NE UUDET HIUKSET

31/01/2017

Processed with VSCO with f2 presetpolkka1Processed with VSCO with f2 presetpolkka4Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KESÄTUKKA DIY

16/07/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Olen värjännyt itse omiani ja kavereiden hiuksia ehkä neljänneltä tai viidenneltä luokalta saakka. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) suosittelen silti aina ensisijaisesti kampaajalla käymistä, kun itse tekemistä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, ettei kampaajalle ole mahdollista mennä. Ei ole rahaa, tai kuten tänään, ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa ensi tai seuraavaan viikkoon.

Jos itse rupeaa värjäämään hiuksiaan, ei kuitenkaan kannata alkaa mihinkään suuriin muutoksiin kaupan väreillä. Juurikasvun peittäminen tai vanhan värin kirkastaminen on isoimmat jutut mitä (nykyään) itse itselleni viitsin tehdä. Ja itseasiassa tein molemmat tänään. Ei siinä, kuulostaa pikkujutuilta, mutta niissäkin voi mennä vikaan.

Olen viimeiset pari-kolme vuotta pitänyt hiuksissani tuollaista vähän likuvärihenkistä tyyliä. Tykkään siitä, että tyvi on vähän tummempi. Tästä ollaankin nähty blogissakin hyvin erilaisia variaatioita.

Olen juurikasvua värjätessä mokannut muutaman kerran. Jos tummaa väriä menee liian pitkälle vanhan värin päälle, ei juurikasvu silloin peitykkään yhtä tummaksi ja sekös vasta näyttää tyhmältä. Aiemmin myös värjäsin tyven ruskealla, sitten piti siirtyä tummanruskeaan ja nyt jo mustanruskeaan. Kampaajalla käydessä tätä ongelmaa ei olisi.

Muuhun tukkaan halusin myös eloa ja kiiltoa, sekä vähän sähäkämpää väriä. Haaveina oli oranssi-kupari. Testasin nyt ekan kerran tuota KC Color Maskia. Odotin tuloksen olevan räikeän oranssi, mutta jostain syystä hiuksista tuli punaiset! Ihan kivat nekin, vaikka tykkäisin vähän enemmän luonnollisemmasta väristä. Muutaman pesun jälkeen ne toivottavasti vaalenevat oranssimmaksi.

Tuon tyvivärin valitsin tänään oikeastaan vain hinnan perusteella. Se oli tarjouksessa. Kaupan väri kannattaa yleensä valita aina sen mukaan, missä on vähiten ammoniakkia. Ja ehkä ei välttämättä kannata muutenkaan ottaa sitä kaikista stydeintä, vaan useasti kevytväri tai juurikin tuollainen värinaamio ajaa hyvin myös asian ennen kampaajaa.

Reissussa käytin auringolta suojaavia ja korjaavia pesuaineita sekä hoitoja. Väri minulla auringossa niistä huolimatta haalistuu, mutta nyt kyllä huomaan selvästi, että hius ei kuitenkaan tunnu kovinkaan huonokuntoiselta. Koko reilun kolmen viikon aikana myös käytin suoristusrautaa vain kerran. Ehkä pieni tauko lämpökäsittelyistäkin saattoi tehdä hyvää?

Tällainen pikainen hätä-apu rumille hiuksille siis tänään. Mitäs tykkäätte? Ensi kuussa sitten taas kampaajalle! Kuinka usein te muuten käytte kampaajalla?

Niin ja kuten huomaatte, en ole saanut kasvatettua omaa väriä. Ei vaan pysty. Seuraavaksi ajattelin sittenkin ehkä kasvattaa pitkät hiukset 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ENKÖ MÄ IKINÄ OPI?

9/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

NÄIN LAITAN HIUKSENI

15/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aina välillä kysellään enemmän hius ja meikkipostauksia, kuten että miten laitan hiukseni tai mitkä ovat luottomeikkini. No, tänään sen vihdoin tein! Nämä eivät nyt varsinaisesti ole mitään tutoriaaleja, mutta kai näistä saa edes vähän kuvaa siitä miten hiukset ja meikkini yleensä laitan. Aloitetaan nyt ensin näillä hiuksilla. Tajusin vasta jälkeenpäin että olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin, nyt joudutte katselemaan postauksen verran meikitöntä naamaani… Sori. Ja seuraavassa osassa sitten siis meikki.

Hiustyyppi minulla on sellainen todella karhea, sanoisin melkein pörröinen, kuitenkin tosi paksu ja luonnonkirhara. Se on taas aivan päinvastainen siihen nähden millaiset tahtoisin hiusteni olevan. Käytän siis silottavia tuotteita, öljyjä ja suoristan lähes poikkeuksetta aina hiukseni. Niin bloggaajana, kuin myös kampaajan tyttärenä, saan aika paljon tuotteita testiin ja käytän niitä sitä mukaa kun loppuvat. Viimeiset pari kuukautta olen käyttänyt pesun jälkeen Kerastasen Elixir Ultimatea joka korjaa vaurioitunutta hiusta, mutta toimii samalla hiusöljyn tavoin. Koska tukkani on niin karhea, voin käyttää melkoisen paljonkin öljyä ilman että se näyttää rasvaiselta. Öljy kuitenkin myös latistaa tukkaa, mutta Tigin Small talk-mönjä taas kohottaa sitä ja tuoksuu kaikenlisäksi ihanan karkkiselta. Lämpösuojana olen nyt jo jonkin aikaa käyttänyt Less Is More-luonnonkosmetiikkasarjan silottavaa ja suojaavaa laventelista hoitovoidetta. Nämä kaikki siis levitän pyyhekuiviin hiuksiin. Muotoilun lopuksi suohkautan vielä ihan viimeiseksi saman merkin kiiltosuihketta.

Jos minulla ei ole kiire, annan hiusten kuivua itsestään. Muutoin föönaan ne kuiviksi. Hyvän lämpösuojan ansiosta, ainakaan tämä lyhyt tukka, ei ole mielestäni lähes päivittäisestä käsittelystä kovasti kärsinyt. Ei edes vaalentamisen jälkeen.

Jos minun pitäisi valita minulle tärkein tavara tai esine niin valinta olisi hyvin vaikea puhelimeni ja suoristusraudan välillä. En oikeasti pysty elämään ilman sitä. Voin kertoa että nieleskelin kyyneleitä, kun tajusin viime kevään Espanjan matkallamme unohtaneeni sen kotiin.

Suoristusrautana minulla on jo tovin toiminut ghd:n golden malliston perusrauta. Se vaan on ihan paras. Sillä saa hyvin myös kiharoita niin lyhyisiin kun pitkiinkin hiuksiin. Parasta siinä on nopeus ja teho. Ja että se tekee hiukseni niin kiiltävän näköisiksi. Parasta oikeasti mitä karhaalle ja hallitsmattomalle tukalle on tehdä on laittaa siihen jotain silottavaa tuotetta ja vetää läpi raudalla. Minun mielestäni.

Oletteko muuten huomanneet saman, että aina sitä haluaisi samanlaisen tukan kun toisella ja toistepäin? Jokainen on paksu kihara pehko on ainakin joskus haaveillut suorasta ohuesta tukasta jne. Itse olen kyllä tässä vuosien saatossa vihdoin alkanut pitämään myös omastani. Luulen että myös hiusten leikkaaminen pitkistä lyhyiksi edesauttoi asiaa. Vaikka välillä haikailenkin niiden pitkien perään tuntuu tämä polkka vaan niin omalta jutulta. Reissussa hiukset vaalenivat vähän auringossa ja nyt mietinkin että pitäisikö niitä, ainakin latvoista, käydä vaalentamassa vielä vähän…

Mitäs ovat teidän luottotuotteenne tai hiustenlaitto rutiininne?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.