ARKI 8

24/02/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKI 8

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 8.

Hiihtoloma – Siitäkin huolimatta, että viikon sää oli mitä oli (vesisadetta, harmautta ja myrskyä), emme lähteneet minnekään sitä viettämään, olin yksin koko viikon lasten kanssa, nyrjytin nilkkani enkä ollut keksinyt etukäteen oikeastaan mitään ohjelmaa, koululaisten hiihtoloma meni kivasti.

Minä sain lasten mummeilta apuja lastenhoidossa ja lapset sitä kautta kivoja yökyläilyjä. He pääsivät leffaan, kaverille, taidenäyttelyyn, pariin museoon, huovutustyöpajaan, kahvilaan, vr-lasi pelaamaan, valitsemaansa ravintolaan (sushibuffa ja hard rock cafe) sekä leffa-illan herkkuineen kotona. Lisäksi Elvis sai avustaa röngenhoitajaa, Kaapo kaverin kanssa trampoliinipuistoon ja kävimme kylässä vielä molemmilla omilla mummoillanikin – eli aika mummopainotteinen viikko, nyt kun jälkikäteen miettii!

Vanhemmat postaukset:
Arki 1 & 2
Arki 3
Arki 4
Arki 5
Arki 6
Arki 7


HYVIÄ JUTTUJA

19/02/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa HYVIÄ JUTTUJA

Kirjoitin muutama päivä sitten viime lauantaistani instagramiin näin:

Joskus voi käydä niin, että on suunnitellut pitkästä aikaa lähtevänsä ulos tanssimaan, sitten matkalla kompastuu, kaatuu ihan suoraan vesilätäkköön ja kaksi kaveria saa nostaa sinut huutonauraen ylös samalla kun itse haukkoo henkeä kipeän taittuneen nilkan vuoksi. Sattuu kuitenkin sopivasti, että yhdellä kaverilla ihan on vieressä oma baari, siellä pääsee istumaan tiskin alle, saa nilkkaan jäitä ja jesaria sekä tietenkin jallua. Eikä siinä kaikki, baarissa on monen muun tutun lisäksi lumilautailuonnettomuuksiin erikoistunut komea lääkäri ja vaikka hän ei suorasanaisesti suosittele tanssimaan lähtemistä, voi rivien välistä lukea ettei nilkassa todennäköisesti ole taittumista suurempaa vikaa. Sitä sitten saattaa tunkea muutaman jääpalan sukkaan ja jatkaa menoa. Hyvä musiikki ja tunnelma vie mennessään ja askelmittariin piirtyy illan aikana 26 628 askelta. Seuraavana päivänä sukasta voi paljastua aika rujon näköinen turvotus ja mustelma ja lopulta sitten maanantai-aamuna röntgeniin linkuttaessa voi miettiä, että kannattiko. Ehdottomasti.

Myönnettäköön, että koko ilta epäilytti etukäteen hieman. Jäin nimittäin siitä eteenpäin koko hiihtolomaviikoksi yksin lasten kanssa. Järki yritti sanoa, että tätä viikkoa ennen kannattaa ennemmin keräillä voimia, kun aloittaa viikko tansseista voipuneena. Kuuntelen kuitenkin useinmiten ennemmin sydäntäni ja nyt se suorastaan vaati, että minun olsi lähdettävä juuri tuona iltana ulos. Ja minä lähdin. Kaatumisesta huolimatta, onneksi.

En säti itseäni siitä yhtään, sillä kompastua olisin voinut silti aivan hyvin missä vaan. Omalla terveydellä ei tietenkään saa leikkiä, mutta sama nilkka on nyrjähtänyt 6 vuotta sitten ja siksikin tiesin, ettei kyseessä ole mikään iso juttu. En tietenkään olisi jatkanut iltaa, jos en olisi oikeasti pystynyt.

Hiihtoloma haaverin kanssa ja ei-niin-voimia-keränneenä on mennyt silti, ainakin tähän mennessä, hyvin. Olen saanut lepuutettua nilkkaani, mutta olemme myös pystyneet lasten kanssa tekemään asioita. Heidän lomansa ei ole tarvinnut kärsiä minun puolikuntoisuudestani.

Eilen illalla havasduin erikoiseen kolinaan. Meni hetki tajuta, että joku tyhjentää astianpesukonetta – täysin oma-aloitteisesti! ”Ajattelin auttaa kun sulla on se nilkka kipeä”. Tuntui, että olen saanut ja saavuttanut kaiken. En osaa surra tai surkutella tilannetta yhtään, oikeastaan kaikesta on tuntunut vain seuraanneen kaikkea hyvää.


KYMPIN REISSU

25/02/2018
Kommentit pois päältä artikkelissa KYMPIN REISSU

Kuten kuvistakin voi päätellä, vietimme hiihtolomamme Tahkolla aivan mahtavassa säässä. Ainoastaan yhtenä päivänä alkoi aurinkoisen aamun jälkeen tupruttamaan vähän lunta, mutta muuten aurinko paistoi koko viikon siniseltä taivaalta (ja pakkanen sen myötä tuntui kunnolla luissa ja ytimissä).

Pojat olivat ihan ekaa kertaa laskettemassa, mutta he innostuivat lajista heti ensikokeilun jälkeen ja myöskin kehitys oli sen mukaista. He olisivat voineet olla mäessä aamusta iltaan ja eilen, vikana laskupäivänä, he vetelivät jo isoja mäkiä, hyppyreitä, reilejä ja metsäreittejä lähes itsenäisesti. Itse en suksille uskaltanut, joten tyydyin vaan ihmettelemään menoa lähinnä rinteiden juurelta.

Kelin lisäksi myös maisemat Tahkovuoren huipulta olivat hienot. Metsää oli silmänkantamattomiin ja taisin nähdä myös elämäni ensimmäiset tykkylumipuut livenä. Rinteestä toiselle piti välillä siityä autolla, sillä minä en voinut luonnolliseti mennä myöskään hissillä ilman laskettelukamppeita. Tuolla olikin paljon tunnelmallisia ja mielettömän kauniita metsäteitä, joiden läpi kurvailtiin musat täysillä.

Pakkasta koko viikon oli parisenkymmentä astetta ja minä aivan totaalisen jäässä. Luulen että hytiseminen johtuu osittain raskaudesta, mutta toki myös siitä etten liikkunut yhtä paljon kuin muut. Lisäksi minulla oli niin monta kerrosta vaatetta ja vaatteet olivat niin kireät, että jopa käveleminen tuntui hankalalta. Olinkin suurimmaksi osaksi aikaa sellainen punanenäinen, jäykkä ja jäinen michelin-ukko.

Vastapainoksi kylmettymiselle pojat jättivät yhden laskupäivän välistä ja suuntasimme kaikki Tahko Spa-kylpylään, jonne saimme heiltä vastineeksi some-näkyyvyydestä pääsyliput. Vaikka olinkin lähdes joka päivä edes osittain mukana rinteessä, oli se kivaa yhdessä tekemistä. Ja varmasti teki noille sinnikkäille laskijoille vähintään yhtä hyvää kun itselleni. Oltaisiin Erkin kanssa voitu jäädä asumaan sinne höyrysaunaan.

Koko reissu oli onnistunut ja mökkielämää oli hauska viettää myös talvella. Joka päivä saunottiin, poltettiin takkaa ja mentiin raukeina aikasin nukkumaan. Kaikista parasta lomassa ehkä oli kuitenkin nähdä poikien kehitys suksien päällä. Eikä niin että heitä oltaisiin painostettu tai tuputettu, enemmänkin päinvastoin – heidät piti joka päivä enneminkin pakottaa lopettamaan. Mahtavaa miten kaikista kaatumisista huolimatta molemmat nousivat joka kerta ihan yhtä iloisina ylös ja jatkoivat laskujaan.

Miten teidän muiden hiihtoloma meni vai onko jollain vielä loma vasta edessä?