KOULULOUNAALLA KOTONA

29/04/2020
Kommentit pois päältä artikkelissa KOULULOUNAALLA KOTONA

Tästä viikosta eteenpäin ovat Helsnkiläiset oppilaat voineet hakea ruoan koululta mukaan kotiin. Kun koulut yli kuukausi sitten suljettiin, moni murehti niiden lapsien vuoksi, jota eivät perheen sosiaalisen tai taloudellisen tilanteen vuoksi välttämättä kotona saa sitä lämmintä ateriaa, mitä he olivat koulussa saaneet. Eikä huoli ole ollut turha.

Eri kunnissa ollaan toimittu kouluruan kanssa tietääkseni vähän eri tavoin, jossain kaupungeissa ollaan kotiin jaettu ruokakasseja, joissain ei ole saanut mitään. Jos oikein olen ymmärtänyt Helsingissäkin on saanut osallistua aiemmin koululla tapahtuvaan kouluruokailuun, vaikka lapsi olisikin muuten etäopetuksessa. Itse en halunnut että lapset käyvät koulussa syömässä, sillä vältämme kaikkia kontakteja – ja koska meillä on siihen mahdollisuus.

Jotkut päivät ovat tuntuneet siltä, ettemme muuta teekään kun kokoajan ruokaa tai mietimme sen valmistusta. Siksi me ainakin otimme uuden systeemin ilomielin vastaan. Kaksi kertaa viikossa koululta haetaan koko viikon valmiiksi rasioihin paktut lounaat, jotka sitten itse lämmitetään kotona. Valittavana on joko seka -tai kasvisruoka.

Ei tämä poista sitä, etteikö meidän tarvitsisi silti tehdä päivittäin ruokaa, mutta itselleen sitä keksii lounaaksi jääkaapin peruilta aina jotain – toisin kun koko perheen tarpeisiin (tai makumieltymyksiin). Mikä parasta, pojat ovat aivan fiiliksistä kouluruoasta. Molempien mielestä koulussa on pääosin aina tosi hyvä ruoka ja samaa mieltä he ovat olleet tämänkin viikon ruoista.

Oli ihana nähdä miten iloisia pojat olivat annoksistaan ja siitä, kun he saivat koulusta tuttua ruokaa. Tuntui, että se ikäänkuin vei elämää taas hitusen verran siihen normaaliin, mitä se aiemmin oli. Tässä poikkeuksellisessa tilanteessa näillä pienilläkin jutuilla on suuri merkitys. Koulun take away-annokset ovat saaneet siis täällä ihan loistavan vastaanoton, korvasta korvaan ulottuvan hymyn.


POIKKEUKSELLISIA AJATUKSIA

14/04/2020

Poikkeusaika ja poikkeusolot näkyvät ja tuntuvat suurten muutosten lisäksi ihan arjen pikkujutuissakin. Kuten siinä, että googlaan netistä ohjeita ripisien kestoväräykseen kotioloissa ja leikkaan itse lasten hiuksia. Me emme ole yli kuukauteen nähneet muita kun ydinperhettämme ja hoitaneet vain aivan pakolliset menot (kerran viikossa ruokakauppa, leipomo ja paristi alko, apteekki ja posti – apua onpa tässäkin jo monta) ja nyt sitä käsittää, miten paljon myös palveluita, kuten vaikka sitä parturia, tulee käytettyä.

Miten itsestäänselvyytenä sitä onkaan pitänyt sitä, että kotimatkalla uimahallista tullessa voi käydä lähikosmetologilla laittamassa kulmat kuntoon tai piipahtaa päähieronnassa mirgreenin pitkittyessä. Mikä määrä sitä onkaan päivän aikana kontakteja ollut, vaikka työskentelen kotoa käsin. Pyörän vienti keväthuoltoon, uusi hoitoaine kampaajalta, kimppu tulppaaneita kukkakaupasta, korjattu laukku suutarilta, smoothie mukaan kahvilasta ja ratikalla ruokakaupan kautta kotiin.

Kun päivät ovat tuntuneet kaikki samanlaisilta ja tylsiltä, olen tajunnut myös sen, miten usein käytämme ihan vain ajanvietteeksisi näitä palveluita. On tuntunut paljon järkevämmältä tai ainakin mielekkäämmältä mennä sunnuntaikävelyllä hakemaan pullakahvit rantakahvilasta, piipahtaa kirpparilla tai kävellä pizzalle kun mennä VAIN kävelylle. Ihan hullua!

Ennen poikkeusoloja haaveilin ja suunnittelin hankkivani uudet ihanat lenkkarit kevääksi sekä monen vuoden jälkeen oli aika päivittää myös kevättakki. Nyt nuo suunnitelman tuntuvat ihan turhilta. Mitä minä nyt tällä kotioloissa ja metsässä ulkoillessa mitään sellaisia tarvitsisin? Tämä sai myös miettimään, että ketä ja mitä varten sitten loppupeleissä niitä uusia vaatteita haluankaan. Mitä järkeä laittaa pari sataa uusiin lenkkareihin jos kukaan ei edes nää niitä ja ennenkaikkea, mitä tämä ajatus kertoo minusta?

Paljon ajatuksia ja pohdintoja, niin hyvässä kun pahassakin on mahtunut poikkeusoloon. Niin paljon on muuttunut lyhyessä ajassa – maailmassa ja omassa päässä. Vaikka lapset pitävät kiireisenä on elämästä poistunut kuitenkin paljon sellaista joka suuntaan hötkyilyä. Kun ei tarvitsekaan suunnitella sitä kesän roadtrippiä tai juuri mitään muutakaan tulevaa, on aikaa tutkiskella omaa mieltä. Tässä on tullut lyhyessä ajassa opittua kaikenlaista uutta ja vanhaa itsestään ja kyseenalaistettua myös paljon. Onneksi tosiaan silti myös paljon hyviä ajatuksia ja oivalluksia on kriittisten juttujen sekaan mahtunut.

Mutta siis, alunperin lähdin kirjoittamaan tätä postausta esitellääkseni ne lapsen uudet hiukset. Niistä kun tuli yllättävän hyvät – mutta ajatus nyt lähti vähän kulkemaan omia polkujaan, hahaha. Palataan siis siihen kotiparturointiin myöhemmin!