VOIHAN PÄIVÄKOTI SENTÄÄN –
AJATUKSIA HELSINKI-LISÄN LEIKKAUKSESTA JA VAIKEASTA PÄIVÄKOTITILANTEESTA

27/04/2021

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, me jouduimme vuoden vaihteessa pitkittämään taaperon kotihoitoa tulevaan syksyyn saakka, sillä meille tarjottiin päiväkotipaikkaa puolen tunnin bussimatkan päästä kotoamme – ja täysin eri suunnasta jossa mieheni käy töissä. Matkoihin olisi mennyt päivässä pari tuntia, emmekä siis voineet ottaa paikkaa vastaan. Kotihoito jatkuu kunnes lapsi elokuussa täyttää kolme vuotta, toivotaan, että silloin paikka järjestyisi järkevämään matkan päästä, vaikka pahalta näyttää.

Sosiaalisia taitoja ja ikätoiveideren kanssa oloa 2,5 vuotias taaperomme on onneksi saanut harjoitella muutaman kerran viikon kaupungin kerhossa, se on ollut koko perheellemme tärkeä, kunnes se yllättäen ennen pääsiäistä ilmoitettiin heti päättyväksi päiväkotien henkilöstöpulan vuoksi.

Viime vuonna hakiessamme päiväkotipaikkaa tiesimme kyllä tilanteen olevan Helsingissä huono, se on ollut sellaista jo monta vuotta, mutta mikä hurjinta, se tuntuu silti huononevan edelleen. Meillä onneksi oli tilanne, että mieheni, joka siis on jo pian pari vuotta hoitanut lastamme kotona, pystyi ja halusi vielä kotihoitoa jatkamaan, vaikka taloudellisesti muutaman sadan euron kotihoidontuella eläminen on toki haastavaa.

Aiemmin Helsinkiläisestä kotihoidossa olevasta alle 3 vuotiaasta lapsesta maksettiin vanhemmalle Helsinki-lisää. Tämä, koska asuminen Helsingissä on hyvin kallista. Lisä merkitsi sitä, ettei lasta tarvinnut välttämättä laittaa taloudellisista syistä heti pienestä pitäen hoitoon, jolloin myös päiväkoteihin oli vähemmän tunkua. Kelan tekemän tutkimuksen mukaan perheet haluavat hoitaa lapsiaan kotona keskimäärin 1,5–2-vuotiaaksi asti.

Helsinki-lisää kuitenkin leikattiin ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten, kun se otettiin kokonaan yli 2 vuotiailta pois. Sitä ennen se oli yli 2-vuotiaalla 134 euroa, 1,5–2-vuotiaalla 218 euroa ja alle 1,5-vuotiaalla 264 euroa kuukaudessa. Vuodenvaihteessa kaupungin budjettiriihessä äänestettiin, että lisä poistuu kaikilta yli yksivuotiailta. Muutos tulee voimaan kesällä, joten monen perheen on pitänyt reagoida muutokseen nopeasti.

Kaupunki kertoo, että tuen poistamisen tavoitteena on houkutella lisää lapsia päiväkotiin sekä säästää rahaa. Helsinki-lisän leikkaamisen arvioidaan tuovan viiden – seitsemän miljoonan euron säästöt vuodessa. [1] Monet ovatkin ihmetelleet, miksi kaupunki säästää ja tekee samaan aikaan lähes 500 miljoonan euron tuloksen koronavuodenkin aikana. [2]

Mannerheimin Lastensuojeluliton johtava asiantuntija sanoo, että Helsinki-lisän heikkeneminen merkitsee lapsiperheille lisää rahahuolia ja lapsiperheköyhyyden lisääntymistä. Lapsiperheet ovat pitäneet Helsinki-lisää tärkeänä ja heikennykset tukeen voivat merkitsevät monelle sitä, että lapsi on laitettava yhä nuorempana päivähoitoon tai sinniteltevävä entistä pienemmällä rahasummalla. Helsinki-lisän leikkauksesta ei myöskään tehty lapsivaikutusten arviointia, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimus sitä vaatii. [3]

Helsinki-lisän leikkausta perustellaan säästösyiden lisäksi sillä, että laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistuminen vähentää eriarvoistumista. Kulttuurin ja vapaa-ajan apulaispormestarin mukaan tukea käytetään erityisesti maahanmuuttajavaltaisilla alueilla ja juuri vieraskielisille lapsille varhaiskasvatukseen osallistuminen on hänen mukaansa erittäin tärkeää. Tukea käyttävät myös useimmiten äidit, jotka halutaan nyt saada nopeasti takaisin töihin, myös koronakriisin aikana [3] – ja se tarkoittaa että lapset pitää saada jonnekin hoitoon.

Kuitenkin Helsingin päiväkodeista puuttui lokakuussa 2020 kaikkiaan 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, mikä tarkoittaa, että joka viides paikka oli täyttämättä. [5] Pahimmillaan lapsi voi saada muodollisesti pätevän, eli koulututetun opettajan vasta esikoulussa, muutoin hommaa pyörittävät sijaiset (jos heitä saa) joko lyhyissä pätkissä jatkuvasti vaihtuen tai korkeintaan vuoden kerrallaan. [6]

Kriittinen pula henkilökunnasta näkyy erityisesti ruotsinkielisellä puolella, jossa puolelle ruotsinkilelisistä lapsista tarjotaan paikkaa suomenkielisestä päiväkodista, kun muuta ei ole. [4] Henkilökunta on myös uupunutta suuren työtaakan ja henkilökuntapulan vuoksi. Mitä sitten kun yhtä useampi pieni yksivuotias laitetaan tuen lakkauttamisen takia päiväkotiin?

Kun me viime vuonna haimme taaperollemme päiväkotipaikkaa läheisistä päiväkodista, niin ruotsin kun varmuudeksi suomenkielisistäkin, meitä kehoitettiin hakemaan elokuuksi paikkaa uudestaan. Silloin paikkoja on eniten tarjolla kun osa lapsista aloittaa koulun. Kuitenkin meitä lähimpänä olevasta ruotsinkielisestä päiväkodista tuli jo silloin viesti, että ei onnistu päästä ensi syksynäkään, jono on niin pitkä – hakekaa varmuudeksi suomenkielisiin.

Minusta on tosi surullista, jos kaksikielisen lapsemme kielellistä kehitystä ei voida kodin ulkopuolella tukea, koska hän ei pääse hoiton sillä toisella kielellään johon hän tarvitsisi enemmän tukea. Tällöin hän ei voi myöhemmin todennäköisesti myöskään opiskella ruotsin kielellä, koska se ei ole tarpeeksi vahva.

Yksityinen päivähoito on toki myös joillekin vaihtoehto, mutta ei välttämättä meille. Koska meillä on kuusihenkinen perhe, vaikuttaa perheemme koko tulojemme lisäksi alentavasti kunnallisiin päivähoitomaksuihin. Kun vertasimme lähistöllämme olevien ruotsinkielisten yksityisten päiväkotien hintoja kunnalliseen, olisi maksu yli 180 euroa enemmän kuukaudessa, vielä yksityisen hoidon tuen jälkeenkin. Eli reippaasti yli 2000 euroa vuodessa enemmän, sen kunnallisen puolen maksun päälle. Puhumattakaan siitä, että myös yksityiset päiväkodit ovat täynnä ja niiden aukioloajat kunnallisia suppeammat. Ja onhan tämä myös rahan lisäksi periaatekysymys.

No mitä sitten pitäisi tehdä? Sitä en osaa sanoa, minulla ei ole tähän mitään ratkaisua. Ymmärrän, että suuri osa Suomeen tulleista humanitaarisista maahanmuuttajista elää tukien varassa ja heidän lapsena olisi tärkeä saada varhaiskavastukseen oppimaan kieltä ja ehkä pääsemään entistä paremmin kiinni yhteiskuntaan. Mutta auttaako tuesta leikkaaminen oikeasti tässä vai aiheuttaako se vain entistä tukalampia oloja?

Ymmärrän, ettei varhaiskasvatuksen opettajia ole, jos heitä ei hakeudu opiskelemaan sitä määrää mitä heitä tarvitaan. Ala ei välttämättä myöskään houkuttele  sillä palkkaus ei ole tarpeeksi korkea suhteessa työn määrään ja vastuuseen. Ymmärrän, ettei uusia päiväkoteja ja paikkoja voida noin vain taikoa, mutta sen toivon, että jonkinlainen ratkaisu oltaisiin keksitty ennen kun Helsinki-lisää leikattiin jo valmiiksi heikossa asemassa olevilta perheiltä ja heidän lapsiltaan.

Saa jakaa kokemuksia, ajatuksia – mitä vaan aiheeseen liittyvää!

Lähteet ja lisää uutisia aiheesta:

Kotihoidontuen rajut leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyttä Helsingissä [1]
Helsinki leikkaa kuntalisää, ja yhden aikuisen taloudessa se tuntuu: ”Tulot tippuvat noin neljänneksen”
Helsinkiläiset ihmettelevät säästöjä, koska kaupunki teki 500 miljoonaa voittoa [2]
Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa [3]
Kriittinen tilanne Helsingissä: Jopa puolet ruotsinkielisistä lapsista voi jäädä ilman päiväkotipaikkaa omalla kielellä [4]
Yksivuotiaita voi olla kohta Helsingin päiväkodeissa entistä enemmän [5]
Kun päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ei ole, on kelpoisuusvaatimuksissa joustettava [6]
Puolitoistavuotiaalle Valolle tarjottiin päivähoitopaikkaa tunnin päästä kotoa
Munkkiniemeläiselle Saimalle tarjottiin päiväkotia liki tunnin matkan päästä Mellunmäestä
Lasten kotihoidontuki heikkenee Helsingissä
Yksivuotiaita voi olla kohta Helsingin päiväkodeissa entistä enemmän
Kotihoidon tuen kuntalisä pitää keskituloiset äidit pidempään pois töistä, mutta heidän lastensa kannalta se voi olla hyvä juttu
Helsinki vie perheiltä yli 200 euron suuruisen kotihoidon tuen kuntalisän – Miksi vaikutusta lapsiin ei arvioitu, vaikka YK:n lasten oikeudet niin vaativat?
Yksinhuoltajaäiti hätääntyi Helsingin päiväkotipulasta: Lapset määrättiin hoitoon täysin eri puolille kaupunkia
Helsingin leikkipuistojen ja päiväkotien kerhot suljetaan koko huhtikuuksi – Syynä pula työntekijöistä

Taaperon lippis saatu @newkidsonthehouse


KOULULOUNAALLA KOTONA

29/04/2020

Tästä viikosta eteenpäin ovat Helsnkiläiset oppilaat voineet hakea ruoan koululta mukaan kotiin. Kun koulut yli kuukausi sitten suljettiin, moni murehti niiden lapsien vuoksi, jota eivät perheen sosiaalisen tai taloudellisen tilanteen vuoksi välttämättä kotona saa sitä lämmintä ateriaa, mitä he olivat koulussa saaneet. Eikä huoli ole ollut turha.

Eri kunnissa ollaan toimittu kouluruan kanssa tietääkseni vähän eri tavoin, jossain kaupungeissa ollaan kotiin jaettu ruokakasseja, joissain ei ole saanut mitään. Jos oikein olen ymmärtänyt Helsingissäkin on saanut osallistua aiemmin koululla tapahtuvaan kouluruokailuun, vaikka lapsi olisikin muuten etäopetuksessa. Itse en halunnut että lapset käyvät koulussa syömässä, sillä vältämme kaikkia kontakteja – ja koska meillä on siihen mahdollisuus.

Jotkut päivät ovat tuntuneet siltä, ettemme muuta teekään kun kokoajan ruokaa tai mietimme sen valmistusta. Siksi me ainakin otimme uuden systeemin ilomielin vastaan. Kaksi kertaa viikossa koululta haetaan koko viikon valmiiksi rasioihin paktut lounaat, jotka sitten itse lämmitetään kotona. Valittavana on joko seka -tai kasvisruoka.

Ei tämä poista sitä, etteikö meidän tarvitsisi silti tehdä päivittäin ruokaa, mutta itselleen sitä keksii lounaaksi jääkaapin peruilta aina jotain – toisin kun koko perheen tarpeisiin (tai makumieltymyksiin). Mikä parasta, pojat ovat aivan fiiliksistä kouluruoasta. Molempien mielestä koulussa on pääosin aina tosi hyvä ruoka ja samaa mieltä he ovat olleet tämänkin viikon ruoista.

Oli ihana nähdä miten iloisia pojat olivat annoksistaan ja siitä, kun he saivat koulusta tuttua ruokaa. Tuntui, että se ikäänkuin vei elämää taas hitusen verran siihen normaaliin, mitä se aiemmin oli. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa näillä pienilläkin jutuilla on suuri merkitys. Koulun take away-annokset ovat saaneet siis täällä ihan loistavan vastaanoton, korvasta korvaan ulottuvan hymyn.


KOTIKOULU ALKAA

16/03/2020

Koko loppuviikko sitä pähkäiltiin ja lopulta tehtiin päätös, lapset eivät toistaiseksi mene kouluun. Kun perjantai-iltapäivänä tuli ilmoitus, ettei kouluja ja päiväkoteja Helsingissä suljeta, moni vanhempi pettyi. Niin myös minä, sillä minulle olisi ollut siinä kohtaa paras ratkaisu, että joku muu neuvoo minulle miten tässä tilanteessa pitäisi nyt toimia.

Pettymyksen tunne oli kuitenkin hetkellinen aalto, sillä ymmärrän myös hyvin miksi tällaisiin järjeisiin toimiin ei ainakaan vielä ryhdytty. Yhteiskunnan on edelleen pyörittävä ja etenkin tässä tilanteessa avainasemassa olevien vanhempien päästävä töihin. Silti jäin miettimään, pitäisikö meidän kuitenkin yksilöinä vielä tarkastella juuri sitä omaa tilannetta ja toimia sen sallimissa rajoissa jotenkin toisin?

Nimittäin, koska minä muutenkin olen päivät kotona, sillä toimistoni on täällä, voisinko priorisoida töitäni ja opettaa lapsia kotona? Myös mieheni on hoitovapaalla kotona taaperon kanssa ja me olemme jo useamman päivän vältelleet turhia kontakteja, tuntuisi hullulta lähettää lapset päiviksi sitten monen sadan oppilaan kouluihihinsa. Etenkin kun toiseen on kuljettava sinne ruuhka-aikaan vielä julksillakin, jota on kehoitettu välttämään.

Me itse emme kuulu riskiryhmään, mutta kun hypätään seuraaviin lähisukulaisiimme, niin siellä heitä onkin jo useampi. Lapset voivat myös tietämättään levittää virusta ja koulusta löytyy myös muita oppilaita, henkilökuntaa ja heidän perheenjäseniään, joille tauti voi olla kohtalokas. Eli kun mietin, otanko lapset pois koulusta, ajattelen sen yksilötasolla tehdyksi hyväksi yhteisölle.

Samaan aikaan ymmärrän sen, ettei kaikilla ole mahdollisuutta etätyöskentelyyn ja se voi tuntua epäreilulta ja jopa ahdistavalta. Ajattelen kuitenkin niin, että jos me vanhemmat jotka voimme, pidämme lapset kotona, auttaa se myös vähentämään sairastumisen riskiä niiden kohdalla, jotka eivät voi näin toimia.

Pohdiskelin tätä aihetta viikonlopunna omissa instagram-storyissä ja sain teiltä valtavasti viestejä aiheeseen liittyen. Minua lähestyi moni peruskoulun ja päiväkodin opettaja, joista jokainen kehoitti pitämään lapset kotona jos mahdollista. Näin hekin koulussa voivat kiinnittää entistä paremmin käsihygieniaan, kun luokkakoot ovat pienempiä. Ja mikä tärkeintä, jokainen kontakti vähemmän pienentää tartuntariskiä ja hidastaa epidemiaa (tautia kun ei ehkä voi loputtomiin välttää, mutta on täkeää hidastaa sen ”piikkiä”).

Kotikoulussa silti myös monet asiat mietityttävät, ennenkaikkea meidän jaksaminen. Kauan sitä kestää ja missä vaiheessa seinät alkavat kaatua päälle? Toisaalta, nyt voimme kaikki vähän hidastaa, ruukavuodet ja oravanpyörässä olo on tuntunut jo pitkään vähän liian raskaalta. Kun vähän suunnitellaan etukäteet tätä hommaa, voimme toivottavasti viettää myös kivoja hetkiä rauhassa yhdessä perheenä.

Vielä eilen iltapäivästä silti asia vaivasi mieltäni, mikä nyt olisi kaikkien puolesta oikein. Itkeskelin myös pienet itkut niiden vanhempien puolesta jotka tahtoisivat pitää lapset kotona, mutta eivät voi. Ja sitten taas sitä, että entäs jos ne koulut suljetaan, miten pärjäävät ne lapset joille koulu on turvasatama. Jossa saa päivän ainoan lämpimän ruuan ja selvin päin olevat tai välittävät  aikuiset. Sitten toinen lapsi alkoi oksentamaan. Kohtalo päätti puolestani, kiitos siitä.

Lapset jäivät siis vielä täksi päiväksi sairastamaan vielä isälleen, mutta mahdollisesti illalla jo tehdään yhdessä kotikoulun lukkari, joka kattaa ihan koko päivän aamusta iltaan, ja mietitään samalla myös viikon ruoat valmiiksi. Valeäidin blogista löytyykin tästä muuten tosi hyvä malli-idea! Pojat suhtautuivat uutiseen hyvin, tosi coolisti itseasiassa. Koulussa oltiin jo viime viikolla puhuttu tällaisetakin mahdolliuudesta ja kaikki kirjat oltiin kehoitettu ottamaan varmuudeksi kotiin.

Tänään iltapäivällä saamme lisää tietoa siitä, miten Helsngissä koulut ja päiväkodit jatkavat toimintaansa. Opettajilta tuli ainakin jo kiitosviestit kotikouluun päätymisestä, se helpottaa myös heidän ja muiden oppilaiden oloa koulussa. Voi tosin olla, että jo huomenna heillä tilanne on siellä jo ihan toinen. Se selviää myöhemmin.

Kokosin nuo viikonlopun instastory pohdinnat profiilini kohokohtiin, ne löytyvät sieltä kohdasta Koulu & Korona. Kokosin storyihin myös ison osan teidän lähetämiänne viestejä, kannattaa ihmeessä käydä katsomassa jos et sitä jo viikonloppuna tehnyt!

Tässäkin haluan vielä muistuttaa, että kotikoulu on meille ja meidän perheelemme nyt parhaimmalta tuntuva ratkaisu. En sano että se olisi sitä kaikille. Tehdään kaikki omat ratkaisumme sen mukaan mikä meille sopii – tai on ylipäätään mahdollista vaikakpa oman työtilanteen tai ammatin mukaan. Olemme kaikki tässä tilanteessa yhdessä, tuetaan ja tsempataan toinen toistamme. Kyllä me tästä selvitään!

Saa muuten nyt laittaa taas postausideoita, kun tätä korona-asiaa varmaan tulee ihan tarpeeksi joka tuutista. Onko joku aihe sellainen, mistä nyt mielellän lukisit täältä blogista?