LUKEMISEN HYÖDYISTÄ

7/12/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Kerroinkin tuossa noin kuukausi sitten tekeväni blogiyhteistyötä Sandviksin kanssa. Olen ilahtunut siitä, että myös omat lapset tykkäävät lukemisesta ja lukunurkkauksen kirjapinot vain kasvavat. Sandviks on kirjakerho joka haluaa rohkaista perheitä säännöllisiin yhteisiin lukutuokioihin ja aloittamaan lukemisen varhain. Heiltä löytyy kolme erilaista kirjakerhoa, eri ikävuosille. VaukirjaTwinsy sekä Disney. Lisäksi Sandviks tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa. 

Kirjakerho ja sieltä saapuva kuukausittainen paketti voikin olla monelle arkea helpottava ja ilahduttava asia. Lapset ovat innoissaan kun  saavat postia ja aikuisetkin saavat vaihtelua iltasadun lukuun. Ja toisin kun vaikka leluja, mielestäni kirjoja voi harvoin olla liikaa. 

Lukemisen hyötyjä on tutkittu paljon. Lukeminen aktivoi ja ylläpitää muistijärjestelmiä ja vaikuttaa siihen positiivisesti vielä vanhanakin. Lukeminen aktivoi aivojen alueita, joissa kielelliset järjestelmät sijaitsevat, ja se kehittää ajattelua, kielellisiä kykyjä, sanavarastoa ja itseilmaisua. Lukeminen ja oppiminen kulkevat käsi kädessä, eli lukemisen taidot kehittävät oppimisen taitoja. Lukeminen myös ruokkii mielikuvistusta, koska se jättää paljon tilaa omalle luovuudelle. Lukijan luo tekstin ympärille aina omaa maailmansa.

Vauvalle lukeminen on yksi parhaista keinoista luoda ja lisätä perheen läheisyyttä, lukeminen luo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lapsen ja vanhemman välille. Satuhetket antavat vanhemmalle ja lapselle tilaisuuden olla kaikessa rauhassa lähekkäin, lukea, tutkia kuvia ja keskustella tarinoiden sisällöstä.  Lapselle lukeminen on hyvin merkityksellistä lapsen aivojen kehityksen kannalta. Lukuharrastus vaikuttaa siihen, miten lapsen aivot työstävät tarinoita ja valmistautuvat kielen ymmärtämiseen. 

Satujen avulla lapsi voi oppia kohtaamaan ja käsittelemään myös pelottaviakin asioita. Omat kateelliset, vihamieliset tai muuten pahat tunteet on helpompi käsitellä tarinoiden kautta. Kirjojen avulla voidaan lapselle osoittaa, että kaikenlaiset tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja. Satuun perinteisesti kuuluva onnellinen loppu antaa lapselle uskoa tulevaisuuteen ja omaan kykyynsä selviytyä elämässä. On myös rohkaisevaa lukea kirjasta ajatuksia, joita on itse pohtinut, mutta ei ole osannut pukea sanoiksi – ihan minkä ikäisenä tahansa. 

Lapsiperheessä lukuhetket ovat yleensä myös rauhallinen hetki. Etenkin iltaisin on kiva käpertyä lukemaan yhdessä ja siirtyä siitä sitten valmiiksi rauhoittuneena sänkyyn. Meillä se on tärkeä osa iltarutiineja, mutta etenkin viikonloppuisin tykätään lukea yhdessä myös heti aamusta samalla pikkuhiljaa uuteen päivään heräillen.

Jokainen lapsi kuitenkin oppii lukemaan sitten kun on sen aika. Vaikka lukeminen olisi aloitettu ihan vauvana se ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi oppisi nopeasti lukemaan. Sanavarastoon sillä on kuitenkin huima vaikutus. Myös konfliktit ovat harvempia, kun lapsi osaa jo nuorena ilmaista itseään ja tunteitaan paremmin, ja aikuiset ymmärtävät mistä on kyse.

Sanavaraston lisäksi omilla lapsillani on mielestäni myös aivan loistava huumorintaju. Äitinä on ihanaa kun lasten kanssa voi keskustella, pohtia asioita ja vaihtaa mielipiteitä. Myös saduista ja niiden kautta saa aikaan erilaisia puheenaiheita. Kirjojen avulla ollaan lasten kanssa pystytty käsittelemään myös esimerkiksi kuolemaan ja mielenterveyteen liittyviä asioita. En tiedä miten ilman satuja olisin voinut järkevästi näistä asioista puhua tai ottaa puheeksi.

Kaiken kaikkiaan lukeminen siis kannattaa, kuten aina sanotaan. Jo syntymättömälle vauvalle kannattaa lukea tai puhua, sillä vanhemman tuttu ääni auttaa rauhoittumaan ja luomaan suhdetta vanhempiin. Isommille lapsille kannattaa lukea ahkerasti sekä tietysti kannustaa heitä lukemaan itse – aluksi selailemaan kuvakirjoja. On tutkittu, että teinillä joka lukee, on yli kolme kertaa laajempi sanavarasto kun niillä jotka eivät lue.

Blogin lukijoille on edelleen tarjolla täysin ilmainen tutustumispaketti kirjakerhoon. TÄÄLTÄ voit valita yhden neljästä postikuluttomasta tutustumispaketista. Paketista saa sitten esimakua kerhosta, joten jos se on mieluinen, kannattaa jäsenyyttä toki jatkaa. Jäsenyys on erittäin helppohoitoinen, eikä se velvoita mihinkään.

LIFIE yhteistyö Sandviks

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

JOULUKSI AURINKOON

6/12/2016

esimage6es10885108_10152933668554609_9080779663281587742_nes10868153_10152933190524609_1207939641603160751_nesimage11esimage16esimage29esimage30esloma-10402052_10152845669209609_3732953442925887623_nOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aivan uskomattoman hyvää, kaunista ja aurinkoista Itsenäisyyspäivää kaikille! Tulipa hieno keli hienolle päivälle. Jotenkin ristiriitaista, että juuri tänään päätin kertoa täällä blogissa joulusuunnitelmistamme. Me lähdemme nimittäin pois Suomesta, lämpöön ja aurinkoon sitä viettämään.

Tykkään tosi paljon joulusta. Kuusen tuoksusta, kynttilöistä ja tunnelmassa, perinteisistä ruoista, yhdessäolosta, villasukissa peiton alla olosta, verkkaisesta kiireettömästä tunnelmasta.

Tykkään myös tosi paljon valosta, auringosta, siitä ettei tarvitse kokoajan palella. Tykkään vain ottaa ja lähteä. Ja ihmetellä sitten, että mitäs.

Olimme toissa jouluna Thaimaassa, ja se oli tosi ihanaa. Syksyllä rupesinkin sitten tosissani suunnittelemaan reissua taas jouluksi. Pari kaveria on lähdössä Balille ja ajattelin että se olisi ihanan helppo kohde lasten kanssa. Rantaa, uima-allasta, kavereita, löhöilyä ja syömistä. Mikäs sen ihanempaa. Sitten aloin katselemaan lentoja. On kuulkaas aika kallista lystiä tuo kolmelle hengelle lentolippujen ostaminen yhden ihmisen palkasta. Se suunnitelma jäi siis aika lyhyeen.

Pari päivää sitten sain kuitenkin ihanan etukäteisjoululahjan. Nimittäin lentoliput! Emme kuitenkaan lähde Balille, vaan vielä parempaa, sukuloimaan Espanjaan. Viime kerrasta tuntuukin olevan taas ihan liian kauan.

Olen tosi tosi innoissani. Viime vuonnahan menimme sinne heti joulunpyhien jälkeen, mutta nyt pääsen viettämään joulua ihan oikeasti isäni kanssa – en edes tiedä kuinka monen vuoden jälkeen. Lisäksi siellä on tietysti myös kaikki muut siellä asuvat sukulaiseni.

Syksy on ollut minulle todella raskas ja stressaava. Oma ja Kaapon koulun aloitus on joinakin päivinä tuntunut ihan ylivoimaiselta taakalta. Uuteen elämään totutteleminen on ollut yllättävän vaikeaa. Kun kaikessa haluaisi onnistua täydellisesti ja silti olla se iloinen, rento ja kokoajan läsnä oleva äiti. Joten tämä parin viikon breikki tekee varmasti hurjan hyvää.

Ja jos teille tulee jotain postaustoiveita reissusta, niin laittakaa! Olen aiemmin ainakin kirjoitellut vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen, Fuengirolan leikkipuistoista, lempikahvilastani, Rondasta ja perhospuistosta. Mutta välillä sellaisia itselleen itsestäänselvistä asioista ei tule kirjoitettua, vaikka ne saattaisivat kovasti teitä kiinnostaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MOIKKA VIELÄ MARRASKUU

2/12/2016

nayttokuva-2016-12-02-kello-20-01-39nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-02nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-30nayttokuva-2016-12-02-kello-20-02-55

Marraskuussa:

– Voitin Vuoden inspiroivimman Lifestyle-blogin palkinnon
– Peitin 16-vuotaana ottamani tatuoinnin toisella
– Latasin Tinderin
– Tunti lataamisen jälkeen olin jo treffeillä
– Ostin täydelliset housut
– Olin uskomattoman väsynyt
– Olin uskomattoman stressaantunut
– Hajotin silmälasini
– Järjestin ystävälleni babyshowerit
– Join kahvia aamulla suihkussa – paras keksintöni ikinä
– Kaikkia periaatteitani vastaan, aloin juomaan energiajuomia
– Heräsin sängystä joka oli täynnä glitteriä
– Lähetin pitkästä aikaa känniviestejä
– Katsoin aivan liikaa Gilmoren Tyttöjä
– Tilasin Woltista VAIN 11 kertaa ruokaa
– Ostin yöllä itselleni kahdet ranskalaiset, koska halusin vaikuttaa siltä, että minulla on joku jonka kanssa syödä (enkä edes jaksanut syödä niitä toisia)
– Jouduin erään tissipyllymiehen piinattavaksi
– Minua TÖNÄISTIIN tahalleen!!!
– Meillä kävi ekaa kertaa kotisiivooja
– Dyykkasin hienoja kuparilautasia
– Söin 12 hillomunkkia kolmen päivän aikana
– Olin myymässä kirppiksellä
– Meillä oli koira hoidossa
– Sain tarkastusmaksun ratikassa koska tilasin tekstarilipun liian myöhään
– Saatoin myös aiheuttaa pienimuotoisen shown kyseisessä ratikassa
– Meillä oli kavereiden chatissa paras kekskustelu aikoihin, kun puhuttiin kaikki viisi samaan aikaan seksistä ja iduista
– Pidin koulussa esitelmän bloggaamisesta – jännitti ihan sikana
– En nähnyt superkuuta
– Vietin illan Lahdessa Bimbojen reunionin merkeissä
– Sekoiltiin lasten kanssa ravintolassa (Kaapolla mm. kaatui lasillinen limua Elviksen päälle joka oli pöydän alla)
– Mulla oli maailman hauskin ilta (aamu), kun tanssittiin pikkuveljien kanssa aamureiveissä kahdeksaan asti
– Fiilistelin aurinkoisia pakkaspäiviä
– Join järjettömän paljon Nesteen pahaa kahvia, koska en jaksanut keittää itse

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KUINKA PALJON HARRASTUKSIA
LAPSELLA PITÄÄ OLLA?

1/12/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetimageProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Minulta on viime viikkoina kysytty erikoisen monta kertaa sama kysymys, ”mitä teidän pojat harrastaa?”. Vastaukseni on joka kerta on ollut yhtä epämääräinen, ”no ööh, ääh, siis ei ne sillai mitään säännöllistä just nyt, mutta kyllähän ne vähän kaikkee”.

Me emme elä kovinkaan säännöllisen rytmin elämää, emmekä ole myöskään kokeneet, että kovin säännölliset menot siksi sopisivat meille. Riittää kun saadaan lapset päiväkotiin ja kouluun oikeaan aikaan, syödään ja mennään nukkumaan samoihin aikoihin. Kaikki muu elämä siinä ympärillä saattaa joka päivä olla aivan erilaista. Oikeastaan liika suunnittelu ja menojen aikatauluttaminen pitkän ajan päähän ahdistaa jopa.

Kun Kaapo ei viime keväänä mahtunutkaan haluamaansa jalkapallojoukkueeseen se toki harmitti, mutta samalla olin vähän helpottunut. Sen lisäksi, että minua etukäteen hirvitti ajatus pari kertaa viikossa olevista treeneistä, en uskonut myöskään silloisen eskarilaisen olevan valmis moiseen.

Olimme edellistalvena käyttäneet poikia tanssitunneilla. Ja sinnekin tiettyyn aikaan, tiettynä päivänä selviytyminen oli välillä aikamoisen työn ja tuskan takana. Sitä harrastusta olisimme mielellämme jatkaneet, jos vain tunneilla käyminen olisi ollut joustavampaa. Eli vaikka että viikossa olisi ollut kolme eri vaihtoehtoa, jonne sitten mennä.

Nyt taas tuon ekaluokan alkamisen jälkeen nämä illat ollaan pyhitetty ihan kotosalla oloon. Sen verran voimille tämä ihan uudenlainen arki on ottanut. Viikonloppuisin taas on ollut ihana vain viettää aikaa yhdessä. Kaapo on ollut todella väsynyt, uuden harrastuksen aloittaminen olisi tuntunut olevan vain liikaa.

Välillä olen miettinyt, että olenko nyt kauhean huono ihminen, enkä tarjoa tarpeeksi virikkeitä lapsille. Toisaalta olen sitä mieltä, että eivät tämän ikäiset lapset välttämättä tarvitse säännöllistä harrastusta. Sillä kyllähän me kaikenlaista kuitenkin tehdään. Pojilla on soittimia, he piirtävät ja maalaavat paljon, pelaavat ulkona ja sisällä, kuunnellaan musiikkia, käydään museoissa, uimassa ja lisäksi kaikki päiväkodissa, koulussa ja iltapäiväkerhossa tehtävät jutut. Kuulostaa minusta ihan hyvältä.

Keväällä olisi kuitenkin tarkoitus saada Kaapo sitten vihdoin sinne futikseen. Elvis puolestaan haluaisi alkaa harrastamaan jääkeikkoa (apua) ja taidekerhoa. Kauhulla odotan jo sitä roudaamista, aikatauluttamista sekä kentän ja kaukalon laidalla seisomista. Mutta se kaikki sitten vasta ensi vuonna.

Harrastetaanko teillä ja jos niin miksi, mitä ja kuinka usein? Ja sama kysymys jos ei, eli miksi ei? Onko joku muukin saanut harrastamattomuudesta huonoja-omatuntoja, vaikka tietäisikin sen olevan oikea päätös?

Ps. Eikös olekkin aivan ihana Elviksellä kuvissa oleva asu? Saatiin se ja kengät eilen Mini Rodinilta. Se on heidän yhteistyömallistostaan Adidaksen kanssa. Yhteistyö kestää vuoden ja tämä oli siis vasta ensimmäinen julkaisu siitä. Kaikki puvut taidettiin muuten myydä loppuun ihan hetkessä. Tuttuun Rodini-tyyliin, vaatteet ja kengät on valmistettu luomupuuvillasta sekä kierrätysmateriaaleista.


Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

DRAAMAA, SEIKKAILUA, YLLÄTYKSIÄ
JA SUURIA TUNTEITA

30/11/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Yhteistyössä Adlibriksen kanssa pääsin testaamaan elämäni ensimmäistä kertaa lukulaitetta ja e-kirjoja. E-kirjojen lukeminen on kiinnostanut jo pitkään, mutta jostain syystä en ollut aiemmin saanut aikaiseksi sellaista kokeilla. Viime kesänä näin Espanjassa ollessamme rannalla eräällä pariskunnalla e-kirjojen lukulaitteet. Kiinnostuin niistä heti, sillä esimerkiksi auringonpaisteessa tavallisella padilla lukeminen ei oikein onnistu, mutta tuolla se näytti onnistuvat oikein hyvin.

Rakastan lukemista ja uppotumista tarinoihin. En kuitenkaan viime aikoina ole ostanut yhtään uusia kirjoja, vaan itseasiassa vein loputkin vintille kirjahyllystä pölyttymästä. Kirjastosta tulee välillä lainailtua kirjoja, mutta niiden ongelmana taas on se, että unohdan usein palauttaa ne ajoissa. Ja jos kirjaan on jonoa, ei sitä voi lainata uudestaan, joten kirja jää harmillisen usein kesken. Se olikin ehkä suurin syy miksi e-kirjat alkoivatkin kiinnostamaan. Ja ovathan ne kai ekologisempiakin?

Letto-lukulaitetta olen ehtinyt tähän mennessä käyttämään vain kotona. Sen kanssa on kiva käpertyä sohvan nurkkaan tai lukea illalla vielä luku tai pari sängyssä ennen nukkumaan menoa. Laitteesta ei myöskään tule tavallisista älylaitteista tulevaa sinistä valoa, joten yöuniinkaan laite ei vaikuta häiritsevästi. Laite on tosi kevyt, joten voisin hyvin kuvitella ottavani sen myös laukkuun mukaan. Kirjaa voisi lukea vaikkapa ratikassa matkalla keskustaan. Ja toki pidemmilläkin matkoilla. Laiteen akunkesto on nimittäin myös todella pitkä. Parhaimmillaan akku kestää yhdellä latauksella jopa kuukauden. Tänään itseasiassa, juurikin noin kuukauden käytön jälkeen, laitoin sen ensimmäistä kertaa latautumaan.

Oli kirja kuinka jännittävä tahansa, lukeminen rentouttaa. Silloin unohtaa kaiken muun ympäröivän maailman. Esimerkiksi lukiessa en ikinä vilkuile kännykkää. Hyvät kirjat jäävät myös mieleen vuosikausiksi. Edelleen vielä välillä mieleen tulee jotain vaikuttavia kirjoja, jotka olen lukenut vaikkapa 15 vuotta sitten.

Letto Frontlight sisältää valmiiksi kaksi e-kirjaa, jonka lisäksi e-kirjaostoksia voi tehdä suoraan laitteella. Siinä on tilaa noin 4000 e-kirjalle! Lisäksi laite sisältää myös  sisäänrakennetun sanakirjan. Tosiaan tuo näyttö on selkeä, itsevalaiseva eikä se heijasta. Erittäin miellyttävä siis silmille ja toimii hyvin niin pimeässä kun auringonpaisteessakin. Sain teille blogin lukijoille hyvän tarjouksen vaikkapa punkinkonttiin, eli Letto lukulaite + 5 e-kirjaa hintaan 99e. 

Itse olen ihan pienestä saakka ollut aikamoinen lukutoukka. Heti kun opin lukemaan olen suorastaan ahminut kirjoja. Muistan että ensimmäiset kunnon kirjat mitä aloin lukemaan olivat Neiti Etsivä -ja Bertin päiväkirja sarjat. Saatoin hyvinkin lukea yhden kirjan jopa päivässä. Äitini on myös kova lukemaan ja häntä kiinnostaa eniten jännitys -ja kauhukirjallisuus. Teininä tulikin luettua lähes koko Stephen Kingin tuotanto. Seiskaluokalla ihastuin Arto Paasilinnan tyyliin ja samoihin aikoihin enemmän klassinen kirjallisuus alkoi kiinnostamaan. Nykyäänkin luen mielelläni lähinnä erilaisia romaaneja. Niissä pitää olla draamaa, ehkä vähän seikkailua, yllätyksiä ja suuria tunteita. Mitään kauhua en pysty lukemaan enää yhtään – liian pelottavaa!

Minkälaisia kirjoja te luette, vai onko sellaiseen luksukseen enää edes aikaa? Entäs onko e-kirjat ja lukulaitteet jo tuttuja?

LIFIE ja Adlibris yhteistyö

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.