Muistan vielä sen ajan, kun lapset olivat pieniä, heille jaksoi metsästää uusimpia lastenvaatteita, mutta itse tuli lähinnä kuljettua aina niissä samoissa pieruleggareissa ja trikootunikassa. Luojan kiitos, siitä on jo aikaa.
En ehkä sanoisi, että olen aina ollut kiinnostunut muodista, mutta olen aina ollut kiinnostunut vaatteista. Nuoresta saakka olen tykännyt pukeutua jollain tapaa omaa persoonaani esiintuoden. Tyyli on myös toki muuttunut vuosien mittaan. Mutta tuolloin vauvavuosina se oli kyllä ihan täysin kateissa. Silloin ei edes kiinnostanut.
Nykyään oma tyylini on todella simppeli. Tykkään mustasta (jos ette ole huomanneet), aikaa kestävistä, tyylikkäistä ja yksinkertaisista vaatteista. Minusta on siti hauska leikitellä myös vaatteilla, pukea vaikkapa juoksulegginssit juhlavan pörröneuleen kanssa. Sneakerit viimeistelevät asun.
Blogini ei ole ikinä ollut mikään muotiblogi, mutta parhaimpina tyyli-päivinä olisi kiva jakaa niitä päivän asuja myös tänne. Luottokuvaaja vaan puuttuu. Näin yksin asuvana ne kivat asut jäävät oikeastaan aina kuvaamatta.
Mutta hoksasin tuossa eräs päivä kauppareissulla, että minultahan oikeastaan löytyy pian kaksi luottokuvaajaa! Nimittäin omat lapset. Asu nyt ei tällä kertaa ollut mikään ihmeellinen, mutta koska kamera sattui olemaan mukana, sain suostuteltua Kaapon nappaamaan minusta pari kuvaa.
Ihan kivutonta se ei ollut, mutta kunhan keksin jonkun hyvän motivaattorin, voipi olla että saan koulutettua pian parhaimman asukuvaajan ikinä. Kuinka kätevää! Pitää vaan treenata tota omaa poseeraamista myös ekana.
Oletteko ikinä miettineet, että kuinka paljon lapsenne päivässä liikkuu? Suositushan olisi ainakin kaksi tuntia reipasta liikuntaa, jonka lisäksi paljon muuta aktiivista tekemistä päivän mittaan. Meillä vanhemmilla on jo monilla käytössä erilaisia aktiivisuusrannekkeita ja appeja, ja nyt sellainen on nyt myös lapsille! Kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa otimme käyttöön ReimaGo-sensorit ja testasimme samalla myös uusia liikumiseen sopivia välikausivaatteita.
ReimaGO – aktiivisuussensori on pieni pyöreä lätkä, jonka voi sujauttaa vaikka takin taskuun tai pitää tarranauhan kanssa ranteessa, kuten meidän lapset tykkäävät tehdä. Sensori mittaa käyttäjän aktiivisuutta, jota voi seurata kätevästi iPhoneen tai (ihan pian) Anroid-puhelimeen ladattavalla aplikaatiolla. Appiin tehdään jokaiselle käyttäjälle oma profiili, johon voi asettaa liikkumiseen liittyviä tavoitteita sekä lisätä erilaisia palkintoja kun tavoitteet täyttyvät. Vanhempi voi sitten seurata päivän aikana tapahtunutta aktiivisuutta tunti kerrallaan ja lapsi saa aktiivisuudesta pisteitä, joilla pääsee liikkumaan apissa eteenpäin, erilaisiin maailmoihin ja tasoihin.
Me ollaan yhdessä lasten kanssa sitten asetettu niitä palkintoja. Päätettiin että laitetaan mielummin kerran viikossa joku vähän isompi palkinto, kuten uusi lelu tai leffaan meno, sillä tuo kahden tunnin liikuntatavoite täyttyy joka päivä hyvin. Itseasiassa joka päivä molemmilla pojilla päivän aktiivisuus on ollut sellaista seitsemän-kahdeksan tunnin luokkaa. Eron päivien välisillä aktiivisuustasoilla huomasi hyvin, kun Kaapolla oli tässä yksi päivä iltapäiväkerhossa pelipäivä. Eli silloin koulun jälkeen kerhossa saa pelata puhelimilla. Aktiivisuudessa oli parin tunnin ero muihin päiviin! Lapsia nämä sensorit motivoivat toki liikkumaan myös enemmän. Täällä ollaan juostu vielä illallakin asuntoa ympäri, jotta pääsisivät uudelle tasolle ennen nukkumaanmenoa.
Se, että lapsi pääsee liikkumaan ja leikkimään kunnolla pitää myös huomioida lastenvaatteissa. Reiman tärkein ideologia onkin suunnitella tuotteet niin, että lapset voivat leikkiä ja liikkua ulkona kaikissa sääolosuhteissa. Vaatteiden pitää siis olla malliltaan sellaisia, että niissä on hyvä ja helppo olla, niiden pitää kestää kovaa kulutusta, ne eivät saa hiostaa liikaa, mutta niiden pitäisi myös kestää kosteutta. Nämä ovat samoja asioita joita myös minä itse lastenvaatteilta vaadin. Niin ja lisäksi niiden pitää myös näyttää kivoilta!
Lapsilla näkyy kuvissa Reiman kevätmallistosta valitsemamme tuotteet. Ihan ekaksi pakko kertoa noista farkuista, sillä ne eivät olekkaan mitään ihan tavalliset farkut! Joustavaa ja hengittävää denim-kangasta olevat housut siirtävät kosteutta iholta. Kankaassa käytetty kuitu on kudottu niin, että ihon pinta tuntuu raikkaalta vaikka kuinka hiki leikkiessä tulisikin, aivan kuten aikuisten teknisissä urheiluvaatteissa. Niistä löytyy myös ihan oma tasku aktiivivisuussensorille.
Takit valitsin sen mukaan, että niitä voi käyttää pitkin kevättä ja kesää eri tilanteissa. Ne sopivat hyvin päiväkotiin ja kouluun, mutta myös ihan kaupungilla liikkumiseen tai vaikkapa futistreeneihin ja mökille. Pickle-välikausitakissaon hengittävä verkkovuori sekä kestävä veden- ja tuulenpitävä päällismateriaali jonka saa myös pesun jälkeen rumpukuivata. Ehdoton juttu takissa on tietenkin huppu sekä hihoissa kiristystarrat. Kylmemmällä säällä takkiin saa neppareiden avulla kiinnitettyä välikerrosasun. Tai pukea tuon lämpöisen Pursi-fleecen, joka Kaapolla on kuvissa päällä.
Kengissä on mielestäni ehdottoman tärkeää toki se, että ne kestävät kovaakin kulutusta. Lisäksi niiden on pidettävä vettä, ja tärkein, lapsen on saatava ne itse jalkaan! Näissä Wetter-kengissä on nauhat, mutta ne ovatkin joustavaa kumpparia, eikä niitä tarvitse erikseen avata tai solmia, joten lapsi saa ne itse sujautettua hyvin jalkaan. Kengät kestävät myös pesukonepesun ja irroitettava pohjallinen Reiman Happy Fit -kuvioinnilla auttaa oikean koon valinnassa.
Näissä vermeissä lapset saavat olla lapsia, remuta ja liikkua, kiipeillä puissa, hyppiä lätäköissä ja mitä nyt ikinä keksivätkään. Vanhempana tämän lisäksi tärkeää on, että vaatteet voi huoletta heittää aina tarvittaessa pesuun ja silti luottaa siihen, että ne säilyvät hyvänä myös seuraavalle käyttäjälle.
Käytättekö te itse jotain aktiivisuusranneketta tai aktiivisuutta mittaavaa aplikaatiota? Kerro alle, niin olet mukana ReimaGO -aktiivisuussensorin arvonnassa! Arvon sensorin kaikkien 13.4. mennessä vastanneiden kesken. Takemmat arvonnan säännöt löydät täältä.
Ehkä osa teistä jo tiesi, olen vähän lenkkarihullu. Jotkut hurvahtavat laukkuihin, jotkut kelloihin, minä lenkkareihin. Kevät onkin ihanaa aikaa myös sen takia, että silloin saa hyvällä omallatunnolla päivittää kenkäkaappia. Sen lisäksi että kevätauringon alkaessa lämmittämään sallin itselleni tilata parit uudet kengät, on aika myös laittaa ne viimevuotiset kenkulit kuntoon. Lisäksi yleensä myyn myös muutaman vähemmälle käytölle jääneen parin pois. Olenkin asettanut itselleni säännöön, että jokaista kahta uutta paria kohden minun pitää myydä ainakin yksi pari pois.
Tykkään lenkkareissa toki siitä, että ne ovat todella mukavat jalassa eikä niiden kanssa tarvitse varoa kuten vaikka korkkareilla kävellessä. Mutta oikeastaan eniten tykkään kuitenkin siitä, että ne tekevät asusta kun asusta juuri minun näköisen. On hauska pukeutua vaikka tyttömäiseen mekkoon ja vetää siihen kaveriksi urheilusukat ja lenkkarit. Välillä saatan metsästää jotain loppuunmyytyä mallia tai väriä tuntikaupalla internetin syövereistä. Sitä fiilistä, kun kengät ovat oikeassa koossa vihdoin löytyneet ja parhaimmillaan parin viikon odottelun jälkeen lähetti pimpottaa ovikelloa kenkälaatikko kainalossa, voisi verrata jouluaattoon lapsena. Ja se uusien sneakereitten tuoksu, ah!
Uudet kengät kannattaakin aina suojata hyvin ennen käyttöönottoa. Nykyisin voimakkaasti haiseville myrkkysuojille on myös ihan täysin luonnollisia vaihtoehtoja. Itse olen tykästynyt noihin Jason Markkin tuotteisiin, etenkin kun suoja-aineen pakkaus muutettiin hiljattain painepullosta ihan tavalliseen suihkepulloon.
Erilaisia putsausaineita löytyy myös paljon. Itse vannon marseillesaippuan nimeen. Valkoiset pohjat saa takaisin hohtavaksi hammastahnan ja harjan avulla. Kenkiä ei suositella laitettavaksi pesukoneeseen, mutta jos niin tahtoo tehdä, kannattaa pestä kengät matalassa lämmössä, pesupussissa ja ilman linkousta. Uuden näköisiksi kengät saa putsauksen jälkeen vielä vaihtamalla nauhat uusiin. Valkoisia nauhoja voi toki myös putsata liottamalla niitä vaikkapa yön yli kloriitissa. Putsauksen jälkeen kannattaa myös aina muistaa suojata kengät uudestaan suojasuihkeella tai nahkavahalla.
Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.
Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.
Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.
Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?
Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.
Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.
Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.
Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?
Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:
Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin 😀
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
