Postaus on totetetu kaupallisessa yhteistyössä Muumi Baby & Indieplace kanssa

Meillä täällä kovasti jo yritetään treenata potalla käymistä, mutta eräs taapero on toistaiseksi vielä vähän eri mieltä asiasta. Onneksi on kesä, mikä helpottaa asiaa huomattavasti. Vaiposta emme siis ole vielä päässeet, eikä se kyllä vielä haittaakaan. Kyllä se siitä, kun aika on oikea.

Kertakäyttövaippojen käyttäminen on osoittautunut meidän perheelle ja omille voimavaroillemme parhaaksi valinnaksi. Joissain asioissa on tärkeä osata kuunnella omaa jaksamistaan ja toimia sen mukaan. Kertakäyttövaipoissa ja niiden ympäristövaikutuksissa on kuitenkin myös suuria eroja. Koko kohta kaksivuotisen vauva -ja taaperoarjen ajan käytössämme ovat olleet kotimaiset Muumi baby -vaipat, jotka valmistetaan ympäristövastuullisesti Tammisaaressa.

Kun on kyse vuorokauden ympäri lapsen herkkää ihoa vasten olevasta tuotteesta, on tottakai äärimmäisen tärkeää, että se on turvallinen ja mukava päällä. Muumivaipat ovat hajusteettomia, tuoksuttomia, voiteettomia ja kloorittomia. Vaipan materiaalit, jotka ovat suorassa kosketuksessa vauvan ihon kanssa, on valmistettu pehmeästä kasvipohjaisesta ja ihoystävällisestä materiaalista. Vaipan imuosa on vastuullisesti (FSC-sertifioitu) suomalaisesta havumetsästä tuotettua selluloosaa, joka on täysin biohajoavaa. Muumi Baby -vaipat on kehitetty yhteistyössä Suomen Allergia-, Iho- ja Astmaliiton kanssa ja niille on myös myönnetty pohjoismainen Joutsen-ympäristömerkki.

Myyn ollessa pieni vauva käytimme hänellä teippivaippoja, mutta kasvaessa ja enemmän liikkumaan alkaessaan siirryimme käteviin housuvaippoihin. Housuvaipat ovat mielestäni isomalle vauvalle ja taaperolle siinä mielessä paremmat, että ne on ensinnäkin vain helppo vetäistä missä vain tilanteessa jalkaan, ne ovat joustavat ja mukavat joka suunnasta, mutta silti varmat kovassakin menossa. Meille kivana uututena Muumi Baby -valikoimaan tuli viime vuonna uusi 4 koko housuvaipasta, joka on Myyllä edelleen käytössä.

Meillä vaihdetaan vaippaa aika ahkeraan, 5-8 kertaa päivässä, mutta toisaalta yöaikaan sama vaippa on päällä helposti jopa 12 tuntia. Toki vaippamerkistä riippumatta ohivuotoja sattuu kaikilla joskus, mutta jopa pitkien öiden jälkeen vaippa on hoitanut hyvin tehtävänsä.

Viime aikoina Myy on alkanut kiinnostumaan Muumeista piirroshahmoina ja on alkanut myös kutsumaan vaippaa aina Muumi-vaipaksi. Tässä neloskoon vaipassa on muuten kuvituksena myös Pikku-Myy, josta hän on myös mielissään, vaikka Muumi-Peikko taitaakin olla hänen suosikkihahmonsa. Muumihahmoon on helppo myös vedota silloin, kun vaipanvaihto ei lasta niin kiinnostaisi.

Muumi Baby -vaippojen ympäristövastuullisuudesta vielä muutama sananen. Vaipat tosiaan tuotetaan ja valmistetaan Suomessa, jolloin myös niiden kuljetuksesta aiheutuvat päästöt ovat luonnollisesti pienemmät kun ulkomailta tuoduilta. Vaippojen tuotannosta ei mene lainkaan jätettä kaatopaikalle, vaan kaikki tuotantojäte kierrätetään tai poltetaan energiaksi. Vaippojen valmistuksessa käytetään ainoastaan sertifioitua, vanhalla vesivoimalla tuotettua sähköä, josta ei synny lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Muumi Baby on luvannut jatkossa pyrkiä myös lisäämään biohajoavien raaka-aineiden osuutta vaipoissa entistä enemmän ja kehittämään tuotteita entistä ympäristövastuullisemmiksi. Myös vaippojen pakkaus on täysin biohajoava ja sen voi hyödyntää vaikkapa biojätepussina!

Muumi Baby -vaipoista voi tilata ilmaisia näytekappaleita, jos haluaa testata eri kokojen sopivuutta ennen ison pakkauksen ostamista ja välttää näin mahdolliset hutiostot (meilläkin odotti tuo 5 koon vaippapaketti melkein vuoden, kun ostin sen joskus summanmutikassa). Lisäksi  Muumi Baby -vaippoja voi jatkossa tilata kuukausitilauksella suoraan kotiovelle kuljetettuna.

Elämä tahtoikää lähestyvänä taaperona, että sellaisen vanhempana, voi olla välillä aikamoista menoa ja meininkiä. Siksi sitä arkea kannattaa mielestäni helpottaa hyvillä ja toimivilla asioilla, joista saa parhaimmillaan lisäksi hyvää mieltä. Muumi Baby -vaipat ovat omassa arjessamme yksi tällainen tekijä. Ne on ne pienet jutut jotka yleensä ratkaisee.

Jos perheestänne tai lähipiiristänne löytyy vaippa-ikäisiä, käykää toki osallistumassa Instagram-kuvani alla Muumi Baby -tuotepakkauksen arvontaan! Siellä kaksi onnekasta voittaa Meidän meri -tuotekassin kolmella valitsemallaan Muumi Baby -vaippapakkauksella.

Postaus on toteteutettu kaupallisessa yhteistyössä ACO kanssa

Äitinä oleminen on jatkuvaa tasapainoulua ja tunteesta toiseen hyppimistä. Ja ne tunteet ovat suuria. Tämä ei ole helpoin pesti, eikä aina juuri tietyissä hetkissä se palkitsevinkaan, mutta silti paras asia mitä itse olen saanut koskaan kokea. Lyhyesti kiteytettynä äitiys on minulle rakkautta ja huolenpitoa.

Huolenpitoa perheessä tarvitsevat kaikki, pienet ja isot. Huolta toisesta ja itsestään voi ja pitää pitää niin monella tapaa. Kolmen lapsen äitinä sitä kokee välillä riittämättömyyden tunnetta, aika ja kädet eivät aina vain tietyssä hetkessä tunnu riittävän kaikkeen. Seuraavassa hetkessä sitä taas osaa olla itselleen armollisempi ja vanhemmuus tuntuu positiivisena lämpönä rinnassa. Riittää kun olen vain läsnä, katson silmiin ja hipaisen kevyesti ohimennen. Ei sen tarvitse olla sen ihmeellisempää.

Iltaisin yritän rauhoittaa hektisen arjen ja keskittyä ilta-rutiinien ajan kiireettömästi lapsiin. Huomion antaminen on meille hoivaamisen tavoista yksi tärkein ja etenkin iltaisin se korostuu kaikessa tekemisessämme. Ollaan toistemme kainalossa, iltakypy, pesut ja rasvaus, iltasatu ja sänkyyn peittely.

Myös äitinä niin oma että lapsen ihon hellävarainen huolenpito on tärkeää. Iltaisissa kylvynjälkeisissä rasvauksissa yhdistyy parhaimmillaan kokonaisvaltainen hoiva, kosketus, läsnäolo, jakamaton huomio – ja se ihonhoito. Välillä rasvaushetket ovat rauhallisia ja kiireettömiä, välillä taas hassutellaan. Näin meillä oli kotona myös silloin kun itse olin pieni.

Olen itse ollut aina herkkäihoinen ja kuten myös lapseni, iho on ollut atopinen. Siksi sen hellä huolenpito on ollut myös tärkeää. Vauvan allergiat näkyivät myös iho-oireina, mutta onneksi löysimme lääkärin suositukseksesta heti hyvän voiteen, ACO Miniderm -perusvoiteen, josta tuli nopeasti koko perheemme suosikki. Etenkin minä ja Myy käytämme sitä lähes päivittäin. Iso ja riittoisa pumppupullo on lisäksi kätevä käyttää. Levitän sitä yleensä koko keholle, mutta joskus myös täsmätuotteena vain kuiviin kohtiin.

Hellävarainen ACO Miniderm -perusvoide soveltuu käytettäväksi koko perheelle, mutta erityisesti lapsille ja vauvoille. Hajusteeton ja rasvainen perusvoide sisältää 20% glyserolia, joka sitoo kosteutta ihoon. Helposti levittyvä ja rasvainen voide hoitaa, vähentää ihoärsytystä ja imetytyy mukavan nopeasti. Iho on sen jälkeen ihanan kosteutettu sekä tasapainoisen, sileän ja pehmeän tuntuinen. Voidetta voi käyttää myös rikkoutuneelle iholle, itse vannon sen nimeen sheivauksen tai sokeroinnin jälkeen, se rauhoittaa eikä kirvele ollenkaan.

Erittäin kuiva- ja herkkäihoisille lapsille tarkoitetun ACO Minicare -sarjan kaikki tuotteet ovat hajusteettomia,väriaineettomia, parabeenittomia, mineraaliöljyttömiä ja sisältävät ainoastaan tarkoin valikoituja raaka-aineita. Sarjaan kuuluu paljon ihan pienille tarkoitettuja hellävaraisia tuotteita, kuten erilaisia voiteita ja pesuaineita, jotka toki soveltuvat myös koko perheelle.

Myyn ollessa pieni yhdeksi suosikkituotteeksemme nousi sarjan rauhoittava ACO Minicare Diaper Rash Spary -vaippaihottumaspray. Kätevä suihke on kehitetty säännölliseen käyttöön ennaltaehkäisemään vaippojen käytöstä aiheutuvia iho-ongelmia. Iholle hengittävän kalvon jättävä spray suojaa ja kosteuttaa vauvan herkkää ihoa tehokkaasti vaipan alla.

Toinen myös isompien lasten käytössä oleva tykkäämämme tuote on Glyserolia sisältävä ACO Minicare Wash Mousse -pesuvaahto, joka puhdistaa ihon että hiukset niitä kuivattamatta. kosteuttavaa glyserolia ja pehmentäviä rasvoja, jotka suojaavat ihoa kuivumiselta. Valmiiksi vaahtomaista tuotetta voi käyttää pesuun suihkussa, kylvyssä tai jopa sellaisenaan pesukintaalla ja ilman vettä. Meillä lapset käyttävät tuotetta nimenomaan hiusten pesuun, se on myös siitä kiva, ettei valu silmiin tai ainakaan kirvele niihin joutuessaan.

Myös meille äideille löytyy ihan oma sarja ACO Intimate Care, jonka tuotteet puhdistavat, hoitavat ja kosteuttavat herkkää intiimialuetta sitä ärsyttämättä. Tuotteet ovat täysin hajusteettomia ja sisältävät tarkoin valittuja raaka-aineita, kuten maitohappoja, jotka tiedetään hellävaraisiksi iholle ja limakalvoille. Sarjaan kuuluu helliä ja hoitavia puhdistustuotteita, mukana helposti kulkevat puhdistuspyyhkeet sekä nimenomaan intiimialueelle sopivia kosteutustuotteita, esimerkiksi ihoärsytykseen tai hankausta ehkäisemikseksi, kuten viilentävä ACO Intimate Care Moisturising Gel -kosteusgeeli. 

Yksi uusi ihana tuoteuutuus on myös ACO Repairing Skin Oil -kuivaöljy, joka vähentää olemassa olevia arpia sekä ennaltaehkäisee uusien muodostumista. Monivaikutteinen kuivaöljy sisältää luonnollisia raaka-aineita, jotka tukevat ihonuudistumisprosessia ja suojaavat ihoa tehokkaasti. Nopeasti imeytyvä ja syväkosteuttava Repairing Skin Oil -kuivaöljy sopii käytettäväksi esimerkiksi akne- ja raskausarpien hoitoon tai raskausaikana estämään arpien syntyä. Miedosti hajustettu ja korjaava kuivaöljy sopii kaikille ihotyypeille, myös ikääntyvälle, epätasaiselle ja kuivuuteen taipuvaiselle iholle sekä herkälle iholle. Tykkään itse öljyn todella kevyestä ja luonnollisesta tuoksusta sekä sileästä tunteesta joka iholle levityksen jälkeen jää, tämä on tosi ihana nyt kesällä myös aurigonoton jälkeen.

Itsestään ja omasta ihosta huolehtiminen on aivan yhtä tärkeää ja omat pienet spa-hetkeni ovat itselleni arjen luksuhetkiä ja henkireikiä, joiden jälkeen olen taas hieman rentoutuneempi ja keskittyneempi – parempi äiti.

Saatte nyt 20% alennuksen ACO Minicare-, Miniderm- ja Intimate Care-tuotesarjoista sekä ACO
Repairing Skin Oil-tuotteesta ajalla 1.6.-30.6.2020 Yliopiston Apteekin verkkokaupasta koodilla MINTTU20.

Minicare Cream ja Minicare Baby Eczema Treatment Cream ovat lääkinnällisiä laitteita. Lue pakkausseloste huolellisesti ennen käyttöä.

Eilen perheessämme juhlittiin yhden peruskoulun päättymistä sekä näiden tyyppien kolmoselle -ja vitosluokalle siirtymistä. Sitä vaan mietin vaan, että olenko muka itse jo niin vanha – missä välissä tämäkin nyt ehti taas tapahtua?

Ihanaa kesälomaa kaikille ja onnea koulunsa päättäneille!

Tai tarkasti kuvattuna otiskko kuuluisi: maito -ja kananmunaallergian katoaminen – olemme nimittäin päätyneet viimeaikaisten testailuiden perusteella siihen, että tämä on tapahtunut taaperon osalta. Hän ei ole enää allerginen.

Maitoallergia todettiin vauvan ollessa noin neljän kuukauden ikäinen. Sitä oli edeltänyt lukemattomia ja lukemattomia unettomia öitä, paljon itkua ja huolta. Vielä lääkäriin itkun vuoksi mennessämme en itse osannut epäilläkkään allergiaa, vanhemmat lapseni eivät olleen koskaan allergisia, mutta korvatulehduksia oli ollut, jota tälläkin kertaa epäilin.

Imetyksen haasteiden vuoksi olin joutunut antamaan vauvalle sen rinnalla myös korviketta, kunnes vauvan ollessa reilun kahden kuukauden ikäinen imetys loppui kokonaan. Kaupan valikoimista löytyi sopiva merkki, kaikki tavalliset korvikkeet ovat lehmänmaitopohjaisia, mutta niissä on jotain pieniä eroja. Vauvalla oli ärhäkkää ihottumaa rinnassa, mutta neuvolan lääkäri sanoi sen johtuvan kuolasta, poskien näpyt kuulemma hormonalisia.

Kun sitten yksityinen lääkäri totesi heti lapsen nähtyään ja muut oireet kuultuaan, että kyseessä on maitoproteniiniallergia ei asia parantunut kerralla, vaan sitten alkoikin monen kuukauden selvittely, uusien järkyttävän kalliiden erikoiskorvikkeiden testailu (vauvalle sopi lopulta se kaikista kallein, 700e / kk, jota jouduimme ostamaan ensimmäiset neljä kuukautta täysin omakustanteisesti ilman kela-korvausta), oireiden ylös kirjaaminen ja lääkärissä ramppaaminen.

Neljä kuukautta tuosta ensimmäisestä lääkärikäynnistä vauva pääsi allergiatesteihin, joka sekin on suolistolla reagoivalle maitoallergisille ikävä kokemus, sillä erikoiskorvikkeen Kela-korvausta varten testi täytyy tehdä kahdesti. Käytönnössä vauvalle juotetaan maitoa, josta hän saa kipuja, iho -ja vatsaoireita ja kun hän on viikon-kahden jälkeen jälleen saanut vatsansa kuntoon, testi pitää suorittaa taas. Onneksi meillä testaukset menivät kuitenkin hyvin, hän sai oireet oikeastaan heti ensimmäisestä pienestä maitotipasta, joten annettavat maitomäärät olivat todella pieniä ja hän tuli taas kuntoon nopeasti.

Samalla vauvalle tehtiin muitakin allergiatestejä prick-kokeella, sillä kiinteiden ruokien tullessa tässä vaihessa mukaan kuvioon epäilimme myös muidenkin ruoka-aineiden aiheuttavan allergiaa. Testeissä näkyi kuitenkin allergeeni vain kananmunalle (jonka olimme myös kotona huomanneet aiheuttavan oireita), joten maidon lisäksi olimmekin jättäneet senkin aiemmin pois vauvan ruokavaliosta. Pikkuhiljaa uudella korvikkeella vauva alkoi toipua, vaikka välillä tuntemattomista syistä posket lehahtivatkin punaisiksi tai ihoon tuli nokkosihottumaa, mutta ne kauheat jokailtaiset kipuitkut ja huonosti toimiva vatsa olivat poissa.

Vaikka perheessämme käytetään maitotuotteita vain lähinnä juuston muodossa, tuotti maito -ja kananmuna-allergia ajoittain päänvauvaa. Maitoa eri muodoissa nimittäin tungetaan todella moneen elintarvikkeeseen ja se saattaa esiintyä tuoteselosteessa hyvinkin monella eri nimellä. Monet sekoittavat maitoallergian laktoosi-intoleranssiin ja joskus vaikkapa ravintolassa sai vääntää, että myöskään laktoositon tuote ei sovi, mikään maitotuote ei sovi. Yllättävn monissa valmiissa vauvanruoissakin on maitoa.

Eniten läsnä oli kuitenkin vain yleinen stressi, kun aina piti tarkistaa ja huolehtia, ettei hän varmasti nyt söisi mitään väärää. Joku varoitteli, että lapselle saattaa syntyä anafylaksia, jos hän on pitkään syömättä näitä tuotteita. Minun itseni kesti kauan päästä irti siitä stressin ja huolen tunteesta.

Moni sanoi myös sitä, että maitoallergia häviää suurimmalta osalta lapsilta viimeisetään ennen koulun alkua, mutta monelta jo reilu yksivuotaana. Minäkin olen pienenä ollut allerginen kalalle, mansikalle ja suklaalle(!), mutta kaikki ne ovat hävinneet. Lääkäri suositteli välttämään maitoa kokonaan 1,5 vuotaaksi ja sen jälkeen varovasti testata sitä uudestaan.

Alkuvuodesta olimme ystäväni lapsen synttäreillä. Siellä taaperon posket lehahtivat aika nopeasti pitkästä aikaa erittäin punaisiksi. Juhlakunta koostui lähinnä vaahtosammuttimen kokoisista vieraista, joten ruoka saattoi vaihtaa lennosta omistajaa, taapero sai myös käsiinsä päivänsankarin maitopullon josta ehti juoda pari huikkaa, mutta lisäksi asunnossa oli koira ja temmeltäessä tuli kuuma – joten oli vaikea sanoa mistä tuttu poskien kirkkaanpunainen punoitus lopulta johtui. Pistin merkille, että nuo muutama maitohuikkaa eivät aiheuttaneet kuitenkaan mitään suurempia vatsavaivoja.

Taapero täytti 1,5 vuotta alkukeväästä ja nyt kevään mittaan olemme antaneet hänelle pieniä maito -ja munamaistiasia silloin tällöin, pieni juustopala, jogurtin päällä olleita marjoja, pizzanreuna, kananmunaa sisältävä keksi, voinmakuinen popcorni.. Ja kun näistä ei tullut juuri mitään oireita, rupesimme antamaan näitä pieniä maistiaisia useammin ja sitten isompina määrinä.

Taapero täytti juuri 1 vuosi 9 kuukautta ja eilen välipalaksi söi suurella ruokahalulla juustolvoileivän sekä puolikkaan keitetyn kananmunan. Viimeiset pari viikkoa hän on saanut melkein mitä vain ruokaa. Suuri rakkaus on synynyt niin juustoon kun pizzaankin, aivan kunten vanhemmillaankin. Unillemenomaitona toimii edelleen sekoitus aminohappopohjaista korviketta ja kauramaitoa, eikä tarkoituksena ole tuputtaa lehmänmaitoa tästäkään eteenpäin. Suosimme perheen kesken edelleen kasvipohjaisia jogurtteja ja ruokakermoja, mutta on helpottavaa tietää, ettei kaikkea tarvitse enää syynätä.

Aivan täysin rennosti en osaa ihan vielä olla, mutta lähellä sitä. Tuntuu että minuun olisi tämän reilun vuoden aikana pinttynyt tapa tarkastella oireita, muutoksia ihossa, poskien värissä ja vatsan toiminnassa – analysoida ja pohtia syötyjä asioida ja niiden ristikkäisvaikutuksia. Tunnistavatko muiden allergisten lasten vanhmmat saman piirteen?

Tiedän, että monissa perheissä kamppaillaan hyvin laajojen ruoka-aine allergoiden kanssa ja sopivien ruokien määrä on joillain laskettavissa yhden käden sormilla. Meidän kokemus ei tietenkään ole mitään siihen verrattuna, mutta toivottavasti meidän kokemus voi antaa toivoa siihen, että pikkuhiljaa asiat helpottuvat ja jotkin ruoka-aineet alkavat sopimaan.

Onko siellä muita, joiden lapsilla ovat allergiat hävinneet ajan kanssa itsestään?

Tämä vinkki saattaa olla monelle jo ihan itsestäänselvä juttu, mutta ne kenelle se ei sitä vielä ole, voi tästä tulla omaa arkea muuttava mullistus. Eli siis mikään mikä ihan tahansa pikkupikkuvinkki vaan!

Tämä vinkki kun on moniulotteinen, sillä sen lisäksi, että sen tuoma uutuudenviehätys saa kerta toisensa jälkeen lapset viihtymään leikkiensä parissa (ja tuo mahdollisesti vanhemmille sitä myötä pienen hengähdyshetken) tuo se viihtyvyyttä myös kotiin, nimittäin kodin siistinä pitämisen helpottamisen muodossa! Niin ja on kai se jossain mielessä ekologinenkin!

No mikä se vinkki sitten on, haluatte jo varmasti kovasti tietää! Vinkkihän on se, että jatkuvasti osa lasten leluista pidetään säilössä ja esimerkiksi muutamien kuukausien välein vaihdetaan niin, että osa säilössä olleista leluista otetaan leikkeihin ja vastavuoroisesti osa niistä nykyisistä laitetaan säilöön.

Kun leluja on vähemmän, koti pysyy siistimpänä (tai ainakin siivoaminen käy nopeammin) ja juuri vaihdetuilla leluilla leikitään yhtä hartaasti, kun saisi ne jouluna lahjaksi. Tämä kikka toimii niin pienten kun isompienkin lasten kanssa!

Poikien ollessa pienempiä, tuskailin usein kaaoksen kanssa. Leikistä toiseen vaihdettiin lennosta, eikä edellisiä leikkejä haluttu siivota, sillä niidenkin pariin haluttiin palata vielä myöhemmin. Moni perheellinen varmasti yhtyy siihen, että niitä leluja ja roinaa vaan tuntuu tulevan lisää ovista ja ikkunoista. Ukkeli sieltä, palikka täältä – ja yhtäkkiä kaikki lasten laatikot ja kaapit pursuavat leluja.

Leluja on tullut vuosien mittaan paljon laitettu myös kiertoon, lahjoitettu hyväntekeväisyyteen, annettu kavereille tai myyty kirpparilla. Osaan leluista taas jopa itselläni on tunneside ja niistä luopuminen on ollut vaikeampaa. Niinpä keksin kerätä aina osan leluista vintille varastoon. Aluksi lapsilta salaa, mutta heidän vähän kasvaessa yleistyi se, että yhdessä sovittiin mitkä lelut laitettiin vaihtoon ja mitkä otettiin takaisin leikkeihin. Se toimi tosi hyvin!

Nykyisin pojat eivät oikeastaan leiki muuten, kun rakentelevat pikkulegoilla. Pikkuhiljaa kellariin onkin kertynyt suurin osa kaikista kotimme leluista. Siellä on yhdessä kassissa ukkelit, toisessa pikkuautot ja kolmannessa eläinhahmot. Säilössä on myös parkkitalo, kauppaleikit kassakoneineen, tiipi ja isossa Ikean kassissa kuvissakin näkyvä junarata. Myyn kasvaessa ollaan kuitenkin sitten käyty sieltä aina vähän kerrallaan hakemassa helistimiä, puuleluja, kuvakirjoja ja viimeisempänä kaikki duplot.

Myylle ei olla muutamaa lelua luukunottamatta ostettu itse mitään leluja, mutta niin niitä vaan tuntuu olevan nykyään ihan hirveät määrät. Ei onneksi mitään tilpehööriä, mutta esimerkiksi paljon puisia palikoita, palapelejä ja leikkiruokia joilla saa aika nopeasti kunnon kaaoksen aikaan. Ollaankin aloitettu taas hiljattain taas kierrättämään leluja, suunilleen noin 2/3  hänen leluistaan on jatkuvasti varastoituna ja laitetaan leluja pois myös sitä mukaan, jos jollain lelulla ei leikitä hetkeen.

Loppuun vielä yksi extravinkki, etenkin pienempien lasten kanssa ne jemmassa olevat lelut kannattaa piilottaa kunnolla – viedä vaikka kellariin. Sillä pienten on todella vaikea ymmärtää miksi ne lelut ovat lukuttuna vaikkapa vaatehuoneeseen, jolloin niistä saattaa välillä nähdä vahingossa vilauksen, muttei niillä saa leikkiä. Nimimerkki: taaperoa ei saa tällä hetkellä päästää lähelekään  liinavaatekomeroamme.

Tehdäänkö teillä samaa?