Mistä tietää että lapsiluku on täynnä? Tämä kysymys tulee minulla vastaan jatkuvasti erilaisissa facebookin  lastenvaate, vauva, allergia, kantoreppu -ja vastaavissa perhe-elämään sidoksissa olevissa keskusteluryhmissä.

Minä itse sanoisin, että ne jotka tietää vaan tietää ja meidän muiden, kuten itsenikaltaisen kroonisesta vauvakuumeesta kärsivän, pitää vain jossain vaiheessa tehdä se päätös. Jos siis haluaa päätöksen tehdä. Luulen, että useimmat perustavat päätöksensä järkisyihin. Kaltaiselleni tunteella, ei järjellä etenevälle tyypille tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Kun viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut pian 2,5 vuotta ja arki toimeliaan taaperon ja isompien sisarusten kanssa on käynyt leppoisaksi, on samalla monet raskausajan ja vauvavuoden muistot saaneet paksut kultaiset reunat.

Tai siis, kyllähän minä muistan edelleen miten olen kolmessa raskaudessa kärsinyt hyperemeesistä, eli vakavasta raskauspahoinvoinnista. Kuinka olen maannut sängyn pohjalla tai tiputuksessa ja lähinnä toivonut nopeaa kuolemaa. Kuinka univelka on tehnyt minusta lähes mielenvikaisen ja kuinka olen keskellä yötä viskonut äidinmaidonkorvikkeet pitkin keittiön seiniä väsyneenä ja turhautuneena tuttipullorumbaan, kun imetys ei onnistunutkaan.

Kuinka silti yritin sinnikkäästi saada omaa maitoa riittämään ja pumppasin ärsyttävää ääntä pitävällä pumpulla kolmen tunnin välein, myös öisin. Kuinka hormonien vuoksi valuin jatkuvasti hikeä, pillahtelin itkuun ja hiukset putosivat. Miten pää oli vain täynnä tyhjää, enkä saanut edes yksinkertaisia sanoja, saatika sitten lauseita muodostettua.

Miten yrittäjänä rahahuolet iskivät päälle ja töitä oli pakko äitiyslomallakin tehdä, vaikka se oli aivan liikaa kaiken sen päälle. Miten vauvalla oli allergioita, itkuisuutta, huonosti nukuttuja öitä ja miten raskasta, aikaa vievää ja kallista kaiken sen selvittely oli. Miten olin jatkuvasti huolissani ja peloissani, ja miten silloin kun olisin vihdoin saanut nukkua en pystynyt, koska mietin mitä kaikkea kauheaa lapsille voisi sattua. Ja mistä kaikesta sitä saikaan riidan aikaan väsyneenä.

Toisaalta, siitä kaikesta selvittiin ja nyt tiedän, miten toimisin toisin, jos samoja tilanteita kohdalle vielä sattuisi. Ainakin teoriassa. Mutta siis ei. Ei vaan pysty. Tai emmätiiä.

Siksi listasinkin omia järkisyitä sille, miksi tulevaisuudessa tyydyttäisiin nuuskuttelemaan vain kavereiden vauvoja:

– Asumiskustannukset ovat nyt jo korkeat, pitäisi muuttaa ”maalle” jos tahtoisi lisää tilaa, ja se on taas ongelmallista vanhempien lapsien kannalta
– Jos jäisimme nykyiseen asuntoon, kenelläkään ei olisi koskaan omaa rauhaa (ei edes naapureilla)
– Olen intovertti, rakastan ja tarvitsen rauhaa, hälinä väsyttää ja hermostuttaa minua
– Mielenterveyteni ei ehkä kestäisi univelkaa
– Oksentaisin todennäköisesti myös läpi seuraavan raskauden ja olisin välillä täysin toimintakyvytön
– Kaikki se lisähuoli
– Aikaa ja huomiota jäisi vähemmän muille lapsille
– Vaikeampi saada omaa aikaa ja lastenhoitoapua
– En tahtoisi kuormittaa parisuhdetta nykyistä enempää
– Vähemmän rahaa ja enemmän menoja
– Lapsiperheiden tukia leikataan jatkuvasti
– Lisää liikkuvia osia harrastus yms rumbaan
– Nytkään ei riitä aika kaikelle
– Tarvittaisiin koko perheen (ja tavaroiden) liikkuttamiseen bussi
– Kaikki omat työhön ja opiskeluun liittyvät haaveet todennäköisesti siirtyisivät lisää
– Lakanat olisivat kokoajan puklussa tai maidossa ja kahvin saisi juoda aina kylmänä
– Elämä on juuri helpottunut ja voidaan tehdä vapaammin eri asioita
– Vauva-aika menee niin nopeasti ohi ja itse vanhenee siinä ajassa 10 vuotta (ja sitten haluaa taas lähteä samaan rumbaan uudestaan)

Niitä plussia en alaa listaamaan, koska siinä nyt ei olisi MITÄÄN järkeä.

Naapurustomme yhteisvoimin rakentama jäälinna näytti viikonloppuna tältä, tänään se on jo paljon suurempi. On ollut ihana huomata, miten niin moni on innostunut lähtemään mukaan tähän muutaman paikallisen ehdottamaan projektiin. Kuka tahansa saa osallistua jäälinnan tekoon, eikä sille ole asetettu mitään sääntöjä tai tarkkoja ohjeita. Se on siis pikkuhiljaa muovautunut tällaiseksi ja siitä voi lopulta tulla millainen vaan!

Naapurustossa asuvien perheiden lisäksi rakentamiseen on osallistunut ainakin läheinen päiväkoti sekä vieressä olevan koulun oppilaat. Jäälinnan rakentaminen on ollut kivaa yhteisöllistä tekemistä, johon nyt korona-aikaan on kuitenkin sopinut hyvin porrastettu toteutetustapa. Jokainen kun on käynyt rakentamassa linnaa omaan tahtiinsa ja milloin itselleen on parhaiten sopinut (ja omat kalikat valmistuneet).

Jäälinnoja on kohonnut muihinkin kaupunginosiin, sellaisen kun voi vaikka naapureiden kesken tehdä vaikka ihan vaan omalle pihalle. Jäälinnan tekeminen on helppoa. Tarvitset vain tyhjiä pahvitölkkejä, kuten litran maito -tai mehutölkkejä ja vettä. Värillisiä jääpaloja saa sekoittamalla veteen vaikkapa tilkan mehua, elintarvikeväriä tai myrkytöntä vesiväriä. Me olemme koristelleet jäitä myös kukkasin ja havuoksin.

Sitten tölkit vain jätetään ulos jäätymään. Kannattaa kuitenkin huomioida, että näillä pikkupakkasilla täydellinen jäätyminen kestää useamman päivän. Jääpalikat on helppo kiinnittää toisiinsa tekemällä lumesta ja vedestä sohjoa, joka toimii jäätyessään sementin tapaan.

Meidän naapuruston jäälinnassa on jäätiliä varmasti jo useampi sata – ja lisää tulee. Tällaista teosta ei saisi ikinä tehtyä vain omin voimin, joten kiva että niin moni on ottanut tähän osaa. Meilläkin ollaan kovasti innostuttu ja lähes päivittäin kurkataan taloyhtiön pahviroskis tölkkien varalta, meidän perheessä kun ei niitä yleensä yhtä-kahta viikossa enempää tule.

Kivan yhteisöllisen tekemisen lisäksi jäälinna on tottakai tosi hieno ja se ilostuttaa ohikulkijoita ja elävöittää kivasti muuten juuri nyt lumesta vaaleaa maisemaa.

Videoita tästä lumilinnasta löytyy Instagram-profiilini kohokohdista!

Talvi tuli ja hirmuinen määrä lunta. Pähkäikin aamulla lasta kerhoon viedessäni, että otanko pulkan vai rattaat. Tiesin, että auraamattomilla kaduilla rattailla kulkeminen tulisi olemaan vaikeaa, mutta pulkassa lapsi ei taas olisi ollut tuiverrukselta suojassa – joten päädyin rattaisiin.

Meillä on vuosien mittaan ollut lasten rattaina useammat eri kulkupelit. Ensin Brio Go:t (nykyiset Britax Go) sekä Bugaboolta Cameleon, Donkey, Bee sekä nyt käytössä oleva Buffalo -malli. Monet vaunu ja ratasmallit joissa on edessä liikkumista helpottavat kääntyvät etupyörät, ovat suunniteltu keski -ja eteläeuroopan olosuhteisiin mutta pikkuhiljaa myös isopyöräisempiä vaihtoehtoja on tullut enemmän. Itse olen tykästynyt juurikin näihin malleihin, joissa on kääntyvät pyörät, sillä liikkuminen kaupungilla, kaupoissa ja julkissa on niin paljon vaivattomampaa.

Ensimmäiset rattaamme lähtivät aikoinaan vaihtoon huonon laatunsa vuoksi ja niiden tilalle tuli Cameleonit, joissa niissäkin on pienet kääntyvät etupyörät. Cameleoneista tykkäsin, mutta talviolosuhteissa ne eivät olleet parhaimmat, pienten etupyörien tilalla käytin talvisin lisäosana löytyviä vaihdettavia talvipyöriä, ne ovat lumessa hyvät, mutta muuten vähän epäkäynnölliset, sillä talvirenkaat eivät käänny.

Näiden jälkeen meille tuli aika tuplarattaiden ja malliksi valikoitui ilmakumitäytteiset Donkeyt. Tykkäsin näistä kovasti, edessä oli isommat mutta kääntyvät pyörät (mutta tarvittessa lukittavat) ja mikä parasta, vaunut pystyi muokkaamaan kapeammiksi myös vain yhdelle lapselle. Miinus näissä oli helposti puhkeavat ilmakumirenkaat.

Kun nuorempi pojista kasvoi, käyttöön meille jäi ainoastaan Bee -matkarattaat, joista niistäkin tykkäsin kovasti (ja itseasiassa sellaiset meille myös nyt kolmannen lapsen kohdalla uudestaan ostettiin). Näissä on kuitenkin niin pienet pyörät, ettei niillä pääsisi lumessa tai sohjossa yhtään eteenpäin.

Kun aloin odottamaan kolmatta lastani, tiesin heti, että haluan rattaiksi Bugaboo Buffalot. Siitäkin huolimatta, että mallin valmistus lopetettiin juuri samoihin aikoihin (ja sen tilalle tuli uusi, pienempi pyöräisempi Fox -malli). Buffalot ovat melkein samanlaiset kun meillä aiemmin olleet tuplarattaat Donkeyt – mutta vain sillä erotuksella, että niihin menee vain yksi lapsi eikä silloin lapsen viereen jää Donkystä tuttua tavarakoria. Buffaloissa on lisäksi täyskumiset renkaat, joten niiden puhkeamisesta ei tarvitse murehtia.

Buffalot vaunuina ovat melko jykevän oloiset ja juuri sellaista fiilistä kaipasinkin tällä kertaa rattailta. Siitäkin huolimatta, että ne saattavat vaikuttaa isohkoilta, ovat ne todella ketterät ja kevyet työntää, eivätkä vaikkapa ratikassa vie sen enempää tilaa kun muutkaan siromman oloiset rattaat.

Tykkään etenkin isoista etupyöristä, joilla voi kulkea melko vaikeissakin maastoissa, kuten kuoppaisilla teillä, metsässä ja hiekkarannalla, mutta näppärästi myös kaupungilla. Niin ja tosiaan, tällaisena megalumisena päivänä ei kaikki rattaat olisi pystyneet samaan kun nämä – eli kuljettamaan läpi kinosten reippaasti yli 12 kiloisen 2,5 vuotiaan. Isompien esteiden, eli auralla tehtyjen kinosten yli vedin kylläkin rattaita perässä vetäen. Sohjossa liikkuessa helpotusta tuo se, että etupyörät on myös mahdollista lukita yhteen asentoon.

Pulkalla olisi toki ollut helpompi vetää lasta, mutta on siinäkin huonot puolensa, suojan puutteen lisäksi nämä kekseliäät naperot kun saattavat yhtäkkiä keksiä karata ja kierähtää pois sieltä pulkasta. Siinä on taas ihan oma urakkansa, jos umpihangessa pitääkin sen pulkan lisäksi saada kotiin kainalossa kiemurteleva tahtoikäinen.

Tulipahan siis testattua nyt nämäkin rattaatvihdoin  kunnon ääriolosuhteissa ja todettua, että tuli tehtyä vaunuvalinta nappiin! Välillä olen kyllä miettinyt, että olisiko pitänyt kuitenkin ottaa ne tutut Donkeyt mono-ominaisuudella, eli yhden lapsen istuimella ja sen viereen tulevalla pienellä säilytyskorilla, mutta harvassa on oikeasti ollut ne tilanteet kun tavaratilaa olisi tarvinnut niin paljon ja toisaalta, siinä mallissa istuin on myös pienempi kun näissä, eli saattaisi käydä liian ahtaaksi jo pian. Meille nämä ovat just hyvät.

Ja jos mietitte, niin kyllä, lisävarusteina rattaisiin on ostettavissa myös sukset pyörien alle! Kätevät varmaan silloin kun teitä ei ole ehditty vielä suolata ja hiekoittaa. Mutta ehkä me pärjätään ilman niitä, vaikka muuten kaikenlaisia lisävarusteita mukitelineestä viilentävään istunaluseen ja erilaisiin kuomuihin meiltä löytyy.

Löytyykö joltain teiltä myös joka paikassa ja säällä kuin säällä hyväksi havaittuja vaunuja? Saa vinkata alle, jos joku vaikka etsii suosituksia! Tämän Bugaboo -tunisteen takaa löytyy muuten paljon vanhoja postauksiani kaikista näistä rattaista kymmenen vuoden takaa (klikkaa sivun viimeisen postauksen alta vanhemmat -nappia, niin pääset postauksissa kunnolla taaksepäin)

Lauantaina saatiin nauttia ehkä yhdestä tähänastisen talven kauneimmista päivistä, kun aurinko paistoi, maa oli lumesta puhtaan valkoinen ja pakkanen kipusi aamusta lähemmäs kymppiä. Vaikka kyllä nyt näin ikkunasta katsottuna tuolla ulkona on nytkin, lumisateen jäljiltä aivan maagisen kaunista.

Me heräsimme normilauantaista poiketen ihan liian aikaisin herätyskelloon, keiteltiin aamupuurot, pakkauduttiin unisina illalla valmiiksi pakattuun autoon ja suuntasimme auringon pikkuhiljaa noustessa Peuramaan laskettelukeskukseen. Kuten arvata saattaa, aurinkoinen lauantai-talvipäivä houkutteli paikalle myös ”muutaman” muun, mutta onneksi me olimme heti aamusta liikkellä ja pääsimme alta pois juuri pahimpaan ruuhkaan – kotiin lounaalle ja päikkäreille.

Pojat eivät olleet suksilla ollenkaan koko viime talvena ja sitäkin ennen vain muutaman kerran, mutta hienosti olivat kaikki opit jääneet mieleen. Myös Myy pääsi isänsä vanhoille suksille että lumilaudan päälle. Jos alle 2,5 -vuotias pärjää jo noin hyvin, on minunkin aika vihdoin rohkaistua ja lähdettävä jatkossa mukaan mäkeen.

Oman kokemukseni laskettelusta suksilla ja laudalla alkavat olla reippaasti yli 15 vuoden takaa. En silloinkaan ollut mikään eritysen taitava, mutta kyllä sitä tuli aina muutaman kerran talvessa koulun ja kavereiden kanssa rinteessä käytyä. Muistan selvästi viimeisen kerran, olin ehkä 17 tai 18 ja olimme luokkakavereiden kanssa Vuokatissa. Laskin laudalla ja kaatuilin vaan ihan kokoajan ja jo yhden laskun jälkeen voimat olivat loppu ja hermo mennyt, joten painelin suoraapäätä after skihin, enkä sen koommin ole kyseistä hommaa harrastanut (laskemista siis, after skitä kyllä sen jälkeenkin).

Nyt olen naimisissa miehen kanssa jolla on veressä ja varmaan dna:ssakin laskeminen (kun minä haaveilen rantalomasta, hän halajaa lumisille vuorille), enkä halua olla porukasta se ainut joka ei laske, vaan toimii laskettelureissuilla pelkkänä lasten huoltojoukkona. Voipi siis olla että seuraava Peuramaan retki tapahtuu pian uudestaan ja sen jälkeen kuvia on muualtakin kun vain rinteen juurelta.

Listasin muutama viikko vähän parempia joululahjavinkkejä perheen pienimmille. Taaperoille löytyykin paljon kaikkea ihanaa kotimaista ja ekologista, mutta entäpä sitten isommille lapsille, jotka eivät esimerkiksi enää juurikaan leiki leluilla? Tässä muutamia pikkaisen parempia tärppejä viime hetken hankinnoille:

KÄYTÄNNÖN TAVAROITA

Tarpeeseen ostaminen on ekologisempaa, kun että antaisi jonkin lahjan vain antamisen vuoksi. Lapsen puheista voi yrittää ympäri vuotta yrittää poimia vinkkejä tarpeeseen tuleviin tavaroihin. Onkohan hän ehkä haaveillut langattomista kuulokkeista, uusista hiuspompuloista tai juomapullosta?

Kaikki harrastamiseen liittyvät lahjat tulevat usein myös tarpeeseen lasten kasvaessa niin kovaa vauhtia. Isommat luistimet, pyörä, uima tai laskettelulasit, retkeilytarvikkeet, pallo / jääkiekkomaila / skeittilauta, skuutti, kypärä… Monia näitä kannattaa etsiä ensin nettikirppiksiltä tai sporttidivarista.

AKTIVOIVIA LAHJOJA

Meidän poikien suosikkilahjoja ovat aina olleet esineet, jotka aktivoivat tekemiseen ja herättävät mielikuvituksen.

Muutama joulu sitten molemmat saivat omalla nimellään kaiverretut puukot, joilla he ovat ulkona saaneet aikuisten kanssa opetella kepin vuolemista. Tämän vuoden toinen hitti on ollut kivihakku (ja suojalasit), jolla voi siis rikkoa kiviä ja tutkia miltä ne käyttävät sisältä. Tällaisten lahjojen mukaan voi olla hyvä idea kirjoittaa myös säännöt, kuten että sitä saa käyttää vain aikuisen luvalla / seurassa.

Muita aktivoivia lahjoja voisi olla oma huonekasvi josta pitää huolta, otsalamppu ja mukaan ohjeet ulkoleikkeihin, geokätköilyn ”aloituspakkaus”, ukulele (tai jokin muu helposti lähestyttävä soitin), shakki-peli ohjeineen sekä vaikkapa neulomis-tarvikkeet.

TAITELIJATARVIKKEET

Kivijalkapapaerikauppoja voi tukemalla ostamalla sieltä lapsille piirustusvihkoja, tällaisia paikkoja Helsingissä ovat esimekiksi Putinki, Papershop ja Paperimuru. Paras vihko pienelle taitelijalle on sellainen, jossa on aivan blancot sivut. Laadukkaissa vihkoissa on myös paksut sivut, jotka sopivat hyvin piirtämiseen. (Vihko on näin paljon piirtävän lapsen vanhemman näkökulmasta myös kivempi, kun kaikkialla lojuvat yksittäiset paperit ja piirrokset)

Kynissä kannattaa satsata myös laatuun, jolloin ne ovat ovat myös pitkäikäisiä ja sitä myöten ekologisempi vaihtoehto. Tällaisia merkkejä ovat esimerkiksi Stylefile Markers, Faber Castell, Staedtler, Promarker ja Copic Sketch – joista osa on myös uudelleen täytettäviä.

KIRJAT JA PELIT

Lapsille ja nuorille löytyy paljon ihan mielettömän hienoja kirjoja ja kirjasarjoja. Alakoululaisille hyviä sarjoja ovat esimerkiksi Harry Potter, Kepler62, Neropatin päiväkirja, Garganits, Maailman viimeiset tyypit, Narnian Tarinat, Lasse-Maijan etsivätoimisto, Eeppisten epäonnistumisten sarja sekä Maailman paras puumaja. Lisäksi klassikot kuten Ronja Ryövörintytär, Veljeni Leijonamieli, Pater Pan, Liisa Ihmemaassa, Kapteeni Nemo ja Nautilus ovat oiva lahja, joka saattaa löytyä lapsen kirjahyllystä vielä aikuisenakin.

Erilaiset lautapelit ovat myös kivaa yhdessä tekemistä, löyyköhän kotoa ehkä jo valmiiksi joku peli, johon on saatavilla lisäosia? Meidän perheen suosikkeja on puinen huojuva torni, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan nerokas ja sellainen, jota jaksaa pelata aina vaan uudestaan ja uudestaan (myös ihan aikuistenkin kesken).

PEHMEÄT PAKETIT

Aarrekidin kylpytakit ja pyjamat ovat omia suosikkejani. Villasukat ovat ovat klassikko, jollaisia voi ostaa myös jonkun muun mummin kutomana, jos itse ei ehdi tai osaa, myös Helsingin villasukkatehtaan sukat saavat täältä äänen. Pipo ja hanskat voivat tuntua ehkä vähän tylsältä, mutta hyvät sellaiset tulevat taatusti tarpeeseen. Vastuullisempia vaihtoehtoja näistä ovat kierrätysmateriaaleista valmistetut, jollaisia löytyy onneksi jo monelta merkiltä.

KÄYTETTY PUHELIN

Meillä lapset ovat saaneet muutaman kerran käytettynä ostetun puhelimen. Kerran yksityishenkilöltä ostamana, mutta sen jälkeen Swappien kautta ostettuna, jota olen muutenkin käyttänyt omien uusien laitteiden hankitaan. Swappien myymät puhelimet ovat käytettyjä, mutta täysin uudenveroisia ja tehdaskorjattuja, niissä on takuu, palautusoikeus ja ne tulevat siistissä pakkauksessa – eli sopivat tosi hyvin myös lahjaksi!

AINEETTOMAT LAHJAT

Näin korona-aikaan monet paikat ovat kiinni, eikä yhdessä voi hirveästi mitään tehdä, mutta juuri siksi näiden paikkojen tukeminen lahjakortteja ostamalla on tärkeää toiminnan tukemista.

Kivoja aineettomia lahjoja ovat erilaiset tekemiset yhdessä, joko ostettuna tai itse tehtynä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi leffaliput, hotelliyö vanhemman kanssa, uimahalli / kylpylälahjakortti, lippu erilaisiin ulko -ja sisäseikkailupuistoihin. Itse tehtyjä lahjakortteja voisi voisi olla vaikkapa tekojäällä lustelu + kaakao, leffan vuokraus + herkut, päivä huvipuistossa..

Samoin harrastuslahjakortti vaikkapa uimakouluun / uimahyppykouluun, tanssitunnille, ratsastamaan tai soittotunnille on kiva lahja vaikkapa kummilapselle.

SECONDHAND VINKIT

Legot ovat meillä nykyään ainut lelu josta lapset ovat enää kiinnostuneet. Legot ovat myös todella kehittäviä ja koska ne kestävät aikaa, niitä löytyy myös todella paljon myynnissä käytettyinä. Jos ei halua ottaa riskiä, että käytettynä ostetusta paketista puuttuisi paloja, niin vinkkinä, että myös ihan avaamattomia paketteja on etenkin aina näin joulun alla nettikirppiksillä myynnissä tosi paljon.

Myös lähes kaikkia ylläolevia vinkkejä löytyy käytettynä, jopa noita laadukkaita tusseja olen nähnyt fb-kirppiksellä myytävän.

Jos etsii jotain tiettyä, suosittelen myös myynti-ilmoituksen tekemistä kirppareille ja omille sometileille!

Tuleeko mieleen vielä jotain muuta? Ensi vuodeksi yritän ehtiä koota enstistä ekologisemman listan täsmätärppeineen ja vähän aiemmin joulua. Mutta onneksi tämä vinkkilista toimii hyvin myös synttäreinä.