PARASTA PUUHAA NURMIKOLLA LOIKOILUUN –
ELI MUUTAMA ÄÄNIKIRJASUOSITUS

6/08/2018

Kaupallinen yhteistyö – BookBeat
Postaus sisältää ilmaisen kokeilukuukauden

Kaupallinen yhteistyö – BookBeat 
Postaus sisältää ilmaisen kokeilukuukauden

Muistatteko kun keväällä kerroin hurahtaneeni äänikirjoihin? Hurahdus ei ole laantunut vaan päinvastoin, se on levinnyt koko perheeseen. Meillä itseasiassa mieheni aloitti ihan ensimmäisenä äänikirjojen parissa. Raskauden myötä kun muutuin itse huono-uniseksi ja hänen yöhäisiltaiset ja yölliset lukuvalon loisteessa tapahtuvat kirjanlukemiset vieressäni alkoivat haittaamaan untani. Äänikirjojen kanssa tätä ongelmaa ei tietysti ole, sillä niitä voi kuunella pimeässäkin.

Siinä vaiheessa kun mieheni oli kuunnellut jo noin puolet Jo Nesbøn tuotannosta, aloin minäkin kiinnostumaan äänikirjoista yhä enemmän. Kuuntelin kirjaa kävelyllä, matkalla jonnekkin tai kotona siivotessa – välillä vain kahvilassa istuskellen. Parasta äänikirjoissa onkin mielestäni se, että niitä voi kuunnella missä vaan ja parhaimmillaan käyttää ajan myös jollain toisella tapaa samalla hyödyksi.

Tämän kevään hypetetetyin kirja, Maria Veitolan, Veitola on sellainen jota minäkin haluan ehdottomasti suositella – ja nimenomaan äänikirjana. Jos olet jo lukenut perinteisen painetun kirjan, suosittelen silti myös kuuntelemaan sen. Koska Veitola toimii tässä itse lukijana, saa kirjasta mielestäni vielä paljon enemmän irti kuuntelemalla.

Itse kuuntelin kirjan eräänä aika raskaana ja kuormittavana ja kiireisenä viikkona. Se oli loppukevättä ja joka päivä oli kiire jonnekin, lapsia viemään ja hakemaan ja siinä välissä palaveriin ja kuvauksiin tai kauppaan tai kotiin siivoamaan samalla kun raskaus ja raskauspahoinvointi veivät kauheasti energiaa. Mutta joka kerta kun laitoin vaikkapa ratikassa kuulekkeet päähäni, pääsin pois siitä kaikesta oravanpyörästä. Tämä kirja antoi minulle ihan hirveästi energiaa raskaaseen viikkoon.

Minulla ei oikeastaan ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan ja ehkä myös siksi se yllätti niin postitiivisesti. Se oli parhaimmillaan vertaistukea vanhemmuuteen, parisuhteeseen ja aikuiseksi kasvamiseen. Kirjassa sivuttiin paljon itselleni tuttuja aiheita, rohkeudesta, äitiydestä, lähimmäisen onnettomuudesta ja sairastumisesta, nettikommenteista, miesmausta, avoliitosta, arvostuksesta, bailaamisesta, synnytyksestä, omasta vartalosta, itselleen kauniisti puhumisesta ja ystävyyden päättymisestä.

Sen lisäksi että samaistuin paljon kirjaan, antoi se myös ihan uutta perspektiiviä ja näkökulmia näihin aiheisiin. Se kirjassa olikin ehkä lopulta parasta, eli kaiken sen voimauttavan (sori, en keksi parempaa tapaa kuvata) samaistumisen lisäksi pääsi toisen ihmisen maailmankuvan kautta näkemään asioita myös ihan toiselta kantilta. Se että Veitola oli itse lukijana tässä antoi myös paljon. Luulen että osa jutuista olisi mennyt ohi, tai olisin ymmärttänyt eri tavalla, ellen olisi kuullut juuri hänen äänenpainojaan tai hymyä hänen äänestään.

BookBeatin perhejaolla voi jakaa tilin perheen kesken ja kirjoja voi kuunnella parhaimmillaan viidellä eri laitteella samaan aikaan. Meillä nimittäin lapset ovat myös innostuneita kirjojen kuuntelusta kokoajan enemmän. Tämä on tosi kätevä silloin kun kaikki haluavat kuunnella omia kirjojaan samanaikaisesti.

On ollut ihana huomata miten kiinnostuneita molemmat lapset ovat nykyään lukemisesta. Molemmilla on etenkin nyt kesällä ollut kirja nenässä ihan jatkuvasti ja kännykkällä ja pädillä pelaaminen on unohtunut ihan kokonaan. Välillä heistäkin on kuitenkin kiva rentoutua ihan vain kirjaa kuuntelemalla ja Boobkeatin kautta on toki helpompi kuunella niitä vähän pidempiä satuja jota ihan vielä tuon ikäiset eivät jaksa itse lukea.

Koska puolet perheestämme kärsii matkapahoinvoinnista, ei mökkimatkoilla lukeminen tule kuunoon. Autossa onkin ollut tosi ihana kuunella satua ja itsekin ihan heittäytyä sen vietäväksi. Kovassa kuuntelussa meillä on ollut vanhat Muumi-sadut sekä Vaahteramäen Eemeli. Pojat ovat keskenään innostuneet kuuntelemaan myös Risto Räppääjää sekä kuvakirjasuosikkiaan Tatua ja Patua.

Myös nämä hellesäät ja trooppiset yöt ovat vaikeuttaneet lasten nukkumista ja jos keskellä yötä ei ole millään uni tullut, ollaan silloinkin laitettu äänikirja pyörimään. Se on myös rauhoittanut kivasti jo vähän tuskastunutta ja itkuisaa lasta.

Yksi tämän kesän ihanimmista jutuista onkin ollut perheen yhteiset satuhetket. Joko autossa tai vain ulkona ruohikolla kasassa loikoillen ja kuunnellen. Sadut ovat puhututtaneet paljon jälkikäteen ja ollaankin yhdessä pohdittu ja ihmetelty esimerkiksi Muumien kiehtovia perhe -ja sukulaissuhteita.

En voi muuta kun erittäin lämpimästi suositella Bookbeatia. Äänikirjoja voi sovelluksella ladata puhelimeen tai tablettiin myös offline-tilaan, jolloin kuunteluun ei tarvitse nettiyhteyttä. Kirjoja voi myös lukea tekstimuodossa kuuntelun sijaan. Ja suomen kielen lisäksi kirjoja löytyy ainakin ruotsiksi ja englanniksi luettuina.

Koodilla mamigogo saat linkin kautta kuukauden ilmaisen tutustumisjakson 30.9 asti (vain uusille BookBeat-asiakkaille). Jakso päättyy automaattisesti kuukauden jälkeen, ellet erikseen jatka sitä.


DRAAMAA, SEIKKAILUA, YLLÄTYKSIÄ
JA SUURIA TUNTEITA

30/11/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Yhteistyössä Adlibriksen kanssa pääsin testaamaan elämäni ensimmäistä kertaa lukulaitetta ja e-kirjoja. E-kirjojen lukeminen on kiinnostanut jo pitkään, mutta jostain syystä en ollut aiemmin saanut aikaiseksi sellaista kokeilla. Viime kesänä näin Espanjassa ollessamme rannalla eräällä pariskunnalla e-kirjojen lukulaitteet. Kiinnostuin niistä heti, sillä esimerkiksi auringonpaisteessa tavallisella padilla lukeminen ei oikein onnistu, mutta tuolla se näytti onnistuvat oikein hyvin.

Rakastan lukemista ja uppotumista tarinoihin. En kuitenkaan viime aikoina ole ostanut yhtään uusia kirjoja, vaan itseasiassa vein loputkin vintille kirjahyllystä pölyttymästä. Kirjastosta tulee välillä lainailtua kirjoja, mutta niiden ongelmana taas on se, että unohdan usein palauttaa ne ajoissa. Ja jos kirjaan on jonoa, ei sitä voi lainata uudestaan, joten kirja jää harmillisen usein kesken. Se olikin ehkä suurin syy miksi e-kirjat alkoivatkin kiinnostamaan. Ja ovathan ne kai ekologisempiakin?

Letto-lukulaitetta olen ehtinyt tähän mennessä käyttämään vain kotona. Sen kanssa on kiva käpertyä sohvan nurkkaan tai lukea illalla vielä luku tai pari sängyssä ennen nukkumaan menoa. Laitteesta ei myöskään tule tavallisista älylaitteista tulevaa sinistä valoa, joten yöuniinkaan laite ei vaikuta häiritsevästi. Laite on tosi kevyt, joten voisin hyvin kuvitella ottavani sen myös laukkuun mukaan. Kirjaa voisi lukea vaikkapa ratikassa matkalla keskustaan. Ja toki pidemmilläkin matkoilla. Laiteen akunkesto on nimittäin myös todella pitkä. Parhaimmillaan akku kestää yhdellä latauksella jopa kuukauden. Tänään itseasiassa, juurikin noin kuukauden käytön jälkeen, laitoin sen ensimmäistä kertaa latautumaan.

Oli kirja kuinka jännittävä tahansa, lukeminen rentouttaa. Silloin unohtaa kaiken muun ympäröivän maailman. Esimerkiksi lukiessa en ikinä vilkuile kännykkää. Hyvät kirjat jäävät myös mieleen vuosikausiksi. Edelleen vielä välillä mieleen tulee jotain vaikuttavia kirjoja, jotka olen lukenut vaikkapa 15 vuotta sitten.

Letto Frontlight sisältää valmiiksi kaksi e-kirjaa, jonka lisäksi e-kirjaostoksia voi tehdä suoraan laitteella. Siinä on tilaa noin 4000 e-kirjalle! Lisäksi laite sisältää myös  sisäänrakennetun sanakirjan. Tosiaan tuo näyttö on selkeä, itsevalaiseva eikä se heijasta. Erittäin miellyttävä siis silmille ja toimii hyvin niin pimeässä kun auringonpaisteessakin. Sain teille blogin lukijoille hyvän tarjouksen vaikkapa punkinkonttiin, eli Letto lukulaite + 5 e-kirjaa hintaan 99e. 

Itse olen ihan pienestä saakka ollut aikamoinen lukutoukka. Heti kun opin lukemaan olen suorastaan ahminut kirjoja. Muistan että ensimmäiset kunnon kirjat mitä aloin lukemaan olivat Neiti Etsivä -ja Bertin päiväkirja sarjat. Saatoin hyvinkin lukea yhden kirjan jopa päivässä. Äitini on myös kova lukemaan ja häntä kiinnostaa eniten jännitys -ja kauhukirjallisuus. Teininä tulikin luettua lähes koko Stephen Kingin tuotanto. Seiskaluokalla ihastuin Arto Paasilinnan tyyliin ja samoihin aikoihin enemmän klassinen kirjallisuus alkoi kiinnostamaan. Nykyäänkin luen mielelläni lähinnä erilaisia romaaneja. Niissä pitää olla draamaa, ehkä vähän seikkailua, yllätyksiä ja suuria tunteita. Mitään kauhua en pysty lukemaan enää yhtään – liian pelottavaa!

Minkälaisia kirjoja te luette, vai onko sellaiseen luksukseen enää edes aikaa? Entäs onko e-kirjat ja lukulaitteet jo tuttuja?

LIFIE ja Adlibris yhteistyö

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.