Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Hauskaa ystävänpäivää! Olen viimeaikoina rajoittanut poikien telkkarin katsomisen ja pelaamisen ihan minimiin. Tämän seurauksena ollaankin leikitty ja luettu tosi paljon yhdessä. Yksi hittileikki on ollut pitkään temppurata, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Lapsien mielikuvitus on vaan niin huikea, milloin he seikkailevat laavan keskellä, milloin korkealla vuoristossa.
Nuo Boblesin lelut tuovat kivasti vaihtelua temppurataan ja leikkeihin ylipäätään. Ei ihme että näitä liikuttavia leluja onkin viimeaikoina näkynyt blogeissa paljon. Lapset kun rakastavat heilua, hytkyä, hyöriä ja pyöriä, niin näiden lelujen kanssa se on enemmän kun sallittua. Vain mielikuvitus on rajana mitä näillä voi tehdä.
Perjantai on meillä perinteisesti siivouspäivä ja otinkin tänään muutaman räpsyn pyykkien viikkailun lomassa, ennen kun lähdin hakemaan poikia kotiin ja viikonlopun viettoon. Mälsästä säästä huolimatta on ihana huomata miten pikkuhiljaa päivät pitenee ja valo lisääntyy.
Sain muutama viikko sitten Rajalalta testiin uuden kameran, Panasonicin Lumix GX8:n. Tuossa sairastellessa testailu jäi melko minimiin, mutta nyt ajattelin perehtyä siihen paremmin. Olen kuvannut muutaman vuoden Olympuksen mikrojärkkkärillä josta olen tykännyt ihan tosi paljon. Täytyy myöntää, että tässä ajassa minusta on tullut aika merkkiuskovainen. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle kameralle mahdollisuuden, mutta huomaan vertaavani sitä kokoajan vanhaan kameraani.
Merkkinä Lumix ei ole entuudeestaan minulle yhtään tuttu. Yllätyinkin aika paljon kun huomasin tämän kyseisen kameran maksavan kaksi tonnia (!!!), ei siis ihme, että kyseinen merkki on jäänyt itselleni vähän vieraammaksi. Ihan tuon hintaluokan kameroita kun ei ole tullut katseltua. Kamerassa on ihan hirveästi erilaisia toimintoja (ja nappeja), joista suurinosa on jäänyt itselleni vielä vieraiksi. Lähinnä olen nyt aluksi vain yrittänyt saada ihan perus kuvaa vaikkapa koirasta. Homma saattaa kuulostaa suht yksinkertaiselta, mutta voin kertoa ettei näin ole. Kun on pari vuotta tottunut päivittäin kuvaamaan yhdellä ja samalla kameralla, menee nyt aikaa jo sen miettimiseen että mistäs tämä uusi kamera laitettiinkaan edes päälle.
Asioita mistä tykkään Lumixissa on ympäri ämpäri kääntyvä kosketusnäyttö sekä todella tyylikäs ulkonäkö. Kamera tuntuu tosi hyvältä kädessä ja laadukkuuden kyllä huomaa heti. Asioita mistä en tykkää on se etten meinaa mitekään saada liikkuvasta kohteesta tarkkaa kuvaa ja että jokaikinen nappi kääntyy eri suuntaan tai löytyy ihan eri paikasta mihin olen tottunut. Eli alku ei ole ehkä ihan mitä lupaavin, mutta minulla on kyllä kutina että tällä kameralla saa huikeita kuvia, kunhan sitä vaan tottuu käyttämään.
Ja niinhän se muutenkin on valokuvauksessa, pitää vaan kuvata ja kuvata ja kuvata. Ei tätä kameraakaan opi manuaalia lukemalla vaan vaan räpsimällä ihan hulluna. Ja se on nyt alkanut.
Onhan se vähän epäreilua pelästyttää toinen tunkemalla lauantai-aamuna ennen kahdeksaa kotiin, iskeä kypäräkamera päähän ja pistää toinen kävelemään yksin metsäpolkua niin kauan että vastaan tulee hevonen ja ratsastaa hepalla sitten tallille jossa odottelee polttariporukka hihitellen. Varsinkaan kun ei se siihen loppunut, vaan seuraavaksi morsiamen piti syöttää hevonen, siivota karsina ja ottaa kiinni vielä kaksi kanaa ja kukko. Sitten monot ja sukset jalkaan ja narulla hevosen perään. Mutta kerrankos niitä polttareita vietetään. Loppuilta kuitenkin vietettiin rennosti mökillä syöden, saunoen, paljuillen ja karaokea laulellen. Häitä odotellessa!
Gluteeniton ruokavalio ei varmasti ollut monelle vielä muutamia vuosia sitten niin tuttu, kun mitä se nykyään on. Voin vain kuvitella miten vaikea keliaakikon on ollut löytää sopivaa ruokaa vaikkapa kahvilassa. Nykyään moni noudattaa gluteenitonta ruokavaliota, vaikka keliakiaa ei olisikaan lääkärissä todettu. Tunnen useamman ihmisen, jotka kokevat voivansa paljon paremmin gluteenittomalla, se vähentää vatsavaivoja ja auttaa ihoa pysymään hyvänä. Keliaakikkojen määrä kasvaakin nopeaa vauhtia osin kehittyneen diagnosoinnin myötä. Uusimpien tutkimusten perusteella keliakiaa saattaa esiintyä jopa 2 %:lla väestöstä. Keliakian ainoa hoito on elinikäinen ja tarkka gluteeniton ruokavalio. Keliakiaa sairastava ei voi siis käyttää lainkaan vehnää, ruista tai ohraa sisältäviä elintarvikkeita ja ruokia. Kun gluteeni jätetään pois ruokavaliosta, keliakian oireet poistuvat ja suolen limakalvo parantuu vähitellen. Hoitamattomaan keliakiaan liittyy usein myös laktoosi-intoleranssi, jolloin maitosokeri aiheuttaa vatsavaivoja. Suolinukan korjaantuessa myös laktoosin sieto yleensä paranee. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta sen puhkeamiseen tarvitaan tietty perinnöllinen alttius ja gluteeni. Lisäksi taudin puhkeamiseen vaikuttaa mahdollisesti vielä jokin muu tekijä, jota ei vielä tunneta.
Ravitsemussuositusten mukaan yli puolet nautitusta energiasta tulisi saada hiilihydraateista. Ilman viljatuotteita tätä tavoitetta on lähes mahdotonta saavuttaa. Gluteenittomuuteen siirtyminen tuo mukanaan monia muutoksia ruokavalioon. Puhtaan kauran lisääminen gluteenittomaan ruokavalioon helpottaa ruokavalion noudattamista, koska näin dieettiin saadaan lisää vaihtelevuutta ja makua. Kaura on usein myös ainoa tuttu vilja gluteenittomien viljojen joukossa, jolloin se tuo mukanaan makumuistoihin liittyvää hyvää mieltä. Puhdaskauratuotteiden käyttö helpottaa ruoanvalmistusta kotona, sillä tuotteet maistuvat ja sopivat koko perheelle. Puhdas kaura on kauraa, joka ei ole tuotantoprosessin missään vaiheessa ollut kosketuksissa gluteenipitoisiin viljoihin. Tavalliset kaurahiutaleet eivät siis ole puhdasta kauraa, vaikka ne olisivatkin pelkkää kauraa. Vain tarkasti kontrolloitu tuotantoketju varmistaa, että tuotteet ovat gluteenittomia ja myös keliaakikoille turvallisia.
Gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle soveltuvista viljoista runsaskuituisinta on kaura. Kaura on ihanteellista ravintoa, sillä siinä on sopivassa suhteessa hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvoja. Puhtaasta kaurasta valmistetut Provena-tuotteet sisältävät paljon kuitua, mikä on vatsan hyvinvoinnin perusta. Kauran terveysvaikutukset perustuvat suurelta osin sen sisältämään liukoiseen kuituun, betaglukaaniin, jolla on todettu useita positiivisia vaikutuksia elimistössä.
Meillä poikien isän puolella suvussa on aika paljonkin keliakiaa, joten gluteenittomat tuotteet ovat tulleet sitä kautta jonkin verran tutuiksi. Vierasvarana meillä pidettiin pakkasessa gluteenittomia tuotteita ja siitä itsellenikin on jäänyt tapa ostaa silloin tällöin gluteenitonta leipää. Varsinkin niinä viikkoina, kun lapset ovat isällään ja minä yksin kotona, ovat pakkasessa olevat leivät käteviä. Sieltä on helppo sulatella vain viipale tai sämpylä aamupalalle, jolloin joka päivä saa sitten nauttia ”tuoreesta” leivästä. Tällä hetkellä lähikaupastamme löytyy kuvissakin näkyviä porkkanasämpylöitä sekä valmiiksi viipaloitua kauraleipää.
Omat suosikit leivän päälle ovat erilaiset levitteet. Olen juuri hiljattain oppinut tekemään ihan superhyvää hummusta. Pitääkin jakaa se resepti teillekkin! Toinen herkku on levittyvä vuohenjuusto tai sitten ihan klassikko, eli avocado suolalla ja pippurilla. Täytteiden ei tarvitse olla ihmeellisiä jos leipä itsessään jo on hyvää 🙂 Kannattaa kurkata Provenan nettisivuille sekä facebookkiin, joista löytyy paljon tietoa gluteenittomasta ruokavaliosta sekä reseptivinkkejä!
Minulla on myös instagramissa käynnistynyt juuri arvonta! Voit osallistua siihen tykkäämällä kuvasta tai kommentoimalla siihen oman lempi leiväntäytteesi. Palkintona arvonnassa on Provenan tuotepalkinto. Käykää siis ihmeessä osallistumassa instassa siihen! Tässä vielä tarkemmat kilpailun säännöt.
On jännä, miten sitä vaan vuodesta toiseen löytää itsensä aina välillä ihan kummallisista tilanteista. Sellaisista joihin ihan itse on itsensä saanut ja joka kertaa sitä ihmettelee, että mihin mä taaaas olen oikein ryhtynyt. Joka kerta sitä lupaa itselleen, ettei enää saata itseään sellaisiin tilanteisiin. Siis missä kädet tärisevät, sydän hakkaa ja tekisi vain mieli ottaa jalat alle. Paitsi että sitten tulee taas se uusi kerta. Kuten esimerkiksi muutama viikko sitten. Parastahan näissä kuitenkin on se, että kun pahimman jännityksen yli kun pääsee, sitä tajuaakin että hei tämähän oli aika mahtava juttu.
Rajala haki alkutalvesta erilaisia osallistuja uuteen valokuvakisaansa. Hakijoilta odotettiin sosiaalisuutta sekä persoonallista otetta omaan tekemiseen. Ja se oma tekeminen sai sitten olla jotakin sisällöntuottamiseen, valokuvaukseen tai vaikkapa videoiden tekemiseen liittyvää. Hakijoista koottaisiin kuuden hengen tiimi, jotka saisivat personoidun kuvauskaluston ja vuoden mittaan erilaisia tehtäviä. Yhdestä näistä vaittaisiin sitten ihka ensimmäinen Rajala Ambassador. Kilpailun tavoitteena on nostaa luovien sisältöjen arvoa ja kiriä niitä uudelle tasolle. Yksi Ambassadorin tärkeimmistä tavoitteista on innostaa suurta yleisöä valokuvaamaan mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja tilanteissa.
Kisa kuulosti niin hauskalta ja mielenkiintoiselta, että päätinpä sitten hakea mukaan. Puoli tuntia ennen haun päättymistä kuvasin läppärillä hyvin yksinkertaisen videon itsestäni ja liitin hakemuksen mukaan. Olin jo ehtinyt unohtamaan koko kisan, kunnes eräs aurinkoinen päivä vähän ennen joulua puhelimeni soi. Jouduin vielä tiukkaan haastatteluun puhelimitse (joka oli pikkasen noloa, sillä koko ratikka kuuli myös tämän puhelun), mutta muutaman päivän jälkeen sain sitten kuulla että pääsin mukaan! Siitä saakka onkin pitänyt sitten vain odotella, kunnes muutama viikko sitten osallistujat julkistettiin.
Ja se oli se apua, mihin mä taas olen ryhtynyt-hetki, josta alussa puhuin. Sydän kurkussa pamppaillen kävelin Rajalan Pro Shopiin tapamaan muita kisaajia sekä porukkaa Rajalalalta, kisaa markkinoivaa tahoa, lehdistöä, kouluttajia, yhteistyökumppaneiden edustajia ja ties ketä muita. Onneksi syke pian tasoittui ja kaikkien muodollisuuksien jälkeen pääsimme nopeasti itse asiaan.
Kaikki me kisaajat saimme testiin uudet Panasonicin LUMIX G kamerat sekä pikaisen opastusen niiden käyttöön. Tämän jälkeen meistä otettiin studiokuvat nettisivulle, jonka jälkeen pääsimmekin ensimmäiseen haasteeseemme. Eli kuvaamaan! Kaikki kisakuvat tulevat muuten aina tuonne Lähettiläät-sivulle, josta yleisökin pääsee niitä sitten äänestämään. Jokainen meistä kisaajista on tosi erilainen, joten on hyvin mielenkiintoista nähdä että mitä kaikkea tästä oikein tulee. Enkä malta odottaa uusia tehtäviäkään! Uutta kameraa en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä testailemaan, mutta on blogin viime kuvat ainakin otettu sillä. Eli toimii se ainakin! Meitä on pidetty vielä vähän jännityksessä, mutta sen verran olen saanut urkittua että ainakin yksiin levyjulkkareihin keikalle mennään kuvaamaan, lisäksi tulossa on myös villieläinsafaria pohjoisessa sekä joku pikkasen pidempikin reissu kulttuuriin pariin. Niin kivaa! Ja jännää! Onneksi mä taas kerran sain itseni ryhtymään tällaiseen seikkailuun!
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
