Se olis sitten kesä ihan noin virallisestikkin. Kesäisempiä säitä toki toivotaan, mutta eiköhän ne aikanaan sieltä tule. Olen jotenkin ihan hurjan fiiliksistä tulevasta kesästä. Ehkä sen takia, ettei sen kummempia suunnitelmia (suoritettavaa) ei ole, vaan menen minne nenä näyttää. Tai siis onhan mulla se lista, muttei nekään suunnitelmat siinä niin kovin vakavia tai tarkkoja ole. Koitan nyt vaan elää hetkessä ja opettaa lapsille samaa. Sen verran pitää kuitenkin katsoa taaksepäin ja todeta että herranjestas, kesäkuu – juurihan tämä vuosi vaihtui!

Jos keväällä yhtäkkiä hurjasti lisääntyvä valo vei puhdin pois ja aiheutti jonkin sortin kevätmasista, on homma nyt ihan päinvastoin. Energiaa olisi vaikka muille jakaa! Siitä kertoo muunmuassa viime yönä vaihdettu asunnon järjestys…

Yllä vielä kesäisiä kuvia Espanjasta. Oli kyllä mainio aloitus tälle kesälle tuo reissu. Koska täällä meillä on vielä vähän liian kylmä maauimaloihin, saatika sitten luonnonvesiin, ilmoitin pojat viikon kestävään kesäuimakouluun. Se alkaa kohta ja kestää koko viikon, joten heippa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täytyy myöntää että olen hiukan kateellinen lapsille. Kahdestakin asiasta. Ensinnäkin tuosta rusketusksesta. Miten joku voikin ruskettua noin hyvin ja tasaisesti! Ihan epistä. Täytyisi varmaan itsekkin juosta aamusta iltaa pihaa edes taas ja uida pulikoida, eikä vaan maata paikallaan nahkaa kärtsäten. Etenkin Kaapolla oli vielä jouluisen Thaimaan reissun pohjia jåljellä, joten hän on näyttänyt suunnilleen ekan päivän jälkeen pieneltä pavulta.

Papuja saapui myös suomesta postin mukana. Meidän ekat muuten! Tässä siis se kateuden aiheeni numero kaksi. Nuo väriyhdistelmät ovat vaan tosi ihania ja vaatteiden luomupiivallinen materiaali tosi hyvän tuntuista. En edes tiedä miksei Papun vaatteita ole poikien kaapista aiemmin löytynyt, sillä olen kyllä jokaista mallistoa aina kovasti ihastellut.  Enkä yhtään vähempää Hanna-Riikka Heikkilän ihanian printtien takia. No, parempi myöhään…

Papulta muuten sellaisia terkkuja, että nyt tämä ihana suomalaisyritys tähtää yhdeksi Euroopan johtavista lasten design-vaatemerkeistä. Kuulostaa hurjan hienolta. Eikä muuten yhtään mahdottomalta. Papu Design onkin pistänyt tämän mahdollistamikseksi käyntiin joukkorahoituskampanjan. Kampanjan tarkoituksena on vahvistaa kassaa, jotta Papu saa kunnolla kopin kansanvälisistä markkinoista. Myös kahden uuden ihmisen palkkaaminen tiimiin kesän aikana on tavoitteena. Joukkorahoitus toteutetaan Papun osakkeiden myymisellä. Osakkeenomistaja saa alennusta vaatteista ja on ensimmäisenä kuulemassa uusista mallistoista, erikoiseristä ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta.

Me jatkamme vielä huomisen itsemme grillaamista ja helteestä nauttimista. Viikonlopuksi sitten kotiin! Toivottavasti sielläkin alkaisi pian ilmat lämmetä enemmän, ennenkuin Espanjan rusketus on muisto vain!

^Paidat ja legginsit saatu Papulta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä asuva siskopuoleni odottaa esikoislastaan ja sen myötä jutut menee nyt aika usein niille raiteille. Olenkin miettinyt paljon omia vauvavuosia ja muita juttuja. Täytyy sanoa että yksi monesta asiasta mitä kaipaan on vauvan kanssa kahvilassa hengailua. Kerroin siskopuolleleni juuri eräs päivä vauvakinosta ja sen jälkeisistä bugaboo-mutsien lattesalaatti lounaista. Sain osakseni hyvin hämmästyneen ilmeen ja silmien pyörittelyä. En ole varma oliko syynä epäusko siitä että sellaista on olemassa vaiko siitä että kaipailisin aikoja näiden kahden kullannupun kanssa kahvilassa hengailusta.

Kahvilassa käynti – tai oikeastaan missään ihmisen ilmoilla olo – ei kun ole tällä hetkellä mikään ihan miellyttävin asia. Elviksellä on pahimman luokan riiviökausi ja Kaapo taas koettelee kaikella muulla tapaa. Sinnikkäästi yritän kuitenkin pitää pintani, yrittää opettaa edes jonkinlaista ravintola -ja kahvilakulttuuria ja siinä samassa hammasta purren yrittää niellä salaattini. Parasta on kuitenkin luoda samalla siskopuoleeni katseita ”odotas vaan”. Hahahaa.

Näistä kahvilassäkäynti from hell-tapauksista tekee kuitenkin vähän siedettäviä ne kivat kahvilat ja hyvät ruoat. Tänään tutustuttiin paljon kehuja kuulemaani paikkaan, kahvilaan nimeltä Pan y Chocolate. Voisi sanoa että kyseinen paikka on Fuengirolan ehdottomasti hipsterein paikka. Tämän tyylisiä paikkoja ei täällä päin ole oikeastaan yhtään. Sisustus oli kivan omaperäinen. Kaikki kalusteet olivat kirppiksiltä, niihin on kudottu erilaisia pehmusteita tai maalailtu tai korsisteltu jotenkin muuten. Porukka istui siellä applen läppärit pyödässä soijacappuchionoa hörppien. Tulipa kotoinen olo.

Täältä saa tosi harvasta paikasta myöskään hyvää salaattia, yleinsä ne on niitä valkoisia lehtiä upotettuna majoneesiin. Ruokalista vaikutti muutenkin tosi hyvältä. SUosittelen siis käymään jos täällä joskus liikutte! Myös kakut olivat mielettömän ihania. Siinä vaiheessa kun jälkiruoka tuodaan pyötään, pojatkin onneksi istuvat hetken aloillaan. Sen jälkeen tosin saattavat juosta kahvilasta suoraan autotielle, mutta ei siitä sen enempää… Kuulostaako tutulta?

Kuvat 4, 13, 19 lainattu luvalla #panychocolate instasta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroin muutama päivä sitten että kävimme siskopuoleni kanssa heppataleilla, jossa hänenkin hevosensa asuu. Hevosten, ponien ja varsojen lisäksi talleilla on koiria, kissoja, possuja, kanoja ja kukkoja. Ennen tallin lattialla viipotti myös marsuja ja viereisellä tilalla on iso vuohitarha ja toisella naapurilla taas härkiä. Näinpäs sellaisen vauvan käsivarren kokoisen heinäsirkakin… Pojat muistivat hyvin vuoden takaiselta käynniltään Amanda-ponin, jolla pääsivät ratsastamaan. Yhdestä tallista löytyi myös maailman suloisin, hiljattain syntynyt uusi vasa.

Jos jostain omassa kasvatuksessani olen erityisen ylpeä, niin siiä että olen opettanut lapset kunnioittamaan niin erilaisia ihmisiä kuin eläimiäkin. En kiellä etteivätkä he vaikka tuttuja koiria välillä käsittelisi vähän kovakouraisesti, mutta silloinkin näkee että että siinä on kovasti rakkautta ja välittämistä mukana. On ihana huomata että pojat tykkäävät tosi paljon kaikista eläimistä ja ovat kovasti kiinnostuneita niistä. Aivan mahtavaa kädsä heidän kanssaan vaikkapa juuri tuolla talleilla, mutta ihan kadulla kulkiessammekin he kyllä huomaavat jokaikisen koiran ja linnun ja kehuvat niitä söpöiksi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, poden kovaa koirakuumetta ja oman koiran ottaminen on ollut vakavasti mielessä ainakin vuoden verran. Kuitenkin haluan tarjota parhaan mahdollisen elämän tulevalle lemmikillemme, enkä ole varma voiko vielä tässä elämäntilanteessa sellaista tarjota. Talleilla ollessamme löysimme niityltä hevosten joukosta nuoren koiranpennun. Naskalihampainen villikko vähän jännitti poikia, mutta itse olisin voinut napata sen vaikka heti mukaan (samoin kun mietin miten saisin huomaamattomasti salakuljetettua sikopuoleni koiran mukaan kotiin). Koiranpentu löysi lopulta kotiin, mutta koirakuumetta se ei totisesti helpottanut. Joku päivä vielä.

Vaikka tällaisia kaupunkilaishöpsöjä ollaankin, haluan ehdottomasti sälilyttää oman ja lasten yhteyden eläimiin ja luontoon aina. Elvis onkin ilmoittanut jo ryhtyvänsä isona eläinlääkäriksi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.