Aika monta vuotta siinä meni, mutta onneksi vihdoin olen etenevissä määrin oppinut kieltäytymään asioista joista en pidä. Niihin aikoihin kun erosin, tajusin että olen tehnyt ihan liikaa asioita vain sen takia että olen kuvitellut että niin vaan pitää tehdä. Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun ymmärsin että tylsille ihmissuhteille, epäkiinnostaville tapahtumille tai ylipäätään oikeastaan mille vaan voi sanoa ei.

Asiat joista ei pidä mutta (muka) pitäisi tehdä, aiheuttavat ainakin itselleni ihan liikaa stressiä. Ja tyhmäähän sitä elämää on tuhlata turhasta stressaamiseen. Onneksi olen tajunnut tämän! Tänään sitten järkkärin Elviksen kaverisynttärit ilman stressiä.

En ole ikinä tykännyt leipomisesta. Mutta olen kuvitellut että leipominen on kuitenkin semmoinen homma mitä pitää tehdä. Muuten ei ole hyvä ihminen. Aina vähintään juhliin ja synttäreille on ollut PAKKO leipoa, koska niin se vaan menee. Paskat, ei tarvitse.

Aivan hyvät synttärit saa aikaan Lidlin pakastepizzalla ja valmiilla kakkupohjilla. En voi uskoa että olen joskus valvonut ja stressanut yömyöhään jotain kuppikakkuja koristellen.

Eli pienenä muistutuksena, tehkää enemmän asioita mistä tykkäätte ja vähemmän niitä mistä ette.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Välillä sitä tulee mietittyä, että missä mä nyt olisin, jos en olisi silloin eräänä tammikuisena iltana, kohta kuusi vuotta sitten, perustanut tätä blogia. Sitä en tule ikinä tietämään, mutta sen tiedän varmasti, että se oli yksi elämäni parhaimpia ja merkittävimpiä päätöksiä. Tai siis oikeastaan ihan hetkellinen päähänpistohan se oli.

Blogi on antanut niin paljon. Ystäviä, harrastuksen, kokemuksia, elämyksiä, ammatin, suunnan tulevaisuudelle. Siitä on tullut tapa ilmaista itseään, jakaa ajatuksia, saada vertaistukea. Tämä blogi merkitsee monessakin mielessä minulle todella paljon. Olen kiitollinen että päivästä toiseen tulette lukemaan juttujani, katselemaan kuviani ja tykkäilette tai kommentoitte niitä. En voisi olla onnellisempi, että rakas harrastus on vähän kuin vahingossa muuttunut kokopäiväiseksi työksi, ammatiksi. Tai että sen ansiosta vihdoin keksin, mitä haluan isona tehdä.

Välillä myös mietin, että miksi te tosiaan luette tätä? En ole ikinä jaksanut kiinnostua mistään hakukoneoptimoinneista, lukijamäärien kasvattamisesta tai ylipäätään osannut ajatella tätä euron kuvat tai menestys silmissä. Olen tehnyt tätä täysin omalla tyylilläni, rehellisesti, sydämellä. Olen ilostuttanut, ärsyttänyt, naurattanut, itkettänyt, onnistunut, mokannut, aiheuttanut kohuja, ollut tylsä. Blogi on elänyt mukana elämässä, samoin kun minä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

En osaa yhtään sanoa missä olen taas kuuden vuoden päästä. Tai mikä on blogin tilanne silloin. Mutta sen tiedä, että aion jatkaa samaa omaa linjaani jatkossakin. Opiskelujen takia blogi on nyt siirtynyt jaetulle ekalle sijalle, mutta nyt muutaman kuukauden näiden kahden kanssa tasapainoilu on mennyt mielestäni suhteellisen hyvin. Tuleva talvi tuo toki taas omat haasteensa kuvaamisen suhteen, kun päivässä on vain muutama tunti valoa. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä.

Edelleen alkuviikon kannustavat kommentit lämmittävät mieltä. Sain samalla myös konkreettisen muistutuksen siitä, että tämä blogi on myös tärkeä teille. Ja se jos joku on aivan mielettömän ihana kuulla. Sillä niin paljon kun teen tätä itselleni, teen tätä myös teille. Ilman teitä ei tätä blogiakaan olisi enää olemassa.

Blogini on myös ehdolla Inspiration Blog Awardseissa yhdeksi inspiroivimmimmaksi blogiksi. Tänä vuonna kaksi blogia palkitaan yleisö -sekä lukijaäänestyksen perusteella Indiedays, Lifie sekä Foodlover kategorioissa. Kiitos siis jo paljon etukäteen, jos jaksatte käydä antamassa äänenne! Blogeja äänestyksessä on PALJON ja ne löytyvät aakkosjärjestyksessä tai haun kautta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja gaalaan, olisipa hauska törmätä siellä!

Kuten kaikki tiedämme, on tärkeää saada palautetta työstään ja etenkin sitä hyvää palautetta tulee annettua ihan liian vähän. Vielä siis kerran, kiitos teille kaikista tsemppaavista viesteistä, kun fiilikseni oli todella maassa. Ja kiitos siitä kun olette siellä, käytte lukemassa ja tulette kadulla nykimään hihasta. Kiitos kiitos kiitos <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Parhaita asioita juuri nyt:

– Minä
– Oma aika
– Syksy
– Auringonnousu
– Pyöräily heräilevän kaupungin läpi
– Musan kuunteleminen täysillä
– Wolt
– Untuvapeitto
– Tinderin poistaminen
– Elämä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Suurimmaksi osaksi siksi, että esikoiseni aloitti koulun. Olenkin juuri sopivasti lähtenyt mukaan Indiedaysin ja Lotus Nessun kampanjaan. Silmäkulmista on nimittäin saanut pyyhkiä liikutuksen kyyneleitä useampaan otteeseen.

Lasten kasvaminen ja uusien elämänvaiheiden aloittaminen on aina samaan aikaan todella kivaa, jännittävää että myös haikeaa. On jännä tuntea samaan aikaan niin suuria ja erilaisia tunteita. Kyllähän siinä herkistyy!

Ekan luokan aloittaminen on ollut perheessämme j0 pitkään odotettu juttu. Koko kesän Kaapo on kysellyt, että joko se koulu huomenna alkaa? Ja voi sitä onnea, kun sinne kouluun vihdoin pääsi! Vaikkakin kyllä meitä kaikkia taisi aika paljon jännittää.

Ennen koulun alkua piti tietysti käydä yhdessä ostamassa uusi reppu ja penaali. Ne olivat itselleni sellaisia hetkiä, että tajusin tämän oikeasti nyt tapahtuvan. Esikoiseni olisi pian ekaluokkalainen. Kyllä sitä tuli herkisteltyä siis jo ennen ekaa koulupäivää. Penaaliostoksilla vierähti muutama kyynel, kun tuleva koululainen niin innokkasti ja onnessaan vertaili eri malleja ja löysi lopulta sopivan. On ihana nähdä toinen onnellisena niin pienestä asiasta, kun vaikkapa tässä tapauksessa täydellisestä penaalista.

Eikä se herkistely ole loppunut siihen viime viikolla olleeseen ensimmäiseen päivään. Kesken koulupäivän olen saattanut olla silmäkulmat kosteina, kun olen miettinyt mitä poika koulussa juuri sillä hetkellä puuhaa. Se on sellainen jännä, samaan aikaan onnellinen ja haikea olo.

Olen muutenkin todella tunteikas ihminen, enkä juurikaan peittele sitä. Etenkin jos olen kovin iloinen tai onnellinen kyynelkanavat vain aukeavat. Ystäväni tietävät, että kun jokin asia minua kovasti naurattaa, silloin tarvitaan nenäliinaa. Ja minua naurattaa kovasti aika useasti! Viestitellessäkin itkunauruhymiö on ylivoimaisesti eniten käyttämäni emoji 😀

On tämä äitys muutenkin aikamoista herkistelyä, vai mitä? Sitä kun on vaan aina niin ylpeä ja onnellinen lasten saavutuksista ja uusista taidoista. Tai mitkä ovat teillä niitä tilanteita, kun onnenkyyneleet tulevat silmäkumaan tai muuten herkistytte?

 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen ollut nyt aika tarkkaan sinkku kolme ja puoli vuotta. Viimeiseen kolmeen vuoteen on mahtunut jos jonkinlaista hiihtäjää, hassuja sattumuksia, ei niin hassuja sattumuksia, ihastumisia, pettymyksiä, yllätyksiä, iloa, surua, ikumuistosia hetkiä ja hetkiä jotka mielummin unohtaisin. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut kavereita ja tärkeitäkin ihmisiä elämääni. Olen oppinut myös aika paljon ihmisistä ja heidän käytöksestään. Ihmetellyt, mutta myös oivaltanut asioita. Näiden kolmen vuoden aikana olen blogissakin kirjoittanut muunmuassa yksinäisyydestä, deittailusta, säätämisestä, epätoivosta, jaksamisesta, miehistä ja paniikista jos löydänkin jonkun. Tunteet ja ajatukset ovat heitelleet laidasta laitaan, mutta nyt vihdoin tuntuu, että olen löytänyt jonkinlaisen rauhan asian kanssa.

Viimeisten vuosien aikana on muutamia kerran tullut niin turhautunut olo, että olen päättänyt unohtaa miehet kokonaan. Tähän on liittynyt aina negatiivisia tunteita ja hyvin useasti kavereiden kesken käyttämämme fraasi ”vitun miehet!” Muutaman viime kuukauden aikana on tapahtunut myös paljon. Paljastin jokin aika sitten, että minulla on ollut muutaman vuoden ajan top3 lista jossa on ollut kolme ihmistä, joiden kanssa voisin mennä joskus naimisiin. Samat kolme nimeä siis parin vuoden ajan. Nyt yhtäkkiä siinä listassa on enää yksi nimi jäljellä ja tämänkään tyypin kanssa en ole puhunut ainakaan vuoteen… 😀 Tämä oikeastaan naurattaa aika paljon, mutta kuvaa hyvin tätä kaikkea. Koska eihän tässä ole alusta saakka ollut mitään järkeä. Tämä on ollut sekavaa, toki myös hauskaa ja varmaan aika kummallista sivusta seuraajien mielestä. Hyvä kun olen itsekkään välillä pysynyt kartalla.

Muutama viikko sitten olin taas siinä tutussa tilanteessa, jossa olisin hyvin voinut toivottaa kaikki kaksilahkeiset erääseen hyvin pimeään paikkaan. Kaikki tuntuivat käyttäytyvän todella sekavasti, ei seisty sanojen takana tai kadottiin kokonaan ja puhelinkin piipitti lähinnä vain yön pimeinä tunteina. Jostain syystä tällä kertaa turhautumisen ja muiden negatiivisten tunteiden sijasta tunsinkin tällä kertaa kummallista rauhaa ja seesteisyyttä. Tässä kolmen vuoden aikana olen oppinut tuntemaan itseäni ja tullut kokoajan varmemmaksi siitä, mitä ja miksi haluan. En jaksa tuhlata energiaani asioiden tai ihmisen murehtimiseen, etenkään kun en voi niihin vaikuttaa.  Asioita tapahtuu, ihmisiä tulee ja menee eikä tulevaa voi ennustaa yhtään sen paremmin vaikka kuinka haluaisin.

Sellaista asiaa, että nyt unohdan kaikki miehet, ei kuitenkaan voi ihan oikeasti päättää. Uskokaa kun sanon, olen nimittäin kokeillut monesti. En oikein osaa selittää mikä asia meni tällä kertaa toisin, mutta sen vain tunsi. En ollut vihainen, pettynyt, enkä oikestaan edes kovin turhautunut. Tapahtui vaan sellainen salama kirkkaalta taivaalta-hetki. Positiivinen ja tyyni olo valtasi mielen. Sen sijaan, että tuskastelisin asioihita joihin en voi vaikuttaa, teen mielummin kivoja juttuja joista tykkään. Nautin tästä elämästä sellaisena kun se tässä ja nyt on. Eiköhän niitä miehiä ehdi lähetellä hornan tuuttiin vielä monet kerrat, mutta just nyt ei jaksa huvittaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.