Moni tietää että olen näyttävien eyelinereiden ja räiskyvien huulien ystävä. Kesällä tulee kuitenkin meikkailtua vähemmän ja varsinkin nyt kun kärsin järkyttävästä siitepölyallergiasta. Silmät kutiavat ja vuotavat niin, etten voisi kuvitellakaan vetäväni niihin paksuja rajauksia.

Arki menee ihan iisisti ihan vaikka kokonaan meikittömänä, mutta viikonloppuisin kavereita nähhdessä ja ulkona käytäessä sitä haluaa kuitenkin vähän laittautua. Pari viimeistä viikkoa olenkin liikkunut ihmisten ilmoilla ilman rajauksiani. Hui! Asia on vaatinut totuttelua ja kaverini ovat saaneet usempaan kertaan vakuutella, että ei, silmäni eivät näytä kaljuilta. Joten hyvä, pieni vaihtelu onkin kivaa ja ajattelin tulevan flowkun vetää näin hyvin naturellina.

Luomivärejä en ole oikeastaan ikinä käyttänyt, eikä niitä meikkipussista muutamaa, jostain kummasta sinne joutunutta, lukuunottamatta löydykkään. Joten seuraavana palkkapäivänä aion panostaa ainakin sellaisiin! Tässä luonnolisessa meikissä luomivärin levitän muuten vain tuohon pikkuluomelle, en koko yläluomelle kaikkien meikkioppaiden vastaisesti.

Mitään varjostuksiakaan en kasvoille ole ennen jaksanut tehdä. Kunnes kerran tein ja huomasin että ehkä kannattaisi. Se tuo kasvon piirteet paremmin esiin eikä naama silloin muutenkaan ole yksi luonnoton tasavärinen pallo. Mikään sen kummempi hifistely ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa. Varjostukeen sopii mielestäni mikä vain matta ja sopivan tumma väri, omassa tapauksessa käytän oikeasti luomiin tarkoitettua väriä. Korostukset hoituu hyvin edullisella valokynällä.

Yksi tämän vuoden parhaista kosmetiikkaostoksista on ehdottomasti Cliniquen Pore Refinig Solutions – joka siis siloittaa ihon pintaa ja pitää sen mattana. Pieni nokare t-alueelle riittää koko päiväksi. Meikkivoidettakin olen käyttänyt yleensä hyvin harvoin, mutta nyt olen löytänyt sopivan kevyen ja luonnollisen tuotteen MUFE:lta. Näiden päälle riittää sitten ihan ripaus väritöntä puuteria, joka vain estää ihon kiillon. Näin iho pysyy sopivan kuulaana eikä esimerkisi kovalla työllä hankitut pisamat häviä kokonaan paksun pakkelikerroksen alle. Poskipuna on ihan must, se antaa iholle sen viimeisen silauksen. Tekee ilmeestä terveen ja freesin.

Jos katsetta haluaa terävöittää ja tuoda silmiä esiin ilman näkyviä rajauksia, on siihen hyvä kikka laittaa veden kestävää kajaalia ripsien alle! Ilme pysyy luonnolisena, mutta katseeseen tulee lisää intensiivisyyttä. Ripset kannattaa muistaa taivuttaa myös huolellisesti ja luonnolliseen meikkiin sopivasti sipaista ripsaria sopivasti.

Olen hurahtanut myös punaaviin huulirasvoihin. Pieni puna huulilla tuo kasvoihin väriä, mutta luonnollisesti. Tähän meikkiin tosin sopii myös vaikkapa kirkkaan punaiset huulet jos niin haluaa.

Hassua, että vaikka tämä meikki näyttääkin luonnollisemmalta kun tuttu megaeyelineripläjäys, niin tämän tekemiseen menee  kauemmin aikaa. Mutta ehkä se siitä, kun opin ottamaan rennommin noiden luomivärien kanssa. En ole ikinä pitänyt meikkaamista minään rakettitieteenä, mutta kyllä uuden opettelu aina ottaa aikansa. Ja varsinkin totuttelu peilikuvaan.

Tajusin juuri että Flow alkaa huomenna, enkä tiedä yhtään mitä pistän päälle!! ÄÄÄÄÄK! Tai ehkä pistäkin jonkun perus mustan turvakaavun ja vedän naamaan vaan ihan kreisit meikit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuulostaa hullulta, mutta ehdittiin vasta eilen aloittaa pyäräilyharjotuksen ilman apupyöriä. Uusi isompi pyörä hankittiin jo alkukeväästä, mutta tähän saakka se on vain koristanut rappukäytäväämme. Miten sitä voikin olla muka niiin kiire. No, toisaalta sateessa pyöräileminen ei ole niin hauskaa ja sadetta tähän kesään on mahtunut.

Äitini itseasiassa löysi tuon ihanan vanhan Ponin nettikirppikseltä mielestäni ihan pilkkahintaan. Olin juuri aiemmin kauhistellut monien satasten Jopoja, hyvä että tuo tuli vastaan! Retro Tunturissa on kaikki alkuperäiset osat tallella, myös siis tuo aivan ihana penkkimäinen satula. Satulassa on muuten vielä tuollainen pieni kahva, joten pyöräilyn harjoitteleminen oli vieläkin helpompaa.

Pyöräilyharjotukset jatkuvat vielä, pihalla juoksentevat kaverit kun olivat tällä kertaa kiinnostavampia kun ilman apupyöriä oppimaan ajaminen. Luulen kuitenkin, että tässä mennään samalla tavalla kun uimisenkin kanssa. Eli sitten kun se asia tarpeeksi kiinnostaa tai jaksaa keksittyä niin se onnistuukin ihan itsestään. Ei nimittäin eilen kaukana ollut, että olisin voinut päästää irti.

Toisaalta, itselleni ei olisi mikään kiire tuon kanssa – mutta onhan pyöräily hyvä asia osata viimeistään ennen koulua. Vai mitä olette mieltä? Itselleni sopisi kyllä rullailla laatikkopyörällä lapset kyydissä, oikeastaan mielummin niin. Hirvittää nimittäin tämä liikenne täällä ja etenkin päästää lapsi tuonne käveliöiden, lenkkelilöiden, pyöräilijöiden, koirien ulkoiluttajien, skeittaajien, mopojen, bussien, ratikoiden ja autojen joukkoon – vaikka itse vieressä polkisikin.

Mutta eikö ole aivan ihana tuo pyörä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Näin aamulla sellaista unta, että olin laihtunut viikossa seitsemän kiloa. Olin ihan innoissani tulossa kertomaan sitä tänne blogiin, sillä tarkoituksena oli juuri tänään muutenkin kirjoittaa samasta aiheesta. Mutta sitten heräsin ja muistin (karun) totuuden.

En ole usempaan vuoteen omistanut vaakaa ihan tarkoituksella. Sillä oikeasti oma olo ja vaikkapa se miten vaatteet istuu päälle, kertoo paljon enemmän kun vaa´an lukema. Oikeastaan puntarilla ramppaaminen aiheuttaa itsessäni ainakin vain enemmänkin ihan turhaa ahdistusta, sitä punnitsee itseään ihan liian usein ja miettii niitä lukemia jatkuvasti. Ja niinhän siinä taas kävi, kun lähes vuoden tauon jälkeen käväisin kaverillani vaa´alla. Tiesin kyllä että kesäkiloja oli varmasti kertynyt, mutta että kahdeksan kiloa viime käynnistä! Voi apua. Elelinkin tämän jälkeen viikon hieman kurinalaisempaa elämää (ja mietin KOKOAJAN ruokaa) jonka jälkeen kävin viime viikonloppuna taas samaisella vaa´alla. Ja mitä vielä, kiloja oli tullut vielä yksi lisää! Tyhmä vaaka.

Viime viikon tapaan aijon nyt vähän ryhdistäytyä näissä syömishommissa. Sitä nimittäin ollaan taas sokerikoukussa. Joka päivä on pakko saada jotain makeaa ja illat etenkin menee napostelun puolelle. En kuitenkaan koe tätä suurimmaksi ongelmaksi, sillä muuten syön kyllä mielestäni pääosin terveellisesti ja puhdasta ruokaa. Ongelmana on se, että ruoka on vaan niiiiin hyvää ja siitä johtuvat liian suuret annoskoot. Eikä nuo viikonlopun viininlipityksetkään tuota vyätäröä ainakaan kavenna. Toki myös muutto lähemmäs päiväkotia ja se, että päivässä tulee käveltyä 3 km vähemmän kun ennen vaikuttaa.

Päätin nyt jatkaa viime viikon tapaan keventämistä. Yritän jättää kokokonaan sokerin, lisätä kasviksia, vähentää hiilareita ja ulkonakin olen käynyt nyt jo pari kertaa ihan (melkein) vesilinjalla. Viime viikolla tunsin olevani jatkuvasti nälässä, mutta nopeasti pienempiin annoksiin tottuu. Sekä siihen, että muistaa juoda ja syödä pieniä määriä säännöllisesti.

Myönnän toki että osittain keventämisen motiivina on laskea vaa´an lukemaa, mutta edelleenkään en sellaista aijo hankkia. Sillä suurin syy on kuitenkin se oman hyvän olon parantaminen ja se, ettei nuo aiemmin sopivat vaatteet kinnaisi niin paljoa. Mihinkään dietille en aijo ryhtyä, tai kieltää kaikkea hyvää ja kivaa. Mutta uskon että ihan pieneillä teoilla on jo paljon merkitystä. Ja nyt kun poikien lomakin päättyi, pääsen taas käymään paremmin lenkillä yms. Missään nimessä en silti ole luopumassa itsensä hyväksymisen paasaajan roolia! Edelleen tykkään itsestäni, näinkin, mutta haluan silti voida kevyemmin.

Pakko muuten jakaa vielä herkullisen kaalipedin ohje teille. Eilen kaipailin tofupihvieni kanssa jotain muuta kun viime aikoina paljon syömääni kukka -ja parsakaalia. Paistoin pienessä määrässä oliiviöljyä sitten kevätkaalia, lehtikaalia, kevästsipulia sekä retiisiä – joukkoon vähän suolaa ja pippuria. Hyvää! (ps. söin silti vain puolet)

Mites te muut, tuijoteletteko paljon vaa´an lukemia vai onko juuri se oma hyvä olo teillä mittarina?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään on ollut yksi jännättävimmistä päivistä – jota onkin itseasiassa aika kovasti jo odoteltukin. Poikien loma loppui, päiväkotirumba alkoi ja samalla sitten se eskari! Voi, minun reipas esikoiseni on eskari nyt!

Virallisesti esikouluopetyus alkaa kai vasta keskiviikkona, mutta leikin kautta tapahtuva opetus ei varmaankaan eroa paljoakaan muusta päiväkotipäivästä.

Jännemäksi jutunhan teki se, että tämä eskari on ihan uudessa paikassa jossa sitten myös uudet lapset ja aikuiset. Ensikäynnin perustella minulle tuli todella hyvä olo uudesta paikasta ja henkilökunnasta – niin ja myös muista lapsista. Kun kyse on omista lapsista, suhtaudun usein hyvin varauksellisti tällaisiin juttuihin, koska kriteerini ovat kai jotenkin aika kovat. Oli todella helpottavaa miten hyvä fiilis tuli uudesta päiväkodista heti ensi hetksestä lähtien. Edellisessä paikassahan minulla meni useampi kuukausi ennen kun aloin luottamaan siihen, että lapseni ovat hyvässä hoidossa.

Elvis jatkaa edelleen vanhassa päiväkodissa, mutta ainakaan nyt kahteen paikkaan vieminen ei tunnu liian hankalalta. Katsotaan sitten talvella kun räntää sataa naamaan… Minusta tuntui aluksi vähän pahalta ajatus, että pojat eivät nää toisiaan koko päivänä. Mutta oikeastaan on aika kiva että he saavat uusia, ihan omia kavereita ja ehkä leikit kotona illalla sitten sujuvatkin myös rauhallisemmin. Saa nähdä. Elvis oli ainakin tästä asiasta aivan fiiliksissä ja ilmoitti olevansa nyt päiväkodin kingi. Hahaha. Joten varmaan kiva myös se, ettei Elviksen tarvitse nyt enää olla leikeissä se ainainen pikkuveli. Aiemmin kun hän lähinnä meni aina isompien perässä siellä.

Saas nähdä mitä kaikkea eskarivuosi tuo tullessaan. Into oppia uutta on ainakin Kaapolla kova, toiveena hänellä olisi oppia lukemaan ja laskemaan. Niin liikuttavaa. Nyt kun ekan päivän jännityksestä on päästy yli, saattoi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta tätä kirjoittaessa. Ei tuota lasten kasvamista, kehittymistä ja itsenäistymistä voi estää, joten kai heidän on pakko antaa vain mennä – eikä pitää enää vauvoina. Niisk.

Minäkin täältä toivottelen kaikille iloista päiväkoti, eskari ja kouluvuotta kaikille. Jotenkin aika ihanaa että tämä arki alkoi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pyöräiltiin tuossa yksi sunnuntai poikien kanssa Ihana Kahvilaan, Sompasaareen. Pihalla oli yllättäen myös kansainvälinen porukka Baltic Spice nimisestä yhteisöstä. Heidän missionaan on näyttää mitä kaikkea siistiä luonnosta saa ja miten niitä hyödyntää. Olen jo aiemmin tutustunut hieman villiyrttien mielenkiintoiseen maailmaan, mutta taas pääsin maistelemaan uusia kasveja ja makuyhdistelmiä. On vaan niin hienoa että sienien ja marjojen lisäksi tuosta omasta pihasta ja lähimetsästä löytyy niin paljon erilaisia kasveja joita voi ruuanlaitossa käyttää. Kannattaa tutustua esimerkiksi Sami Tallbergin julkaisuihin, jos nämä jutut kiinnostavat!

Omaksi suosikiksi nousi hormasta haudutettu tee. Hitsit miten hyvää! Lehtiä ja kuumaa vettä, voiko yksinkertaisempaa olla! Kannattaa kokeilla! Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja sitä käytetäänkin teen lisäksi myös ruuaksi monin tavoin. Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan. Teeksi niitä voi hauduttaa tuoreena tai kuivattuna. Toinen kestosuosikkini on nokkonen, jota pakkasesta löytyykin pusseittain. Käytän sitä pinaatin tapaan ruuanlaitossa ympäri vuoden.

Olettekos te muuten jo ehtineet sieni -tai marjametsälle? Entäs tarttuuko metsästä mukaan myös villiyrttejä ja kasveja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.