Yhteistyö Indiedays ja Iittala

Iittalalta on tullut taas paljon ihania syysuutuksia myyntiin. Perinteisten astioiden ja kauniiden maljakoiden ja kynttilätuotteiden rinnalle on tullut nyt myös entistä enemmän sisustustuotteita. Valaisimet Leimu, Latern ja Kuukkuna ovat kuitenkin saaneet inspiraationsa tutuista lasituotteista. Oman suosikkini sistustuotteista ovat nuo vaneriset Plekta-jakkarat sekä Vakka-säilytyslaatikot.

Meillä kotona jakkarat toimivat ihan perustarkoituksessaan, eli jakkarana, mutta myös kätevinä sohvapöytinä. Toinen jakkara löysi paikkansa heti eteisestä ja se on sinne aivan täydellisen kokoinen ja korkuinen. En ole ikinä ollut sohvapöytä-ihminen, tykkään että sohvan edustalla on tilaa kunnolla liikkumiselle ja lasten riuehumiselle. Nuo pienet jakkarat ovatkin ihan täydelliset, kun ne eivät sohvan vierellä vie paljoa tilaa ja niitä voi helposti liikutella paikasta toiseen. Vakka-säilytyslaatikoihin voi sitten tosiaan säillöä melkeinpä mitä vaan ja pinottuna niistä saakin vaikkapa oivallisen yöpöydän sängyn viereen.

Ja huomasitte varmaan kuvista että ihanat Nappulat ovat saaneet uuden kauniin harmaan värin. Harmaa väri on alkanut miellyttää itseäni nyt ehkä enemmän kuin koskaan ja harmaata löytyy myös uusista kauniista Kaasa-kynttilälyhdyistä. Tuikkulyhtyjen söpö ja tyylikäs pyöreä muoto heijastaa pehmeää valoa kauniisti  koko huoneeseen tai illallispöytään. Kynttilälyhdyn ulompi osa on puhaltamalla valmistettua lasia ja sisempi osa kiillotettua ruostumatonta terästä.

Ruutu-maljakkokokoelmaan kuuluu paljon erikokoisia ja värisiä salmiakkiruudun mallisia lasimaljakoita. Ihastuin niihin ensinäkemältä, lempiväriä on tosi vaikea päättää. Ja itseasiassa minusta ne ovat aivan ihania yhdessä sekoitettuna. Eli eri värejä ja kokoja sekoittamalla saa kauniin ja mielenkiintoisen asetelman. Siinä ei edes välttämättä kukkia tarvitse, sillä maljakot ovat itsessään  niin kauniita.

Syksyn tullessa omaankin kotiin alkaa kaupaamaan ehkä enemmän syksyn tunnelmaa, tummempia murrettuja värjeä. Niitä saa kivasti juurikin lisäilemällä tällaisia pikkujuttuja vanhan sekaan. Vähän harmaata, metsänvihreää ja kuparia. Kynttilät palamaan, takkaan tuli ja se on siinä.

Hurjaa miten aika taas juoksee, olemme asuneet tässä ”uudessa” kodissamme nyt tasan viisi kuukautta. Eka kuukausi meni tosin ihan remppameiningeissä ja toinen kuukausi reissussa, mutta silti! Olen ollut tyytyväinen päätökseen lähteä sisustamaan tosi pikkuhiljaa ja harkiten. Karsin tavaraa tosi paljon ennen muuttoa ja kun tilaa tuli kerralla vielä melkein 30 neliötä lisää, ei liika ahtaus ainakaan ahdista. Valkealle ja simmppelille pohjalle on sitten helppo tehdä vaikka mitä, jos sisustustyyiä haluaa jossain vaiheessa muuttaa.

Olenkin aiemmin esitellyt vähän tarkemmin jo olohuoneen sekä keittiön, pohapiirustus löytyy täältä ja auttaa ehkä hahmottamaan vielä vähän enemmän.

Eteinen on varmaankin kotimme ahtain ja pimein kolkka, ja siksi olenkin halunnut pitää sen mahdollisimman tyhjänä. Siinä auttaa eteisen yhteydessä oleva vaatehuone/komero jonne onnekseni mahtuu siististi kaikki kengät, ulkovaatteet ja muu sälä. Lapsetkin opetin heti alusta saakka siihen, että he riisuvat kenkänsä ja takkinsa aina suoraan sinne. Joten jos lattialla pyörii ylimääräisiä tavaroita, ne ovat useinmiten minun. Mietin jopa tuon söpön vanhan naulakonkin irroittamista, mutta vieraille on kuitenkin hyvä olla paikka takeille ja kasseille.

Pitkään mietin myös jotain säilytyshommaa eteisessä normaalisti sälitettäville tavaroille, kuten avaimille, aurinkolaseille yms pikkutavaralle. En vain oikein ollut varma että millaisen haluaisin ja sinä aikana näille kaikille on löytynyt jo luonnolliiset muut paikat. Eli sellaisellekkaan ei ole enää tarvetta.

Maton kanssa tuskailin myös pitkään. Kaikki testaamani käytävämatot olivat jotenkin hölmöjä ja lopulta tuo, alunperin ulko-oven edustalla rapun puolella ollut, perus-eteismatto päätyi tuohon. Saa nähdä lähteekö se joskus vaihtoon, toisaalta tässä tapauksessa käytännöllisyys saattaa voittaa ulkonäön. Tuo on nimittäin superhelppo pitää puhtaana, eikä se liu’u eikä liiku ärsyttävästi, kuten kaikki muut matot tahtoivat tehdä. NUDin peruslamppu mustavalkoisella johdolla on myös vanhan kodin peruja.

Uusi hankinta on kuitenkin tuo Iittalan plektra-jakkara. Valkoiseksi kuultomaalattu vanerijakkara on juuri täydellisen korkuinen kengännauhojen solmimiseen ja lasten pukemiseen (senkin aika koittaa taas pian, hyrrr). Kyllä se penkki vaan kuuluu sinne eteiseen, vaikka yritinkin pärjätä ilman. Ja paljoa muuta siellä ei sitten olekkaan, vielä kerran kiitos ja ylistys eteisen komerolle. Niin paitsi tuo pupupeili! Se on h&m homen lasten puolelta.

Eteinen siis jatkaa samaa pelkistettyä ja valkoista linjaa. Mutta jännä, että siitä huolimatta sekin on jotenkin ihan meidän näköinen. Varsinkin niinä päivinä kun en ole jaksanut siivota… ;-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.	 	Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mulla oli viikonloppuna täällä iso joukko ystäviä kylässä, osa ekaa kertaa. Ja mitäs sainkaan kuulla heidän jokaisen suusta. No että TÄÄ NÄYTTÄÄ KUVISSA PALJON PIENEMMÄLTÄ! Ja totta kai se on, onhan esimerkiksi tätä korkeutta vaikea tallentaa kuviin. Eikä asiaa varmaan auta että tykkään kuvailla yksityiskohtia läheltä, en niinkään koko huonetta kerralla. Oli jännä kuulla miten erilaiset mielikuvat ystävillä oli ihan huonejärjestyksestä ja huonekalujen sijainneista blogin kuvien perusteella.

Siitä sainkin idean esitellä kotimme näin huone kerrallaan. Pohjapiirustuksenhan näytin jo aiemmin. Tässä ekaksi esittelyssä olkkarimme. Ihan siksi että se oli tänään kotimme siistein huone. Olkkarimme ikkunat ovat itään päin ja huone tulviikin valoa aamusta saakka. Näin kesällä ikkunoista näkyy lähinnä vain vehreitä puita, mikä on aika ihanaa keskellä kaupunkia asuessa. Olkkariin avautuvat eteisestä vanhat pariovet ja huoneesta pääsee kulkemaan suoraan myös vaatehuonevälikön kautta makkariin. Omasta mielestäni ihaninta olohuoneessa ovat korkeiden ikkunoiden lisäksi tuo toimiva pönttöuuni.

Olkkari, kuten koko asunto edelleen, on siustuksen kannalta vieläkin vähän kesken. Mutta asuttava ja kodikas jo. Pääsenpähän sitten vielä myöhemmin esittelemään ainakin uutta mattoa, sohvaa ja verhoja teille. Jos joku ei huomannut, olen nykyään aika hullaantunut tuohon valkoiseen. Juuri nyt tykkään tosi simmppeleistä jutuista ja kylmistä sävyistä, mutta myöhemmin tohon valkoiseen pohjaan kun pystyy sitten helposti sekoittelemaan vaikka mitä värejä ja kuvioita. Pikkuhiljaa.

Viime viikolla vaihtui olkkarissa myös järjestys, ja tämä uusi on paljon toimivampi. Lastenhuoneeseen löytyi vanha lipasto lelukaapiksi ja nuo Malm-lipasot olivatkin sitten täydelliset tuohon seinälle jossa ennen työpisteeni sijaitsi. Tilaa on nyt hyvin myös vähän isommalle sohvalle, vaikken aluksi sellaista ajatellut tarvitsevamme. Sohvapöytää meillä ei lapsuudessakaan ikinä ollut kotona, enkä oikein osaa nytkään sellaista meille ajatella. Tykkään kun huoneessa on tilaa liikkua, temmeltää ja tanssia hassusti peilin edessä. Niin, uusi hankinta on myös tuo suuri peili. Voitteko uskoa että elin yli 3kk ilman kokovartalopeiliä!

Tällainen on siis olkkarimme tällä hetkellä. Minkäs huoneen tahtoisitte nähdä paremmin seuraavaksi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Toisen roska on toisen aarre, näinhän sitä sanotaan. Tai sitten ne jotkut ovat vaan fiksuja, eivätkä haali kotiinsa loputtomasti kunostettavia huonekaluja nurkkiin pölyyntymään. No, minä en selvästikkään ole sellainen ihminen, vaan todellakin kannan kotiin pöpeöikköön hyljätyn designaareteen jos sellaiseen törmään. Ja nyt törmäsin.

Olin jo vähän aikaa etsinyt sopivaa työtuolia. En kovin aktiivisesti, mutta pitänyt silmät auki. En oikeastaan tiennyt tarkalleen minkälaisen tuolin edes tahtoisin, se saisi olla vanha tai ainakin jollain tapaa klassinen ja ajaton, mutta silti persoonallinen. Ei toimistotuolin näköinen – ainakaan liikaa. Ja luonnollisesti sen pitäisi olla hyvä istua pidempiäkin aikoja. Ja sitten tämä tupsahti eteeni – Domus, tietenkin!

Domus on Ilmari Tapiovaaran 40-loppupuolella alunperin Domus Academican opiskelija-asuntololan suunnittelema lukutuoli. Hyvin suunnitellusta ja ergonomisesta Domus-tuolista tuli kuitenkin lopulta sekä kotimainen että ulkomainen menestystuote. Eikä ihme, sen lisäksi että se on hyvin kaunis on siinä todella mukava istua ja se on selälle hyvä ja tukeva. Lukutuolin viran lisäksi tuolit toimivat hyvin yleistuoleina muuallakin kotona ja julkisissa tiloissa.

Olin aika innoissani sillä tuolini vaikutti päällisin puolin suhteellisen hyväkuntoiselta. Toki maali oli rapissut, mutta tuolissa olevat viinylipehmusteet olivat vuosien ajan suojanneet herkimpiä viiluosia. Muuten tuo olisikin jo ihan mennyttä tuolla sateessa seistessään. Revin siis päälliset irti, mutta otin alkuperiset pehmusteet talteen jos joskus tahtoisin laittaa siihen uudestaan kankaan. Ajattelin nyt ainakin kuitenkin aluksi vain pitää sen ilman niitä. Mutta…selkänojan pehmusteen alta paljastuikin jotain kamalaa. Viilu on hakattu tahalteen rikki, jotta pehmuste pysyisi siinä paremmin paikallaan. Päätin kuitenkin etten ala säätämään uuden pehmusteen laittamisen kanssa, ainakaan vielä, vaan yritän puukitillä saada ne sekä nuo miljoona naulanreikää paikattua. Haaveet puunvärisestä tuolista saan kuitenkin ehkä kuopata, tai saa nähdä miltä se kitti sitten tuossa näyttää.

Mitään leimaa en tuolista harmikseni löytänyt. Näyttää vähän että tuoli on jossain välissä maalattu/petsattu/jotain uudestaan, joten voi olla että mahdollinen leima on jäänyt sen alle. Pehmusteen alla on kyllä lyijärillä teksi, mutten saa selvää että mitä siinä lukee. Ehkä Veik..jotain. Harmi että tulevan kunnostuksen jälkeen sekin nyt häviää.

Sellainen pieni projekti tähän väliin! Ainiin ja se että se eräs yö aloittamani huonekalujen uudelleen järjestely on edelleen kesken, lastenhuoneen lattialla on 50 litraa pikkulegoja, kaikki tiskit ovat likaisina ja huomenna tulee iso vanha kaappi – joka toki myös vaatii kuunnostusta. Niin ja pimennysverhot pitäisi porata paikoilleen, samoin kun pari hyllyä. Ainiin ja eteisen vaatekomeron uudelleen organisointi ja hyllyjen ja naulakoiden laitto. Niin ja kylppärin pikku pintaremppa. Ja lamput kattoon. No, eipähän jää aika tylsäksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.