HULK-SMOOTHIE

22/08/2017

Kaupallinen yhteistyö Hasbro Marvel Titan Heron kanssa

Supersankarit syövät kuulemma proteiinipatukoita ja pinaattia, jotta jaksavat taistella. Hurjin supersankari on Hulk kun se suuttuu. Ja jos minä olisin supersankari, olisin vaate-nainen jolla  olisi muodikkaat vaatteet ja  aseena heitettävät henkarit. Näin ainakin lasten mielestä eikä minulla ole oikeastaan noihin mitään poikkipuista sanottavaa.

Saamistamme uusista Hasbro Marvelin Titan Hero toimintafigureista inspiroituneena valmistimme iltapalaksi hurjaa Hulk-smoothieta. Kaapon ja Elviksen lisäksi keittiössä apunamme olivat Kapteeni-Amerikka, Thor, Rautamies, Spiderman sekä tietysti itse Hulk. Kyseiset Marvelin hahmot ovat olleet poikien leikeissä mukana niin kauan kun muistan, välillä he tykkäävät pukeutua itse supersankareiksi ja välillä sitten taas taistellaan leluilla.

Nuo figurit ovat ehdottomasti ne lempparilelut jotka pojat ottavat kerta toisensa jälkeen mukaan eskariin ja kouluun. Usein kun muillakin kavereilla on saman tyylisiä leluja mukana, joten leikit ovat varmasti kivat. Lisäksi nuo ovat kivan kokoisia, mahtuvat reppuun, mutta ovat sen verran kookkaita etteivät häviä tai unohdu kovin helposti.

Meillä koko perhe tykkää suurimmasta osasta kasviksista, lapsille maistuu muunmuassa hyvin erilaiset salaattit ja onnekseni he ovat myös melko ennakkoluulottomia ainakin maistamaan kaikkea uutta. Toki on myös kasviksia joista he eivät niin välitä, mutta kun ”supersankaritkin syövät näitä jotta lihakset kasvaa”-kortin ottaa esiin, niin saa ainakin muutaman haarukallisen alas.

Me kasvatimme kasvimaallamme lehtikaalia ja sipsien lisäksi päätimme tehdä siitä smoothieta. Hulk-smoothien pitää toki olla virheää, joten valitsimme sinne kaupan hevi-osastolta kaikkea mitä ajattelimme muutenkin supersankareille maistuvan. Tässä teillekin ohje herkulliseen välipalaan:

HULK-SMOOTHIE

3 isoa lehtikaalin lehteä
2 vihreää omenaa
2 päärynää
1 avocado
1 limen mehu
1 kiivi
ripaus inkivääriä
loraus appelsiinimehua
hunajaa

Leikkaa lehtikaaleista ranka pois ja silppua pieneksi, kuori ja pilko muut hedelmät ja pistä kaikki pyörimään blenderiin, lisää joukkoon halutessasi jäitä. Valmis!


HEI ME MUOVAILLAAN

1/06/2017

Kaupallisessa yhteistyössä Hasbron Play-Doh muovailuvahojen kanssa, me pistettiin poikien kera pystyyn kokkipaja. Olen itse vähän huono osallistumaan lasten leikkeihin, eikä perinteinen paperi, sakset, liima -arskartelukaan ole ikinä tuntunut ihan omalta jutulta, mutta muovailu sen sijaan yhdistää koko perhettä.

Tykkään muovailuvahasta monesta eri syystä. Ensinnäkin se on ihanan helppo ja sopii kaiken ikäisille. Lisäksi se ei sotke ja se on tosi helppo siivota pois. Mutta ennenkaikkea, muovailuvahalla vaihtoehdot ovat loputtomat. Muovailuvahalla voi tehdä ihan mitä vaan, loihtia erikoisia eläimiä, muotoja, kirjaimia tai kuten me tällä kertaa, järjestää Italialaiset illallisjuhat.

Itseäni alkoi jo lapsena kiehtomaan muovailuvaha myös erilaisten telkkarista tulleiden animaatioiden vuoksi. Teininä tuli kavereiden kanssa myös tehtyä muutama stop-motion elokuva muovailuvahan avulla. Nykyisin muovailuvahan ihanan vieno marsipaaninen tuoksu vie edelleen mennessään niihin lapsuuden muistoihin. Pojatkin komensivat minua, että lopeta jo se purkkien nuuhkuttelu!

Meillä oli tosiaan pieni kokkailupaja Play-Doh Kitchen Creation –sarjan tuotteiden kanssa. Aluksi tehtiin erilaisia pastoja koneiden avulla, mutta pian italialaistyyppinen suunitelmamme jo alkoikin rönsyilemään. Eikä siinä mitään, kivaa vaan kun kaikki saavat päästää mielikuvituksensa valloilleen! Muovailu onkin parhaimmillaan leikkimistä ja yhdessäoloa sekä erilaisten asioiden oivaltamista.

Ruokapöytäämme valmistui avaruusspaghetin, zombieporkkanoiden sekä karkilta maistuvien kalafileiden lisäksi muunmuassa maailman paras avocadohampurilainen, kuusta tehdyt ranskalaiset sekä kameleonttitortellineja. Lisää hauskuutta yhdessä tekemiseen toivat Play-Dohin keittiövälineet, kuten hella josta oikeasti kuuluu paistamisen ääntä. Pastakonetta, lautasia ja leikkuulautoja oltiin hyödynnetty fiksusti niin, että samalla niissä on erilaisia muotteja, kuten kasviksia. Myös nuo vahojen värit ovat ihan mielttömiä, neon keltaista, punaista ja oranssia, vau!

Muovailu näytti vievän meidät kaikki ihann mukanaan ja oli tosi ihana istua, höpötellä ja hassutella yhdessä ja välillä sitten hetkeksi keskittyä ja syventyä sinne omaan mielikuvitusmaailmaan. Lopuksi toki syötiin. Ensi kerralla meinataan kokkailla sushia!


POIKIEN HUONEESTA

18/08/2016

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Kun viime viikolla esittelin hieman omaa huonettani, jonka laittamista olen saanut vihdoin vähän eteenpäin, tajusin, ettei poikien huonekkaan ole kuvissa kauheasti vilkkunut. Sen sijaan, että minun huoneeni jäi kesken vain aikataulullisista syistä, poikien huone on jo pidempään ollut hyvin hyvin askeettinen ihan tarkoituksella. Taulut eivät odota seinälle pääsyä sen takia, etten olisi ehtinyt. Vaan siksi, että valkeat puhtaat seinät ovat jotenkin kauniita.

Huoneeseen paistaa alku-illasta aurinko, joka tekee kauniita kuvioita seinille. Mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä näyttävämpiä ne tuntuvat olevan. Olen myös aiemmin sanonut, kuinka en pidä liian värikkäästä tai räikeästä sisustuksesta. En edes lasten huoneessa. Voin keroa, että kun tuo täyteen ahdattu lelukaappi ja kaikki laatikot on revitty auki ja levälleen, ei huoneesta väriä puutu.

Uskon silti, että joku päivä vielä rohkaistun ja repäisen. Eli ripustan muutaman jo pitkään odottaneen jutun seiniä koristamaan. Mutta sitä ennen ihailen vielä tätä rakastamaani raikasta valkoista. Joku ehkä muistaakin, että yksi seinä piti keväällä maalata siniseksi. Se homma odottaa vieläkin. Ja saa todennäköisesti odottaa vielä kauan. Ei vaan pysty liikaa värejä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OMASSA HUONEESSA

3/05/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Pikakuvat viime viikolta, ekoista leikeistä, vielä vähän keskeneräisessä, mutta ihan omassa huoneessa. Meillä on siis melko iso asunto kaksioksi, mutta tosiaan makuuhuoneita vain yksi. Olemmekin tähän saakka nukkuneet kaikki samassa huoneessa, mutta päätin sitten viime viikolla tehdäkkin pojille oman huoneen makkariin ja itselleni oman huoneen entiseen olkkariin. Ainakin tähän saakka ratkaisu on toiminut loistavasti. Paljon parempi kun aiemmin suunnittelemani makkarin kahtiin jakaminen. Meillä ei muutenkaan kukaan juuri ikinä hengaillut olkkarissa ja kavereiden kanssa istutaan lähes poikkeuksetta aina keittiössä. Lisäksi keittiökin on niin iso, että saatan jossain vaiheessa hankkia sinne sohvan jos siltä alkaa tuntumaan.

On kiva että poikien huoneen voi sisustaa nyt ”lapsellisemmin” ja oman huoneeni taas juuri niin hempeästi ja tyttömäisesti kun tuntuu. Kunhan saan vielä vähän tauluja seinille laitan siitäkin kuvia! Aiemmin pojat leikkivät usein sängylläni ja nyt onkin ollut ihana mennä nukkumaan ilmat että oma sänky ei ole enää täynnä pikkulegoja, vaan ne leikit pysyvät siellä omassa huoneessa. Pojilla on nyt myös huoneessaan ihan omat sängyt eri puolilla huonetta, sekin on ollut aika jännää – ovathan he tottuneet nukkumaan niin täällä kun isänkin luona aina kerrossängyssä.

Mutta tällaiset sneak peakit edistyksestä tähän väliin! Miltäs näyttää?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KAVEREITA KYLÄSSÄ

19/02/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kotiäitivuosina tuli monta kertaa viikossa kyläiltyä kaveriperheen luona tai toisinpäin. Aikuiset tekivät ruokaa lapsille, sitten yritettin jotenkin syödä yhdessä, sen jälkeen vanhemmilla oli haaveissa rauhallinen kahvi -ja rupatteluhetki samalla kun lapset leikkivät keskenään. Mutta usein se rauhallisuus ainakin jäi haaveeksi vaan. Vaikka oli tosi kiva nähdä muita aikuisia ja tutustuttaa lapsia toisiinsa, niin päällimäisenä muistona niistä kyläilyistä on jäänyt sellainen aikamoinen kaaos. Jokainen lelu ja kirja piti repiä kaapista alas, kaikki halusivat sen saman lelun ja jatkuvasti joku kaatui, sormi jäi oven väliin tai piti päästä potalle. Kyläilyn jälkeen tiskiä oli normaalin viikkomäärn verran ja lastenhuoneen siivoamiseen meni tunteja.

Työelämäään palaamisen ja päivähoidon alkamisen jälkeen myös kyläilyt ovat jääneet vähemmälle. Lähinnä ainut kosketus niihin on ollut sitten lasten kaverisynttärit. Kun 10-15 Ville-Petteriä vetää sokeriöverit ja leikkii samaan aikaan piilosta, taistelukleikkiä ja rakentaa pikkulegoilla, niin tunnelman lisäksi huipussaan ovat desibelit. Ehkä näistä alatajuisista mielikuvista johtuen en ole hirveästi järkännyt mitään kaverikyläilyjä. Omien kavereiden kanssa ollaan nähty ilman lapsia ja lapset ovat sitten leikkineet kavereidensa kanssa päiväkodissa tai ulkona pihalla ja leikkipuistoissa.

Eilen kuitenkin kutsuttiin naapurin pojat kylään. Molemmat saman ikäisiä kun meidän lapset. Henkisesti varauduin taas kauheaan sekoiluun. Hälinään, huutoon, kiljuntaan ja totaalisen kaaokseen. Mutta mitä vielä! En muista milloin viimeksi itselläni olisi ollut noin ”helppo” ilta. Mihinkään nahisteluihin ei tarvinnut puuttua, kukaan ei valittanut ettei ole mitään tekemistä tai toinen ei suostu leikkimään toisen kanssa. Pojat leikkivät reilun pari tuntia tosi ihanasti ja rauhallisesti, välillä yhdessä, välillä erikseen. Kun tuli kotiinlähdön aika, vieraat pukivat saappaat ja takit jalkaan ja kipaisivat itse kotiin naapuritaloon. Kuinka kätevää!

Tästä eteenpäin alan kyllä järkkäilemään leikkitreffejä joka viikolle, jos ne sujuvat näin harmonisesti! Alakerran naapurit tykkäävät varmasti myös, kun viikossa on edes yksi ilta kun meiltä ei kuulu kauheaa huutoa ja kolistelua.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.