Me päätettiin poikien kanssa yhteistuumin tuossa hiljattain, ettei enää käydä eläintarhoissa. Vaikka eläimiä onkin ihana nähdä, on viime kerroilla ennemmin tullut vain surku stressaantuneista ja vangituista villieläimistä. Opetuskäytössäkin oleva perhospuisto sen sijaan oli hieno ja käymisen arvoinen paikka.

Tässä lähellä sijaitseva perhospuisto, eli Mariposario de Benalmádena sijaitsee hienoissa maisemissa vuorilla, Buddhalaisen temppelin vieressä. Itämaishenkisessä perhospuistossa pääsee kävelemään sademetsämäiseen tilaan, jossa erilaiset perhoset lentelevät ympärillä. Erilaisia perhoslaleja on puistossa yli 1 500, mutta lyhyen elinkaarensa (muutama viikko) takia eri lajeja voi yhdellä kerralla bongata noin 150. Mutta joka kerta siis uusia!

Lentelevien (ja munivien) perhosten lisäksi puistossa elää toukkia sekä perhosten koteloita. Noin vartin välein esillä olevista koteloista voi nähdä uuden perhosen kuoriutuvan. Aivan mieletöntä.

Koska suurin osa perhosista elää imemällä mettä tai hedelmiä, on puistossa myös upeita kasveja ja kukkia. Vapaana puistossa elelee myös ainakin kolme isoa iguaania, muutama lintu sekä eläintarhasta pelastettu rampa wallaby.

Näin ötökkäkammoisena puistossa kulkeminen kyllä jännitti. Myös lapsia. Mutta samaan aikaan se oli todella siistiä. Perhosia oli paljon ja vaikka ne eivät iholle tulleetkaan, lensivät ne todella lähelle. Kaikki lajit olivat isompia mitä Suomessa olen tottunut näkemään, suurimmat ison kämmenen kokoisia.

Jos lomailette joskus Espanjan aurinkorannikolla, suosittelen kyllä käymistä tuolla sympaatisessa ja elämyksellisessä puistossa. Alekuponkeja puistoon saa muuten monista ravintoloista sekä turisti-infoista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen valkoinen ja kotoisin pohjoisnavalta. Minun nimeni on Harri. Minulla on veli, jonka nimi on Hylje. Hän jäi kotiin, kun minä lähdin lomalle Espanjaan. Eikä se ole niin pehmeä ja valkoinen. Tänään heräsin aamulla ja menin aamupalalle. Hypin myös paljon. Ja söin kalaa. Paras kaverini on Beru. Hän on Kaapon nalle. Leikin tänään rattaissa. Pääsin mukaan kaupungille. Aina en saa mennä mukaan. Mutta tänään sain mennä koska olin niin kiltti. Ja myös koska Elvis sai raivarit. Kaupungilla nukuin rattaissa päikkärit ja sitten pääsin lelukauppaan. Siellä oli Lego-hylkeitä. Ne ovat metsästettyjä sukulaisiani. Ulkona kujalla minua kuvattiin. Putosin myös maahan, mutta en mennyt kauhean likaiseksi. Olen niin pehmeä. Elvis sanoi että olen pehmeyssankari. Olen hänen lempipehmolelu juuri sen takia. Seuraavaksi aion kuunnella iltasaduksi Ronja Ryövärintytärtä.

Elviksen vaatteet: lippis HUF paita Uhana Design shortsit Aarrekid kengät ja sukat Nike hylje Tallink Silja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Mimi ja Bono ovat Johannan, Joonaksen ja Martan koirat. Ne asuu Espanjassa. Mimi on tyttö ja Bono on poika. Mimi tykkää rapsutuksesta ja Bono leikkimisestä. Molemmat ovat aika kilttejä. Paitsi leikkiessä pitää olla varovainen, koska niillä on niin vahvat hampaat. Mimin ja Bonon lempipaikka on ruokapöydän alla. Ne odottaa, että milloin meiltä putoaa ruokaa. Uima-altaalle ne ei saa tulla, koska ne puree uimapatjoja ja yrittää pelastaa meidät. Kerran kun Bono näki kun olin uimassa, se luuli että hukun ja meni paniikkiin. Mimi ja Bono on tosi kivoja.

-Kaapo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kohta on viikko jo vierähtänyt reissussa, mutta onneksi reilu pari vielä edessä. Itselläni ei tälle matkalle ollut sen kummempia suunnitelmia, kun vain viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa ja nauttia auringosta. Lapset saavat päättää mitä päivisin tehdään ja se tekeminen on pääasiassa koostunut uimisesta.

Laskeskelin, että tämä on poikien kuudes tai seitsemäs kerta täällä. Ekoista kerroista he eivät varmaankaan enää paljoa muista, mutta näistä viime kerroista jo varmasti enemmän. Jotenkin ihana ajatella, että tässä tehdään heille loppuelämän muistoja.

Lomalla on mielestäni myös turha pitää liian tiukkoja sääntöjä. Valvoa saa myöhään ja iltapalaksi on ihan ok syödä kolme palloa jäätelöä. Uimisen ja jäätelön syönnin lisäksi lapsilla on kolmas toive loman suhteen. Nimittäin nukkua pommiin. Mielestäni ihan hyvät suunnitelmat lomalle!

Muistan ainakin omasta lapsuudesta juurikin parhaiten sen, miten kivaa oli kun sai lomalla lomalla valvoa ja leikkiä pihalla myöhään. Kaikki lomamatkat ovat jääneet mieleen jo ihan pienestä pitäen. Mites teillä?

_{Poikien uikkarit ja uudet kylpytakit saatiin Mini Rodinilta. Ne tulivat eilen myyntiin ja ovat i h a n i a. Tykkään kovasti Rodinin uikkareista, ei vain kuosiensa puolesta, vaan siksi että ne on valmistettu lähestulkoon pelkästään merestä kerätystä muovista.}

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Havahduin tänään siihen, kun ihmettelin jonkun puhuvan Uuden Vuoden lupauksesta. Ihmettelin itsekseni että, hetkonen – eikös se ole Uuden Vuoden toive? Kunnes tajusin että, ei hitto, lupaushan se on. Itsehän olen varmaan viimeiset kolme vuotta tehnyt vain niitä toiveita. Jos niitäkään.

Muistelen että yleisemmät vuosia sitten tekemäni lupaukset vat olleet niitä perinteisiä, kuntoilun aloittamista ja terveellisiä elämäntapoja. Sitä että vastaisin välittömästi myös sähköposteihin on joskus ollut tällä lupausten listalla. Mitä ikinä sille on sattunutkaan, en tiedä… Sillä olen edelleen aivan yhtä onneton siinä(kin) hommassa.

Sitä rupesin sitten miettimään, että miten tämä asia onkaan omassa päässä kääntynyt näin? Lupauksista tullut kepeitä toiveita. Ehkä se liittyy siihen, että olen nykyään itselleni aika armollinen. Enkä turhaan halua asettaa tylsiä rajoitteita tai tiukkoja vaatimuksia itselleni. Vaan nauttia elämästä päivä kerrallaan.

Mitä sitten toivon tältä alkaneelta vuodelta? Sitäkään en itseasiassa ole ajatellut sen tarkemmin. Tottakai haluan olla onnellinen ja tyytyväinen. Viettää aikaa perheeni ja ystävien kanssa. Mutta oikeastaan toivon eniten sitä, minkä tiedän muutenkin toteutuvan. Antaa nimittäin elämän viedä ja yllättää. Sitä minä toivon. Olkoon tämä vuosi taas yhtä täynnä unohtumattomia hetkiä ja tapahtumia, uusia ystäviä, oivalluksia ja ideoita, syvissä vesissä kahlaamista mutta etenkin sieltä nousemista. Parastahan se on silloin, kun ei oikeastaan odota mitään.

Uuden Vuoden aloittaminen reissussa, muissa ympyröissä teki hyvää. Edellisvuonna olimme palanneet juuri uuden vuoden aattoiltana Thaimaasta. Kurvasin taksilla suoraan kentältä kavereiden luokse. Herääminen harmaaseen kylmään aamuun Vuosaaressa, krapulassa kaverin poikaystävän puoli vuotta aiemmin kuolleen vaimon sohvalla ei ehkä ollut sen reissuun jälkeen se ihan paras aloitus. Nyt oli ihanaa kun se arki ei ihan heti alkanutkaan tai todellisuus lävähtänyt päin naamaa, vaan saimme vielä jatkaa leppoisaa lomailua auringossa ja lämmössä.

Näissä kuvissa olemme vuoden ekana päivänä matkalla leikkipuistoon. Sen jälkeen syötiin pizzaa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.