ARKIKUVA 44/52

6/11/2019

Myy on kiipeillyt jo pitkään, mutta kokoajan taitavammin, korkeammalle, nopeammin ja huomaamattomammin. Hän on oppinut myös liikkuttelemaan huonekaluja niin, että voi niiden avulla kivuta tasolta toiselle.

Viime viikolla kävi se klassinen ”nyt täällä on liian hiljaista”-hetki. Ja sieltä hän löytyi, poikien huoneen työpöydältä piirtelemässä tärkeän näköisenä muistivihkoon.

Minäkin olen oppinut kaikesta tästä kiipeilystä, osaan nimittäin sännätä korkealla keikkuvan taaperon luokse nopaeasti, mutta rauhallisesti ja ääneti. Oppineena nimittäin niistä kerroista, kun oma säikädykseni säikäyttää syöttötulin reunalla taitelevan pikkuisen niin, että putoaminen on oikeasti lähellä.

Hauskaa, että minulla aika tarkkaan kahdeksan vuoden takaa myös melkein samanlainen kuva Elviksestä, samaisessa hyllyssä, pöytälevyn päällä istuen.


ARKIKUVA 31/52

5/08/2019
Kommentit pois päältä artikkelissa ARKIKUVA 31/52

Puolentoista vuoden odotuksen jälkeen  (!!!kyllä, luit oikein) poikien huoneessa on vihdoin hyllyt seinällä. Meillä kummallakaan ei nimittäin pysy oikein pora kädessä ja tässä on ollut vähän kaikenlaista muutakin tekemistä, joten asia on vain jäänyt.

Itseasiassa hyllykön lisäksi saatiin paljon muitakin uusia juttuja seinille ja kattoon, kun kaiken kävi kerralla porailemassa paikoilleen tuttavani mies. On ihmeellistä miten paljon kotoisammaksi olon saa muutama seinällä oleva asia tuntumaan.

Olimme Myyn kanssa viime viikolla muutaman päivän kaksistaan kotona ja järkkäilimme yhdessä poikien huonetta, tyhjensimme vanhaa lispastoa ja siirsimme tavaroita uuteen hyllyyn. Toki siellä on moni juttu edelleen kesken, esimerkisi vanha lipasto odottelee keskellä huonetta, että keksimme sille jonkin sijoituspaikan.

Kirjat saimme kuitenkin jo hyllyyn ja Myy onkin tässä viime päivinä innostunut kirjojen selailuista oikein kunnolla. Kun vielä muutama viikko sitten kirjoista revittiin sivut alta aikayksikön, nyt sivujen käsittely on jo paljon hellävaraisempaa. Kirjojen kuvitukset saavat myös hyvin usein pusuja, etenkin kaikki eläinhahmot.

Eräs tuttavani laittoi juuri tänään viestiä kysyäkseen, voisiko lähtettää lapsille muutaman tekemänsä utuuskirjan – vai purusaako meillä jo kirjahyllyt likaa. No pursuaa, mutta se on ihanaa! On hienoa kun lapset ovat kiinnostuneita kirjoista ja lukemisesta. Mielummin kirjoja kun tolkuttomasti leluja.

Olen itse ollut hurjan innostunut näistä ihan muutamista uusista kotijutuista ja järkkäilyistä. Tuntuu, että koti alkoi pitkästä aikaa tuntumaan oikeasti kodilta ja sain tästä hirveästi uutta energiaa ja ennenkaikkea hyvää mieltä. Vaikka jatkossakin haluan että teemme sistusratkaisut ja etenkin uudet hankinnat harkitusti, ehkä ihan näin kauaa ei tarvitse odottaa, että saa seuraavan kerran hyllyn seinälle.

Esittellen uudistunutta lastenhuonetta vielä tässä lähiaikoina, mutta sitten pääsette kurkistamaan meidän eteiseen – siellä nimittäin tapahtui myös paljon muutoksia.


LUNDIA ASTIAKAAPPINA

5/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostin viikonloppuna kaveriltani vanhan Lundian hyllykokonaisuuden. Sen hakemisesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta kerron nyt vaan lyhyesti että siihen liittyi Kallio auttaa- nettiryhmä, tuntematon mies ja paku sekä vastapalveluksi sohvan kantamista. Hylly on melko vanha, aluperäisesti rakaa puuta, jota edellinen omistaja oli valkoisella sutinut sieltä täältä. Maalasin tikkaat ja hyllyt uudestaan muutamaan kertaan sekä kävin hakemassa tukitikaksen taakse, jottei hylly heiluisi niin kovasti. Kunnostettavana on vielä toisen puolen liukiovet, joihin on kivasti lakattu vihreät servetit kiinni… Voin kertoa että niiden repiminen ei ole lempipuuhaani. Laitan parempia kuvia kun homma on valmis!

Ajatus avonaisesta astiakaapista on ollut mielessä oikeastaan siitä saakka kun tämän keittiön ensimmäisen kerran näin. Tilaa täällä on noin viisi kertaa enemmän, kun edellisessä keittiössämme, joten tänne voisi oikeastaan keksiä mitä vaan. Halusin kuitenkin pitää keittiön vain keittiönä ja siitä syntyikin ajatus tästä astiahyllystä. Halusin myös että lapset ylettyisivät helposti astioihin, he voisivat auttaa pöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja että se muutenkin tukisi heidän omatoimisuuttaan. Siitä taas tuli ajatus laittaa myös aamiasmyslit sellaiselle korkeudelle, että lasten olisi helppo myös käydä sieltä ne itselleen aamuisin kaatamassa. Ainut asia mikä noissa avohyllyissä mietityttää on se että kuinka nopeasti astiat pölyyntyvät. Onko jollain kokemusta?

Astioista puheenollen, Arabian Koko arvonta oli varmaankin koko blogihistoriani suosituin arvonta, huima määrä osallistuja, kiitos kaikille! Selvästi Koko on vienyt monen sydämen, kuten omanikin, jo heti silloin 10 vuotta sitten. Myös uudet värit olivat monen mieleen. Voittaja on arvottu ja 150euron lahjakortti menee: ”Riikka Tarvonen: Uusista ehdottomasti niitty on paras. Muuten toki suosikki on valkoinen, joka toimii hyvänä pohjana kaikille muille herkullisille väreille :)” Onnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.