Kun viime viikolla esittelin hieman omaa huonettani, jonka laittamista olen saanut vihdoin vähän eteenpäin, tajusin, ettei poikien huonekkaan ole kuvissa kauheasti vilkkunut. Sen sijaan, että minun huoneeni jäi kesken vain aikataulullisista syistä, poikien huone on jo pidempään ollut hyvin hyvin askeettinen ihan tarkoituksella. Taulut eivät odota seinälle pääsyä sen takia, etten olisi ehtinyt. Vaan siksi, että valkeat puhtaat seinät ovat jotenkin kauniita.
Huoneeseen paistaa alku-illasta aurinko, joka tekee kauniita kuvioita seinille. Mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä näyttävämpiä ne tuntuvat olevan. Olen myös aiemmin sanonut, kuinka en pidä liian värikkäästä tai räikeästä sisustuksesta. En edes lasten huoneessa. Voin keroa, että kun tuo täyteen ahdattu lelukaappi ja kaikki laatikot on revitty auki ja levälleen, ei huoneesta väriä puutu.
Uskon silti, että joku päivä vielä rohkaistun ja repäisen. Eli ripustan muutaman jo pitkään odottaneen jutun seiniä koristamaan. Mutta sitä ennen ihailen vielä tätä rakastamaani raikasta valkoista. Joku ehkä muistaakin, että yksi seinä piti keväällä maalata siniseksi. Se homma odottaa vieläkin. Ja saa todennäköisesti odottaa vielä kauan. Ei vaan pysty liikaa värejä.
Olen tässä viimeisen parin päivän aikana puhunut kahden alle vuoden ikäisen lapsen vanhemman kanssa siitä, miten sitä omaa lastaan ikävöi. Vaikka olisi ollut kuinka rankka päivä tahansa, sitä alkaa selailemaan lapsen kuvia puhelimesta tämän nukkuessa. Vaikka lapsi viihtyisi isovanhemmilla hoidossa vaikka kuinka pitkään, itse ei pysty olla useampaa päivää erossa. Nämä tuoreet vanhemmat yllättyivät myös siitä, kun kerroin ettei tunne muutu mihinkään vaikka lapset ovatkin jo aika isoja.
Olemme asuneet lasten isän kanssa erossa jo yli kolme vuotta. Alusta saakka oli selvää, että jatkamme molemmat yhdenvertaisina vanhempina. Kuitenkin huomasin pian ”omivani” lapsia. He olivat luonani aina vähän enemmän ja isällään vain yhden-kahden yön pätkiä kerrallaan. Kun poikien isä vuosi eron jälkeen ehdotti tosissaan viikko-viikko systeemiä olin suoraan sanottuna aika pöyristynyt. Miten kukaan voisi olla erossa lapsistaan viikkoa putkeen?
Tulin lopulta kuitenkin vähän vastaan, aloitimme viisi päivää – viisi päivää systeemillä. Se oli itseasiassa järjestelynä paljon toimivampi, kun sekalaiset päivät siellä täällä ja niistä ainainen sopiminen. Vuodet vierivät, lapset kasvoivat, aloittivat päiväkodissa ja päätimme siirtyä kokonaan viikko-viikko systeemiin.
Järjestely toimii loistavasti ja se on ehdottomasti paras meidän perheelle. Viikko yksin kotona on luksista, samoin kun viikko yhdessä lasten kanssa. Mutta voi, kyllä sen ”vapaaviikon” aikana tulee niin monesti ikävöityä lapsia. Katseltua kuvia ja videoita puhelimesta, kurkittua keittiön ikkunasta, joskos päiväkodin pihalta näkyisi vilahdus lasta. Soiteltua kuulumisia ja sitten välillä, puolin ja toisin, pyydettyä joskos lapset voisivat tulla vähän aiemmin kotiin tai ainakin välissä edes yhdeksi yöksi. Koska on vaan niin kauhea ikävä.
Ja ei kai se siitä mihinkään muutu. Edelleen saan äidiltäni viestejä ”ei olla nähty viikkoon, kauhee ikävä!”
En ole ihan varma, kuinka monta kertaa olen otsikoinut postauksen samalla tavalla. Kotona. Se vain kertoo jotenkin niin paljon. Kaikki tiedämme miten ihanaa on palata reissusta kotiin. Oli siellä ollut kuinka kivaa tahansa, koti on silti paras.
Ennen reissuun lähtemistä siivoan yleensä aina. Siistiin kotiin on kivempi palata. Tai niin olen aina ajatellut. Tällä kertaa en ehtinyt. Koin jo pienoista ahdistusta kotimatkalla siitä, mitä vastassa mahtaisikaan olla. Reissun edeltävä viikko oli ollut todella hektinen, en ollut koko viikkona ehtinyt siivota. Kotiin tullessani olin niin väsynyt, että heittäydyin vain suoraan sänkyyn.
Eilen palasin sitten tähän hetkeen ja arkeen. Sotkuinen koti ahdisti edelleen, mutta olin sopinut optikkokäyntiä ja muuta menoa kaupungille. Iltapäivällä piti käydä läpi viikonlopun kuvia. Sitten nukkua taas univelkoja. Tänään päätin käydä sitten kamalan, monta päivää ahdistaneen sotkun kimppuun.
Mutta arvatkaa mitä. Kun katsoin vähän tarkemmin, kotona näyttikin aika kivalta. Toki tavaroita oli hujan hajan, mutta ahdistavan kaaoksen olinkin kehitellyt vain omassa mielessäni. Meillähän näytti ihan meiltä, kotoisalta. Tältähän meillä aina näyttää, paitsi siivouspäivän jälkeisenä päivänä. Miksi ihmeessä olin kehitellyt päässäni ahdistavan ajatuksen sotkusta? Vain sen takia, että minulla on yleensä tapana siivota perjantaisin? Kukaan ei ollut katsomassa sotkua viikonloppuna ja nyt taas tiistaina koti näyttää siltä miltä tavallisena tiistaina näyttää.
Tai no sellaisena tiistaina kun lapset ovat kotona. Mutta oikeastaan oli aika ihana nähdä lasten kesken jääneet leikit huoneessa. Se helpotti vähän ikävää.
Muistin taas sen, että itselleen on ihan turha asettaa turhan tiukkoja tai turhia sääntöjä. Joo, siistiin kotiin on kiva palata. Mutta se ei ole myöskään maailmanloppu, jos sänky on petaamatta ja legot pitkin lattiaa. Tai ainakaan siitä on turha ahdistua tai potea huonommuutta. Ja se koskee aika montaa muutakin asiaa elämässä.
Kodin1 on avannut aivan hiljattain uudistuneen Elämäni Koti -sivuston, joka tarjoaa ideoita ja inspiraatiota oman kodin sisustamiseen. Sieltä voi käydä katsomassa esimerkiksi vinkkejä toimivaan eteiseen tai keväisiä petausideoita sänkyyn. Minua pyydettiin myös mukaan Indedaysin ja Kodin1 kampanjaan, joten sivulla tullaan näkemään myös omia ideoitani. Elämäni Koti ideasivustolle tulee siis jatkuvasti uutta inspiraatiota myös muiltakin bloggareilta, kuten Uudelta Kuulta sekä Maiju Sawlta.
Itse ajattelin tuoda uutta ideaa lastenhuoneen sisustamiseen. Perinteisestihän lastenhuoneet ovat hyvin värikkäitä ja noh, lapsekkaita. Kaikkien sateenkaaren värien lisäksi, huoneista löytyy usein erilaisia kuoseja ja graafisia kuvioita. Pitkään pinnalla on ollut myös trendi valita muuten musta-valkoiseen lasten huoneen sisustukseen yksi räiskyvä tehosteväri, kuten vaikka keltainen, turkoosi tai pinkki.
Koska meillä on huoneiden uudelleen järjestelyn ja pienen pintaremontin jälkeen vielä vähän keskeneräistä, oli nyt oiva tilaisuus kokeilla poikien huoneeseen vähän jotain muuta. Harmaa on väri joka on ihan yllättäen hiipinyt tämän hetken suosikkivärikseni sisustuksessa. Harmaan lisäksi luonnonmateriaalit, kuten pellava, villa, betoni ja puu houkuttelevat juuri nyt.
Lastenhuoneissa toki värikäs teema toimii, mutta omaan makuuni sopii enemmän tällainen hyvin yksinkertainen ja pelkistetty, ”väritön” tyyli. Voitte vain kuvitella, että sitten kun ne miljoona pikkulegoa ovat levitetty tuohon matolle, ei väriäkään huoneesta enää puutu. Kun huoneen pohja ja isot pinnat ovat sopivan neutraaleja, saa kivoja yksityiskohtia ja koristeita, kuten vaikka kauniita leluja, nostettua esille paremmin. Itse myös tykkään pitää arkisia käyttöesineitä myös osana sisustusta.
Itse sisustajana en ehkä niinkään kulje trendien mukana, vaikka toki inspiraatioa tulee saatua ihan huomaamatta sisustuslehdistä tai pinterestistä. Oma tyylini on enemmänkin ajaton. Juuri sellainen kun tämä Annon tuotteilla stailaamani lastenhuonekkin. Yksinkertaiseen pohjaan on sitten helppo silloisten mieltymysten mukaan lisäillä vaikkapa väriä ja runsautta, jos siltä tuntuu.
Tuolta Elämäni Koti sivustolta löytyy myös kymmenen kysymyksen haastettelu, jossa kerron muunmuassa parhaan sistustusvinkkini sekä mikä sisustustuote minulla on seuraavana ostoslistalla. Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa eilen avatut sivut ja kannattaa se tallentaa vaikkapa koneen kirjanmerkkeihin, sillä lisää inspiroivia juttuja on tulossa ja paljon! Elämäni Koti sivustolle pääset siis TÄÄLTÄ.
Stailauksessa käytetyt tuotteet: Anno Taival-villamatto, Anno Nappi-koristetyyny, Anno pärekori M, Varax lasten lepakkotuoli, Anno valokirjain R, Anno Luku-taulu
Pikakuvat viime viikolta, ekoista leikeistä, vielä vähän keskeneräisessä, mutta ihan omassa huoneessa. Meillä on siis melko iso asunto kaksioksi, mutta tosiaan makuuhuoneita vain yksi. Olemmekin tähän saakka nukkuneet kaikki samassa huoneessa, mutta päätin sitten viime viikolla tehdäkkin pojille oman huoneen makkariin ja itselleni oman huoneen entiseen olkkariin. Ainakin tähän saakka ratkaisu on toiminut loistavasti. Paljon parempi kun aiemmin suunnittelemani makkarin kahtiin jakaminen. Meillä ei muutenkaan kukaan juuri ikinä hengaillut olkkarissa ja kavereiden kanssa istutaan lähes poikkeuksetta aina keittiössä. Lisäksi keittiökin on niin iso, että saatan jossain vaiheessa hankkia sinne sohvan jos siltä alkaa tuntumaan.
On kiva että poikien huoneen voi sisustaa nyt ”lapsellisemmin” ja oman huoneeni taas juuri niin hempeästi ja tyttömäisesti kun tuntuu. Kunhan saan vielä vähän tauluja seinille laitan siitäkin kuvia! Aiemmin pojat leikkivät usein sängylläni ja nyt onkin ollut ihana mennä nukkumaan ilmat että oma sänky ei ole enää täynnä pikkulegoja, vaan ne leikit pysyvät siellä omassa huoneessa. Pojilla on nyt myös huoneessaan ihan omat sängyt eri puolilla huonetta, sekin on ollut aika jännää – ovathan he tottuneet nukkumaan niin täällä kun isänkin luona aina kerrossängyssä.
Mutta tällaiset sneak peakit edistyksestä tähän väliin! Miltäs näyttää?
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
