Näin aamulla sellaista unta, että olin laihtunut viikossa seitsemän kiloa. Olin ihan innoissani tulossa kertomaan sitä tänne blogiin, sillä tarkoituksena oli juuri tänään muutenkin kirjoittaa samasta aiheesta. Mutta sitten heräsin ja muistin (karun) totuuden.

En ole usempaan vuoteen omistanut vaakaa ihan tarkoituksella. Sillä oikeasti oma olo ja vaikkapa se miten vaatteet istuu päälle, kertoo paljon enemmän kun vaa´an lukema. Oikeastaan puntarilla ramppaaminen aiheuttaa itsessäni ainakin vain enemmänkin ihan turhaa ahdistusta, sitä punnitsee itseään ihan liian usein ja miettii niitä lukemia jatkuvasti. Ja niinhän siinä taas kävi, kun lähes vuoden tauon jälkeen käväisin kaverillani vaa´alla. Tiesin kyllä että kesäkiloja oli varmasti kertynyt, mutta että kahdeksan kiloa viime käynnistä! Voi apua. Elelinkin tämän jälkeen viikon hieman kurinalaisempaa elämää (ja mietin KOKOAJAN ruokaa) jonka jälkeen kävin viime viikonloppuna taas samaisella vaa´alla. Ja mitä vielä, kiloja oli tullut vielä yksi lisää! Tyhmä vaaka.

Viime viikon tapaan aijon nyt vähän ryhdistäytyä näissä syömishommissa. Sitä nimittäin ollaan taas sokerikoukussa. Joka päivä on pakko saada jotain makeaa ja illat etenkin menee napostelun puolelle. En kuitenkaan koe tätä suurimmaksi ongelmaksi, sillä muuten syön kyllä mielestäni pääosin terveellisesti ja puhdasta ruokaa. Ongelmana on se, että ruoka on vaan niiiiin hyvää ja siitä johtuvat liian suuret annoskoot. Eikä nuo viikonlopun viininlipityksetkään tuota vyätäröä ainakaan kavenna. Toki myös muutto lähemmäs päiväkotia ja se, että päivässä tulee käveltyä 3 km vähemmän kun ennen vaikuttaa.

Päätin nyt jatkaa viime viikon tapaan keventämistä. Yritän jättää kokokonaan sokerin, lisätä kasviksia, vähentää hiilareita ja ulkonakin olen käynyt nyt jo pari kertaa ihan (melkein) vesilinjalla. Viime viikolla tunsin olevani jatkuvasti nälässä, mutta nopeasti pienempiin annoksiin tottuu. Sekä siihen, että muistaa juoda ja syödä pieniä määriä säännöllisesti.

Myönnän toki että osittain keventämisen motiivina on laskea vaa´an lukemaa, mutta edelleenkään en sellaista aijo hankkia. Sillä suurin syy on kuitenkin se oman hyvän olon parantaminen ja se, ettei nuo aiemmin sopivat vaatteet kinnaisi niin paljoa. Mihinkään dietille en aijo ryhtyä, tai kieltää kaikkea hyvää ja kivaa. Mutta uskon että ihan pieneillä teoilla on jo paljon merkitystä. Ja nyt kun poikien lomakin päättyi, pääsen taas käymään paremmin lenkillä yms. Missään nimessä en silti ole luopumassa itsensä hyväksymisen paasaajan roolia! Edelleen tykkään itsestäni, näinkin, mutta haluan silti voida kevyemmin.

Pakko muuten jakaa vielä herkullisen kaalipedin ohje teille. Eilen kaipailin tofupihvieni kanssa jotain muuta kun viime aikoina paljon syömääni kukka -ja parsakaalia. Paistoin pienessä määrässä oliiviöljyä sitten kevätkaalia, lehtikaalia, kevästsipulia sekä retiisiä – joukkoon vähän suolaa ja pippuria. Hyvää! (ps. söin silti vain puolet)

Mites te muut, tuijoteletteko paljon vaa´an lukemia vai onko juuri se oma hyvä olo teillä mittarina?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pyöräiltiin tuossa yksi sunnuntai poikien kanssa Ihana Kahvilaan, Sompasaareen. Pihalla oli yllättäen myös kansainvälinen porukka Baltic Spice nimisestä yhteisöstä. Heidän missionaan on näyttää mitä kaikkea siistiä luonnosta saa ja miten niitä hyödyntää. Olen jo aiemmin tutustunut hieman villiyrttien mielenkiintoiseen maailmaan, mutta taas pääsin maistelemaan uusia kasveja ja makuyhdistelmiä. On vaan niin hienoa että sienien ja marjojen lisäksi tuosta omasta pihasta ja lähimetsästä löytyy niin paljon erilaisia kasveja joita voi ruuanlaitossa käyttää. Kannattaa tutustua esimerkiksi Sami Tallbergin julkaisuihin, jos nämä jutut kiinnostavat!

Omaksi suosikiksi nousi hormasta haudutettu tee. Hitsit miten hyvää! Lehtiä ja kuumaa vettä, voiko yksinkertaisempaa olla! Kannattaa kokeilla! Maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja sitä käytetäänkin teen lisäksi myös ruuaksi monin tavoin. Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan. Teeksi niitä voi hauduttaa tuoreena tai kuivattuna. Toinen kestosuosikkini on nokkonen, jota pakkasesta löytyykin pusseittain. Käytän sitä pinaatin tapaan ruuanlaitossa ympäri vuoden.

Olettekos te muuten jo ehtineet sieni -tai marjametsälle? Entäs tarttuuko metsästä mukaan myös villiyrttejä ja kasveja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pidettiin viime viikonloppuna brunssia kavereiden kanssa. Jokainen toi ruokapöytään jotain ja minä tein pitkästä aikaa perunasalaatin yhdellä lempparireseptilläni. Ihanaa kun uudet perunat ovat tulleet kauppoihin, noi pikkupotut sopivat niin kivasti kokonaisina tuohon.

Mulle tuli taas kauhea himo tähän ja ehkäpä teenkin salaatin taas Juhannuksena, tässä teillekkin resepti siihen:

Tarvitset:

2 kg pieniä perunoita
1/2 dl oliiviöljyä
3 rkl valkosipulimurskaa
suolaa ja pippuria
2 pikkupurkkia pieniä kaprsiksia
nippu rucolaa
2 dl kermaviiliä
4 rkl dijon-sinappia

Keitä potut, silppua rukolat ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Valmista!

Ihanaa Juhannusta toivottelen teille! Pojat lähtivät mummolaan mökille ja me lähdemme kaveriporukalla ajelemaan aamulla Turkuun päin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Provena yhteistyö

Meillä on sellainen reilun kymmenen tytön kaveriporukka jonka kanssa ollaan tunnettu ala -ja ylä-asteelta lähtien. Kouluaikoina tietysti nähtiin enemmän ja hengattiin oikastaan koko ajan porukalla. Elämän viedessä eri suuntiin yhteydenpito ja näkeminen väheni, muttei sentään kokonaan loppunut. Ollaankin muutaman kerran vuodessa sitten järkätty porukalla tyttöjen iltaa, milloin vaikka festariviikonlopun tai sitten bileristeilyn muodossa. Keväällä taas vähän isompaa kokoontumista miettiessämme havahduimme porukalla siihen, että monen elämäntilanne on muuttunut. Oli polttareita, häitä, raskausuutisia, babyshowereita ja imetettäviä vauvoja. Porukalla juhlimisen sijaan ollaankin sitten nähty useampana viikonloppuna brunssin merkeissä, se tulee kuka pääsee ja liukuvalla aikataululla. Viikonloppuna uskallauduttiin pitämään omat piknikit ulkona, vaikka sadetta saattoikin vähän ripotella.

Pidettiin piknikbrunssi nyyttärihengessä, eli jokainen toi jotakin. Koska tiesin muutaman kaverini olevan keliaakikko, ajattelin että tämähän olisi hyvä tilaisuus yhdessä maistella uusia gluteenittomia Provena kaurakeksejä. Nämä kun maistusivat varmasti myös ihan tavallista ruokavaliotakin noudattaville, toisin kun useat muut gluteiinittomat tuotteet.

Meidän suvussa kelaiakiaa on poikien isän puolelta sukua, ja se esiintyykin useasti perheittäin, mutta ainakin toistaiseksi mitään oireita en pojilla ole huomannut. Itse kuitenkin yritän vältellä viljoja ihan terveyssyistä. Voin kertoa että Espanjassa päivittäin mussutetut patongit näkyvät niin vatsassa kuin naamassakin, joten nyt on käynnissä pienimuotoinen venhnästä vieroittautumisoperaatio. Tuo keksissä oleva puhdas täysjyväkaurakaurahan on muutenkin varsinaista superruokaa, siinä oleva liukoinen kuitu muunmuassa auttaa laskemaan kolesterolia, suojaa vatsavaivoilta ja edesauttaa elimistön terveyttä.

Provena keksit ovat mielestäni oikein kiva herkku tai tarvittaessa välipala. Makuvaihtoehtoja on kaksi, Kaura ja Tumma Suklaa sekä Kaura ja Hedelmä. Yhdessä keksikotelossa on neljä erillistä neljän keksin pakkausta, joten niitä on näppärä ottaa myös mukaan. Ja toimivat siis hurjan hyvin sateisella piknikilläkin ;-D Välipalakeksit ovat ohuita ja rapeita rakenteeltaan. Vaikea sanoa, kumpi mauista oli suoskkini -pidin molemmista. Ja samaa voi sanoa myös lapsista, jotka ahmivat keksejä kaksin käsin, kuten kuvista näkyy.

Onko täällä muuten joku joka on siirtynyt viljattomaan ruokavalioon ihan omasta halustaan, terveydellisistä syistä tai laihtuminen mielessä? Kuinka nopeasti ja minkälaisia muutoksia ja vaikutuksia olette havainneet?

Provnenan nettisivuilla on käynnissä arvonta, johon osallistumalla voi voittaa runsaan Provena-tuotepaketin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hyvä kesäruoka koostuu kolmesta asiasta: voista, kermasta ja suolasta. Hahhaa, no ei sentään, mutta tuovathan ne ruokaan kun ruokaan aika kivasti lisää makua. Kesällä rakastan herkutella kotimaisilla tuoreilla kasviksilla ja jälkkäriksi marjoja tietty! Olin ihan onnessani kun lähi-Alepaamme oli alkuviikosta saapuneet uudet perunat. Meillä ei juurikaan pottua syödä, keitoissakin korvaan sen aina muilla juureksilla, mutta kesällä otetaan sitten senkin edestä takaisin. Uudet perunat on vaan n i i i i n hyviä. Voin ja suolan kanssa tietty. Vanhemmalla iällä olen alkanut tykkäämään myös tillistä, mutta olen niin myöhäisherännyt siihen juttuun, että se unohtuu melkein aina kauppaan. Kuten tälläkin kertaa.

Tilli olisi nimittäin sopinut mainiosti tähän kesäiseen lohiherkkuun. Loihdin reseptin vähän vanhingossa, meille oli tulossa vieraita syömään ja piti äkkiä keksiä jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Esivalmistelut olivat nopeat ja ruoka kyspyi itsestään uusissa, jonka aikana ehti sitten hyvin seurustella. Itse ainakin tykkäsin, ja isosta satsista jäi syötävää vielä seuraavalle päivälle.

Mintun kesälohi

Tarvitset:

reilu 1 kg lohifile
2 nippua kevätsipulia
4 dl kermaa
1 purkki ranskankermaa
suolaa
pippuria

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Tarvittaessa poista kalasta ruodot ja laita se uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria. Pilko kevätsipulit pieneksi ja ripottele ne kalan päälle, jätä kuitenkin pieni kourallinen vielä sivuun. Kaada päälle kerma. Lisää lusikalla ranskankerma ”klöntteinä” kalan päälle, ripottele vielä loput sipulit sekä ripaus pippuria. Paista uunissa puolisen tuntia. ja keitä samalla perunat. Tadaa!

En ole ihmeemmin uudessa keittiössä kokkaillut, ihan sitä perus arkiruokaa, mutta nyt kun tilaa on kymmenen kertaa enemmän kun edellisessä on siellä paljon kivempi hääräillä. Ja ihan varmasti tulen nyt enemmän tekemään vähän enempi vaativimpiakin juttuja. Myös leipominen kiinnostaa. Oikeasti, ekaa kertaa varmaan kolmeen vuoteen mietin tänään leipovani sämpylöitä! Voin kertoa että se on jo paljon. Ja äsken ehdotin lapsille että voisin tehdä aamupalaksi pannukakkuja!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.