KELTANOKKIA (PIAN TAAS) LIIKENTEESSÄ

2/08/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa.

Koulupäivä alkaa koulumatkasta ja pian katukuvista voi taas bongata pieniä ja vähän isompiakin koululaisia, vanhoja konkareita ja niitä aivan ensikertalaisia. Keltainen lippis toimii monen ekaluokkalaisen tunnuksena.

Pikkuiset ekaluokkalaiset suurine reppuineen ovat joka syksyinen ihastuneiden huokaukseni aihe. Enkä varmasti ole ainut. Sen pienten innostuneen jännityksen näkee jo kaukaa ja mieleen muistuvat aina ne syksyt, jolloin omat lapset aloittivat ensi kertaa koulun.

Kun esikoiseni aloitti viisi vuotta sitten koulutaipaleensa, meitä oli itseasiassa kaksi ekaluokkalaista, sillä myös itse aloitin samaan aikaan uudet opinnot. Olisi ollut hauska päästä kulkemaan koulumatkat yhdessä, mutta koska minun piti viedä ennen kurssieni alkua vielä pikkuveli päiväkotiin, joutui esikoinen nopeasti koulunalun alkamisen jälkeen kulkemaan matkansa itse.

Onneksemme koulu oli lähellä, vaikkakin vilkkaan tien varrella, mutta täysin ilman kadun ylityksiä. Silti matkaan kuului rekkojen epävirallisen lepopaikan ohitus, tunneli sekä risteytyvä pyörätie, josta työmatkapyöräilijät kiisivät huimaa vauhtia kävelytien yli. Koulun aloituksessa itseäni jännittikin eniten itse aamut, jolloin pieni ekaluokkalainen joutui suoriutumaan itse ensin kotoa ulos ja sitten itse koulumatka.

Kaikki meni onneksi hyvin, meillä oli ihanat naapurit, joiden pelkkä läsnäolo toi luottamusta omiin aikaisiin aamuihini (ja joskus ihan konkreettisestikin, esimerkiksi kerran, kun alakertalainen oli tullut esikoisen apuun kadonneen hanskan etsintään) ja onneksi koulumatkatkin sujuivat ilman haavereita.

Kolme vuotta sitten olimme taas jännittävässä tilanteessa. Olimme muuttaneet ja edessä oli esikoisen pidentynyt koulumatka, johon kuului nyt useampi tien ylitys, joista yksi Helsingin vilkkaimman kadun yli sekä raitiovaunumatka. Samaan aikaan myös nuorempi poika aloitti koulun uuden kotimme lähellä ja itse olin aivan viimeisilläni raskaana. Laskettu-aika ajoittui juuri ensimmäiseen kouluviikkoon. Minusta ei siis taaskaan ollut saattamaan kumpaakaan kouluun. Sitä oli vain pakko luottaa (vaikkakin sydän ihan syrjällään), että autoilijat ja muut kovaa liikenteessä liikkuvat noudattavat liikennesääntöjä ja huomioivat pieniä kulkijoita.

Liikennesääntöjä ja kadun ylityksiä käytiin lasten kanssa jälleen paljon läpi. Ja käydään edelleen. Itselleni tärkeintä oli saada lapset ymmärtämään, ettei edes vihreä valo merkitse, että tie olisi turvallista ylittää. Aina pitää katsoa ja varmistaa. Etenkin kun täällä kaupungissa monilla tuntuu olevan aina niin kovin kiire ja näillä pienillä taas huomio herpaantuu helposti, on yhtälö vaarallinen. En kuitenkaan halua tartuttaa myöskään liikaa pelkoa lapsiin, sillä koulun alkamisesta pitää saada iloita ja riemuita!

Muistan miten ekaluokan aloitus jännitti ihan hurjasti keskimmäistä, koska hän ei tuntenut koulusta entuudestaan ketään, mutta kun menin häntä ekan päivän jälkeen hakemaan, vastaan juoksikin leveästi hymyilevä poika uusi keltainen lippis päässään, iso reppu puolelta toiselle heiluen. Ensimmäiseen koulupäivään oli kuulunut Keltanokka-lippisten saaminen, oman kuvan piirtäminen ja ruokailu.

Keltainen lippis toimii tänäkin vuonna ekaluokkalaisten tunnuksena. Ifin Bongaa Keltanokka liikenteessä -kampanjan tavoitteena on herättää autoilijat ja muut motoristit vuosittain koulujen alkamisen aikoihin siihen, että liikenteessä on jälleen suuri määrä uusia koululaisia, jotka vasta harjoittelevat liikennetaitojaan. Siksi onkin meidän kaikkien yhteinen asia pitää huolta lasten turvallisuudesta liikenteessä. Hiljennetään siis vauhtia, ollaan tarkkana ja huomioidaan pienet antamalla tilaa.

Itse liikun pääosin kävellen tai sitten pyörällä ja satunnaisesti ratikalla. Etenkin näin koulujen alkamisen alla, mutta toki muutenkin, nämä pikkuiset herättävät huomioni liikenteessä kulkiessaan. Katua ylittäessä minulla onkin tapana vielä lapsen puolesta varmistaa, että lähestyvät autot huomaavat ja tie on turvallista ylittää. Pyörällä ajaessani taas hiljennän varmuudeksi vauhtia lapsia ohittaessani ja julkisissa kulkuvälineissä annan heidän mennä aina ensin. Tällaisilla pienillä, mutta silti niin suurilla teoilla voimme kaikki yhdessä tehdä koululaisille turvallisimman ja mukavamman liikenteen.

Kirkkaankeltaisia ja heijastinnauhoin väritettyjä lippiksiä on jaettu ekan luokan aloittaville vuodesta 2006 asti yhteensä lähes miljoona ja tänäkin vuonna sellaisen saa noin 55 000 lasta. Tulevina viikkoina näitä uusia asioita opettelevia keltanokkia pyörii liikenteessä siis paljon. Huomioidaanhan yhdessä kaikki pienet ja isommatkin lapset ja tehdään heille tänäkin vuonna iloinen koulun aloitus!


ELETTYÄ ELÄMÄÄ JA TÄRKEÄÄ TURVAA

8/07/2021

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If vakuutus kanssa

Siellä missä on elämää, siellä myös sattuu ja tapahtuu – ja voi pojat, että meillä on eletty. Laaja kotivakuutus on myös kulkenut mukana läpi elämän ja eri osoitteiden, onneksi. Haavereilta ei nimittäin ole vältytty, mutta toinen onni on se, ettei mitään kovin vakavaa ole kuitenkaan ikinä sattunut, tavaravahinkoja vaan.

Yksi mieleenpainuvimmista vahingoista sattui muutamia vuosia sitten, kun tein pientä pintaremonttia uuteen kotiimme. Minulle oli tullut väärä maali, jota lähdin rautakauppaan vaihtamaan, mutta jota kaatui vahingossa päälleni litroittain heti ulko-oven edessä.

Maali tahri joka ikisen vaatekappaleeni villakangastakista farkkuihin, uusiin kenkiin että alusvaatteisiinkin. Maalia kaatui myös suoraan käsilaukkuni sisään, mikä tarkoitti, että maalin seassa uiskenteli myös koko laukkuni sisältö avaimista ja meikeistä puhelimeen. Pihamme näytti siltä sitä, kun siinä olisi räjähtänyt maalipurkki ja mikä huvittavinta, naapurini näki koko tapahtuman ikkunasta ja kävi pudottamassa lohdutukseksi postiluukusta suklaalevyn.

Voin kertoa, että suklaasta huolimatta muutamat kyyneleet tuli siinä tihrustettua. Puoli omaisuuttani oli pilalla, piha ja rappu olivat maalissa (pelkäsin, että joutuisin korvaamaan taloyhtiölle siivouksen) ja ylipäätään koko homma vaan harmitti ihan kauheasti. Siinä itseäni muutaman tunnin sohvalla itseäni keräillessä tajusin (joo, maalia tarttui sohvaankin), että juuri tällaisia tilanteita vartenhan minulla on kotivakuutus.

Onneksi tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, mutta hektisessä lapsiperhe-elämässä sattuu kyllä ihan kaikenlaista. Kuten reilu vuosi sitten tohinassa kaatui suuri peili, joka onneksi rysähti päin vaatekaappia hajoittaen yhden oven, eikä onneksi kenenkään päälle.

Tavallisimpia meillä tapahtuneita vahinkoja ovat kuitenkin olleet vähän pienempiä, kuten puhelimien rikkoutumiset. Niitä on vuosien varrella pudonnut mereen ja pönttöön, yksi meni rankkasateessa rikki ja toisen päälle kaatui purkki kynsilakanpostoainetta. Puhumattakaan niistä lukemattomista rikkoutuneista puhelimien laseista.

Varakaustapaukset ovat mielestäni kaikista inhottavimpia ja niitä sattuu harmillisesti etenkin täällä kaupungissa, mutta onneksi vakuutus on korvannut myös vuosien varrella pitkäkyntisen matkaan lähteneen puhelimen, rattaat ja pyörän.

Ja vaikka vakuutus korvaakin, itse toki toivon aina, ettei mitään sattuisi tai rikkoutuisi. Itselleni kotivakuutus tuo ennenkaikkea turvaa. En missään nimessä tahtoisi ikinä kokea vesivahinkoa keittiössä tai että lapsi potkaisee pallon vangossa naapurin ikkunan läpi – mutta jos niin joskus käy (kop kop), tiedän kokemuksesta, että Ifin korvauspalvelu kyllä auttaa.

Olen itse ollut Ifin asiakas yli 15 vuotta, enkä voisi olla tyytyväisempi. Vakuutus on helppo ja kätevä ottaa tai päivittää muuton yhteydessä nettisivujen kautta. Nykyään vahingoista voi myös ilmoittaa Ifin oman appin kautta ja korvaukset meille on tullut yleensä jopa päivässä tai parissa. Olemalla Ifiin etukäteen yhteydessä, minut on ohjattu korjausliikkeeseen, jossa on toiminut myös Ifin oma suorakorvaus, jolloin korvauskuluja ei ole edes tarvinnut hakea itse jälkikäteen vaan kaikki on hoitunut siinä heti paikan päällä.

Kotivakuutus on mielestäni yksi tärkeimmistä vakuutuksista, eikä nykyään esimeksi vuokralla taida voida edes asua ilman. Kotivakuutuksiakin on erilaisia, meillä on Ifin laajin vakuutus, enkä näe itse mitään järkeä ottaa mitään muuta. Laajaan kotivakuutukseen sisältyy paljon kaikkea, mitä ei ehkä tule ihan ensiksi ajattelleeksi, mutta joka voi sattua kenen vaan kohdalle.

Ifin Laaja kotivakuutus korvaa kodin irtaimiston sekä muun muassa lattian, seinät ja kiinteät kalusteet sekä vuotojen, sähkövikojen ja tulipalon aiheuttamat vahingot. Ja jos kotoa joutuu lähtemään vaikkapa vesivahingon vuoksi evakkoon, auttaa vakuutus myös tilapäismajoituksen kustannuksissa. Lisäksi meidän vakuutukseen kuuluu vastuuvakuutus, oikeusturvavakuutus, lakimiesapu identiteettivarkauksissa sekä korvaus varkaus -tai ilkivaltatilanteissa.  Lisäksi laaja kotivakuutus on turvana myös matkoilla, sillä se korvaa sielläkin rikkoutuneet, kadonneet, myöhästyneet tai varastetut tavarat. 

Ja käsi ylös, keneltä on joskus yllätten hajonnut vaikkapa pyykinpesukone, astianpesukone tai läppäri? Kokemuksesta tiedän, että on myös tosi yleistä, että moni kodinkone hajoaa samaan aikaan. Se on lapsiperheessä aika paniikki, jos pyykinpesukone hajoaa, eikä uutta ole heti varaa hankkia. Ifin laaja kotivakuutus auttaa myös näissä tilanteissa, eli äkillisissä ja yllättävissä rikkoutumisissa, silloin kun laitteen takuu on muuten umpeutunut.

Kotivakuutus on hurjan tärkeä turva ja koska koti on meille turvapaikka ja kotivakuutus tuo elämään turvallisuuden tunteen lisäksi myös kepeyttä ja huolettomuutta. On helpottavaa kun tietää, että jos jotain sattuu, asiat kyllä hoituvat parhain päin eikä vahinkojen kanssa tarvitse jäädä yksin ihmettelemään.

Millaisia vahinkoja teillä on kotona sattunut?


TURVAA JA MIELENRAUHAA LAPSIVAKUUTUKSESTA

1/10/2020

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä If Vakuutus kanssa

Reilu 11 vuotta sitten, saadessamme esikoisemme, valitsimme olla ottamatta hänelle omaa vakuutusta. Luulen syyn olleen se, ettemme nuorina vanhempina olleet perehtyneet asioihin kunnolla ja ehkä jollain tapaa ajattelimme, ettei meillä ole varaa sellaiseen ”varmuuden vuoksi” ylellisyyteen. Voi kunpa olisin tuolloin tiennyt paremmin.

Kävi nimittäin niin, että esikoinen sairasti lähes kaksi vuotta korvatulehduskierrettä. Päivystyksessä tuli istuttua aika monet kerrat ja joskus myös keskellä yötä kurvattiin sinne taksilla. Tulehdus uusi jatkuvasti ja vaati yleensä aina kaksi antibioottikuuria muutaman viikon välein talttuakseen hetkeksi.

Onneksi lopulta, parinkymmenen (!) antibioottikuurin jälkeen hän pääsi julkisen sairaanhoidon kautta korvien putkitukseen ja kitarisojen leikkaukseen, jonka jälkeen sairastelu loppui. Mitä tämä kaikki tuli lopulta maksamaan ja kuinka paljon ylimääräistä aikaa tähän tuhlaantui, sitä en tiedä, mutta sen verran opin tästä kaikesta, että ennen kun keskimmäinen lapseni oli vielä syntynyt, otimme molemmille lapsille If lapsivakuutuksen.

Keskimmäinen lapsi ei onneksi sairastellut yhtä paljoa, toki sellaista perus flunssaa oli, mutta ne vaativat vain harvoin lääkärissä käyntiä. Myönnän joskus miettineeni, että oliko tämä vakuutus sittenkin ihan turha homma, mutta toisaalta sen antamaa mielenrauhaa ja turvaa on rahassa vaikea mitata. Ja kahden eläväisen ja energisen pojan kanssa se mielenrauha tuli todellakin tarpeeseen (vakuutus korvaa sairasteluiden lisäksi myös tapaturmat).

Kun kuopuksemme muutama vuosi sitten syntyi, olimme jälleen tämän asian äärellä. Jo raskausaikana puhuimme lapsivakuutuksesta, jonka olisi voinut jo silloin raskaana ollessa ottaa, kuten keskimmäisen kanssa tein, mutta kaikessa tohinassa se jäi. Muistan hyvin keskustelun, jonka kävimme mieheni kanssa vakuutuksesta, viikko vauvan syntymän jälkeen. Istuimme sohvalla, vauva sylissä tuhisten, ja laskimme Ifin laskurilla vakuutuksen hinnan, joka kieltämättä tuntui aluksi aika korkealta. Mutta kun rupesimme suhteuttamaan sitä muuhun elämiseemme ja miettimään, ettei vaadi kun muutaman yksityisellä erikoislääkärillä käynnin, niin hinta on sillä kuitattu, päätimme vakuutuksen ottaa.

Muistan mieheni sanoneen hyvin, että vakuutuksia otetaan toivoen, ettei niitä ikinä tarvitse käyttää, minä taas ajattelin taas sitä mielenrauhaa ja mahdollisia päivystysjonojen välttämistä, vaikka silti se vakuutuksen hinnan miettiminen silloin vielä vähän kirpaisi. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun jouduimme vakuutusta jo ensi kertaa käyttämään. Ja pian sen jälkeen sitten alkoikin yksi elämäni raskaimmista vyyhdeistä ja ajanjakoista, nimittäin vauvan allergioiden selvittäminen. Olen lukemattomat kerrat kiitellyt mielessäni, että onneksi onneksi onneksi otimme sen vakuutuksen!

Vauvaparka kärsi pitkään ennen kun ymmärsimme mistä oli kyse. Kummallakaan vanhemmalla lapsella ei ollut ikinä ollut mitään yliherkkyyksiä ruoka-aineille tai millekään, eikä myöskään neuvolassa allergiaa osattu epäillä. Lopulta menimme yksityiselle koska vauva itki paljon ja oli selvästi kipuinen. Lasten yleislääkäri hoksasi heti vauvan nähdessään mistä on kyse ja selvittely alkoi. Kävimme useamman kerran sekä yleisellä että allergialääkärillä ja kahdesti myös kalliissa allergiatestissä ja altistuksessa. Näihin pääsimme aina ilman odottelua, juuri siihen aikaan, kun meille parhaiten sopi.

Käyttämällämme lääkäriasemalla on myös suorakorvaussysteemi Ifin kanssa, joten yleensä meidän ei tarvitse edes itse maksaa käyntejä ensin ja sitten hakea korvausta, vaan lääkäriasema saa päätöksen korvauksesta heti kassalla. Tämän myötä opin arvostamaan Ifin vakuutusta entistä enemmän, sillä vaikka Ifiltä korvaus tulee parhaimmillaan jo samana tai seuraavana päivänä, sen hakemisesta se itse vahinkoilmoituksen täyttäminen on minulle homma, jonka tekemistä saatan lykätä hyvinkin pitkään (ja siinä ajassa ne liput ja laput ja kuitit joutuvat helposti hukkaan).

Viime talvena kuopus tuli viikonloppuna kipeäksi ja oireiden (sekä hyvin huonosti nukutun yön) vuoksi halusin sunnuntaiaamuna käyttää hänet varmuudeksi lääkärissä. Varasin ajan netistä ja 40 minuuttia myöhemmin seisoimme lääkäriaseman ulkopuolella, kädessäni lääkärin antama lääkeresepti silmä -ja korvatulehdukseen. Kävelimme apteekin kautta kotiin lounaalle ja päikkäreille, eikä normaali päivämme aikataulu muuttunut lääkärikäynnin vuoksi ollenkaan. Silloin muistaakseni hehkutin päätöstämme ottaa Ifin lapsivakuutus myös Instagram storyissani.

Kun lapsi sairastaa, on se itsessään jo tarpeeksi rankkaa, ja silloin vakuutus helpottaa ihan hirveästi kaikkea. Ei tarvitse murehtia rahan menoa, ei jonottelua ja odottelua, ajan haluamalleen lääkärille voi varata silloin kun itselleen parhaiten sopii. Nämä ovat sen mielenrauhan lisäksi ehdottomasti niitä tärkeimpiä syitä, miksi lapsivakuutuksen ottaminen omasta mielestäni kannattaa. Ja nyt koronan aikaan olen saanut entistä enemmän turvaa siitä, kun tiedän että tarvittaessa testiajan saa nopeasti ja helposti ja että vakuutus kyllä korvaa.

Vanhemmat lapset meillä sairastelevat nykyään enää ani harvoin (kop kop), muutaman kerran vuodessa, mutta vaikka myös parivuotias kuopus on myös nyt pitkään pysynyt pääosin terveenä, tiedän että jossain vaiheessa ensi vuonna koittava päiväkodin aloitus ja altistuminen uusille pöpöille voi varmasti muuttaa tilannetta. On helpottavaa tietää, että silloin tuttu lääkäriasema ja tutut lääkärit odottavat muutaman klikkauksen päässä ja että kaikki kyllä aina järjestyy.