VAATEKAAPIN UUDET OVET

5/10/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa VAATEKAAPIN UUDET OVET

Kaapit saatu osana Mirror Line brändilähettiläs -yhteistyötä

Meidän makkariin, joka virallisemmin taitaa olla kirjasto ja tv:n katseluhuone, teetettiin muutama vuosi sitten koko seinän pituinen vaatesäilytys. Halusimme laittaa sen sillä ajatuksella, että jos huoneen haluaa joskus vuosien päästä muuttaa takaisin alkuperäiseen tarkoitukseensa, saa myös vaatekaapit helposti ja siististi pois.

Halusimme hyödyntää koko huoneen pituuden sekä korkeuden ja niinpä suunnittelimme Elfan kanssa meille systeemin, joka kiinnitetään seinään ainostaan katonrajaan tulevalla listalla. Listaan ripustetaan roikkumaan pidikkeet, johon hyllyt kiinnitetään. Eli seinään tulee tällä tavalla vain muutamia reikiä listan kiinnityksestä. Näihin ollaan oltu tosi tyytyväisiä, etenkin kun hyllyjen ja laatikoiden paikkaa voi helposti halutessaan vaihdella.

Tässä samassa hyllyjen suojaksi asennettiin myös yläkantoiset liukuovet, koska emme halunneet myöskään kajota lattiaan poraamalla siihen listaa. Tämä oli ideana hyvä, mutta oikeastaan heti huomasimme, että kyseiset liukuovet eivät toimineet meillä. Ovet tuntuivat hepposilta, eivät näyttäneet livenä yhtään niin kivalta kun netissä ja suurin ongelma oli turvallissuussyistä asennettu hidastin, joka aiheutti sen, ettei ovia pystynyt liikuttaamaan koko matkan pituudelta.

Yli kaksi vuotta olemme tuskailleet ovien kanssa, joista saa auki vain pienen osan kerrallaan. Enpä olisi aluksi uskonut, miten rasittavaa voikaan olla, kun ei saa koko vaatevarastoa kerralla käden ulottuville. Etenkin silloin, kun ei ihan tiedä mitä haluaa pukea päälle tai sovittaa eri yhdistelmiä. Kirosin sitä venksaamista liioittelematta päivittäin.

Vuosi sitten myös meidän makkarissa ollut suuri peili kaatui, hajosi ja raapaisi samalla myös rumat jäljet yhteen liukuovista. Siitä saimme ajatuksen, joskos rikkoutuneeseen oveen teettäisi peilin. Aktiivisesti mietettiin uusia ovia ja muita ratkaisuja, mutta ei saatu asiaa sen enempää edistymään.

Muutama kuukaisi takaperin satuin huomaamaan kotimaisen likuovia valmistavan Mirror Linen etsivän brändilähettiläitä. Osallistuin hakuun ja kuinka ollakkaan, meidät valittiin mukaan. Käytönnössä tämä brändilähettiläisyys tarkoittaa siis sitä, että uusia liukuovia vastaan lupasin tuottaa muutamia julkaisuja instagramiin sekä esiintyä heidän toteuttamallaan videolla, jota kuvattiin täällä meidän kotona. Tämä blogipostaus on aivan extraa, olen vain niin iloinen  näistä ovista, joten haluan jakaa koko prosessin myös täällä blogin puolella!

Kun lähdimme Mirror Linen kanssa uusia ovia meille suunnitellemaan, lähdimme itseassa liikkeelle jostain aivan erilaisesta suunnitelmasta, mihin lopulta päädyimme. Aluksi nimittäin mietin nyt paljon pinnalla olevia ja tilanjakana käytettäviä ruutuovia, valkoisin kehyksin ja niin, että jokainen ovi olisi peiliä. Asiaa kuitenkin mietittyämme, koko seinän levyinen peili ei tuntuntukaan enää parhaalta ratkaisulta ja pikkuhiljaa ruudukotkin putosivat suunnitelmista pois.

Meillä kävi asentaja ottamassa kaappien mitat ja samalla hän toi mukanaan ison laatikoillisen erilaisten ovien malleja. Tämä oli tosi hyvä (jolla tavalla edellistekin ovien hankinta olisi pitänyt tehdä) ja vei suunnitelmat taas ihan uusille urille. Yllätyksekseni ihastuinkin kovasti lämpimiin puupintaisiin oviin ja lopulta jäin pähkäilemään kolmen eri puupinnan kanssa. Loppumetreille mietin tätä meille lopulta tullutta, kuultovalkoiseksi maalattua (harmahtavaa) puuta sekä sellaista lämpimämpää vaalean puun sävyä. Valinta oli kamalan vaikea!

Sain hurjasti apua kaappien valintaan Mirror Linen päästä, he lähettivät minulle kymmeniä erilaisia tietokoneella piirrettyjä kuvia miettimistäni malleista, väreistä ja yhdistelmistä. Ilman peiliä, yhdellä peilillä, kahdella peilillä, isoilla -ja pienillä ruuduilla, ilman ruutuja… Testailin mallipaloja makkarissa eri valoissa ja lopulta sitten päädyin siihen, että lattiaamme sopisi paremmin tuo vaalea /harmahtava puu (vaikka tykkäsin kovasti siitä lämpimästä), joka olisi sitten ehkä parempi myös isona pintana.

Päädyimme myös siihen, että peliovia tuli vain yksi – joka on kuulemma erittäin harvinainen ratkaisu, mutta se toimii meillä tosi hyvin! Peiliä voi toki liikutella muihinkin kohtiin, mutta sen virallinen paikka on tuossa kaapiston päässä nurkassa, vähän piilossa seinän takana, jolloin esimerkiksi olohuoneeseen ei peili näy, eikä sen kautta siis myöskään heijastu petaamaton sänky tai muita makkarin sotkuja.

Uudet ovet kulkevat nyt myös alakiskon päällä, joka kiinnitettiin lattiaan kaksipuolisella teipillä – eli lattiaan ei tarvinnut kajota nytkään. Ovet kulkevat kahden kiskon varassa paljon pehmeämmin ja äänettömämmin, jonka lisäksi yläkisko on paljon huomamattomampi ja siistimpi kun edellisten ovien kanssa. Ja mikä parasta, ovia voi nyt liikutella ihan miten tahtoo! Saan kerralla koko vaatevarastoni näkyviin, jonka lisäksi voin vielä peilailla asuja peilistä. Nimittäin viimeisen vuoden meillä on ollut peili vain eteisessä, joten sen lisäksi, että vaateiden ottaminen kaapista on ollut raivostuttavaa, on peilaamaan pitänyt lisäksi mennä myös toiseen huoneeseen. Harppaus paljon paremmin toiminnalisesti palvelevaan kaappiin on siis ollut huomattava!

Ovissa ilahduttaa myös se, että ne ovat kotimaisen perheyrityksen valmistamat ja niille on myönnetty Avainlippu. Uudet ovet asennettiin myös vanhoihin oviin verrattuna muutaman sentin pidemmälle ulospäin, jolloin henkareilla olevat vaatteet eivät enää osu oviin ja mikä parasta, kaapissa mahtuu nyt leikkimään piilosta!

(Mitä tästä TAAS opimme, eli suunnitele rauhassa ja tee ekalla kerralla hyvin, niin ei tarvitse kahta vuotta tuskailla. Tai että, jos joku ei toimi, korjaa äläkä tuskaile kahta vuotta…)


POIKIEN HUONEESTA

18/08/2016

Processed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with 5 preset

Kun viime viikolla esittelin hieman omaa huonettani, jonka laittamista olen saanut vihdoin vähän eteenpäin, tajusin, ettei poikien huonekkaan ole kuvissa kauheasti vilkkunut. Sen sijaan, että minun huoneeni jäi kesken vain aikataulullisista syistä, poikien huone on jo pidempään ollut hyvin hyvin askeettinen ihan tarkoituksella. Taulut eivät odota seinälle pääsyä sen takia, etten olisi ehtinyt. Vaan siksi, että valkeat puhtaat seinät ovat jotenkin kauniita.

Huoneeseen paistaa alku-illasta aurinko, joka tekee kauniita kuvioita seinille. Mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä näyttävämpiä ne tuntuvat olevan. Olen myös aiemmin sanonut, kuinka en pidä liian värikkäästä tai räikeästä sisustuksesta. En edes lasten huoneessa. Voin keroa, että kun tuo täyteen ahdattu lelukaappi ja kaikki laatikot on revitty auki ja levälleen, ei huoneesta väriä puutu.

Uskon silti, että joku päivä vielä rohkaistun ja repäisen. Eli ripustan muutaman jo pitkään odottaneen jutun seiniä koristamaan. Mutta sitä ennen ihailen vielä tätä rakastamaani raikasta valkoista. Joku ehkä muistaakin, että yksi seinä piti keväällä maalata siniseksi. Se homma odottaa vieläkin. Ja saa todennäköisesti odottaa vielä kauan. Ei vaan pysty liikaa värejä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

KEITTIÖN UUDET TUOLIT

6/08/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Luulen että meillä kaikilla on jotain esineitä jotka muistuttavat jostain tietystä elämäntilanteesta tai tapahtumasta. Kun tarkemmin mietin, lähes kaikki omistavani tavarat tuovat mieleeni jonkin muiston. Osa muistoista tuntuu vahvempina ja merkityksekkääimpinä kun toiset.

Blogissakin paljon näkyneet, mintunvihreiksi maalatut, pinnatuolit symboloivat minulle uuteen elämäntilanteeseen hyppäämistä. Eron jälkeistä elämää ja uuteen kotiin muuttamista. Vanhin lapsuudenystäväni oli muuttamassa pysyvästi Lontooseen samaan aikaan kun minä löysin pitkien etsintöjen jälkeen sopivan kodin minulle ja pojille. Ystäväni kellarista löytyi jonkun, vuosia sitten, hylkäämät kolme punaista pinnatuolia. Lastasimme ne Puu-Vallilassa yhdessä exäni kanssa ex-appeni autoon ja veimme ne uuteen kotiini.

Muistan vielä ensimmäisen illan ja yön uudessa kodissa hyvin. Minulla ei ollut vielä sänkyä eikä pöytää. Istuin lattialla, katsoin sinnkulaivaa ja söin nuudeleita. Yhtä tuoleista käytin pöytänä. Siitä on jo yli kolme vuotta.

Myöhemmin maalasin tuolit söpön mintunvihreiksi ja ne olivatkin kotimme väripilkku. Lähes poikkeuksetta joka viikko blogiin tuli kysymys, jossa tiedusteltiin tuolien sävyä. Ja olivathan ne aivan ihanat.

Kuitenkin jokin aika sitten alkoi tuntumaan että kaipaan jotain uutta. Tuolit saivat lähteä. Ne hallitsivat keittiötä liikaa. Tuntui että nyt oli aika uudelle alulle.

Eleltiin jonkin aikaa pelkkien jakkaroitten voimin. Mielestäni nuo perinteiset simppelit jakkarat ovat tosi kauniit, enkä kaivannut muuta. Paitsi ehkä pientä selkänojaa. Sellaista, joka ei tulisi pöydän reunan yli.

Ja sellaiset löytyvätkin Artekilta. Artekin k65 tuoli on mielestäni ollut aina yksi kauneimmista tietämistäni tuoleista ja olen tosi iloinen, että kirpparilta sellaiset bongaamani ilahduttavat nyt keittiössämme. Vielä voisin ainakin kaksi samanmoista huolia lisää, joten jos törmäätte valkoisiin tai koivun värisiin kuusvitosiin, niin vinkatkaa ihmeessä!

Olisi ihana kuulla myös tarinoita teidän tärkeiden tavaroiden takaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.