CURTAIN BANGS

2/03/2020

Kuten jo aiemmassa postauksessa vihjasin, tasainen polkka koki hiljattain pienen muutoksen kun leikkautin etuhiukset hieman lyhyemmiksi. Jännä miten näinkin pientä muutosta piti pohtia viikkotolkulla ja ennenkaikkea miten paljon pieni muutos kuitenkin tekee. Kuulemma tämän vuoden suurin hiustrendi onkin juuri nyt nämä verhot, jotka sopivat muutenkin hyvin 70-lukulaiseen tyyliin joka tuntuu olevan kaikessa tosi pinnalla nyt.

Koska oma hiuslaatuni on todella vallaton, sellainen luonnonkihara tuuhea pörrö, jännitin jo vähän etukäteen, että miltä hiukset tulevat näyttämään sitten kun en laita niitä mitenkään. Noh, tämän päivän instastorystä voitte käydä kurkkaamassa – haettua seiskytluvun Charlie’s Angelia enemmän tyyli on sellainen kahdeksankymmentäluvun eläköitynyt rokkistarbaäijä. Tai puudeli. Ahahaha.

Sivuverhot pehmentävät kuitenkin kivasti tyyliäni, tiukka nuttura niskassa on edelleen yksi lemppareitani, mutta kiva pitkästä aikaa saada siihen myös pientä vaihtelua ja juurikin sitä pehmennystä.

Oman hiusvärini kanssa olen taas ollut vähän kriisissä. Värjäämätön, luonnollinen hius muuttuu selvästi niin vuodenaikojen kun ilmeisesti niin hormooneiden sekä kuun asennonkin kanssa ja pitkään kestänyt harmaus ulkona tuntuu muuttaneen myös oman värini enemmän sellaiseksi harmaavarpuseksi. Tummanruskea on pikkuhiljaa alkanut väistymään maantienharmaan tieltä.

Leikkauksen yhteydessä hiuksiini tehtiin myös hoitava K-water käsittely, joka toi sille lisää kiiltoa ja samalla oma hiusväri tuntuu saaneen taas kadotettua syvyyttään takaisin. Tai ainakaan näissä kuvissa se ei ainakaan mielestäni ole yhtään pliisu.


HIUSPÄIVITYS HARMAISTA, HIUSTEN LÄHDÖSTÄ SEKÄ ÄRSYTTÄVISTÄ PIKKUHAITUVISTA

24/01/2020

Viimeisimmät hiuspostaukseni ovat käsitelleet aihetta hiusten lähtö, mutta onnekseni tämä postaus käsittelee päinvastaista aihetta – hiusten runsan lähtö on nimittäin loppunut ja uusia vauvahaivenia puskee (kuten kuvistakin voitte havaita) vähintään kaikkien pudonneiden tilalle.

Hiustenlähtö raskauden jälkeen on normaalia ja se tapahtuu lähes poikkeuksetta melkein jokaiselle synnyttänneelle. Myös minulle, kuten edelliskerroillakin, mutta tällä kertaa huomasin jotain olevan vialla, kun minulle normaalin kolmen kuukauden sulkakadon sijasta hiuksia irtosi tuppoina vielä puolen vuoden jälkeenkin.

Jo tuolloin epäilin syynä olevan minulle ensi kertaa asenetun hormonikierukan, vaikka jotkut muut syytä epäilivätkin. Koska koin kierukan aiheuttavan minulle muitakin vaivoja, otin sen viime toukokuussa pois ja kaskummaa – hiustenlähtö loppui myös siihen paikkaan! Jo muutama päivä kierukan poiston jälkeen huomasin suihkussa ja hiuksia harjatessa ison eron. Käteen jäikin kahdenkymmenen hiuksen tupon sijaan vain kaksi hiusta.

Onneksi minulla on paksut hiukset ja vaikka hiuksia lähti hirvittävältä tuntuva määrä, niitä myös kasvoi kokoajan lisää. Ikävintä hiustenlähdössä siis kaljuuntumisen pelkoakin enemmän oli se, että niitä hiuksia oli kokoajan joka paikassa. Lattioilla, sängyssä, vaatteilla ja vauvan suussa… jonka lisäksi viemäri tukkeutui todella nopeasti. Tuolloin hiukseni olivat kaiken lisäksi vielä pitkät.

Vähän ennen kierukan poistamista leikkautin hiuksistani viimeisetkin, pari vuotta aiemmin vaalennetut raidat pois. Nyt olen siis ollut keväällä vuoden ihan omalla hiusvärillä – ensi kertaa sillen ala-asteen! Oma hiusvärini on kauniin ruskea, mutta kuten luonnollinen hiustenväri kuulemani mukaan tekee, huomaan sävyn vaihtelevan niin vuodenajan kun ties minkä tähtien asennonkin mukaan.

Aika tarkkaan kaksi ja puoli vuotta sitten bongasin päästäni myös ensimmäiset harmaat hiukset. Harmaita tuli todella malttiliseen tahtiin, kaksi syksyllä, yksi joulun alla… Varmasti niitä oli jossain alla enemmänkin ja ehkä niitä olisi voinut löytää päästä aiemminkin, jos en olisi värjännyt hiuksiani. Nyt, ehkä viimeisen puolen vuoden aikana, harmaitakin on alkanut löytymään entistä useammin, melkein viikottain.

Harmaat hiukset on helppo bongata värjäämättämöstä tummasta tukasta, etenkin kun ne usein ovat laadultaan vähän paksumpia – usein sellaisia törröttäviä jouhia. Tähän asti olen nyppäissyt harmaat yleensä pois, mutta muutama viikko sitten aloin pohtimaan, että tämä tapa on pakko varmaan jossain vaiheessa lopettaa. Mutta milloin? – kysyin instassani ja vastaukset olivat yksimielisiä: HETI!

Yksi sanoi ettei nyppäistyn harmaan tilalle kasva enää ikinä uutta, toinen sanoi että pois nyppääminen vain vahvistaa harmaita ja kolmas, että yhden nypätyn hiuksen tilalle kasvaa kolme uutta harmaata! Sitä jäin vielä miettimään, että ovatko vain uudet hiukset harmaita, vai muuttuvatko jo kasvaneet hiuksetkin itsekseen?

Joka tapauksessa päätin, että jätän harmaiden nyppimisen – tuskin nyt kuitenkaan ihan lähi viikkoina muutun harmaahapseksi (eikä sekään olisi mikään maailmanloppu). Tavallaan aika kiinnostavaa nähdä, miten omat hiukset muuttuvat nyt kevään ja kesän tullen. Ja vaikka kovasti tykkkään omasta väristäni ja on ihanan helppoa kun ei tarvitse miettiä mitään juurikasvuja, niin en myöskään sulje pois mahdollisuutta että joskus vielä värjäisin – tai ehkä ennemmin vaalentaisin hiuksiani. Kaikenlaisia hiustyyjä on tullut vuosien mittaan kokeiltua, mutta vasta juuri ennen tätä oman värin kasvatusprojektia pääsin blondien hiusten makuun.

Ihan aluksi yritän nyt kuitenkin keskittää kaiken energiani noiden raivostuttavien hiushaiventen kasvattamiseen. Kaikenlaisista kuritoimenpiteistä huolimatta ne sojottavat ihan mihin haluavat. Ensihätään ajattelin ainakin vaihtaa hiusharjani luonnonharjaksiseen, jotten ainakaan tee mitään hallaa enempää hiuksille ja aiheuta niiden katkeilua liian vahvalla harjallani.

Minkä ikäisinä teille on alkanut tulemaan kunnolla harmaita hiuksia?


KUN HIUSTENLÄHTÖ EI LOPU

2/07/2019

Kirjoittelin hormonaalisesta hiustenlähdöstä reilu kuukausi takaperin. Hiustenlähtö raskauden jälkeen on ihan normaali juttu ja suurinosa synnyttäneistä naisista saa sen kokea. Niin myös minäkin, jokaisen raskauden jälkeen.

Kuitenkin, kun hiuksia lähti tupoittain vielä kuukausia synnytyksen jälkeen, jokin sai minut epäilemään, ettei kyseessä ollut enää ihan normaali hormonaalinen muutos. Edellisillä kerroilla hiustenlähtöä minulla oli kestänyt kahdesta kolmeen kuukautta. Nyt viiden kuukauden jälkeen aloin ihmettelemään, kun sulkakato ei näyttänyt minkäänlaisia rauhoittumisen merkkejä. Onneksi sentään uusia hiuksia puski kokoajan lisää. Se rauhoitti pelkoa kaljuuntumisesta sekä poissulki jotain sairauksia.

Hiustenlähdön pitkittymisen syyksi aloin epäilemään muutamaa kuukautta aiemmin asennettua hormonikierukkaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Koska minulla oli myös paljon muita oireita, kuten vatsakipuja ja kovia päänsärkyjä, sain muutaman tiukan puhelun ja vääntämisen jälkeen pikaisen ajan kierukan poistoon terveysasemalle. Tässä vaiheessa hyvin runsasta hiustenlähtöä minulla oli kestänyt lähes puoli vuotta.

Muistaakseni tasan viikko kierukan poistamisesta huomasin hiustenlähdön loppuneen. Syy-seuraus suhde on mielestäni tässä tapauksessa siis aika selvä, vaikka tosin myös pieni stressin lievittyminen saattoi vaikuttaa asiaan. Olin vain niin helppottunut, että sain sen vieraan kapistuksen pois itsestäni.

Samalla myös ihoni parani – kierukan myötä kun aloin saamaan finnejä sekä koko iho näytti jotenkin sameammalta ja epätasaisemmalta. Vasta sen postaminen jälkeen huomasin, miten paljon siihenkin kierukka oli vaikuttanut. Mielialanvaihteluihin ja mielialaan taas muutosta ei ainakaan näin lyhyellä aikavälillä ole huomattavissa. Kiva kuitenkin, että kierto tuntui heti muuttuneen normaaliksi ja pystyin tunnistamaan kehoni enemmän taas omakseni ja sen tuntemukset tutuksi.

Kierukan poiston yhteydessä minulta myös tsekattiin kilpirauhasarvot sekä paastosokeri. Ne olivat molemmat lääkärin mukaan viitearvoissa (en ole itse katsonut tarkkoja lukemia). Toisaalta olin vähän pettynyt tästä tuloksesta, sillä kilpirauhasten vajaatoiminta olisi selittänyt niin paljon viimeaikaisia olojani. Mutta tottakai parempi näin. Suurinosa vaivoistani johtuu todennäköisesti stressistä ja univajeesta, mutta niihin kun ei ole helppoa oikotietä, eli pilleriä purkista.

Näin jälkiviisaana mietittynä, olisi pitänyt pyytää katsoa samalla verestä varastorauta-arvot, eli ferritiini. Ne ovat olleet kovasti puheenaiheena viime kuukausina ja moni raudanpuutteesta johtuva oire on sama mitä epäilin aiemmin kilirauhasen vajaatoiminnasta johtuneeksi. Olen kyllä viime aikoina napsinut varmuudeksi rautaa purkista, mutta se ei taida olla ainakaan pidemmässä juoksussa kovin järkevää jos arvot ovatkin kunnossa. Pitänee siis käydä yksityseillä testaamassa vielä se jos olo ei pian helpota.

Mutta takaisin aiheeseen, eli hiustenlähtöön! Kyllähän siis hiuksia minulta edelleen lähtee, mutta enää normaalin rajoissa. Haluan muistuttaa kaikkia raskauden jäleisestä hiustenlähöstä kärsiviä, että tila on täysin normaali ja usein helpottaa muutamassa kuukaudessa. Minä itse olin hermona kun hiuksia lähti vielä viidenkin kuukauden jälkeen, mutta oikeasti sekin aika on vielä ihan normaali! Jossain tapauksissa hiuksia voi irrota jopa puoli vuotta tai jopa vuoden.

Kaikki tämä johtuu siitä, kun raskauden aikana hiuksia ei lähde, eli kyse ei useimmissa tapauksissa ole sen vakavammasta. Samaan aikaan uusia hiuksia kasvaa kuitenkin kokoajan lisää. Mutta toki jos täysin kaljuja kohtia alkaa ilmaantumaan (muuallekin kun ohimoille) tai itsestään alkaa tuntumaan (kuten itsestäni), ettei kaikki ole nyt normaalin rajoissa, niin kannattaa ottaa yhteys lääkäriin.

Useimmissa tapauksissa se hiustenlähtö kuitenkin loppuu ja lopulta ne ärsyttävät ja jokapuolelle sojottavat vauvahiuketkin kasvavat normaaliin mittaansa. Jos siis olet ihmetellyt, miksi niin moni äiti pitää hiukset aina samanlaisella nutturalla tai leikkaa ne lyhyiksi, niin tässä syy.