ONNEN KYYNELEITÄ

16/08/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Viime päivät ovat olleet aikamoista tunteiden vuoristorataa. Suurimmaksi osaksi siksi, että esikoiseni aloitti koulun. Olenkin juuri sopivasti lähtenyt mukaan Indiedaysin ja Lotus Nessun kampanjaan. Silmäkulmista on nimittäin saanut pyyhkiä liikutuksen kyyneleitä useampaan otteeseen.

Lasten kasvaminen ja uusien elämänvaiheiden aloittaminen on aina samaan aikaan todella kivaa, jännittävää että myös haikeaa. On jännä tuntea samaan aikaan niin suuria ja erilaisia tunteita. Kyllähän siinä herkistyy!

Ekan luokan aloittaminen on ollut perheessämme j0 pitkään odotettu juttu. Koko kesän Kaapo on kysellyt, että joko se koulu huomenna alkaa? Ja voi sitä onnea, kun sinne kouluun vihdoin pääsi! Vaikkakin kyllä meitä kaikkia taisi aika paljon jännittää.

Ennen koulun alkua piti tietysti käydä yhdessä ostamassa uusi reppu ja penaali. Ne olivat itselleni sellaisia hetkiä, että tajusin tämän oikeasti nyt tapahtuvan. Esikoiseni olisi pian ekaluokkalainen. Kyllä sitä tuli herkisteltyä siis jo ennen ekaa koulupäivää. Penaaliostoksilla vierähti muutama kyynel, kun tuleva koululainen niin innokkasti ja onnessaan vertaili eri malleja ja löysi lopulta sopivan. On ihana nähdä toinen onnellisena niin pienestä asiasta, kun vaikkapa tässä tapauksessa täydellisestä penaalista.

Eikä se herkistely ole loppunut siihen viime viikolla olleeseen ensimmäiseen päivään. Kesken koulupäivän olen saattanut olla silmäkulmat kosteina, kun olen miettinyt mitä poika koulussa juuri sillä hetkellä puuhaa. Se on sellainen jännä, samaan aikaan onnellinen ja haikea olo.

Olen muutenkin todella tunteikas ihminen, enkä juurikaan peittele sitä. Etenkin jos olen kovin iloinen tai onnellinen kyynelkanavat vain aukeavat. Ystäväni tietävät, että kun jokin asia minua kovasti naurattaa, silloin tarvitaan nenäliinaa. Ja minua naurattaa kovasti aika useasti! Viestitellessäkin itkunauruhymiö on ylivoimaisesti eniten käyttämäni emoji :D

On tämä äitys muutenkin aikamoista herkistelyä, vai mitä? Sitä kun on vaan aina niin ylpeä ja onnellinen lasten saavutuksista ja uusista taidoista. Tai mitkä ovat teillä niitä tilanteita, kun onnenkyyneleet tulevat silmäkumaan tai muuten herkistytte?

 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kommentoi