Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 8.

Hiihtoloma – Siitäkin huolimatta, että viikon sää oli mitä oli (vesisadetta, harmautta ja myrskyä), emme lähteneet minnekään sitä viettämään, olin yksin koko viikon lasten kanssa, nyrjytin nilkkani enkä ollut keksinyt etukäteen oikeastaan mitään ohjelmaa, koululaisten hiihtoloma meni kivasti.

Minä sain lasten mummeilta apuja lastenhoidossa ja lapset sitä kautta kivoja yökyläilyjä. He pääsivät leffaan, kaverille, taidenäyttelyyn, pariin museoon, huovutustyöpajaan, kahvilaan, vr-lasi pelaamaan, valitsemaansa ravintolaan (sushibuffa ja hard rock cafe) sekä leffa-illan herkkuineen kotona. Lisäksi Elvis sai avustaa röngenhoitajaa, Kaapo kaverin kanssa trampoliinipuistoon ja kävimme kylässä vielä molemmilla omilla mummoillanikin – eli aika mummopainotteinen viikko, nyt kun jälkikäteen miettii!

Vanhemmat postaukset:
Arki 1 & 2
Arki 3
Arki 4
Arki 5
Arki 6
Arki 7

Ymmärrän miksi monet kaipaavat lunta, ilman sitä on kovin pimeää ja muutenkin talvi ilman lunta tuntuu luonnottomalta. Itselleni riittäisi kuitenkin hyvin muutama pakkasaste, aurinkoinen kirpeä ilma ja kaikkea kaunistava jäähuurre. Kuten viikonloppuna oli.

Lapset kuitenkin kaipaavat pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, laskettelemaankin olisi kuulemma kiva päästä. Ymmärrän. Itse katselen haaveillen äkkilöhtöjä aurinkoon. Tajusin, että minulle on oikeastaan melkein ihan sama mikä vuodenaika on, onko lunta vai ei, kunhan paistaa aurinko.

Koululaisten joululomalla koko muukin perhe on päässyt lomamoodiin. Etenkin Myy on ollut silminnähden onnessaan, kun isoveljistä on riittänyt leikkiseuraa koko päiväksi. Itse en taas pysty lakata ihmettelemästä, miten kärsivällisesti ja aivan täysin omasta halustaan nuo isommat ottavat pikkusiskon mukaan leikkeihin. Myy osaa avata jo kaikki kotimme ovet, joten omiin juttuihin pikkulegojen tai piirustelun pariin on tällä hetkellä aika mahdotonta päästä.

Muutenkin pojista on kokoajan ihan hirvittävän paljon apua vahtimisessa. Välillä tunnen ihan omantunnonpistoksia asiasta. Toisaalta, kun näkee että pojat ihan oikeasti haluavat auttaa, kuten keksimällä uusia leikkejä jotta taapero pysyisi pois jaloistani ruokaa tehdessäni, on avusta myös aika vaikea kieltäytyä. Vielä kun veljesten kesken on viime aikoina ollut kokoajan enemmän ristiriitoja heidän kasvaessaan, tuntuu hyvältä nähdä kaikki kolme leikkimässä sulassa sovussa. Poikien tekevän jatkuvaa yhteistyötä.

Välillä yritän muistuttaa poikia, että sanovat sitten vaan kun eivät enää jaksa tai halua auttaa – mutta aika harvoin he edes haluavat tehdä mitään ihan omia juttujaan silloin, kun on mahdollisuus leikkiä yhdessä pikkusiskon kanssa. Eivät he tee sitä velvollisuuden tunnosta, vaan aidosta halusta.

Nyt kun koululaisten joululoma alkaa lähetyä loppuaan, huomaan että se tuli todella tarpeeseen meille kaikille. Arkena koulu vie ison osan päivästä ja viikot vain tuntuvat soljuvan ohi. Lomalla ollaan saatu ottaa kaikki rennosti, ilman aikatauluja, ilman kiirettä – olla vaan. Kotona on ajoittain vallinnut ihmeellisen rauhallinen ja seesteinen tunnelma. Ajoittain toki myös ihan kaaos ja hermojen kiristely, mutta kuitenkin!

Huomaan, että itselläni kestää hetken aikaa päästä kiirettömään tunnelmaan, siihen että voi makoilla sohvalla lapset kainalossa, ilman että tuntuu kokoajan että nyt pitäisi olla tekemässä sitä ja tätä. Lomalla sitä pääsee hioutumaan taas paremmin yhteen perheen kanssa. Tähän väliin oli hyvä päätös viettää lomaa ihan vain kotosalla, ilman suunnitelmia. Ihana loma!

Ps! Instagramissani on käynnissä vielä tänään R-Collectionin lasten collegen arvonta! Pääset arvontakuvaan tästä.
Arvonta on toteuettu yhteistyössä R-Collectionin kanssa ja kuvien vaatteet saatu.

Leivon todella harvoin, se ei vaan ole juttuni. Ruoanlaitossa olen niin suurpiireinen, mutta leipomisessa on tärkeää noudattaa tarkasti määriä ja järjestystä, joka ei sovi itselleni yhtään. Puhumattakaan siitä tiskin määrästä!

Nyt ajattelin kuitenkin poistua mukavuusalueeltanija tehdä itse myös taaperolle sopivaa, munatonta ja maidotonta piparkakkutaikinaa. Ohjeita löytyi netistä monenlaisia, itse tykkään sellaisesta todella mausteisesta. Eihän Taapero pipareita nyt kauheasti saa syödäkseen, mutta parempi silti, että mahdollisimman moni syötävä kuitenkin olisi myös hänelle sopiva. Aika tehokkaasti hän kun keräilee myös kaikki pöydän alta löytyvät muruset suuhunsa.

Olin jo henkisesti valmistautunut taikinan kaksipäiväisestä valmistuksesta syntyvään täyskaaokseen keittiössä, kunnes kauppareissulla ajattelin kurkata vielä pakkasessa olevan valmistakinan tuoteselostetta. Se olikin maidoton ja munaton! Tai saattaa sisältää jäämiä munasta ja maidosta, mutta pidetään sormet ristissä ettei ainakaan niitä maitojäämiä näistä paljoa löydy. Saattaa sisältää munaa-tuotteet ovat tähän asti sopineet ihan hyvin.

Pipareita tehdessä korostui taas se, miten isoja nuo pojat jo ovat. He olisivat hanskanneet koko homman myös ihan ilman apuani. Ainoastaan paistaminen ja sotku jäi siivottavakseni. Ja katsokaa miten siististi Kaapon piparit on aseteltu pellillle, tottakai onhan hän horoskoopiltaan tarkka ja järjestystä rakastava neitsyt. Myy tyytyi vain katselemaan vierestä.

Meidän lauantai-illan ohjelmassa on vielä pipareiden koristelu. Muutama pipari on menossa ainakin lahjaksi poikien kavereille, joten niistä pitää tehdä extrahienoja. Mutta ennen sitä yritän nauttia hetken hiljaisuudesta ja rauhasta, kun kaikki muut ovat joko ulkona tai nukkuvat. Ihanaa lauantain ja viikonlopun jatkoa!

Vau miten upeat pari päivää on ollut! Aurinko tekee kyllä ihmeitä ja ohut jääpeite tekee kaikesta niin kaunista! Viime viikon sateessa ja pimeydessä nämä tällaiset ilman tuntuivat kaukaiselta haavelta vaan. Armoton pimeys tuntui tunkeutuneen koleuden tapaan luihin ja ytimiin, eikä ainakaan itseni tehnyt yhtään mieli pistää edes nenänpäätä ulos ovesta.

Niinpä yhtenä aamuna emme lähtenetkään kurahousuissa möllöttämään pimeään ja märkään leikkipuistoon, vaan vedimme vain kengän jalkaan ja läksimme talomme kellariin. Olen joskus lähettänyt isommat lapset sinne kurjalla tai liian kylmällä säällä purkamaan energiaa, kun meno on yltynyt kotona liian villiksi. Naapurin lasten kanssa he ovat useasti käyneet siellä myös leikkimässä Nerfeillä, ammukset löytyvät kellarin lettioilta paremmin kun ulkoa rämeiköstä. Pitipä naapuri kerran lasten synttäritkin hyödyntäen kellarimme pitkiä käytäviä. Miten loistava idea!

Tästä inspiroituneena (ja piti minun hakea varastosta myös jouluvalot) läksimme Myyn kanssa aamulla leikkimään kellariin. Uudessa paikassa huvituksesi riitti ihan vain käytäviä edes takaisin juokseminen ja bonuksena löysimme myös lasten mopon, jolla rullailla ees taas. Emme siis ole mahdollisesti ainuita, jotka tätä kellarissa leikkimistä harrastavat näin talvikuukausina. Lisäksi siellä olin valosaa, vaikkakin valo tulikin loisteputkista. Saa kopsata!

(Mun blogi täyttää kuukauden päästä yhdeksän(!!!!) vuotta ja sen vuoksi päädyin eilen illalla selaamaan blogini ensimmäisiä postauksia. Tästä postauksesta tulee mieleen just ne ensimmäisten kuukausien ja vuosien postaukset blogin perustamisen jälkeen, jotka oltiin kuvattu jollain vanhalla pokkarilla tai kännykän huonolla kameralla, ja joideN aiheet olivat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja arkisuudessaan jotenkin niin hellyyttäviä. Nykyään rima kuvien ja teksien suhteen on itsellä aika korkealla ja sen myötä ei enää aina tule edes ajatelleeksikaan, että joku tällainen asia, kuten kellarissa leikkiminen, voisi olla julkaisemisen arvoinen juttu. Juuri siksi ja näiden vähän tärähtäneiden kuvien myötä tuntuu jotenkin eritysen ihanalta julkaista tämä. Kaapo oli blogin perustamisen aikaan lähes saman ikäinen kun Myy nyt (toi takatukkakin on melkein sama), joten tämä tuntuu myös ikäänkuin paluulta sinne blogin alkuun ja juurille. )