MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?

20/02/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa MISTÄ SE HYVÄ OLO SITTEN TULEE?

Kirjoitin alkuvuodesta, että tavoitteeni olisi voida jatkossa entistä paremmin. Raskas vauvavuosi yhdistettynä yrittäjyyteen vei mehut ja väsymys heijastui omassa arjessa ihan kaikkeen. Vuodenvaihteessa päätin, että nyt saa riittä – aijon nostaa itseni sieltä väsymyksen ja stressin suosta ylös. Tällöin aloin lisäämään pientä kevyttä liikuntaa jokaiseen päivääni, myös silloin kun tuntui, että parempi olisi jäädä kotiin vaan lepäämään tai tekemään jotain ”järkevää” kuten kotitöitä.

Alku-innostuksisani olisin voinut käydä salilla ja siihen perään uimassa vaikka joka ikinen päivä, mutta tarkoituksella yritin aloittaa ihan rauhassa. Muutaman kerran viikossa vähän kovempaa liikuntaa, mutta sitäkin tärkeämpää on ollut käydä joka päivä kävelemässä vaikka ihan rauhallinenkin lenkki.

Olen itse oikeastaan aika ällistynyt miten jo muutaman viikon päivittäisellä kevyellä liikunalla on ollut niin mahtava vaikutus olooni. Lisäksi aloin kiinnittämään tarkoituksella huomiota säännölliseen ateriarytmiin ja moni muu postiviiven asia on seurannut kuin itsestään perästä.

Kyllähän minä tiesin, että pienilläkin asoilla voi olla suuri merkitys – mutta se on ollut ihana huomata itse ihan käytännössä – ja niin nopeasti. Toki omalta mukavuusalueeltakin on pitänyt välillä tulla pois, mutta sekin on jälkeenpäin palkinnut. Mistä se hyvä olo sitten itselleni tulee?

SÄÄNNÖLLINEN ATERIARYTMI

Liikunnan lisääminen omaan päivvärytmiin on ollut sen verran kevyttä, ettei minun ole tarvinnut pistää syömisiäni ihan uusiksi, mutta koen että nämä kaksi kulkevat silti käsi kädessä. Kun verensokeri pysyy tasaisena, on energiaakin paremmin hilautua sieltä sohvalta ylös ja ulos.

Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota kunnollisen aamupalan syömiseen ja oikeastaan sen myötä koko muun päivän säännöllinen ateriarytmi on toteutunut kuin itsestään. Vatsa tottui säännöllisyyteen nopeasti alkoi kyllä ilmoittamaan taisin väliajoin, milloin on taas aika tankkauksen. Tämä on tosi hyvä juttu minulle, sillä olen välillä todella huono syömään ja kova nälkä iskee sitten vasta illalla. Eikä säännöllisesti syömällä edes juuri tee mieli mitään roskaruokaa, josta tulee sitten myöhemmin taas huono-olo – päinvastoin!

UNI

Hyvä uni, sen säännöllisyys, nukahtaminen, heräily – nämä kaikki ovat olleet itselleni ongelmana jo pitkään. Myös unen laatu on parantunut liikkumisen myötä. Olen nukkumaan mennessä yrittänyt tehdä erilaisia hengitys ja rentoutusharjoituksia, joista on selvästi ollut apua nukhtamisessa. Nukkumaan olen pyrkinyt menenmään myös aiemmin ja hakenut säännöllistä rytmiä myös siihen. Päiväunet ja unilääkkeet olen kutistanut minimiin, samoin kun kaikki muut unta häiritsevät asiat, kuten älylaitteen ruudun tuijottelun.

PUHELIN POIS

Turhaa somen selaamista olen vähentänut tarkoituksella ja iltaisin olen tarttunut luurin sijasta kirjaan. Tällä on varmasti ollut suotuisia vaikutuksia niin uneen, mutta ihan muutenkin. Some on minulle niin työ kun nimensä mukaisesti paikka olla sossiaalisti aktiivinen ja pitää yhteyttä muihin, mutta on ollut ihana huomata, ettei siellä silti tarvitse roikkua ihan koko aikaa. On ollut helpompi toteuttaa itseään omalla tavallaan, kun ei kokoajan seuraa että mitä muut tekevät. Saan somesta paljon hyvää ja pidän sitä pääosin positiivisena asiana elämässäni, mutta välillä etenkin siihen menevä aika ahdistaa.

TYLSÄT JUTUT POIS / TUUMASTA TOIMEEN

Aivan liian usein elämääni kuormittavat asiat, joille on ihan helposti itse tehtävissä jotain. Silti, liian usein annan näiden asioiden vaivata ja tuottaa negatiivisia tunteita. Oli kyse sitten vero-asiasta, joka pitäisi hoitaa tai sotkusiesta vaatekaapista. Hoitamaton veroasia tai vastaamatta jäänyt viesti saattaa jyskyttää päiväkausia takaraivossa, saattaa ahdistaa ilman syytä, kunnes tajuaa että se ahdistus kumpuaakin vain tästä lykätystä ikävästä hommasta. Saatan kikutella sotkuisen vaatekaappini ääressä monena aamuna, kun sieltä ei löydä mitään, kun sen negtaiivisen energian voisi kanavoida kaapin järjestelyyn. Kun oppii sanomaan ei asioille joista on mahdollista kieltäytyä ja hoitaa ikävät pakolliset asiat heti pois päiväjärjestyksestä, on mieli kevyempi ja olo parempi.

Itse koin tuon ei:n ikäville tai muuten epäkiinnostaville asioille sanomisen ahaa-elämyksen jo vuosia sitten ja se on ollut yksi paras minulle koskaan tapahtuneista asioista.

LIIKUNTA

Ainakin minulla liikunnan tulee olla sellaista josta itse pidän. Minulla ei ole liikunnan suhteen tällä hetkellä mitään muita tavoitteita, kun että siitä on tultava hyvä olo. Ei siis mitään painon pudotusta, ei mihinkään kisaan osallistumist tai edes itseni ylittämistä, ei muuta kun hyvää oloa. Siksi olenkin nyt aloittanut asioilla joista tykkään ja joihin minun on helppo ryhtyä. Kävelyä luonnossa, joko yksin tai lasten kanssa, lähikuntosalilla käyntiä, uintia ja vesijuoksua. Myös jooga sekä laitepilateksen kokeileminen kiinnostaa, mutta haluan edelleenkin ottaa aika rauhassa, niin että aikaa jää myös muulle elämälle.

ITSETUNTEMUS

Pienen kuuloinen juttu, mutta sillä on iso merkitys jos tunnistaa esimerkiksi päänsäryn johtuvan liian vähästä vedenjuonnista tai osaa olla pukematta kiristäviä farkkuja töihin ovulaation aikaan. Kun tunnistaa niin oman kehonsa kun mielesäkin tarpeet ja merkit, on helpompi voida hyvin. Kroppaa osaa viestittää tarpeensa niin liikuntaan kun lepoonkin ja jos mieli sanoo, ettei tänään jaksaisi niitä meluisia kekkereitä ja sosialisointia, vaan haluaa mieleummin metsään, kannattaa kuunella. Myös omasta kuukausikierrosta kannattaa olla perillä, niin itseään ja oikkujaan on paljon helpompi käsittää ja hyväksyä.

TASAPAINO

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja vaikka joku asia tekisikin olosi hyväksi, ei se kanna loputtomiin jos muut jutut eivät ole kunnossa ja tasapainossa. Minulle tasapaino merkitsee sopivasti perheen kanssa vietettyä aikaa, parisuhdeaikaa, läheisyyttä, yksin oloa, omaa aikaa ja rauhaa, ystäviä, juhlia, töitä, vapaa-aikaa, kaupungin vilinää ja metsässä sen äänien kuuntelua. Joskus lasi viiniä ja pizzaa, toisinaan aamulenkki ja kaurapuuro.

Mistä te saatte hyvää oloa?


WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

9/01/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa WHY BE MOODY WHEN YOU CAN SHAKE YOUR BOOTY

Niinhän sitä sanotaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja omalla asenteella onkin suuri merkitys niin omaan kun siinä sivussa myös niiden kanssaeläjienkin eloon. Ei se aina helppoa ole saada etenkään vaikeaa elämänvaihetta muutettua postitiivisempaan suuntaan pelkän ajattelun voimalla, mutta on se mahdollista. Enkä myöskään sano, että kaikkea voisi päättämällä paremmaksi muuttaa, mutta helpotusta voi olla mahdollista saada. Etenkin kun positiiviseen ajatteluun lisää vielä hyvää tekevää tekemistä.

Itselläni vähän raskaampi elämäntilanne on tuntunut kestäneen jo yli vuoden. Suurin syy sille on ollut hunot unet, jolloin kaikki on vähän (tai aika paljonkin) tahmeampaa. Toki uniasiat pitää saada kuntoon ja sitä tässä parhaillaan edelleen yritetään, mutta yritän samalla päästä pois siitä negatiivisesta ajattelumallista, joka omaan mieleen on syntyt tässä huonoissa unissa vellomisesta. Omassa päässä on synynyt vakiokaava: huonot unet = huono päivä tai että väsyneensä olen kamala ihminen. Tällaisessa negatiivisessa ajattelumallissa sitä vain kääntyy itse itseään vastaan.

Väsymys myös vahvistaa sellaisia normaaleita mielialanvihteluita, joita meillä kaikilla on – enemmän tai vähemmän. Näin naisena pahimmat näistä heilahduksista ajoittuvat usein tiettyyn kierron aikaan ja pelkästään oman kehon ymmärtäminen ja asian hyväksyminen auttaa jonkin verran. (esim puhelimeen ladattavan appin tai iphone terveys-aplikaation kautta omaa kiertoa on helppo seurata) Kun ymmärtää kyseessä olevan hormoneihin liittyvää heittelyä, eikä koko todellisuus, on niiden helpompi antaa tulla ja mikä tärkeintä: mennä.

Toinen iso asia on tunnistaa ne asiat jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita ja tietysti toisinpäin. Usein ymmärrän jälkikäteen oman hermostumiseni olleen monen asian ketju. Enhän minä nyt oikeasti suuttunut lapselle niin paljon siitä, ettei hän kolmannellakaan sanomisella ollut pedannut sänkyään, vaan räjähdin lopulta siksi, että olin viettänyt koko aamupäivän nenä kiinni tietokoneessa kasaantuneiden spostien äärellä, skippasin lounaan ja kastuin märäksi kiukuttelevan taaperon kanssa kaupassa käydessäni. Sitten selasin somea aivottomana jotta saisin edes vähän omaa aikaa ja aivot narikkaan, vaikka kävelylenkki olisi toiminut paremmin. Piti myös ehtiä siivota ennen kun lapset tulevat koulusta, enkä enää tässä vaiheessa jaksanut nähdä kaaosta ymärilläni. Olen oikeasti vain vihainen ja turhautunut itselleni.

Kun tunnistaa ja osaa ennakoida ne tilanteet, lähteä sinne lenkille tai piipahtaa kahvilla ystävän kanssa ennen kun tuntee, että tarvitsee viikon yksin parantolassa selvitäkseen arjesta on se palvelus itselle. Ja kun itse voi hyvin, heijastuu se tottakai myös ympärillä oleviin. Pikkulapsiajessa tämä on tottakai helpommin sanottu kun tehty. Mutta silloinkin voi soveltaa, lenkki voi olla roskien vienti ja talon ympäri kävely, kahvikupin kanssa voi lukittautua hetkeksi salaa vessan rauhaan.

Ja silloinkin kun niitä ylilyöntejä sattuu, hermostuu, suuttuu, kaikki tuntuu menevän pieleen, yrittää olla itselleen armollisempi. Ymmärtää, että koko päivän ei tarvitse olla paska, itse ei ole paska – vaan se oli vain se hetki, jonka ei tarvitse määrittää muuta kun sen yhden hetken. Joinain päivinä on helpompi olla positiivisempi kun toisina ja sekin on täysin ok.

Hyvää mieltä saa tottakai parhaiten tekemällä asioita joista pitää. Itse ainakin huomaan, että huonosti nukuttujen öiden takia tämä on kuitenkin jäänyt pahasti huomiotta. Helposti sitä jää sohavlle makaamaan kun oikeasti energiaa saisi liikkumisesta, hemmottelee itseään kahvilan isoimmalla korvapuustilla kun oikeasti keho kaipaisi proteiineja ja vitamiineja, selaa illalla muiden jo nukkuessa somea kun senkin ajan voisi käyttää siihen tärkeään uneen – tai vaikka kasvonaamion tekoon! Eikä siinä, kyllähän minä pidän myös sohvalla makouluista, korvapuusteista ja somessakin roikkumisesta – mutta kohtuudella.

En ole sitä tyyppiä, joka tekee uudenvuoden lupauksia, mutta tällä kertaa vuosikymmenen vaihtuminen antoi ihan uutta puhtia aloittaa samalla ikääkuin jotain uutta. Minun tavoitteni on voida jatkossa paremmin. Keho ja mieli ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja voidakseen hyvin pitää molemmista pitää huolta. Molempia voi huoltaa kuitenkin samalla reseptillä, eli liikunnalla, joka minulla on jäänyt tässä vauva/taapero/unettomat yöt-elämäntilanteessa ihan liian vähälle.

En ole aieminkaan ollut mikään himo- tai tavoitteellinen liikkuja, mutta juuri ne positiivisesti omaan mielialaani vaikuttavat kiireettömät uimahallireissut ja tuntemattomia metsäpolkuja pitkin tarpomiset äänikirjaa kuunnellen ovat jääneet. Aiemmin vein ja hain isompia lapsia nelisen kilometriä päivässä kävellen eskariin, nykyään he kulkevat itse kouluun ja minä istun läppärillä tai taaperon kanssa heikkalaatikon reunalla kakkuja tehden. Pieniä juttuja, mutta loppujenlopuksi aika suuria.

Siitäkään asiasta en halua ottaa silti turhia paineita tai asettaa liian tiukkoja tavoitteita. Tavoitteeni on tällä hetkellä, että joka päivä teen jotain ja mieluiten ulkona. Tarkoitukseni ei ole alkaa treenaamaan ulkonäön vuoksi, vaan saada zen oman pään sisään pitkällä kävelyllä ja viikottaisella vesijuoksulla. Sillä sellaista tunnen ainakin nyt tällä hetkellä eniten kaipaavan yhtäkkisen rääkin sijasta. Kävelystä syntyvät mielihyvähormonit taas saavat mielenkin iloisemmaksi ja tasaisemmaksi, joka omalta osaltaan toivottavasti vaikuuttaa myös parempiin yöuniin.

Lisäksi, jo sillä ajatuksella, että haluan tehdä itselleni hyvää ja tuntea oloni entistä paremmaksi on positiiviset vaikutukset. En rajaa itseltäni mitään kivaa pois (no okei, ehkä vähän vähemmän sokeria ja somea), vaan lisään sitä. Pakkohan siitä on seurata vain hyvää.

Mistä te saatte hyvää oloa?


MITEN PÄÄSTÄ EROON RASKAUSKILOISTA

7/09/2018

Tässä viimeisimmässä raskaudessa minulle tuli painoa parisenkymmentä kiloa. En osaa sanoa ihan tarkkaa lukua, sillä en omista vaakaa, enkä siksi tiedä mitä tarkalleen painoin ennen raskautta. Viimeisen kerran kävin vaa’alla noin viikkoa ennen synnytystä. Silloin näyttöön paukahti kevyet 100 kiloa. Jonkinlainen saavutus kai sekin. Nyt kolmessa viikossa kiloja on lähtenyt kymmenen.

Normaali, tai ainakin neuvolan suosittelema, painonnousu raskauden aikana on lähteestä riippuen 8-12 tai 10-16 kiloa. Kuitenkaan parinkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilon nousu painossa ei ole tavatonta. Toisilla toki taas paino ei välttämättä nouse juuri ollenkaan tai jopa laskee, mutta se ei ole kovin yleistä.

Itselleni raskausiakana painoa kertyy helposti, edellisissä jopa kolmekymmentä kiloa. Omassa tapauksessani kiloja ei kuitenkaan ole tullut siksi että elintapani olisivat olleet huonot, tai ainakaan täysin sen takia. Kaikissa kolmessa raskaudessa olen sairastanut rajua raskauspahoinvoitoa, hyperemeesiä. Tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset raskauskuukaudet olen oksentanut päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Puolivälin jälkeen satunnaisemmin. Tämä kolmas raskauteni oli näistä kaikista helpoin, vaikka loppuun saakka kärsinkin vielä ajoittaiseta pahoinvoinnista ja oksentelin aina välillä.

Muiden hyperemeesipotilaiden kokemuksia kuullessani suurimalla osalla paino putoaa jatkuvan oksentamisen ja ruokahaluttomuuden seurauksena, mutta pienellä osalla se nousee jopa keskimääräistä enemmän. Itse järkeilen asian niin, että keho yritää kaikin voimin turvata vauvan ravinnonsaannin ja tarttuu tiukasti jokaikiseen kaloriin jonka se saa – ja kerryttää näin rasvavarastoja. Osansa saattaa olla myös monirakkulaisilla munararjoillani, joihin liittyy myös aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuka tietää. Tai sitten kyse on ihan puhtaasti vain siitä, kuten neuvolan terkkakin sanoi, että joillekin painoa vaan kertyy vähän enemmän.

Jos painoa tulee sen parisenkymmentä kiloa, kuka tahansa voi järkeillä ettei kyse ole vain vauvasta, lapsivedestä ja istukasta. Myös rinnat kasvavat, kehon veri- ja nestemäärä lisääntyy ja imetyksen aikana tarvittava rasvavarasto alkaa kasvaa. Itselleni tuli ainakin melko paljon turvotusta, mutta myös ihan sitä rehellistä rasvaa. Varsinkin reidet paksuuntuivat ja niihin kertyi selluliittia, lisäksi painonnousu näkyi myös käsivarsissa ja kasvoissa.

No kuinka niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Sillä tokihan synnytyksen jälkeen on alettava kuntokuurille ja polettua äkkiä kaikki ylimääräinen pois, eikö? NO EI!

Ainakin oma paras neuvoni on vain antaa ja ennenkaikkea olla itselleen lempeä ja armollinen. Niillä kertyneillä kiloilla on tosiaan tarkoitus, eli toimia polttoaineena imetyksen aikana. Onnistuessaan imetys kuluttaa päivässä keskimäärin 600 kaloria. Äidin vanha rasvakudos on taas vuosien mittaan kerännyt itseensä myös erilaisia ympäristömyrkkyjä, siksi uusi rasva on parempi rakennusaine maidolle joitteivat nämä myrkyt siirry vauvaan.

Laihduttaminen haittaa helposti myös maidontuloa. Huomasin sen itse kun jätin viime viikolla suklaan pois. Parin patukan ja pastalautasen tankkauksella sitä alkoi taas tulemaan kuten aiemmin. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tai äiti ei halua imettää, karisevat ne kilot oman kokemukseni mukaan silti pikkuhilja, kunhan malttaa antaa vähän aikaa.

Mielestäni kenenkään synnytäneen äidin ei tarvitsekkaan olla huippukunnossa tai vanhoissa mitoissa edes kovinkaan pian (tai koskaan) synnytyksen jälkeen. Useimpien meidän keho muuttuu raskausaikana, eikä välttämättä palaudu ikinä entiselleen. Jos tämän asian sisäistää ja hyväksyy, on oma elämäkin paljon helpompaa ja kivempaa. Lapsen saaneen naisen keho on tehnyt ihmellisen ja todella suuren työn, joten on aika ihme jos siitä ei jäisi mitään merkkejä kehoon.

Oman terveyden kannalta tietenkään merkittävä ylipaino ei ole suositeltavaa, mutta ei myöskään asiasta stressaaminen tai pikadetit. Itsestään voi pitää myös silloin kun bmi ei ole ihanteellisissa lukemissa. Itsestään pitäminen tai itsensä rakastaminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessa haluaa voida vielä paremmin ja pitää itsestään huolta. Se on itseasiassa helpompaa silloin kun itsestään pitää. Painoa voi pudottaa myös lempeästi ja ilman itseinhoa.

Omat vinkkini lempeään raskauden jälkeiseen painonpudotukseen:

– Nuuhkuttele vauvaa, pidä lähellä ja pesi niin paljon kun mieli tekee.
– Katso itseäsi pelistä ihaillen ja itsellesi hymyillen – vau, kehosi on saanut aikaan ihmeen!
– Aloita liikunta kevyesti, esimerkiksi vaunuja ulkona työnnellen.
– Syö ja juo hyvin, älä jätä aterioita välistä. Ei ole huono idea vaikka toivoa aamiasta edes silloin tällöin sänkyyn.
– Ota ja pyydä välillä omaa aikaa, tee jotain kivaa, kuten käy kävelyllä yksin tai kaverin kanssa – tai vaikka lasillisella viiniä!
– Hauska tapa keksiä tekemistä vauvan kanssa ja tavata uusia ihmisiä on erilaiset vauvajumpat.
– Unohda ne tavoitefarkut sinne kaapin perälle.
– Harrasta liikuntaa joka saa sinut iloiseksi ja energiseksi.
– Herkuttele aina välillä – olet sen ansainnut!
– Anna itsellesi aikaa, unohda vaaka ja mittanauhat. Tärkeintä että voit ja tunnet itsesi hyväksi, pelkkä paino ei kerro hyvinvoinnistasi.

Kuvat ovat parin vuoden takaa, edelleen sama hyvä fiilis.