja ekohoitoloita.

Hommaa siis edelleen riittää, mutta tehdään mitä pystytään töiden ja muiden lomassa – hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan. Vai onko muilla näyttänyt jo ihan valmiilta koti reilun viikko muuton jälkeen? (Sanokaa pliis että ei).


JA NIIN SEKIN MENI

1/11/2014

10734084_10152815780864609_7226820044930133996_n10354680_10152815781094609_1932603241913441325_n1902014_10152815791929609_1360201815271845173_n15287_10152815780914609_1979356775080136882_n10013571_10152815781114609_8020184914629714720_n12746_10152815785819609_7649727364539868632_n1510353_10152815786049609_8772047814510054427_n63405_10152815781119609_8343255364709440433_n10360441_10152815781089609_1484922056406189501_n10344843_10152815791719609_3364310464913776401_n10360441_10152815781074609_8449070740870238139_n10423760_10152815791739609_4344487762591151418_n10426848_10152815795514609_7884041756985544671_n10436086_10152815791944609_1225618891399825467_n10426888_10152815791934609_9155789108901001871_n10565169_10152815791734609_2142481909816537392_n10565169_10152815791749609_6157883229659716062_n10600599_10152815780874609_8915151470484878131_n10710822_10152815786094609_5076386689243013440_n

Lokakuu. Se meni hitusen kivuttovammin kun olin ajatellut. Edelleen, kuten joka kuun vaihde, ei voi muuta kuin ihmetellä ajankulkua. Juurihan tämä vuosi alkoi. Muistan selvästi kun oli tammikuu. Pian se on jo uudestaan. Tämä lokakuu on ainakin itselleni aina ollut vähän sellainen siirtymäkausi. Vihdoin hyväksyn että kesä on ohi, syksykin ihan pian, ja kaikki alkavat valmistautua talveen. Muuten tuntuu että tämä sama ajanjakso elämässäni vain jatkuu ja jatkuu. Ehkä olisi aika miettiä jotain opiskeluhommia tai osa-aika töitä. Tässä kuussa olen myös paljon miettinyt taas hetkessä elämistä, ja miten itse saisin taas ajatukset kasaan niin että osaisin nauttia tästä kaikesta mitä minulla jo on, enkä haikailla jotain mitä haluaisin. Jos viime kuu meni kunnon tunneryöpytyksessä niin tämä kuu ennemmin taas jossain sumussa turtana kulkien. On tämä naisen elämä vaan.. en edes tiedä, hullua. Jokatapauksessa, lokakuussa:

-sain serkun
-voitin blogigaalassa jaetun 3.sijan palkinnon
-tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä kun tosissani sanoin exälleni että haluan erota
-edelleen tykkäsin pojasta josta tykkäsin jo kymmenen viikkoa sitten
-edelleen olen sinkku
-varasimme matkan thaimaahan jouluksi
-sain nimikkopipon
-kävin pariisissa
-oli sydänsuruja
-matkustin vantaalle ja jäin bussista väärällä pysäkillä
-sain uuden ystävän
-tajusin ettei iällä oikeasti ole enää merkitystä
-nukahdin baariin, kaksi kertaa saman illan aikana
-lemmikkikuume kasvoi niin kovasti että aloimme syöttämään lintuja keittiön ikkunalaudalta
-leikkasin itse otsahiukset traagisin seurauksin
-pikkuveljeni räppäsi usealle sadalle ihmiselle seksielämästäni
-katsoin sillan tokan tuotantokauden ja kuuntelin sen tunnarin ainakin sata kertaa
-istuin neljä tuntia kampaajalla blondaamassa hiuksiani
-huomasin vanhentuneeni
-vaihdoin kaikki kylppärin (vaikeat) halogeenit, ihan ite
-kävin keskustelun exäni yhdenyön jutusta, ikeassa
-näin enneunta
-sain kuulla että kantakahvilani on myyty uusille omistajille
-tuhlasin ihan liikaa rahaa
-haaveilin päivittäin uusista tatuoinneista
-koin ehkä yhden elämäni pahimmista vaatekriiseistä
-tinderissä oli todella hiljaista
-whatsappin ryhmäkeskustelu kävin ehkä kuumemepana kuin ikinä ennen
-löysin itseni muutaman kerran kerran sellaisista paikoista etten vaan olisi ikinä uskonut
-järjestin lastensynttärit
-minulla oli nimipäivät
-the walking dead alkoi vihdoin pitkältä tauloltaan
-matkustin taksilla noin miljoona kertaa
-kävelin monena maanantai-aamuna vaasankatua pitkin haikein mielin kotiin
-päätin ettemme muuta tästä asunnosta vasta kun on ihan ihan pakko

Kuukausilistauksen kuvat perinteisesti instagramista @mintturipakinttu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.