Viime viikonloppuna juhlittiin Myyn 1-vuotissyntymäpäivää perheen ja ystävien kesken. Saatiin jännittää melko loppuun asti, miltä sää juhlapäivänä näyttää. Halusimme nimittäin pitää juhlat ulkona, mutta pitkään ennusteet lupailivat sateita juuri tuolle päivälle.

Siksi myös kutsuttavien lista jäi haluttua pienemmäksi, oli pakko varautua siihen, että kaikkien olisi mahduttavan sateen sattuessa meille kotiin. Juhlapäivä valkeni harmaana, mutta hieman juhlia aurinko alkoi paistamaan täydeltä taivaalta, eikä sateesta ollut tietoakaan.

Onneksi melkein kaikki kutsutut pääsivät paikalle ja osa viihtyi myöhään iltaan asti. Koska vanhemmat lapseni ovat syntyneet syys -ja lokakuussa, en ole koskaan ennen päässyt järjestämään synttäreitä kokonaan ulkona. Vaikka järjestelyt vaativat vähän enemmän miettimistä ja tavaroiden roudaamista, oli pihalla paljon kivempi olla kun ahtaasti ja meluisasti sisällä.

Lasten juhlia järjestäessä kannattaakin miettiä (toki sään ja vuodenajan mukaan), josko ne voisikin pitää ulkona. Jos omaa tai kunnollista taloyhtiön pihaa ei löydy, voi juhlat pitää myös missä vain julkisessa puistossa tai leikkipuistossa.

Meillä oli juhlissa paljon eri ikäisiä lapsia, eikä mitään sen kummempia ohjelmanumeroita. Veimme pihalle vilttejä, tiipii-teltan, saippuakuplia, muutaman naamiaispäähineen, poikien rakentaman kioskin sekä erilaisia puuruokia ja leikkiastioita sekä bobles-leluja. Lisäksi pihaltamme löytyy valmiiksi hiekkaleluja ja muutama pihapeli. Lapset viihtyivät todella hyvin, kun saivat touhuta omiaan ja tekemistä riitti.

Juhlien koristelun olin miettinyt vanhan kultaisen tupsuviirin ympärille – juhlaa edeltävänä iltana kuitenkin huomasin, ettei kyseistä koristetta löydy mistään.

Onneksi olin ostanut ison läjän teemaväreissä (kulta / ruskea, vaaleanpunainen ja ripaus vihreää) olevia biohajoavia ilmapalloja. Tämän lisäksi meillä oli pahvinen, kultapilkullinen viiri sekä valokuvia päivänsankarista.

En ole muutamaa kertaa lukuunottamatta järjestänyt mitään teemasynttäreitä, mutta jonkinlainen väriteema useimmissa juhlissani on aina ollut. Ilmapallojen ja muiden koristeluiden tai astioiden rajaaminen muutamaan väriin, ja näiden värien toistaminen vaikkapa osassa tarjoiluja tai synttärisankarin asua, tuo mieelstäni sellaista tiettyä juhlallisuutta. Toisaalta etenkin lasten synttäreihin sopii hyvin myös teema, missä on kaikkia mahdollisia värejä sekaisin.

Vaikka olimme puhaltaneet kaikki ilmapallot täyteen jo edellispäivänä, ja muutenkin yrittäneet laittaa kaiken etukäteen valmiiksi, loppui aika kesken järjestelyiden. Seuraavissa juhlissa täytyykin tarkkailla enemmän kelloa ja varata tupla-aika etukäteisjärkkäilyihin. Jos luulee selviytyvänsä jostakin askareesta tunnissa, on siihen parempi varata kaksi.

Osa ajoissa tulleista juhlavireista pääsikin heti ensitöikseen askartelemaan ilmapalloista viiiriä kahden puun väliin. Se toi kivasti juhlatunnelmaa pihalle, eikä tarvinnut pelätä että ilmapallot karkaavat tai menevät rikki.

Koko vauvavuoden olen ottanut joka kuukausi Myystä valokuvan ja nämä kuvat toimivat printattuina myös eräänlaisena viirinä. Kiinnitin kuvat molemmin puolin naruun pienten puisten pyykkipoikien avulla.

Kuvista oli ihana katsoa vauvan kasvua. Tätä ideaa aion jatkossa toteuttaa muillakin synttäreillä. Oli tarkoitus, että jokainen vieras olisi voinut ottaa mukaan myös kuvan, mutta se unohtui kokonaan (kuten ristiäisissäkin).

Ja niin unohtui aika moni muukin juttu. Kuten kokonaan osa tarjoiluista ja nuo kirjanpallotkin käytiin hakemassa ulos vasta kun juhlat olivat lopuillaan ja osa vireraista jo lähtenyt. Ensi kerralla pitääkin tehdä tarkka lista kaikista musiettavista asioista, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvatkin ihan itsestäänselvältä. Mutta onneksi juhlatunnelma ei ollut näistä kiinni.

Suurimman osan tarjoiluista olimme miettineet sen mukaan, että myös päivänsankari voi niitä syödä. Anoppi auttoi leipomalla munattoman kakkupohjan (Myyllä muna ja maitoallergia) jonka lisäksi tarjolla oli paljon erilaisia kasviksia ja vihanneksia joita hänkin pystyi syömään.

Toinen kakku oli siis kokonaan vegaaninen ja vaikka se sokeria sisälsikin, sai myös päivänsankari syödä sitä palan. Olisitte nähneet miten hän nautiskeli! Koska yksivuotias ei osaa vielä kynttilää puhaltaa, oli meillä sen sijasta kakussa kultainen 1:sen muotoinen tähtisädetikku ja kynttilä toisessa kakussa vain näon vuoksi.

Koska asumme hissittömän talon ylimmässä kerroksessa ja muutenkin roudattavaa oli ihan hirveästi, päädyimme käyttämään kertakäyttöastioita. Nykyään onneksi jo ihan perus ruokakaupoista löytyy kokonaan biohajoavia astioita aina lautasista ruokailuvälineisiin ja muovilta näyttäviin mukeihin.

Oma oivallukseni oli se, ettei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Vaikka kaikki oli totaalisen keskeneräistä ja ensimmäiset vireraat saapuivat täysin tyhjälle pihalle, toinen kakku hajosi, yksi lapsistani joutui kusimuurahaishyökkäyksen kohteeksi (jeststas mikä show) ja osa tarjoiluista ja vartavasten hankituista tarjouluastioista unohtui kokonaan laittaa esille, olivat juhlat ainakin meidän mielestämme tosi ihanat. Pääasiahan on kuitenkin saada olla yhdessä ja pitää hauskaa.

Juhlat tosiaan jatkuivat epävirallisina lähemmäs puolta yötä. Sitä ennen käytiin kaivamassa vaahtomuovimiekat esille, pidettiin turnajaiset, lapset saivat hajottaa kaikki ilmapallot haluamallaan tavalla, tilattiin pizzaa, kummisetä laittoi lapset nukkumaan ja avattiin punkku.

Moni vieraista kyseli lahjatoiveita ja pyysimmekin täsmälahjoina sukulaisilta mm kumisaappaita, itse kudottua villapaitaa sekä lahjoitusta säästötilille. Eräs kaverini mietti hiljattain, että onko tökeröä toivoa jo synttärikutsussa aineetonta lahjaa – ei mielestäni! Etenkin isompien lasten kaverisynttäreillä korostuu sellaisen (anteeksi nyt vaan) turhan krääsän antaminen, joten pyyntö on minusta täysin asiallinen. Myy sai erikseen pyydettyjen lahjojen lisäksi ihania lahjoja, kuten muutaman kauniin puulelun sekä julisteen ja me vanhemmat lastenhoitoapua. Olen tosi iloinen, että mitään jättimäistä lahjavuorta ei kuitenkaan tullut (kuulostamatta toivottavasti kiittämättömältä), sillä yksivuotias ei kuitenkaan vielä ymmärrä lahjojen päälle, eikä häntä tarvitse sellaiseen myöskään opettaa. Kuten aiemmin sanottu, tärkeintä on kuitenkin yhdessäolo.

En sanoisi välttämättä olevani mikään konkari pienen vauvan kanssa lentomatkustamisessa, mutta muutaman kerran on tullut kuitenkin alle vuoden ikäisen kanssa lennettyä – ja useamman kerran sitten vähän isompien vauvojen kanssa. Joten jonkinlainen kokemuspohja kuitenkin löytyy, jotta koen voivani antaa reissua helpottavia vinkkejä.

Alle kaksivuotiaasta, sylissä matkustavasta lapsesta ei yleensä tarvitse maksaa mitään tai jokin ihan pieni, alle muutaman kympin summa. Koko matkan ilman omaa paikkaa matkustava vauva asettaa toki omat haasteensa, mutta kyllä siitäkin selviää.

Kori vauvalle

Etenkin vähän pidemmille reittilennoille on mahdollista varata vauvalle vastapäiseen seinään kiinnitettävä kori / koppa. Korin voi kuitenkin yleensä kiinnittää vain muutamalle tietylle paikalle, joten varauksen kanssa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä.

Vauvakopassa voi lennon aikana olla yleensä alle vuoden ikäinen ja alle 9 kiloinen vauva (vaihtelee toki lentoyhtiöittäin), mutta on hyvä huomioida, että seinään kiinnitetyssä kopassa ei saa esimerkiksi istua. Koppa toimii siis parhaiten ihan pienelle tai nukkuvalle lapselle.

Koppaa voi pitää myös lattialla jos jalkatila sen sallii eikä turvavyövalo pala. Tällöin koppaa voi hyödyntää vaikkapa lapsen leikkiessä tai syödessä, sillä silloin siinä ei ole lapsen pakko maata.

Oma koppa

Lennolle on mahdollista ottaa myös oma pehmeä koppa, jos sen saa taiteltua käsimatkatavaroiden vaatimaan kokoon. Voi olla helpompaa nukuttaa ja siirrellä nukkuvaa vauvaa kopassa, mutta ahtaiden tilojen vuoksi se voi myös olla ajoittain tiellä.

Extra jalkatila

Useissa koneissa on mahdollista varata paikka (lisämaksua varstaan) riviltä, jossa on normaalia enemmän jalkatilaa. Kuitenkin usein näillä paikoilla sijaitsee myös hätäpoistumistiet, jolloin niissä ei voi matkustaa lapsen kanssa. Tämä kannattaa siis tarkistaa etukäteen.

Jos varaat lennolle vauvakopan, siihen kuuluu käsittääkseni aina myös suurempi jalkatila.

Keskipaikka vapaaksi

Jos matkustat toisen aikuisen kanssa, voi paikkojen kanssa yrittää kikkailla niin, että sylissä matkustava vauva saa ilmaiseksi tyhjän paikan. Tämä on tosin aina riski, mutta onnistuessaan se auttaa todella paljon.

Eli paikkoja etukäteen varatessa voi jättää esim kolmipaikkaisessa rivissä keskipaikan tyhjäksi ja varata siis yksi paikka ikkunalta ja toinen käytävältä. Jos kone ei tule aivan täyteen, nämä paikat yleensä jäävät vapaaksi ja voit ottaa tyhjän paikan käyttöön vauvalle. Kun käsinojat nostaa ylös, mahtuu vauva hyvin nukkumaan poikittain vapaalla tuolilla. Oman kokemuksen mukaan myös mitä taaempaa konetta varaat paikat, sitä paremmin tämä kikkailu onnistuu.

Nousu ja lasku

Myös sylissä matkustavan vauvan täytyy olla vöissä kasvot menosuuntaan nousun, laskun sekä mahdollisen turbulenssin aikana, oli hän minkä ikäinen tahansa. Tähän tarkoitukseen penkillä odottaa yleensä valmiina vyö, joka liitetään omaan vyöhön kiinni.

Jotkut syöttävät vauvaa aina nousun ja laskun aikana, sillä se auttaa pitämään korvat auki ja vähentämään korvissa tuntuvaa painetta.

Matkarattaat ja turvaistuin

Helsinki-Vantaan kenttää lukuunottamatta, monilla kentillä on mahdollista ottaa matkarattaat kentälle mukaan, jolloin ne luovutetaan ruumaan vasta lentoneeseen mentäessä. Helsingin kentällä rattaita varten saa ison muovipussin, joka kannattaa säilyttää myös kotimatkaa varten. Rattaille voi myös vuokrata suojalaukun kentältä, jos pelkää niiden rikkoutuvan. Suojalaukkuun voi pakata myös muuta tavaraa, kuten vaikka vaippoja.

Vauvan kanssa matkustaessa niin rattaat kuin turvaistuin ovat yleensä ilmaisia ottaa mukaan, vaikka muuten matkatavarat eivät lippuun sisältyisikään. Jos rattaita ei voi ottaa koneeseen saakka, ne jätetään yleensä erikosmatkatavaraluukulle, kuten myös turvaistuin. Eli eri paikkaan kun muut laukut.

Turvatarkastus

Joillain lentokentillä pääsee lasten kanssa matkustaessa jonojen ohi tai heille on varattu kokonaan omat jonot ja portit. Tämä on aika ihana juttu, kun voi rauhassa säätää eikä tarvitse välittää niskaan huohottavista kiireisistä liikematkustajista. Myös Helsinki-vantaalta löytyy perheiden oma turvatarkastusportti.

Vauvan ruoat

Alle kaksivuotiaan kanssa matkustaessa voi koneeseen ottaa mukaan matkan aikana tarvittavan määrän vauvan ruokaa ja juomaa – ja vähän päälle. Eli tässä kohtaa nesterajoitukset eivät päde. Voit siis huoletta pakata käsimatkatavaroihin lähes rajoittamattoman määrän soseita, korviketta tai maitojauhetta, pillimehuja yms. Me olemme saaneet tarkistuksen läpi viedä jopa lämmintä vettä isossa termarissa.

Muista ottaa kaikki nesteet ja muut ruoat esille turvatarkastuksessa ja laittaa ne omaan laatikkoonsa ennen läpivalaisua.

Syöminen koneessa

Lentokoneissa vauvan ruoat lämmitetään yleensä kuumassa vesihauteessa, varaudu siis siihen, että lämmityksessä voi hieman kestää. Jos vauva syö pullosta, suosittelen ottamaan paljon pulloja mukaan, tällöin ei tarvitse miettiä niiden pesemistä.

Muista myös:

Passi vauvalle. Passia hakiessa paikalla pitää olla kaikki huoltajat tai kirjallinen suostumus toiselta sekä tietysti itse vauva.

Koneessa tulee usein kylmä, vauvalle kannattaa pakata lämmitä päälle sekä ottaa mukaan varmuudeksi myös oma peitto.

Vaihtovaatteet itselle. Lasten kanssa syntyy usein sotkua, joten käsmatkatavaroihin kannattaa pakata myös vaihtovaatteet itselleen.

Kantoreppu tai liina. Emme itse harrasta hirveästi kantamista, mutta koin kantorepun hyödylliseksi niin kentällä että koneessa. Vauvan voi esimerkiksi nukuttaa siihen koneessa ja saada näin omat kädet vapaaksi.

Pyydä apua. Lentoemmänniltä tai kanssamatkustajilta, ihan rohkeasti.

Haisevimmat vaipat kannattaa käydä vaihtamassa koneen vessassa, pienestä koostaan huolimatta niistä löytyy alas taitettavat vaipanvaihtoalustat. Muovipusseja saa lentoemänniltä.

Oma asenne. Lasten kanssa reissaaminen voi olla stressaavaa ja lapsi kyllä aistii jos sinua hermostuttaa. Yritä siis säilyttää mahdollisimman leppoisa asenne ja pidä huoli myös omasta verensokeritasostasi. Älä turhaan stressaa mitä muut kanssamatkustajat ovat mieltä mahdollisesti itkevästä lapsestasi – teillä on ihan yhtälainen oikeus matkustaa kun muillakin.

LUE MYÖS: 12 VINKKIÄ LASTEN KANSSA MATKUSTAMISEEN

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue kanssa

Olen niin innoissani, etten edes tiedä mistä aloittaisin. Asiaa on nimittäin niin paljon. Aloitetaan kuitenkin kertomalla, että vuoden 2019 toimin uusien Philps Hue älyvalaisimien ambassadorina. Huen mahdollisuudet ovat loputtomat ja tämä ensimmäinen postaus tuleekin olemaan vain pintaraapaisu, jossa kerron systeemistä yleisesti. Vuoden mittaan ilmestyvissä postauksissa keskitytään sitten vielä syvemmin sen erilaisiin ominaisuuksiin.

Philips Hue on älykäs ja langaton valojärjestelmä, johon kuuluu erilaisia lamppuja ja valaisimia. Valoja voi ohjailla niin puhelimella, kaukosäätimellä että puheellakin. Se on siis paljon enemmän kun pelkkä valaistus. Kaikesta huolimatta Hue on todella helppokäyttöinen. Ja uskokaa, se oikeasti on, jos minäkin olen sitä mieltä.

Kun minua kysyttiin Philipsiltä mukaan yhteistyöhön, puntaroin pitkään, että olenko minä varmasti oikea henkilö kun kyseessä on kuitenkin tekninen järjestelmä. Itse älyvalaisimet ja kaikki niiden mahdollisuudet kuulostivat todella kiinnostavilta, mutta pelkäsin koko homman kaatuvan heti siihen, etten osaisi käyttää sitä. Saatika asentaa sitä itse.

Minulle kuitenkin vaakutettiin, ettei järjestelmän asennus vaadi yhtään teknistä osaamista, ainoastaan ladataan puhelimeen appi ja liitetään Hue-alotuspakkauksesta tuleva yhteys-silta wifiboksiin. Sen jälkeen kaikki hoituisi lähes itsestään. Kaikesta vakuuttelusta huolimatta epäilin silti homman toimivan muka niin helposti, mutta lopulta siinä kävi juurikin niin. Noh, tällä hetkellä sähkökaapistamme roikkuu tökerösti pari piuhaa, mutta se johtuu vain siitä, että sähkökaapin ulostulo on ainoa paikka mistä osaamme laittaa wifin toimimaan. Lähituleivaisuudessa saamme toivottavasti vaihdettua sen paikkaa.

Me aloitimme Huen käytön siis aloituspakkauksella, johon kuuluu wifin ja valaisemien välisen yhteyden luovan sillan lisäksi kolme polttimoa sekä kaukosäädin. Näiden lisäksi otimme pikkuhiljaa käyttöön lisää yksittäisiä polttimoita meillä jo valmiiksi oleviin valaisimiin.

Kaikki meillä tällä hetkellä olevat lamput ovat värillisiä, eli niihin voi valita valkoisten sävyjen lisäksi yhteensä 16 miljoonaa eri värisävyä. Värin lämmön ja sävyn lisäksi myös jokaisen lampun kirkkautta voi säätää erikseen – tai yhdessä. Halutessaan lamppuja voi käyttää myös ihan normaaliin tapaan valokatkaisijasta. Yhteen siltaan voi liittää yhteensä 50 lamppua, joista jokaisen voi nimetä erikseen sekä tehdä ryhmiä huoneiden mukaan. Polttimoiden lisäksi sarjaan kuuluu paljon erilaisia valaisimia, valolistoja sekä ulkovaloja. Valot ovat ympäristöystävällisiä LED-lamppuja, joiden käyttöaika on 25 000 tuntia.

Hue yhdistää huvin ja hyödyn. Ja aluksi me vain hulluttelimme sillä. Pyysin poikia laittamaan silmät kiinni ja sanovan jonkin värin. He olivat aivan ihmeissään kun koko huone yhtäkkiä muuttui punaiseksi. Tätä leikkiä jatkoimme kauan, kutsuimme naapuritkin ihmettelemään. Sitten keksimme, että valoja voi säätää myös ääniohjauksella. Ihan kun jostain tieteiselokuvasta! Valot voi myös synkronoida liikkumaan elokuvan, tietokonepelin tai musiikin tahtiin ja mukailevan niiden värimaailmaa.

Sitten aloin ymmärtää, miten paljon ihan arjessa hyödyllisiä ominaisuuksia siinä on myös huvin lisäksi. Valaisimiin voi asettaa erilaisia rutiineja ja ajastuksia, kuten arkiaamuille pikkuhiljaa päälle menevät ja kirkastuvat valot herätysvalon tapaan. Tai sama juttu, mutta toisin päin, iltaisin. Sen lisäksi, että valoja voi säätää miljooniin eri sävyihin, voi eri asetukset tallentaa myöhempää käyttöä varten. Makuuhuoneeseen voi asettaa vaikka pehmeän ja lämpimän iltavalaistuksen, jossa näkee kuitenkin vielä lukea iltasadun, tai lapsille turvallisen yövalaistuksen, jossa osa valoista menee kokonaan pois päältä ja yksi himmeä jää yöksi, tai siihen saakka että aamu alkaa sarastaa, päälle.

Valoihin voi liittää myös liikkeentunnistimen, vaikkapa kylpyhuoneeseen, sekä säätää sen kirkkautta ja sävyä kellonajan mukaan. Valoja voi toki myös säädellä vaikkei olisi itse kotona. Tämä on hyvä mahdollisuus vaikka silloin kun on itse matkoilla, muttei halua ulkopuolisten tietävän, että talo on tyhjänä. Huen voi liittää myös wifillä varustettuihin palohälyyttymiin, jolloin hälytyksen tullen kaikki valot muuttuvat punaiseksi. Punaisessa valossa näkee parhaiten savunkin seassa, jonka lisäksi palokunnan on helpompi löytää paikalle.

Värivalojen lisäksi valkoisten sävyjen valikoima on hyvin laaja, aina hyisen kylmän sinertävästä lämpimään keltaoranssiin. Vietämme paljon aikaa kotona, jonka lisäksi myös työskentelen täällä, joten kunnon valaistus on aina ollut minulle tärkeää. Valoilla voi tuoda ihanasti eri tunnelmia, mutta oikeanlainen valo antaa energiaa ja auttaa myös suoriutumaan askareista tehokkaammin. Myös valokuvaaminen talven pimeinä kuukausina on helpompaa, kun lamput saa säädettyä luonnonvaloa mukailevaksi.

On todella vaikea nimetä yhtä suosikkiominaisuutta Huesta, sillä siinä on joka tilanteeseen siinä omat hyvät juttunsa. Hue on valo jota en tätä ennen tiennyt tarvitsevani. On aika luksusta illalla sänkyyn kömpimisen jälkeen sammuttaa koko kodin kaikki valot yhdellä napin painalluksella (tai äänikomennolla) ja herätä helmikuiseen pakkasaamuun lempeästi pikkuhiljaa kirkastuvien valojen avulla. On ihana hullutella yhdessä perheen kesken, pitää diskoa sekä tehdä varjoeläimiä sinälle ja sitten rauhoittua pehmeään valoon iltasatua lukien. Olen pitänyt iltaisin meidän makuuhuoneessa sellaista kaunista persikkaisen väristä himmeää valoa, se tuo nukkumaan valmistautuessa ihanan utuisen tunnelman.

Kuten alussa sanottu, olen aivan mahdottoman innoissani tästä tulevasta vuodesta Hue älyvalaisimien kanssa – ja niin on koko perheenikin. Tosi hauskaa päästä testaamaan ja kertomaan näistä teille. Meillä on suunnitelmissa ainakin jo pitää illalliskutsut, kotibileet sekä puutahrhajuhlat, joihin luodaan tunnelmaa näillä valoilla. Kiinnostavaa on myös nähdä miten paljon arjessa älyvalaistus on mukana ja kuinka suuri merkitys sillä tulee olemaan osana jokapäiväistä elämää. Tullaan koko perheen voimin raportoimaan meille merkityksellisimpiä juttuja, niitä jotka toimivat tai mahdollisesti eivät.

Mitä vaan kysyttävää teille tulee Hueen liittyen, niin laittakaa kommenttia! Minä autan mielelläni tai selvittelen, jos en osaa vielä kaikkeen heti vastata. Kurkatkaa myös huomisen Instagram-storyistä videota valojen käytöstä!

Olemme koko syksyn ja talven olleet aikeissa mennä vasta-avattuun Amos Rexiin katsomaan Japanilaisen teamLabin paljon kehuttua, digatiaalista ja kollektiivista näyttelyä. Itseasiassa mentiin sinne jopa kahteen otteeseen, vain huomataksemme, että olimme katsoneet aukioloajat väärin.

Ajattelin aina, että mennään sitten sellaiseen aikaan kun siellä ei ole jonoa. Ja siellä me sitten tänään oltiin, kaksi päivää ennen näyttelyn sulkeutumista, jonottelemassa noin tsiljoonan muun kanssa. Tänään jonotusaika taisi olla kaikista pisin, jopa viisi tuntia.

Me olimme liikkeellä rattaiden kanssa, joten kuljimme sisäpihan sisäänkäynnin kautta. Jonotusika puolenpäivän aikaan oli sitä kautta vähän alle kaksi tuntia. Ihan siedettävä, vaikka olikin liikkeellä yksin kolmen lapsen kanssa. Onneksi isommat saivat kuluttaa aikaa leikkimällä lumessa ja viereisessä kahvilassa kuumalla kaakaolla. Kun lähdimme kotiin neljän aikaan, ei jonoa vaunu-sisäänkäynnillä ollut yhtään!

Joten jos siellä on vielä muita mattimyöhäisiä niin äkkiä rattaat alle ja lapset mukaan, näyttelyn lipunmyynti on avoinna tänään vielä kymmeneen saakka, samoin huomenna. Ja jos merkit pitävät paikkanasa, tämän päivän viiden tunnin normijonossa jonotus on huomenna jo ainakin kuusi.

Upea näyttely, etenkin lasten kanssa. Me tehtiin omia eläimiä joita sitten bongailtiin ja pyydystettiin, kasvateltiin kasveja, rentouduttiin aalloissa, seikkailtiin varisten kanssa revontulten keskellä ja vaikututtiin maagisesta mustasta aukosta. Menkää!

Terveisiä sateisesta Hangosta! Kuuma täällä on silti!

Jos joku olisi vielä vaikka kuukausi sitten sanonut minulle, että tulen viettämään mielummin kauniit kesäpäivät sisällä verhot kiinni ja kylmäkallet kainaloissa, kun rannalla helteistä nauttien, olisin varmaan nauranut hänelle päin naamaa. Olen aina raskastanut kesää, kuumuutta ja aurinkoa. Olen ollut se tyyppi joka lähtee kesäisin aamulla ulos ja palaa vasta kun viimeiset auringonsäteet ovat laskeneet.

Koko kevään ja alkukesän niin tutut kun tuntemattomat ihmiset ovat päivitelleet minulle sitä, että miten raukka olen kun joudun kärsimään kesäkuumalla viimeisillään raskaana ollessani. Valehtelematta jokaikinen ihminen joka on kysynyt laskettua aikaani on kauhistellut sitä, miten tulen kestämään. Ja täytyy sanoa, että jossain vaiheessa aloin itse olla aika näreissäni niistä, toki vain hyvää tarkottavista kommenteista. Mutta minähän rakstan kesää ja kuumuutta, ei tässä tulisi mitään ongelmaa.

Paitsi sitten tuli. Noin reilu viikko sitten kunto romahti ihan päivissä. Toki ison vatsan ja selkäkipujen kanssa on ollut vaikeaa jo jonkin aikaa, mutta tämä oli jotain ihan toisenlaisenlaista. Jokainen ihan pieni askare, kuten vaikka hampaiden pesu, kuluttaa niin loppuun että sen jälkeen on pakko päästä lepäämään. Puhumattakaan vaikkapa kaupassa käynnistä.

En ole ikinä kokenut vastaavaa fyysistä väsymystä. Nyt ymmärrän todella paljon paremmin vaikkapa niitä helteistä kärisivä vanhuksia joita uutisissa kesäisin varoitellaan kuumuudesta. Vielä kun sinilevä valtasi rannat, on ollut vaikea keksiä tekemistä jossa ei paahtuisi aivan läkähdyksiin. Monena päivänä olenkin jäänyt ihan vain kotiin. Onhan sielläkin todella kuuma, mutta kotona pääsee myös kylmään suihkuun sekä kylmäkalleilla viilennettyyn sänkyyn päikkäreille.

Nyt raskauden viimeisinä viikkoina olisi kiva saada koti valmiiksi vauvalle ja kaikki tavarat hankittua ja paikoilleen. Jäin ihan vain tätä varten kotiin yksin muutamaksi päiväksi kun muut lähtivät mökille. No mitä sain aikaan? Kaksi koneellista pestyjä vauvan vaatteita. Jouduin jopa ripustamaan ne kuivumaan niin, että istuin kuivaustelineen vieressä tuolilla niitä laittamassa kun en vain jaksanut edes seisoa sen aikaa. Siellä ne edelleen roikkuvat narulla.

On todella turhauttavaa voida näin huonosti. Jos voisin, vetäytyisin vain jonnekin pimeään rauhalliseen ja viileään nurkkaan yksinäni koko loppuraskaudeksi. Ja vaikka synnytys helpottaisikin oloa, samaan aikaan toivon ettei vauva ihan vielä syntyisi, sillä kotona olisi vielä niin paljon kaikkea tekemistä. Lapsillekin pitäisi keksiä kaikkea kivaa kesälomapuuhaa.

Samalla tuntuu niin tyhmältä valittaa. Kerrankin meillä on ollut mahtava kesä ja kelit. Ja onneksi olen tähän saakka myös itse pystynyt nauttimaan niistä. Nyt vain alkaa usko loppua. Mutta silloin auttaa kun vähän purkautuu, ehkä tirauttaa muutaman turhautumisen kyyneleen, ottaa palan rapaperipiirakkaa ja sitten kestää taas yhden hikisen päivän yli.

HELLE JA RASKAUS – NÄIN HELPOTAT OLOA:

– Pidä verhot kiinni jotta saat asunnon viilennettyä. Jos ulkona on kuumempi kun sisällä, etkä saa aikaan läpivetoa kannattaa myös ikkunat sulkea, sillä lämmin ilma tulee sisälle
– Hanki tuuletin ja tuuleta asunnon kylmältä puolelta tai laita kulhollinen jääpaloja tuulettimen taakse
– Juo paljon. Syö mahdollisimman paljon myös nesteistä sisäktäviä ruokia, kuten salaatteja joissa on vesimelonia ja kurkkua tai tee itse mehujäitä
– Jos mahdollista käy ulkona vain aamulla ja illalla kun on viileämpää
– Pukeudu kevyesti luonnonmateriaaleihin tai älä pukeudu ollenkaan
– Uida voi niin kauan kun sikiökalvo ei ole rikkoutunut, mutta ei sinileväisessä vedessä
– Käy kylmässä suihkussa, vaikka monta kertaa päivässä. Kastele hiukset ja viilennä itseäsi märillä pyyhkeillä
– Jäädytä petivaatteet pakkasessa ennen nukkumaanmenoa. Myös kylmäkalle tyynyliinan sisällä helpottaa oloa
– Jalkojen turvotusta voit yrittää helpottaa kylmillä jalkakylvyillä, juomalla paljon sekä nostamalla jalat ylös. Myös tukisukista voi olla apua, mutta helteellä niiden käyttö voi tuntua epämukavalta
– Älä pode huonoa-omaatuntoa siitä ettet ole ulkona nauttimassa auringosta tai saa asioita tehdyksi. Teet kokoajan todella suurta työtä – kasvatat sisälläsi uutta elämää