Etenkin Helsingin varhaiskasvatuksen huono tilanne on ollut esillä mediassa viime viikkoina. Eikä ihme, sillä jopa kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar kuvali varhaiskasvatuksen tilannetta hiljattain korttitaloksi, joka voi pian romahtaa.

Puhuin itse kaupungin huonosta päiväkotitilanteesta ensi kerran jo vuosi sitten, kun asia tuli perheellemme ajankohtaiseksi ja tutustuin paremmin aiheeseen. Samoihin aikoihin kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää leikattiin entisestään. Samainen apulaispormestari perusteli leikkauksia tuolloin sillä, että näin saadaan maahanmuuttajataustaiset äidit nopeammin töihin. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta koska jo tuolloin päiväkotipaikoista oli alueellisesti pulaa sekä henkilökuntaa liian vähän, olisi mielestäni ollut aluksi ollut tärkeämpää korjata tämä epäkohta, kun sysätä entistä enemmän lapsia jo ylikuormittuneeseen tilanteeseen.

Tilanne on huonontunut vuodessa lisää, jopa sijaisista huutava pula

Ja nyt vuotta myöhemmin tilanne on totta tosiaan entistä vaikeampi. Vuosi sitten lokakuussa varhaiskasvatuksen opettajia puuttui Helsingissä 448, tämän vuoden elokuun tilastojen mukaan varhaiskasvatuksen opettajia puuttui jo noin 750, tarkoittaen että yli 30 prosenttia tehtävistä oli hoitamatta tai tehtävää hoiti koulutuksellisesti epäkelpoinen tekijä. Lastenhoitajia elokuussa taas puuttui noin 460.

Monissa päiväkodeissa koetaan hätää, kun töihin ei saada riittävästi päteviä työntekijöitä tai edes sijaisia. Kuormittunut ala ei houkuta uusia työntekijöitä, vanhat uupuvat ja lähtevät. Kun aiemmin päiväkotien stressitekijöinä on ollut vaihtuvat sijaiset, nykyään on se, ettei sijaisia ylipäätään ole.

Henkilöstöpalveluita, eli sijaisia tarjoavan Seuren raportin mukaan esimerkiksi elokuussa oli kolmen viikon jakso, jonka aikana suomenkielisiin päiväkoteihin olisi tarvittu keskimäärin 416 sijaista päivässä, mutta saatu vain 283 sijaista. Ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä vaikeampi.

Lakisääteinen hoitajamitoitus uhkaa jäädä toteutumatta

Myös me olemme huomanneet tämän. Lapsemme aloitti elokuussa päiväkodin täytettyään kolme vuotta. Viimeisten kuukausien aikana olemme saaneet päiväkodista kolme tai neljä kertaa viestin, jossa pyydetään pitämään lapsi kotona tai edes lyhyempi päivä hoidossa henkilökuntavajeen vuoksi. Myös päiväkodin aukioloaikoja on supistettu väliaikaisesti. Joistain päiväkodeista on soitettu vanhemmille kesken päivän ja pyydetty hakemaan kotiin. Eräänä maanantaina meille tuli ilmoitus, että siitä eteenpäin päiväkoti on auki koko viikon vain klo 8-16:30, normaalin 6-17:30 sijaan. Vanhempia on pyydetty levittämään sanaa myös avoimista työpaikoista.

Ja jos työssä käyvät vanhemmat ovat vaikeassa tilanteessa näiden erikoisjärjestelyiden kanssa, niin voimme vain kuvitella miten vaikeaa henkilökunnalla on sumplia päivittäin henkilökunnan riittämättömyytä, soitella sijaisia ja työskennellä alimiehityksellä. Vaikea tilanne heijastuu tottakai myös lapsiin.

Oman lapsemme ryhmässä on 12 0-3 vuotiasta lasta. Syksyllä ryhmään kuului opettajan lisäksi kaksi hoitajaa, mutta syksyn aikana molemmat hoitajista ovat lopettaneet. Kahden täyspäiväisen hoitajan tilalle on toistaiseksi onnistuttu palkkaamaan vain yksi osa-aikainen hoitaja. Muutoin mennään joko toisesta ryhmästä lainaamalla, vaihtuvilla sijaisilla tai alimiehityksellä.

Viime viikolla tuli taas viesti, jossa kerrottiin että sairaustapausten vuoksi koko päiväkodissa työskentelee vain kolme vakituista työntekijää ja sijaisia on saatu rekryttyä ainoastaan viisi. Jokainen lapsiryhmä joutui siis selviämään läpi päivän merkittävällä alimiehityksellä, joista yli puolet olivat sijaisia. Yhtä ryhmää pyöritettiin pelkästään sijaisten voimin. Ja tämä on siis vain tämän yhden päiväkodin tilanne, mutta ei missään nimessä mitenkään erikoinen. Kaikkialta kuulee näitä samoja kertomuksia.

Helsinki-lisän leikkaaminen kasvatti 1-vuotiaiden lasten määrää päiväkodeissa

Helsinki-lisän leikkaamista kaikilta yli 1-vuotialta perusteltiin vuosi sitten sillä, että kaikilla lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja että maahanmuuttajataustaisten lasten pääsy kotihoidosta varhaiskasvatuksen piiriin vähentää eriarvoistumista. Tuolloin esimerkiksi Lapsiasiainvaltuutettu kuitenkin epäili, että jo valmiiksi pienituloisilta vanhemmilta lisästä leikkaaminen ei ole ratkaisu, vaan johtaisi enemmänkin siihen, että monet vain sinnittelisivät vain entistä pienemmällä tuella.

Nyt tarkasteltuna, tuen leikkaamisen jälkeen kasvua päiväkodin aloittaneissa lapsissa on ollut ollut, mutta ainut alue jossa kasvua ei ole tapahtunut on Itä-Helsinki, jossa asuu suhteutettuna eniten maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kiristystaktiikka ei siis ole toiminut eriarvoisuuden vähentämisessä ja maahanmuttajataustaisten naisten työllistämisessä.

Tämän lisäksi laadukas varhaiskasvatus ei toteudu tällä hetkellä monissakaan päiväkodissa, vaikka työntekijät tekevätkin kaikkensa haastavissa oloissa. Monessa paikassa päiväkoti on henkilökuntapulan vuoksi vain lasten säilytyspaikka. Me kysyimme lapsemme päiväkotiryhmän toimintasuunnitelmaa. Eli esimerkiksi minä päivänä on musiikkia, milloin jumppaa yms. Saimme vastauksen, ettei sellaista suunnitelmaa nyt ole, ”me vain selviydymme” vastattiin.

Oma mielipiteeni Helsinki-lisän leikkaamiseen on käynyt jo aiemmin selväksi, se lisää jo valmiiksi hyvin pienillä rahasummilla selviytyvien lapsiperheiden ahdinkoa ja nimenomaan tällöin mielestäni vain lisää eriarvoistumista. Pieni, alle kolmevuotias ei tarvitse ”laadukasta varhaiskasvatusta”, jos vanhemmilla on halu hoitaa häntä kotona ja kotioloissa on kaikki hyvin. Varsinkaan kun päiväkotien tilanne on ollut pitkään vain huono ja pahenee kokoajan. Sen sijaan varhaiskavastuksen taakkaa pitäisi nimenomaan helpottaa mahdollistamalla vanhempien olemisen kotona lasten kanssa ja hyödyntämällä esimerkiksi kaupungin kerhotoimintaa, jossa on tällä hetkellä hyvin vähän lapsia.

Helsinki-lisän lakkauttamista perusteltiin vuosi sitten myös säästösyillä. Lisän leikkaamisen arvioitiin tuovan viiden-seitsemän miljoonan euron säästöt vuodessa. Samaan aikaan Helsinki oli tehnyt (koronavuotena 2020) lähes 500 miljoonan voiton. Lapsista, nuorista, perheistä, varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaaminen on hyvin lyhytnäköistä ja tulee myöhemmin kalliiksi. Mutta hei, kuulutellaan silti vaan niitä synnytystalkoita.

Pelkoa, huolta ja epävarmuutta

Pelkään päiväkotihenkilökunnan jaksaminen puolesta ja pelkään ennenkaikkea lasten puolesta. Henkilökunnan työskentely äärirajoilla ja siitä seuraavat tunnereaktiot ja turvattomuus heijastuvat lapsiin. Monet lapset eivät tunne alati vaihtuvia hoitajiaan ja kutsuvat kaikkia yleisesti vain aikuisiksi. Normaalisti iloinen ja reipas lapsemme itkee aamuisin, ettei halua mennä päiväkotiin. Usein kun olemme hakeneet iltapäivällä lapsemme hoidosta, paikalla ei ole enää ketään henkilökunnasta, joka tietäisi miten lapsemme päivä on omassa ryhmässään mennyt, onko hän nukkunut tai miten hän on syönyt.

Tottakai päiväkodissamme on myös paljon hyvää, kuten kuuluukin olla, ja arvostamme kovasti koko henkilökunnan tekemää työtä. Tämä kritiikki ei tietenkään kohdistu heihin vaan ylemmille tahoille. Meillä vanhemmilla on kuitenkin oikeus vaatia sitä mikä lapsillemme kuuluu, eli laadukasta varhaiskasvatusta ja turvallinen ympäristö. Siksi itse vaadin vaka-henkökunnalle parempia työoloja, lisää henkilökuntaa ja korkeampaa palkkaa.

Budjettineuvotteluissa esitettin lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, palkankorotukset jakautuvat monille eri aloille

Viikko sitten Helsingin valtuusto kokoontui keskustelemaan ensi vuoden budjetista ja vaikea vaka-tilanne nostettiin kokouksessa näkyvästi esille. Kokouksessa nähtiin myös äänekäs mielenosoitus, hyvä! Kokouksen jälkeen, uudessa budjettiesityksessä luvataan ensi vuodelle lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, 550 euroa per lapsi. Apulaispormestari iloitsi, että tämän ansiosta voidaan vihdoin palkata lisää henkilökuntaa alalle. Hienoa, että rahaa tulee lisää, mutta itse ihmettelen edelleen, mistä tätä henkilökuntaa nyt pikaisesti palkataan kun vanhatkin paikat ovat täyttämättä?

Myös palkkakehitysohjelmasta on ollut budjettiesityksen jälkeen puhetta, siihen on alustavasti varattu nyt viisi miljoonaa. Palkkakehitysohjelman tarkoituksena on lisätä kaupungin houkuttelevuutta työnantajana ja korottaa palkkoja niillä aloilla, joilla on rekrytointihaasteita. Päätös jakaa ensi vuonna viiden miljoonan euron edestä palkankorotuksia ei ole kuitenknaan mitenkään ainutlaatuinen. Ihan samankaltaisia palkankorotuksia on tehty edellisvuosinakin, noin 4,5–5 miljoonaa euroa vuodessa.

Vielä ei ole kuitenkaan yksilöity mille aloille rahoja jaetaan, sillä tarkemmat keskustelut rahojen kohdentamisesta käydään vielä myöhemmin lautakunnissa. Potille on paljon jakajia, sillä vaikea tilanne on myös esimerkiski sairaan -ja vanhustenhoidossa sekä peruskouluissa. Mitkään budjettiesityksen asioista eivät ole myöskään vielä lopullisia, vaan lopullisen budjetin hyväksyy vielä kaupunginvaltuusto myöhemmässä kokouksessaan loppuvuodesta.

Parannus on tapahduttava pikaisesti että pitkäjänteisesti

No mitä me vanhemmat sitten voimme tehdä? Ainakin tuoda epäkohtia ja omia huolia esille etenkin ylemmille tahoille. PITÄÄ ÄÄNTÄ! Olla yhteydessä kaupunginvaluutettuihin, kansanedustajiin, siihen ihmiseen ketä itse äänestit viime kuntavaaleissa. Lisää yhteydenottoja tarvitaan myös ammattiliittoon ja työsuojeluvaltuutetuille. Pitää vaatia toimia ja parannuksia. Myös aloituspaikkoja yliopistoihin ympäri Suomen on lisättävä. Vaikka varhaiskasvatuksen hätä on nyt vihdoin kunnolla kuultu, pitää parannuksia vaatia niin kauan kunnes asiat konkreettisesti paranevat.

Suosittelen lukemaan instagramista Varhaiskasvatuksen kertomuksia -tilin kuvauksia päiväkodin arjesta henkilökunnan kertomana, todella raastavaa luettavaa. Olen lisännyt myös oman ig-profiilini kohokohtiin viimeisen vuoden mittaan aiheeseen liittyvät storyt, ne löytyvät sieltä Varhaiskasvatus-nappulaa painamalla.

Näkyvä keskustelu aiheesta on tärkeää, siksi pyydänkin teitä osallistumaan ja kertomaan omia kokemuksia kommentteihin sekä jakamaan tapoja, joilla mielestänne vaikeaa tilannetta voitaisiin pikaisesti korjata?

Lähteet & uutislinkit:
Varhaiskasvatuksen työvoimapula syvenee
Varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että sen pelätään romahtavan
Tilanne uhkaa muuttua katastrofaaliseksi
Näin päiväkodeissa kierretään lakia – Sadat ammattilaiset kertoivat puuttuvista hoitajista, ylisuurista ryhmistä ja sijaisilla kikkailusta
Helsingin seudulla on jo päiväkoteja, joihin kukaan ei hae töihin – Ammattilaiset huolissaan lapsista
Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa
Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa
Kotihoidontuen rajut leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyttä Helsingissä
Kriittinen tilanne Helsingissä: Jopa puolet ruotsinkielisistä lapsista voi jäädä ilman päiväkotipaikkaa omalla kielellä
Helsingin yli viiden miljoonan euron palkkapotille riittää jakajia
Näin Helsinki panostaa lapsiin ensi vuonna
Uupuneilta lastenhoitajilta tulee yhteydenottoja ammattiliittoon nyt viikottain – Hoitaja pahimmillaan yksin jopa 21 lapsen kanssa

Olemme viime viikkoina pähkäilleet isoa asiaa, jonka myötä koko arki muuttuisi taas ihan uudenlaiseksi, nimittäin, pitäisikö kuopuksemme aloittaa vuodenvaihteen jälkeen päiväkoti?

Meidän 2v 3kk taapero on edelleen kotihoidossa, viime vuonna, vuoden täyttäessään minä palasin kokopäiväisesti omien töideni pariin ja lapsen isä jäi kotiin. Hänen toiveissaan oli tuolloin hoitaa lasta kotona ainakin nyt tähän pian koittavaan vuodenvaihteeseen, mutta mahdollisuuksien mukaan ihan sinne kolmivuotiaaksi asti, eli ensi elokuuhun.

Pidän itse kotitoimistoa eikä erillinen työhuone toimisi minulla, sillä monet työhöni kuuluvat asiat ovat sidottuna omaan kotiimme. Kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käyn välillä tekemässä töitä vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa. Kotona on nimittäin vaikea löytää rauhallista paikkaa töiden tekoon silloin kun mies ja lapsi eivät ole ulkoilemassa tai päiväunilla, joten päiväkodin aloitus helpottaisi itseäni tässä asiassa aivan hirvittävästi.

Samaan aikaan on ihanaa (vaikka välillä myös raivostuttavaa), että olemme voineet olla yhdessä niin paljon ja ennenkaikkea, että miehelläni on mahdollisuus hoitaa lastamme kotona, koska hän haluaa niin tehdä. Viime aikoina mielessä on kyllä usein käynyt, että pieni välimatka päivän aikana tekisi itse kullekin hyvää.

Taloudellisetihan kotihoito on katastrofi ja tiedän monia, jotka olisivat tahtoneet hoitaa lastaan kotona, mutta joutuneet palaamaan piankin töihin rahan vuoksi. Siksi koen, että olemme etuoikeutettuja, että olemme voimme tätä näinkin kauan tehdä, vaikka välillä vähän tiukkaa tekeekin. Minun töiden helpottamisen lisäksi siis raha on toinen syy, miksi mietimme päiväkotiin menoa jo nyt, eikä vasta ensi syksynä.

Moni perustelee päiväkotia myös sosiaalisista syistä ja se on mielestäni kyllä ihan hyvä perustelu, jotkut lapset kaipaavat toista enemmän sosiaalisia kontakteja ja ohjattua toimintaa. Myös meidän taapero on hyvin energinen ja sosiaalinen tapaus, mutta niin on myös hänen isänsäkin. Lisäksi taapero käy muutaman tunnin kolmasti viikossa kerhossa, jossa hän tapaa muita saman ikäisiä lapsia ja pääsee harjoittelemaan olemista myös ryhmässä. Se on riittänyt ainakin toistaiseksi.

Olen aina välillä kuullut myös, että lapsen olisi helpompi aloittaa päiväkoti pienenä kun vasta vähän isompana. Tässäkin varmasti asiaan vaikuttaa monet muut tekijät. Vanhemmat lapseni olivat 4 ja 2 aloittaessaan ensi kertaa päiväkodissa, eikä siinä ollut mitään ongelmaa.

Helsingissä Suomen -ja Ruotsinkielisiin päiväkoteihin haetaan eri järjestelmien kautta ja kaksikielisenä on oikeus hakea molempiin. Alunperin mietimme, että haemme yhteen meitä lähimpänä olevaan ruotsinkieleiseen ja yhteen suomenkieliseen, ja jos kummastakaan ei paikkaa tammikuuksi saada, siirrämme päiväkodin aloitusta syksyyn. Päiväkotipaikathan ovat tunnesti hyvin kiven alla, joten olisi hyvin epätodennäköistä, että paikka juuri haluamastaan päiväkodista onnistuisi.

Ruotsinkielisestä saimmekin jo tiedon, ettei paikkoja vapaudu, suomenkielisessä päätöstä ei ole vielä tehty. Jos sekään ei onnistu, meille todennäköisesti tarjotaan paikkaa jostain muualta – kyllä me siinäkin tapaksessa varmasti punnitaan paikan ottamista, riippuu tosi paljon päiväkodista ja sen sijainnista. Ykköstoiveena olisi kuitenkin se ruotsinkielinen, joka ei tosiaan näillä näkymin onnistu kun vasta syksyllä.

Päätöksen tekoon vaikuttavaa ehdottomasti nyt myös koronavirustilanne. Pahimmassa tapauksessa lapsi keräisi päiväkodista aluksi kaikki flunssat ja olisi jatkuvasti kotona kipeänä, jolloin koko idea päiväkodin aloituksesta menisi siinä. Myös mieheni työskentelee lasten parissa, isoissa lapsiryhmissä, eli työssä jota ei voi tehdä etänä ja jonka kautta voi mahdollisesti kerätä kaikki mahdolliset pöpöt.

Ylipäätään mietityttää, että onko tässä maailmantilanteessa päiväkodin aloituksessa ja töihinpaluussa järkeä, kun toinen vaihtoehto olisi pysyä kotona. Mutta päätös ei valitettavasti ole ihan niin yksinkertainen, vaan siihen tosiaan vaikuttaa moni seikka.

Vaikka tiedän, että jokainen perhe tekee päätöksensä lapsen hoidosta juuri omien tarpeidensa ja tilanteensa mukaan, olisi tosi kiinnostavaa kuulla teidän ajatuksia päiväkodin tai muun hoidon aloituksesta (tai aloittamattomuudesta). Lisäksi jos tuli meidän tilanteesta ja pähkäilyistä jotain mieleen, niin saa toki kommentoida sitäkin!