Hyvä kesäruoka koostuu kolmesta asiasta: voista, kermasta ja suolasta. Hahhaa, no ei sentään, mutta tuovathan ne ruokaan kun ruokaan aika kivasti lisää makua. Kesällä rakastan herkutella kotimaisilla tuoreilla kasviksilla ja jälkkäriksi marjoja tietty! Olin ihan onnessani kun lähi-Alepaamme oli alkuviikosta saapuneet uudet perunat. Meillä ei juurikaan pottua syödä, keitoissakin korvaan sen aina muilla juureksilla, mutta kesällä otetaan sitten senkin edestä takaisin. Uudet perunat on vaan n i i i i n hyviä. Voin ja suolan kanssa tietty. Vanhemmalla iällä olen alkanut tykkäämään myös tillistä, mutta olen niin myöhäisherännyt siihen juttuun, että se unohtuu melkein aina kauppaan. Kuten tälläkin kertaa.

Tilli olisi nimittäin sopinut mainiosti tähän kesäiseen lohiherkkuun. Loihdin reseptin vähän vanhingossa, meille oli tulossa vieraita syömään ja piti äkkiä keksiä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Esivalmistelut olivat nopeat ja ruoka kyspyi itsestään uusissa, jonka aikana ehti sitten hyvin seurustella. Itse ainakin tykkäsin, ja isosta satsista jäi syötävää vielä seuraavalle päivälle.

Mintun kesälohi

Tarvitset:

reilu 1 kg lohifile
2 nippua kevätsipulia
4 dl kermaa
1 purkki ranskankermaa
suolaa
pippuria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Tarvittaessa poista kalasta ruodot ja laita se uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Pilko kevätsipulit pieneksi ja ripottele ne kalan päälle, jätä kuitenkin pieni kourallinen vielä sivuun. Kaada päälle kerma. Lisää lusikalla ranskankerma ”klöntteinä” kalan päälle, ripottele vielä loput sipulit sekä ripaus pippuria. Paista uunissa puolisen tuntia. ja keitä samalla perunat. Tadaa!

En ole ihmeemmin uudessa keittiössä kokkaillut, ihan sitä perus arkiruokaa, mutta nyt kun tilaa on kymmenen kertaa enemmän kun edellisessä on siellä paljon kivempi hääräillä. Ja ihan varmasti tulen nyt enemmän tekemään vähän enempi vaativimpiakin juttuja. Myös leipominen kiinnostaa. Oikeasti, ekaa kertaa varmaan kolmeen vuoteen mietin tänään leipovani sämpylöitä! Voin kertoa että se on jo paljon. Ja äsken ehdotin lapsille että voisin tehdä aamupalaksi pannukakkuja!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ostin viikonloppuna kaveriltani vanhan Lundian hyllykokonaisuuden. Sen hakemisesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta kerron nyt vaan lyhyesti että siihen liittyi Kallio auttaa- nettiryhmä, tuntematon mies ja paku sekä vastapalveluksi sohvan kantamista. Hylly on melko vanha, aluperäisesti rakaa puuta, jota edellinen omistaja oli valkoisella sutinut sieltä täältä. Maalasin tikkaat ja hyllyt uudestaan muutamaan kertaan sekä kävin hakemassa tukitikaksen taakse, jottei hylly heiluisi niin kovasti. Kunnostettavana on vielä toisen puolen liukiovet, joihin on kivasti lakattu vihreät servetit kiinni… Voin kertoa että niiden repiminen ei ole lempipuuhaani. Laitan parempia kuvia kun homma on valmis!

Ajatus avonaisesta astiakaapista on ollut mielessä oikeastaan siitä saakka kun tämän keittiön ensimmäisen kerran näin. Tilaa täällä on noin viisi kertaa enemmän, kun edellisessä keittiössämme, joten tänne voisi oikeastaan keksiä mitä vaan. Halusin kuitenkin pitää keittiön vain keittiönä ja siitä syntyikin ajatus tästä astiahyllystä. Halusin myös että lapset ylettyisivät helposti astioihin, he voisivat auttaa pöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja että se muutenkin tukisi heidän omatoimisuuttaan. Siitä taas tuli ajatus laittaa myös aamiasmyslit sellaiselle korkeudelle, että lasten olisi helppo myös käydä sieltä ne itselleen aamuisin kaatamassa. Ainut asia mikä noissa avohyllyissä mietityttää on se että kuinka nopeasti astiat pölyyntyvät. Onko jollain kokemusta?

Astioista puheenollen, Arabian Koko arvonta oli varmaankin koko blogihistoriani suosituin arvonta, huima määrä osallistuja, kiitos kaikille! Selvästi Koko on vienyt monen sydämen, kuten omanikin, jo heti silloin 10 vuotta sitten. Myös uudet värit olivat monen mieleen. Voittaja on arvottu ja 150euron lahjakortti menee: ”Riikka Tarvonen: Uusista ehdottomasti niitty on paras. Muuten toki suosikki on valkoinen, joka toimii hyvänä pohjana kaikille muille herkullisille väreille :)” Onnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Arabia yhteistyö

Muistan kun kymmenisen vuotta sitten paras kaverini muutti ekaan omaan kotiinsa. Hän sai lahjaksi Arabian uusia koko-astioita ja ihastuin niihin silloin. Vaaleansinisiä ja ruskeita. Oli itsekkin pakko alkaa keräilemään niitä, sen nyt mitä opiskelijabudjetilla pystyi. Pastelliset sävyt miettyttivät silloin, ja miellyttävät kyllä edelleenkin.

Kokoissa on kiva myös se, että niitä on tosi helppo yhdistellä muiden sarjojen astioiden, värien ja kuvioiden kanssa. Muotoilultaan ne ovat myös sen verran simppeleitä, että yhdistely onnistuu. Välillä on sitten taas hauska kattaa vain yhdellä värillä tai sitten yhdistellä värejä, kuten tässä meidän leikkisässä aamiaiskattauksessa.

Koko-astiat täyttävät nyt siis jo kymmenen vuotta ja sen kunniaksi Arabia juhlii astiasarjaansa kahdella uutuusvärillä, Niityllä ja Sahramilla. Kaksi särmikästä väriä sopivat hyvin yhteen mutta myös aiempiin väreihin. Oma suosikkini onkin yhdistää niitä hempeään vaaleanpunaiseen ja raikkaaseen valkoiseen. Näillä saa siis todella eilaisia ja tunnelmia aikaan ihan vain yhdsitelemällä tai valitsemalla vain yhtä väriä. TÄÄLTÄ näät vielä kaikki värit ja mallit.

10-vuotissynttäreiden ja uusien värien kunniaksi järkätäänkin aivan ihana arvonta! Kommentoi alle että mikä on suosikkisi Koko-astiasarjan väreistä. Palkintona kaiken osallistujien kesken arvotaan 150 euron lahjakortti, jonka saa käyttää vapaavalintaisiin Koko-tuotteisiin.

Onko suosikkisi siis uusi Niitty tai Sahrami vai kenties joku muu vanhoista väreistä? Kommentoi lauantaihin, 28.2. mennessä! Ja onnea Arabia ja Koko!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.