HYVÄSTI VALJU OLO

14/07/2020

Monta viikkoa kestänyt valju olo alkoi aina kun katsahdin peiliin. Kesällä minun tulee meikattua vielä harvemmin kun yleensä ja niin ihana kun aurinko onkin ja sen myötä kasvoilleni tulee pisamia, se myös haalistaa kaikkea muuta. Nyt kun en ole kohta kolmeen vuoteen värjännyt hiuksiani, tämän ilmiön huomaa entistä paremmin.

Nyt ei nimittäin valjun olon kohtentamiseen auttanut pelkkä kumien kestovärjäys, kuten ennen. Hiuksille piti tehdä jotain. Reilu vuosi sitten hiuksistani pätkäistiin viimeisetkin latvoissa olleet rippeet viimeisestä värjäyksestä ja vaalennuksesta, kaksi vuotta niitä kasvattelin pois. En edelleenkään halua värjätä hiuksiani, en ainakaan vielä. En jaksa enää ryhtyä siihen jatkuvan juurikasvun peittelyyn, toisaalta mietin, jos vielä joskus tahtoisin vetää itseni taas ihan blondiksi. Siihen hommaan on parempi ryhtyä värjäämättömällä hiuksella. Jotain tahdoin kuitenkin tehdä kotikonstein.

Tutkailin aluksi kevytvärien maailmaa, mutta opin nopeasti että myös ne ovat ns. kunnon värejä, jotka eivät välttämättä lähde kuin kasvamalla hiuksista. Sävyttävät hoitoaineet ovat minulle tutumpia ja vaikka sanotaan, etteivät ne tartu värjäämättömään hiukseen, omat kokemukseni ovat toisenlaiset. Tietenkään tulos ei ole värjäämättömässä hiuksessa ikinä niin voimakas tai pitkäaikainen, kun huokoisessa värjätyssä, mutta päätin kokeilla.

Oma hiusvärini on tummahkon ruskea, mutta nyt aurinko oli sen etenkin päältä vaalentanut muutaman asteen normaalia vaaleammaksi. Halusin korostaa ja syventää omaa ruskeaa väriäni, mutta koska hiukseni taittavat kaikista lämpimistä sävyistä punaiseen, tavallinen ruskea väri ei tullut kysymykseen. Jos väri ei ole kylmä, minusta tulee punapää ja sitä en tällä kertaa halunnut.

Nopealla googlaamisella löysinkin Four Reasonsin sävyttävästä tehohoidosta Coffee -sävyn, jonka kerrottiin nimeomaan olevan erittäin kylmä sävy tummille hiuksille ja säntäsin melkein samalta istumalta kaupungilta sitä ostamaan. Itse hoitoaine on väriltään tummanlilaa, mutta eiväthän värjäävät tuotteet ikinä näytä samalta päässä kun purkista ulos tullessaan.

Itse levitin hoitoaineen ainoastaan hiuksen tyveen ja pääliosaan ja annoin vaikuttaa kymmenisen minuutta. Hiusten kuvuiessa huomasin, että väri oli tosiaankin tarttunut tummaan värjäämättömään hiukseeni. Värjäävä tehohoito nimensä mukaisesti myös myös hoitaa ja ravitsee hiusta ja teki omistani ihanan kiiltävät.

Napsasin vielä ylikasvaneista etuhiuksistani muutaman sentin pois (tätä edelsi monta minuuttia kylppärin peilin edessä kestänyt koroegrafia jossa kohotin Fiskarssit ostalleni ja pois, otsalle ja pois..), luojan kiitos siinä ihan hyvin onnistuen. Ei ole enää valju, vaan oma itseni olo (no okei, kulmista tuli aika tummat kun väri tarttui ihoon, mutta se lähtee parissa päivässä).


ENKÖ MÄ IKINÄ OPI?

9/11/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.