Muistatteko kun kerroin pari kuukautta sitten vanhan Lundian kunnostuksesta. Perinteisesti kirjahyllynä tomiva hylly päätytikin meillä keittiöön astioita kannattelemaan. Mietin tuolloin, että mitenhän avuhyllyt mahtavat tässä tarkoituksessa toimia. Pölyyntyvätkö tai rasvoittuvatko astiat nopeasti. Nyt parin kuukauden käytön jälkeen voin todeta että, toimii eikä pölyynny!

Suurin osa astioista kun on meillä päivittäisessä käytössä, ei pölyä ehdi kerääntyä. Vinkistänne käänsin kuitenkin lasit ja kupin nurinpäin. Viinilasit voi hyvin varmuudeksi huuhtaista ennen käyttöä, mutta eipä sillekkään ole oikeastaan ollut tarvetta. Joku kertoi että hänellä keittiön avohylyssä astiat kesärivät pinnalleen hyvin nopeasti pölyisen rasvakerroksen, mutta tämä hylly kun on ihan toisella puolella keittiötä, kuin hella, ei sitä rasvaa kulkeudu sinne saakka.

Nättien astioiden lisäksi avohyllyssä on kiva pitää esillä muita kauniita esineitä. Mutta sen lisäksi meillä tämä systeemi on hurjan käytännöllinen. Lapset kun ylettyvät nyt itse hakemaan astiat, auttamaan pöydän kattamisessa ja Kaapo myös laittaa molemmille itse aamu ja iltapalan nykyisin.

En oikeastaan edes aiemmin ajatellut pitävän Lundioista, ennen kun tuon hyllyn ostin. Nyt haluaisin kotiin sitä lisää. Keittiöön on suunnitteilla pikkuista hommaa vielä, ajattelin maalata luonnon valkoiset kaapinovet niin että ne olisivat vähän kiiltävämmät ja valkoisemmat. Mietin niihin aluksi myös vanerilevyjä, mutta se ajatus taitaa olla kuopattu. keittiön tason ajattelin pinnoittaa betonilla, katsotaan kuinka siinä käy. Myös tiskokone on edelleen hankintalistalla. Niin ja matto… Sitten mietin vielä että teenkö lapsille keittiöön pienen leikkikeittiönurkkauksen, vai siirtäisinkö työpisteen olkkarista sinne. Mitä te sanotte, onko kokemusta lasten leikkipaikasta keittiön puolella?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meillä mäkkärissä käynti on yleensä jonkinsortin spesiaalitapaus. Mäkissä käynti toimii meillä lasten kanssa yleensä palkintona. Kuten vaikka lääkärireissun tai onnistuneen kaupungilla shoppailun jälkeen. Esimerkiksi rokotusten ottaminen ei varmaan onnistuisi, ellei tiedossa olisi palkinto-Happy Mealeja. Ja vielä kun syömisen jälkeen pääsee leikkipaikalle riekkumaan niin onhan se kaiken sen arvoista.

McDonald´silla on nyt käynnissä 365 pelastettua päivää-kampanja. Myös meille tarjottiin päivän pelastusta. Pääsimme nimittäin tutustumaan Mäkkärin keittiöön ja tekemään ihan itse omat ateriat. Jännitimme päivää aika paljon etukäteen, viikkon ajan pojat kyselivät joka aamu että ”päästäänkö tänään sinne?”. Olen itse saanut tehdä oman hampparin 6-vuotis mäkkisynttäreilläni ja muistan sen edelleen. Ja olihan se keittiö edelleen jännä paikka ihan näin aikuisiälläkin.

Mäkissä meitä oli vastassa Vilma, jonka opastuksella, käsienpesun kautta, pääsimme keittiöön tutustumaan. Kaapo teki meille hampparit oman maunsa mukaan, juustot viidellä tomaatilla nimittäin. Hyvää oli. Elvis ilmoitti jo sisään astuessamme haluavansa nugetteja. Noissa lastenaterioissa on kivaa että ranskalaisen tilalle saa valittua porkkanat tai omenalohkot sekä juomaksi luomu maitoa. Saa omaatuntoa livennettyä paremmilla valinnoilla.

Meitä kaikkia jännitti aika paljon, kaikki kummalliset ja kuumat sekä jääkylmät laitteet ja asiat, nappulat ja piipitykset… Ymmärsin myös kuinka kiire keittiössä on. Siinä ajassa kun Kaapo meille hampparit hienosti rakensi, tehdään normaalisti reilu kaksikymmentä juustoa. Kyllä siinä arvostus mäkkärin työntekijöistä kohtaan nousi. Kuitenkin keittiössä vallitsi iloinen ja hauska tunnelma.

Koko vierailumme myös ikuistettiin videolle! Siitä hauskasti näkee jännittyneet ilmeemme ja Kaapon ihanan keskittymisen hamppareita tehdessä. Ja se kuullemma olikin kaikista hauskinta. Käykääs kurkkaamassa TÄÄLTÄ video 🙂

Millainen muuten olisi teidän pelastettu päivänne? Mäkkäri pelastaa yhden joka päivä, vuoden ajan. Kiitos hauskasta kokemuksesta, lapset tulevat varmasti muistamaan tämän vielä pitkään. Kuten minäkin 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joskus sitä on vaan ansainnut kunnon selkääntapukset ja kimpun kukkia itseltään. Turha kainostella jos on saanut aikaan jotain mistä on ylpeä. Itse olen tosi ylpeä siitä, että sain lattianmaalausprojektin valmiiksi vihdoin viime viikolla.

Urakastahan teki haastavaa se, että maalasin lattioita samalla kun asuimme täällä. Moni onkin kysynyt että oliko maalaaminen työltästä. Ei sinänsä. Lattioiden maalaaminen oli loppupeleissä melko iisiä hommaa, mutta haastavaa siitä teki huonekalujen jatkuva siirtely huoneesta toiseen. Yhden huoneen maalaamiseen meni 4-5 päivää, jonka jälkeen annoin sen kuivua vielä muutaman päivän ennen kalusteiden siirtämistä.

Maalaaminen oli helpointa tehdä itse, mutta isompien huonekalujen siirtelyyn sentään viitsin pyytää apua. Tai no sen jälkeen kun olkapääni oli ruhjeilla ja kädet ja jalat mustelmilla. Olen kirjaimellisesti DIY-ihminen, en tykkää pyytää apua vaikka tiedän että kaikki mielellään auttaisivat. Tämän remppaprojektin myötä olen päässyt myös harjoittelemaan sitä.

Suurin työ on siis takana ja se tuntuu mielettömän hienolta. Vielä on pientä hommaa, kuten kylppärin ja keittiönkaappien freesausta, mutta niitä ehtii pikkuhiljaa sitten kesän mittaan puuhastella. Kerroin aiemmin myös suunnittelevani parven rakennustamista, senkin ajatuksen annan nyt rauhassa vielä muhia päässä. Ei tässä mikään kiire ole.

Olen luvannut jo pariin otteeseen kertoa tarkemmin tuosta lattian, ja nimenomaan laminaattilattian, maalaamisesta. Tarkempi postaus, maaleineen, hintoineen, ohjeineen yms yms on kehitteillä! Mutta sen voin tässä vaiheessa sanoa että työ oli kaiken vaivan arvoista. Rakastan tuota valkoista lattiaa! Ja maali on ainakin tähän saakka pysynyt siinä hyvin.

Joskus sitä vaan kannattaa ruveta vähän hullultakin kuulostaviin juttuihin, vaikka järki sanoisi mitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin tuossa kuukausi takapaerin lähteneeni mukaan Indiedaysin ja Hälsäns Kökin kampanjaan, jossa joukko meitä bloggaajia haastettiin neljän viikon kasvisruokahaasteeseen. Eli lisäämään reippaasti kasvisruokia ja kokeilemaan uusia reseptejä. kaikenlaista onkin kokeiltu, niin ihan uusia makuja kun sitten vanhoja klassikoita vain kasvisversioina.

Neljän viikon haaste ei ole tehnyt tiukaa ollenkaan, tarkoituksena kun oli tosiaan vaan lisätä kasvisruokia, ei muuttaa koko perhettä kasvissyöjiksi yhdessä yössä. Muutenkin kasvisruoka maistuu etenkin itselleni hyvin, ja suurinosa kokkaamistani pöperöistä onneksi myös lapsille. Erityisesti huomasin heidän kuitenkin tykkäävän näistä ”tutuista” ruoista. Kuten lasagnesta, johon on vain jauhelihan tilalle laitettu soijarouhetta.

Kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen vastapainoksi olenkin käyttnyt paljon näitä Hälsänks Kökin suoraan pakkasesta pannulle-perjaatteella toimivia ruokia. Tällöin ei ole myöskään tarvinnut miettiä että saako ruoasta vaikkapa tapeeksi proteiinia, niistä saa ja vieläpä ilman kovaa (epäterveellistä) eläinrasvaa. Monipuoliset pakasteet maistuvat meille hyvin, yksi suosikki on ehdottomasti tuo superhelppo ja valmiiksi maustettu soijarouhe. Myös tofunakit ja sesamnugetit toimivat tietysti loistavasti lapsiperheessä. Kasvisruoan lisääminen entistä enemmän ruokavalioon on huomattavasti vaikuttanut oloon keventävästi. En sano että kiloja olisi välttämättä karissut, mutta olo on useasti ruokailun jälkeen paljon keveämpi, vaikka vatsan olisikin täyteen syönyt.

Tässäpä vielä teille meille hyvin maistunut soijarouhelasagnen resepti

Tarvitset:
1 pussi Hälsäns Kökin soijarouhetta
2-3 sipulia
4-5 valkosipulin kynttä
5 dl tomaattimusrkaa
täysjyvälasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
oregaanoa
mustapippuria
suolaa
300g juustoraastetta
2 dl maitoa
muskottia
vehnäjauhoja
öljyä voita

Kastike: Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää joukkoon pussi jäistä soijarouhetta, sekoittele ja lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää silputtua basilikaa ja oreganoa joukkoon. Kaada mukaan myös tomaattimurska ja mausta pippurilla sekä halutessasi ripauksella suolaa.

Juustokastike: Laita reilu nokare voita kattilaan, lisää noin 2dl maitoa sekä 200g juustoraastetta. Paksunna kastike ripauksella vehnäjauhoja. Hämmennä kokoajan. Mausta ripauksella muskottipähkinää.

Laita voidellun uunivuoan pohjalle vuorotellen lasagnelevyt, kastike, levyt, juustokastike, levyt, kastike sekä pinnalle noin 100g juustoraastetta. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki.

Ehkä edellisestä postauksesta muistatte myös, että kerroin meidän kuvanneen myös pari kokkivideota! Kaikki neljä videota pääset katsomaan TÄÄLTÄ. Äänestäessäsi omaa suosikkiasi, osallistut myös todella laadukkaiden Le Creuset -keittiötarvikkeiden arvontaan! (alla yksi videoista makupalana)

Olisi kiva kuulla että miten teillä muilla sekaruokaisissa perheissä maistuu lapsille kasvisruoka ja mitkä ruoat ovat suosikkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.