Etenkin Helsingin varhaiskasvatuksen huono tilanne on ollut esillä mediassa viime viikkoina. Eikä ihme, sillä jopa kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar kuvali varhaiskasvatuksen tilannetta hiljattain korttitaloksi, joka voi pian romahtaa.

Puhuin itse kaupungin huonosta päiväkotitilanteesta ensi kerran jo vuosi sitten, kun asia tuli perheellemme ajankohtaiseksi ja tutustuin paremmin aiheeseen. Samoihin aikoihin kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää leikattiin entisestään. Samainen apulaispormestari perusteli leikkauksia tuolloin sillä, että näin saadaan maahanmuuttajataustaiset äidit nopeammin töihin. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta koska jo tuolloin päiväkotipaikoista oli alueellisesti pulaa sekä henkilökuntaa liian vähän, olisi mielestäni ollut aluksi ollut tärkeämpää korjata tämä epäkohta, kun sysätä entistä enemmän lapsia jo ylikuormittuneeseen tilanteeseen.

Tilanne on huonontunut vuodessa lisää, jopa sijaisista huutava pula

Ja nyt vuotta myöhemmin tilanne on totta tosiaan entistä vaikeampi. Vuosi sitten lokakuussa varhaiskasvatuksen opettajia puuttui Helsingissä 448, tämän vuoden elokuun tilastojen mukaan varhaiskasvatuksen opettajia puuttui jo noin 750, tarkoittaen että yli 30 prosenttia tehtävistä oli hoitamatta tai tehtävää hoiti koulutuksellisesti epäkelpoinen tekijä. Lastenhoitajia elokuussa taas puuttui noin 460.

Monissa päiväkodeissa koetaan hätää, kun töihin ei saada riittävästi päteviä työntekijöitä tai edes sijaisia. Kuormittunut ala ei houkuta uusia työntekijöitä, vanhat uupuvat ja lähtevät. Kun aiemmin päiväkotien stressitekijöinä on ollut vaihtuvat sijaiset, nykyään on se, ettei sijaisia ylipäätään ole.

Henkilöstöpalveluita, eli sijaisia tarjoavan Seuren raportin mukaan esimerkiksi elokuussa oli kolmen viikon jakso, jonka aikana suomenkielisiin päiväkoteihin olisi tarvittu keskimäärin 416 sijaista päivässä, mutta saatu vain 283 sijaista. Ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä vaikeampi.

Lakisääteinen hoitajamitoitus uhkaa jäädä toteutumatta

Myös me olemme huomanneet tämän. Lapsemme aloitti elokuussa päiväkodin täytettyään kolme vuotta. Viimeisten kuukausien aikana olemme saaneet päiväkodista kolme tai neljä kertaa viestin, jossa pyydetään pitämään lapsi kotona tai edes lyhyempi päivä hoidossa henkilökuntavajeen vuoksi. Myös päiväkodin aukioloaikoja on supistettu väliaikaisesti. Joistain päiväkodeista on soitettu vanhemmille kesken päivän ja pyydetty hakemaan kotiin. Eräänä maanantaina meille tuli ilmoitus, että siitä eteenpäin päiväkoti on auki koko viikon vain klo 8-16:30, normaalin 6-17:30 sijaan. Vanhempia on pyydetty levittämään sanaa myös avoimista työpaikoista.

Ja jos työssä käyvät vanhemmat ovat vaikeassa tilanteessa näiden erikoisjärjestelyiden kanssa, niin voimme vain kuvitella miten vaikeaa henkilökunnalla on sumplia päivittäin henkilökunnan riittämättömyytä, soitella sijaisia ja työskennellä alimiehityksellä. Vaikea tilanne heijastuu tottakai myös lapsiin.

Oman lapsemme ryhmässä on 12 0-3 vuotiasta lasta. Syksyllä ryhmään kuului opettajan lisäksi kaksi hoitajaa, mutta syksyn aikana molemmat hoitajista ovat lopettaneet. Kahden täyspäiväisen hoitajan tilalle on toistaiseksi onnistuttu palkkaamaan vain yksi osa-aikainen hoitaja. Muutoin mennään joko toisesta ryhmästä lainaamalla, vaihtuvilla sijaisilla tai alimiehityksellä.

Viime viikolla tuli taas viesti, jossa kerrottiin että sairaustapausten vuoksi koko päiväkodissa työskentelee vain kolme vakituista työntekijää ja sijaisia on saatu rekryttyä ainoastaan viisi. Jokainen lapsiryhmä joutui siis selviämään läpi päivän merkittävällä alimiehityksellä, joista yli puolet olivat sijaisia. Yhtä ryhmää pyöritettiin pelkästään sijaisten voimin. Ja tämä on siis vain tämän yhden päiväkodin tilanne, mutta ei missään nimessä mitenkään erikoinen. Kaikkialta kuulee näitä samoja kertomuksia.

Helsinki-lisän leikkaaminen kasvatti 1-vuotiaiden lasten määrää päiväkodeissa

Helsinki-lisän leikkaamista kaikilta yli 1-vuotialta perusteltiin vuosi sitten sillä, että kaikilla lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja että maahanmuuttajataustaisten lasten pääsy kotihoidosta varhaiskasvatuksen piiriin vähentää eriarvoistumista. Tuolloin esimerkiksi Lapsiasiainvaltuutettu kuitenkin epäili, että jo valmiiksi pienituloisilta vanhemmilta lisästä leikkaaminen ei ole ratkaisu, vaan johtaisi enemmänkin siihen, että monet vain sinnittelisivät vain entistä pienemmällä tuella.

Nyt tarkasteltuna, tuen leikkaamisen jälkeen kasvua päiväkodin aloittaneissa lapsissa on ollut ollut, mutta ainut alue jossa kasvua ei ole tapahtunut on Itä-Helsinki, jossa asuu suhteutettuna eniten maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kiristystaktiikka ei siis ole toiminut eriarvoisuuden vähentämisessä ja maahanmuttajataustaisten naisten työllistämisessä.

Tämän lisäksi laadukas varhaiskasvatus ei toteudu tällä hetkellä monissakaan päiväkodissa, vaikka työntekijät tekevätkin kaikkensa haastavissa oloissa. Monessa paikassa päiväkoti on henkilökuntapulan vuoksi vain lasten säilytyspaikka. Me kysyimme lapsemme päiväkotiryhmän toimintasuunnitelmaa. Eli esimerkiksi minä päivänä on musiikkia, milloin jumppaa yms. Saimme vastauksen, ettei sellaista suunnitelmaa nyt ole, ”me vain selviydymme” vastattiin.

Oma mielipiteeni Helsinki-lisän leikkaamiseen on käynyt jo aiemmin selväksi, se lisää jo valmiiksi hyvin pienillä rahasummilla selviytyvien lapsiperheiden ahdinkoa ja nimenomaan tällöin mielestäni vain lisää eriarvoistumista. Pieni, alle kolmevuotias ei tarvitse ”laadukasta varhaiskasvatusta”, jos vanhemmilla on halu hoitaa häntä kotona ja kotioloissa on kaikki hyvin. Varsinkaan kun päiväkotien tilanne on ollut pitkään vain huono ja pahenee kokoajan. Sen sijaan varhaiskavastuksen taakkaa pitäisi nimenomaan helpottaa mahdollistamalla vanhempien olemisen kotona lasten kanssa ja hyödyntämällä esimerkiksi kaupungin kerhotoimintaa, jossa on tällä hetkellä hyvin vähän lapsia.

Helsinki-lisän lakkauttamista perusteltiin vuosi sitten myös säästösyillä. Lisän leikkaamisen arvioitiin tuovan viiden-seitsemän miljoonan euron säästöt vuodessa. Samaan aikaan Helsinki oli tehnyt (koronavuotena 2020) lähes 500 miljoonan voiton. Lapsista, nuorista, perheistä, varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaaminen on hyvin lyhytnäköistä ja tulee myöhemmin kalliiksi. Mutta hei, kuulutellaan silti vaan niitä synnytystalkoita.

Pelkoa, huolta ja epävarmuutta

Pelkään päiväkotihenkilökunnan jaksaminen puolesta ja pelkään ennenkaikkea lasten puolesta. Henkilökunnan työskentely äärirajoilla ja siitä seuraavat tunnereaktiot ja turvattomuus heijastuvat lapsiin. Monet lapset eivät tunne alati vaihtuvia hoitajiaan ja kutsuvat kaikkia yleisesti vain aikuisiksi. Normaalisti iloinen ja reipas lapsemme itkee aamuisin, ettei halua mennä päiväkotiin. Usein kun olemme hakeneet iltapäivällä lapsemme hoidosta, paikalla ei ole enää ketään henkilökunnasta, joka tietäisi miten lapsemme päivä on omassa ryhmässään mennyt, onko hän nukkunut tai miten hän on syönyt.

Tottakai päiväkodissamme on myös paljon hyvää, kuten kuuluukin olla, ja arvostamme kovasti koko henkilökunnan tekemää työtä. Tämä kritiikki ei tietenkään kohdistu heihin vaan ylemmille tahoille. Meillä vanhemmilla on kuitenkin oikeus vaatia sitä mikä lapsillemme kuuluu, eli laadukasta varhaiskasvatusta ja turvallinen ympäristö. Siksi itse vaadin vaka-henkökunnalle parempia työoloja, lisää henkilökuntaa ja korkeampaa palkkaa.

Budjettineuvotteluissa esitettin lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, palkankorotukset jakautuvat monille eri aloille

Viikko sitten Helsingin valtuusto kokoontui keskustelemaan ensi vuoden budjetista ja vaikea vaka-tilanne nostettiin kokouksessa näkyvästi esille. Kokouksessa nähtiin myös äänekäs mielenosoitus, hyvä! Kokouksen jälkeen, uudessa budjettiesityksessä luvataan ensi vuodelle lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, 550 euroa per lapsi. Apulaispormestari iloitsi, että tämän ansiosta voidaan vihdoin palkata lisää henkilökuntaa alalle. Hienoa, että rahaa tulee lisää, mutta itse ihmettelen edelleen, mistä tätä henkilökuntaa nyt pikaisesti palkataan kun vanhatkin paikat ovat täyttämättä?

Myös palkkakehitysohjelmasta on ollut budjettiesityksen jälkeen puhetta, siihen on alustavasti varattu nyt viisi miljoonaa. Palkkakehitysohjelman tarkoituksena on lisätä kaupungin houkuttelevuutta työnantajana ja korottaa palkkoja niillä aloilla, joilla on rekrytointihaasteita. Päätös jakaa ensi vuonna viiden miljoonan euron edestä palkankorotuksia ei ole kuitenknaan mitenkään ainutlaatuinen. Ihan samankaltaisia palkankorotuksia on tehty edellisvuosinakin, noin 4,5–5 miljoonaa euroa vuodessa.

Vielä ei ole kuitenkaan yksilöity mille aloille rahoja jaetaan, sillä tarkemmat keskustelut rahojen kohdentamisesta käydään vielä myöhemmin lautakunnissa. Potille on paljon jakajia, sillä vaikea tilanne on myös esimerkiski sairaan -ja vanhustenhoidossa sekä peruskouluissa. Mitkään budjettiesityksen asioista eivät ole myöskään vielä lopullisia, vaan lopullisen budjetin hyväksyy vielä kaupunginvaltuusto myöhemmässä kokouksessaan loppuvuodesta.

Parannus on tapahduttava pikaisesti että pitkäjänteisesti

No mitä me vanhemmat sitten voimme tehdä? Ainakin tuoda epäkohtia ja omia huolia esille etenkin ylemmille tahoille. PITÄÄ ÄÄNTÄ! Olla yhteydessä kaupunginvaluutettuihin, kansanedustajiin, siihen ihmiseen ketä itse äänestit viime kuntavaaleissa. Lisää yhteydenottoja tarvitaan myös ammattiliittoon ja työsuojeluvaltuutetuille. Pitää vaatia toimia ja parannuksia. Myös aloituspaikkoja yliopistoihin ympäri Suomen on lisättävä. Vaikka varhaiskasvatuksen hätä on nyt vihdoin kunnolla kuultu, pitää parannuksia vaatia niin kauan kunnes asiat konkreettisesti paranevat.

Suosittelen lukemaan instagramista Varhaiskasvatuksen kertomuksia -tilin kuvauksia päiväkodin arjesta henkilökunnan kertomana, todella raastavaa luettavaa. Olen lisännyt myös oman ig-profiilini kohokohtiin viimeisen vuoden mittaan aiheeseen liittyvät storyt, ne löytyvät sieltä Varhaiskasvatus-nappulaa painamalla.

Näkyvä keskustelu aiheesta on tärkeää, siksi pyydänkin teitä osallistumaan ja kertomaan omia kokemuksia kommentteihin sekä jakamaan tapoja, joilla mielestänne vaikeaa tilannetta voitaisiin pikaisesti korjata?

Lähteet & uutislinkit:
Varhaiskasvatuksen työvoimapula syvenee
Varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että sen pelätään romahtavan
Tilanne uhkaa muuttua katastrofaaliseksi
Näin päiväkodeissa kierretään lakia – Sadat ammattilaiset kertoivat puuttuvista hoitajista, ylisuurista ryhmistä ja sijaisilla kikkailusta
Helsingin seudulla on jo päiväkoteja, joihin kukaan ei hae töihin – Ammattilaiset huolissaan lapsista
Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa
Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa
Kotihoidontuen rajut leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyttä Helsingissä
Kriittinen tilanne Helsingissä: Jopa puolet ruotsinkielisistä lapsista voi jäädä ilman päiväkotipaikkaa omalla kielellä
Helsingin yli viiden miljoonan euron palkkapotille riittää jakajia
Näin Helsinki panostaa lapsiin ensi vuonna
Uupuneilta lastenhoitajilta tulee yhteydenottoja ammattiliittoon nyt viikottain – Hoitaja pahimmillaan yksin jopa 21 lapsen kanssa

Haimme taaperolle tammikuusta alkaen päiväkotipaikkaa. Mieheni jäi hoitamaan lasta toissa syksynä, kun minä palasin päätoimisesti töihin omaan yritykseeni. Tammikuussa mieheni olisi siis hoitanut lasta kotona yhtä mittaan vuoden ja neljä kuukautta, lapsen ollessa silloin siis 2 vuotta ja 4 kuukautta.

Hakiessamme päiväkotipaikkaa toivoimme parasta, mutta toki pelkäsimme myös pahinta. Paras vaihtoehto olisi ollut ruotsinkielinen paikka noin kilometrin päässä olevasta päiväkodista, joka olisi mieheni (pyörällä kuljettavan) työmatkan varrella ja samalta suunnata löytyisi myös esim ruokakauppa ja muita palveluita.

Vähän huonompi vaihtoehto oli päiväkoti hieman kauempaa, kuitenkin edelleen miehen työmatkan varrelta, ilman että reitin varrelle sattuisi kuitenkaan julkista liikennettä tai mitään muita palveluita (kirjaimellisesti keskeltä metsää, meren rannalta siis). Mies voisi edelleen aamulla viedä lapsen hoitoon pyörällä matkalla töihin ja minä hakea sitten iltapäivällä kävellen tai pyörällä.

Kaikista huonoin vaihtoehto oli paikka jostain oikeasti kaukaa. Ja niin siinä sitten kävi, pahin vaihtoehto kävi toteeen ja paikka tarjoutui jostain ihan huitsin nevadasta. Siis oikeasti, puolen tunnin bussimatkan päässä, aivan päinvastaisessa suunnassa jossa mieheni käy töissä. Pelkkiin matkoihin kotoa päiväkodille ja takaisin kotiin, menisi päivässä yhteensä kaksi tuntia bussilla. Tähän kun lisää vielä miehen työmatkat päälle, eli toiset puoli tuntia (toiseen) suuntaansa pyörällä, ainut vaihtoehto oli jatkaa kotihoitoa.

Helsingin vaikea päiväkotitilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Useilta alueilta on lähes mahdotonta saada päiväkotipaikkaa läheltä kotia, paikkoja ei vain ole, päteviä opettajia ja hoitajia ei ole (muun muassa esim palkkaus huono työmäärään ja vastuuseen nähden) ja itseasiassa ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä huonompi.

Helsingin Sanomien mukaan lokakuussa Helsingin päiväkodeista puuttui 448 varhaiskasvatuksen opettajaa, jonka lisäksi sijaisia on vaikea saada, heitäkään ei ole riittävästi ja iso osa heistä on epäpäteviä (sijaikseksi pääsee muutaman päivän koulutuksella).

Me emme siis todellakaan ole mikään kumma poikkeus tässä päiväkotilotossa, näitä tarinoita älyttömän pitkistä päiväkotimatkoista kuulee leikkipuistossa päivittäin. Itseasiassa eräs ystäväparheemme muutti lopulta toiseen kaupunkiin, koska vuoden jonottelunkaan jälkeen mitään järkevää päiväkotipaikkaa ei heidän lapsilleen löytynyt.

Kaupungin tarjoaminen päiväkotien lisäksi Helsingissä on toki myös yksityisiä päiväkoteja, mutta myös useat niistä ovat täynnä ja pula pätevistä opettajista ja hoitajista koskee myös niitä. Kaikilla perheillä ei myöskään ole varaa yksityiseen päiväkotiin, jonka lisäksi esimerkiksi lähellämme olevat yksityiset päiväkodit ovat monet auki vain 7,5 tuntia päivässä.

Viime viikolla moni Helsinkiläisperhe sai ikäviä uutisia, kun kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää kerrottiin leikattavan budjettisyistä. Ensi kesäkuusta alkaen tukea ei saa enää kuin 1-vuotiaaksi asti, kun aiemmin sitä sai 2-vuotaaksi (tuki lakkautettiin aiemmin jo 2-3 vuotiailta). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että entistä useampi joutuu laittamaan lapsensa päiväkotiin jo suunnitelua aiemmin – tai sitten yrittää kituutella muutamalla sadalla eurolla kuukaudessa.

Kaupunki ei omien sanojensa mukaan odota ryntäystä päiväkoteihein tuen lakkauttamisen jälkeenkään, mutta he ovat ennakoineet että lapsia on ensi vuonna päiväkodeissa 800 enemmän kun tänä vuonna. Nähtäväksi jää mikä tilanne siis vaikka ensi syksynä päiväkodiessa sitten lopulta on.

Me jäämme todellakin jännityksellä odottamaan, sillä osaltamme päiväkodin aloitus lykkääntyy kolmen tunnin matkojen vuoksi. Emme siis pysty ottamaan tuota paikkaa huitsin nevadasta vastaan, vaan mies jatkaa hoitovapaataan kesään / syksyyn saakka. Kaikki sormet ja varpaat ristiin, että joku järkevämpi paikka järjestyisi silloin.

Tavallaan tilanne on kuitenkin meille myös helpotus, sillä pähkäilimme päiväkodin aloituksen kanssa – ja nyt joku muu teki vaikean päätöksen puolestamme. Mies olisi kyllä edelleen halunnut jatkaa koti-isänä, mutta taloudellinen tilanne, eli eläminen niillä parin sadan euron kuukausitienesteillä, alkoi väsyttämään.

Taapero jatkaa siis kotihoidossa ja kaupungin tarjoamassa kerhosssa muutaman tunnin viikossa. Siitä ei tietääkseni vielä leikattu. Juuri tänä aamuna taaperoa kerhoon viedessäni tunsin kovin suurta kiitollisuutta kuitenkin tästä kaikesta. Kerhossa heitä on siellä neljän saman ikäisen tytön ryhmä ja kaksi ohjaajaa, enkä parempaa kerhoa voisi toivoa. Ennenkaikkea olen iloinen mieheni puolesta, joka saa olla vielä puoli vuotta lapsen kanssa kotona, koska niin oikeasti tahtoo. Tämä aika on niin lyhyt ja korvaamaton – ja meidän perheelle paras ratkaisu tehdä näin.

(Paitsi just noi tuli mölyämään tohon viereen, kun yritän tehdä töitä ja mietin, että onko sittenkään – ja sitten taapero tuli antamaan pusun ja olin taas että joo).

Minkälaisia kokemuksia teillä on päiväkotipaikan saamisessa? Entä mitä tunteita Helsinki-lisän lakkautus herättää?