Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If vakuutus kanssa

Siellä missä on elämää, siellä myös sattuu ja tapahtuu – ja voi pojat, että meillä on eletty. Laaja kotivakuutus on myös kulkenut mukana läpi elämän ja eri osoitteiden, onneksi. Haavereilta ei nimittäin ole vältytty, mutta toinen onni on se, ettei mitään kovin vakavaa ole kuitenkaan ikinä sattunut, tavaravahinkoja vaan.

Yksi mieleenpainuvimmista vahingoista sattui muutamia vuosia sitten, kun tein pientä pintaremonttia uuteen kotiimme. Minulle oli tullut väärä maali, jota lähdin rautakauppaan vaihtamaan, mutta jota kaatui vahingossa päälleni litroittain heti ulko-oven edessä.

Maali tahri joka ikisen vaatekappaleeni villakangastakista farkkuihin, uusiin kenkiin että alusvaatteisiinkin. Maalia kaatui myös suoraan käsilaukkuni sisään, mikä tarkoitti, että maalin seassa uiskenteli myös koko laukkuni sisältö avaimista ja meikeistä puhelimeen. Pihamme näytti siltä sitä, kun siinä olisi räjähtänyt maalipurkki ja mikä huvittavinta, naapurini näki koko tapahtuman ikkunasta ja kävi pudottamassa lohdutukseksi postiluukusta suklaalevyn.

Voin kertoa, että suklaasta huolimatta muutamat kyyneleet tuli siinä tihrustettua. Puoli omaisuuttani oli pilalla, piha ja rappu olivat maalissa (pelkäsin, että joutuisin korvaamaan taloyhtiölle siivouksen) ja ylipäätään koko homma vaan harmitti ihan kauheasti. Siinä itseäni muutaman tunnin sohvalla itseäni keräillessä tajusin (joo, maalia tarttui sohvaankin), että juuri tällaisia tilanteita vartenhan minulla on kotivakuutus.

Onneksi tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, mutta hektisessä lapsiperhe-elämässä sattuu kyllä ihan kaikenlaista. Kuten reilu vuosi sitten tohinassa kaatui suuri peili, joka onneksi rysähti päin vaatekaappia hajoittaen yhden oven, eikä onneksi kenenkään päälle.

Tavallisimpia meillä tapahtuneita vahinkoja ovat kuitenkin olleet vähän pienempiä, kuten puhelimien rikkoutumiset. Niitä on vuosien varrella pudonnut mereen ja pönttöön, yksi meni rankkasateessa rikki ja toisen päälle kaatui purkki kynsilakanpostoainetta. Puhumattakaan niistä lukemattomista rikkoutuneista puhelimien laseista.

Varakaustapaukset ovat mielestäni kaikista inhottavimpia ja niitä sattuu harmillisesti etenkin täällä kaupungissa, mutta onneksi vakuutus on korvannut myös vuosien varrella pitkäkyntisen matkaan lähteneen puhelimen, rattaat ja pyörän.

Ja vaikka vakuutus korvaakin, itse toki toivon aina, ettei mitään sattuisi tai rikkoutuisi. Itselleni kotivakuutus tuo ennenkaikkea turvaa. En missään nimessä tahtoisi ikinä kokea vesivahinkoa keittiössä tai että lapsi potkaisee pallon vangossa naapurin ikkunan läpi – mutta jos niin joskus käy (kop kop), tiedän kokemuksesta, että Ifin korvauspalvelu kyllä auttaa.

Olen itse ollut Ifin asiakas yli 15 vuotta, enkä voisi olla tyytyväisempi. Vakuutus on helppo ja kätevä ottaa tai päivittää muuton yhteydessä nettisivujen kautta. Nykyään vahingoista voi myös ilmoittaa Ifin oman appin kautta ja korvaukset meille on tullut yleensä jopa päivässä tai parissa. Olemalla Ifiin etukäteen yhteydessä, minut on ohjattu korjausliikkeeseen, jossa on toiminut myös Ifin oma suorakorvaus, jolloin korvauskuluja ei ole edes tarvinnut hakea itse jälkikäteen vaan kaikki on hoitunut siinä heti paikan päällä.

Kotivakuutus on mielestäni yksi tärkeimmistä vakuutuksista, eikä nykyään esimeksi vuokralla taida voida edes asua ilman. Kotivakuutuksiakin on erilaisia, meillä on Ifin laajin vakuutus, enkä näe itse mitään järkeä ottaa mitään muuta. Laajaan kotivakuutukseen sisältyy paljon kaikkea, mitä ei ehkä tule ihan ensiksi ajattelleeksi, mutta joka voi sattua kenen vaan kohdalle.

Ifin Laaja kotivakuutus korvaa kodin irtaimiston sekä muun muassa lattian, seinät ja kiinteät kalusteet sekä vuotojen, sähkövikojen ja tulipalon aiheuttamat vahingot. Ja jos kotoa joutuu lähtemään vaikkapa vesivahingon vuoksi evakkoon, auttaa vakuutus myös tilapäismajoituksen kustannuksissa. Lisäksi meidän vakuutukseen kuuluu vastuuvakuutus, oikeusturvavakuutus, lakimiesapu identiteettivarkauksissa sekä korvaus varkaus -tai ilkivaltatilanteissa.  Lisäksi laaja kotivakuutus on turvana myös matkoilla, sillä se korvaa sielläkin rikkoutuneet, kadonneet, myöhästyneet tai varastetut tavarat. 

Ja käsi ylös, keneltä on joskus yllätten hajonnut vaikkapa pyykinpesukone, astianpesukone tai läppäri? Kokemuksesta tiedän, että on myös tosi yleistä, että moni kodinkone hajoaa samaan aikaan. Se on lapsiperheessä aika paniikki, jos pyykinpesukone hajoaa, eikä uutta ole heti varaa hankkia. Ifin laaja kotivakuutus auttaa myös näissä tilanteissa, eli äkillisissä ja yllättävissä rikkoutumisissa, silloin kun laitteen takuu on muuten umpeutunut.

Kotivakuutus on hurjan tärkeä turva ja koska koti on meille turvapaikka ja kotivakuutus tuo elämään turvallisuuden tunteen lisäksi myös kepeyttä ja huolettomuutta. On helpottavaa kun tietää, että jos jotain sattuu, asiat kyllä hoituvat parhain päin eikä vahinkojen kanssa tarvitse jäädä yksin ihmettelemään.

Millaisia vahinkoja teillä on kotona sattunut?

Tästähän on jo melkein kuukausi, kun startattiin meidän kesän eka reissu. Otettiin aluksi juna Kokkolaan, jossa oltiin aluksi yksi yö ja jatkettiin siitä seuraavana aamuna vuokra-autolla matkaa Kalajoelle. Itseasiassa siinä kävi niin, että Kokkola vei enempi sydämen ja sinne olisi kyllä kiva päästä ajan kanssa uudestaan. Etenkin moni kirppis jäi houkuttamaan.

Toki Kalajoen kuuluisat hiekkasärkät olivat myös upeat. Etenkin etelästä päin lasten kanssa tullessa tuo välipysähdys Kokkolassa oli tosi hyvä.

Junamatka Helsingistä Kokkolaan oli nelisen tuntia ja autolla siitä Kalajoelle hurautti alle tunnissa. Autolla matka Helsingistä Kalajoelle olisi ollut ilman pysähdyksiä lähes kuusi tuntia.

Reissu ei itseasiassa ollut pelkkää hupia, vaan työmatka, sillä tein samalla jutun Kalajoen aktiviteeteista. Päästiin siis kokeilemaan rantahiekalla makoilun lisäksi suppailua, siekkailugolfia sekä paikallinen kylpylä.

Parasta Kalajoella oli mielestäni kuitenkin se kuuluisa ranta. Hiekka oli ihanan pehmeää, vesi matalaa ja tosi lämmintä. Päästiin testaamaan ranta niin hellepäivänä, tuulisemmalla säällä sekä kesämyrskyn aikaan – ja se toimi omalla tavallaan hyvin niinä kaikkina hyvin erilaisena päivänä.

Oli hurjan jännä ja siisti kokemus kävellä pitkälle keskelle merta hiekkasärkkää pitkin, juurikin myrskyn yltyessä ja aaltojen lyövän päälle molemmin puolin.

Siinä missä Kokkolassa saatiin ihailla paikallista elämää ja hyvin säilynyttä vanhaa kaupunkia, Neristania, Kalajoki tuntui taas enemmän tekemällä turisteille tehdyksi. Kaikkialla leijui mennyt seiskytluvun keihäsmatkojen tunnelma lomakylineen ja pomppulinnoineen/seikkailuratoineen/vesiliukumäkineen, jonka lisäksi joka nurkalta löytyi varta vasten rakennettuna fast food ravintoloita. Saimme siis nopeasti yliannostuksen ranskalaisista.

Mutta se ranta oli itsessään onneksi niin upea. Siellä pääsi pakoon jopa turistifiilistä, sillä tilaa ja jopa ihan omia särkkiä riitti kaikille. Oikein hyvä kesän aloitus, koska rakastamme ranta-elämää!

Oletteko te käyneet Kalajoen hiekkasärkillä?

Miten sitä voikin viikon kesäreissun jälkeen meinata unohtaa, että täällä kaupungissa pitäisi pukea päälle ennen ulos lähtemistä ja avaimetkin olisi ihan hyvä ottaa mukaan. Eli siis kotona ollaan ja itseasissa saan olla muutaman päivän täällä ihan yksikseni. Aika ihanaa, vaikka aika meneekin isolti työntekoon, sillä yrittäjänä ei minulla oikeastaan lomaa ole, vaikka vähän olenkin niitä tarkoituksella kesäksi vähentänyt.

Viikko Hangossa oli ihana ja itseasiassa kesäkuun kolmas reissu. Ensin käytiin Kokkolassa ja Kalajoella, sitten Turussa ja Ahvenanmaalla. Välissä käytiin lähinnä vaan kotona pesemässä pyykkiä ja sitten taas mentiin.

Kuten monilla etenkin kerrostalossa asujilla, myös meillä on kotona tosi kuuma. Myös siksi Hangossa oli ihana viettää hellepäiviä, koska ilmalampöpumppu puhalsi jääkylmää ilmaa aina kun alkoi tulla liian hikiset paikat. Tuli siis myös nukuttua hyvin muhkean untuvapeiton alla.

Viileistä öistä, ”superhelle jatkuu ja jatkuu vaan” – uutisista ja kaverin suosituksesta inspiroituneena tilasin juuri meille kotiin pienen liikuteltavan ilmastointilaitteen. Tuntui aika keski-ikäiseltä käyttää useampi sata euro niin rumaan kapistukseen, mutta hei, käytönnöllisyys ennen kaikkea vai mitä!

Joskus muinoin olisin mielummin kärsinyt kuumuudesta ja törsännyt saman summan uusiin sandaaleihin ja kesäiseen bileviikonloppuun kavereiden kanssa. Mutta toisaalta tässä keski-ikäisyyden kynnyksellä voin toki kekiluokkaisesti toteuttaa molemmat.

Tuntuu hassulta ja hauskalta, että kesäkuu on ihan juuri ohi ja kaikki suunnitelut reissut on jo tehty. Toivottavasti heinäkuusta tulisi vähintään yhtä kiva ja toivottavasti aika ei menisi ihan näin nopeaan! No mutta nyt mä meen pelaamaan Padelia (en oikeesti, mutta voisin), moikka!

Tultiin alkuviikosta Hankoon Juhannuksen viettoon ja muutenkin vähän kesälomailemaan. Meillä on ollut kotona niin kuuma, että ilmastoitu talo, piha ja nurkan takana kimmeltävä merenranta ovat tuntuneet ihan erityisen luksukselta.

Juhannusaaton iltana mentiin Plagenin rannalle katsomaan kokkoa monen muun tavoin. Yllätyksekseni kyseessä ei ollutkaan mikään perinteisin kokko, vaan räjähtävä sellainen!

Ennen kokon syttymistä nimittäin saimme ihailla ilotulitusta ja muutama raketti pistettiin ilmaan myös myöhemmin liekehtivästä kokosta. Aika hauskan näköistä, etenkin kun ilotulitteet olivat söpön pastellisia ja vasta pikkuhiljaa himmenevää keskikesän taivasta vasten näytti, kun ilmassa olisi vain leijaillut glitteriä.

Muutoin meidän juhannus sujui hyvin rauhellisesti ihan vain keskenämme. Ollaan grillailtu, pyöräilty eri rannoille uimaan, käyty luonnonsuojelualueella käppäilemässä ja syöty paaaljon jäätelöä.  Sama jatkuu vielä ensi viikon.

Niin siinä vain kävi, että saimme päiväkotipaikan yhdestä toivomistamme paikoista. Se ei ole aivan lähin, mutta ruotsinkielinen ja vaikutti nopealla tutustumisella tosi kivalta. Tähän päiväkotiin oli kuulemma lähes mahdotonta päästä (emmekä mekään viime talvena ekalla hakukerralla päässeet), mutta tänä syksynä sieltä vapautui ennätyksellisesti lähes 20 paikkaa uusille lapsille.

Kun päiväkotipaikkapäätös reilu kuukausi sitten postiluukusta yllättäen tipahti, vilkaisin päätöstä jo valmiiksi pettyneenä, kunnes mieheni huomautti, että kyseessä olikin juuri se paikka jota olimme kovasti toivoneet. Luulin päätöksen tulevan vasta kesällä, emmekä olleet edes ehtineet soittamaan päiväkodin johtajalle tai yrittäneet vaikuttaa asiaan mitenkään, joten olin jo valmiiksi varma, ettei paikkaa taaperolle sieltä löytyisi. Mutta tällä kertaa löytyi ja mikä parasta, myös tuttu kerhokaveri aloittaa syksyllä samassa ryhmässä.

Koronan vuoksi päiväkotiin ei päässyt sisälle tutustumaan, eikä myöskään päiväkodin normaalisti tekemää kotikäyntiä ja perheeseen peremmin tutustumista tapahdu. Päiväkodin pihalle kuitenkin päästiin ja sisätiloja oli mahdollista katsella Teamsin välityksellä järjestetyssä esittelyssä.

Kävimme siis eräs aamu pihalla juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa ja saimme samalla tavata myös tulevan ryhmän opettajan ja toisen hoitajista. Taapero meni heti muiden lasten kanssa leikkimään ja maalaamaan vesiväreillä ja oli heti osa porukkaa.

Päiväkodin aloitus elokuussa toki vähän jännittää, mutta tosi vähän ja enemmin hyvällä tavalla. Vaikka lapsi jäisi varmasti mielellään jo ekana päivänä päikkyyn yksin koko päiväksi, aloitamme rauhassa. Ensimmäisinä päivinä olemme yhdessä vain pihalla muutaman tunnin mukana leikkimässä ja loppuviikosta lapsi jää sinne aluksi noin puoleksi päiväksi itsekseen. Alussa, kun virallinen harjoitteluaika on päättynyt, pidämme silti päivät vielä vähän lyhyempinä.

Ollaan mietitty myös kokonaan lyhyempää viikkoa, niin että pitäisin itse yhden vapaapäivän viikossa lapsen kanssa kotona. Mutta katsotaan ensin miltä tavallinen päiväkotiviikko kaikista tuntuu. Näin vanha lapsi ei onneksi välttämättä enää saa kaikkia päiväkodissa kiertäviä flunssia, mutta varmuudeksi ei ehkä oteta arkivapaita heti, jos alkuun sattuukin paljon sairastelua ja sen vuoksi muutenkin kotona oloa.

Onkos siellä muita, joiden päiväkotiura alkaa syksyllä? Entä miten kävi hakemienne paikkojen kanssa? Helsingin huonosta päiväkotitilanteesta kirjoittelinkin keväällä ja olen edelleen ihan äimän käkenä ja kiitollisena, että tällä kertaa onni päiväkotilotossa vihdoin potkaisi meitä.