VARHAISKASVATUKSEN VAIKEA TILANNE

12/11/2021

Etenkin Helsingin varhaiskasvatuksen huono tilanne on ollut esillä mediassa viime viikkoina. Eikä ihme, sillä jopa kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar kuvali varhaiskasvatuksen tilannetta hiljattain korttitaloksi, joka voi pian romahtaa.

Puhuin itse kaupungin huonosta päiväkotitilanteesta ensi kerran jo vuosi sitten, kun asia tuli perheellemme ajankohtaiseksi ja tutustuin paremmin aiheeseen. Samoihin aikoihin kotihoidontuen päälle tulevaa Helsinki-lisää leikattiin entisestään. Samainen apulaispormestari perusteli leikkauksia tuolloin sillä, että näin saadaan maahanmuuttajataustaiset äidit nopeammin töihin. Ajatus oli varmasti hyvä, mutta koska jo tuolloin päiväkotipaikoista oli alueellisesti pulaa sekä henkilökuntaa liian vähän, olisi mielestäni ollut aluksi ollut tärkeämpää korjata tämä epäkohta, kun sysätä entistä enemmän lapsia jo ylikuormittuneeseen tilanteeseen.

Tilanne on huonontunut vuodessa lisää, jopa sijaisista huutava pula

Ja nyt vuotta myöhemmin tilanne on totta tosiaan entistä vaikeampi. Vuosi sitten lokakuussa varhaiskasvatuksen opettajia puuttui Helsingissä 448, tämän vuoden elokuun tilastojen mukaan varhaiskasvatuksen opettajia puuttui jo noin 750, tarkoittaen että yli 30 prosenttia tehtävistä oli hoitamatta tai tehtävää hoiti koulutuksellisesti epäkelpoinen tekijä. Lastenhoitajia elokuussa taas puuttui noin 460.

Monissa päiväkodeissa koetaan hätää, kun töihin ei saada riittävästi päteviä työntekijöitä tai edes sijaisia. Kuormittunut ala ei houkuta uusia työntekijöitä, vanhat uupuvat ja lähtevät. Kun aiemmin päiväkotien stressitekijöinä on ollut vaihtuvat sijaiset, nykyään on se, ettei sijaisia ylipäätään ole.

Henkilöstöpalveluita, eli sijaisia tarjoavan Seuren raportin mukaan esimerkiksi elokuussa oli kolmen viikon jakso, jonka aikana suomenkielisiin päiväkoteihin olisi tarvittu keskimäärin 416 sijaista päivässä, mutta saatu vain 283 sijaista. Ruotsinkielisellä puolella tilanne on vielä vaikeampi.

Lakisääteinen hoitajamitoitus uhkaa jäädä toteutumatta

Myös me olemme huomanneet tämän. Lapsemme aloitti elokuussa päiväkodin täytettyään kolme vuotta. Viimeisten kuukausien aikana olemme saaneet päiväkodista kolme tai neljä kertaa viestin, jossa pyydetään pitämään lapsi kotona tai edes lyhyempi päivä hoidossa henkilökuntavajeen vuoksi. Myös päiväkodin aukioloaikoja on supistettu väliaikaisesti. Joistain päiväkodeista on soitettu vanhemmille kesken päivän ja pyydetty hakemaan kotiin. Eräänä maanantaina meille tuli ilmoitus, että siitä eteenpäin päiväkoti on auki koko viikon vain klo 8-16:30, normaalin 6-17:30 sijaan. Vanhempia on pyydetty levittämään sanaa myös avoimista työpaikoista.

Ja jos työssä käyvät vanhemmat ovat vaikeassa tilanteessa näiden erikoisjärjestelyiden kanssa, niin voimme vain kuvitella miten vaikeaa henkilökunnalla on sumplia päivittäin henkilökunnan riittämättömyytä, soitella sijaisia ja työskennellä alimiehityksellä. Vaikea tilanne heijastuu tottakai myös lapsiin.

Oman lapsemme ryhmässä on 12 0-3 vuotiasta lasta. Syksyllä ryhmään kuului opettajan lisäksi kaksi hoitajaa, mutta syksyn aikana molemmat hoitajista ovat lopettaneet. Kahden täyspäiväisen hoitajan tilalle on toistaiseksi onnistuttu palkkaamaan vain yksi osa-aikainen hoitaja. Muutoin mennään joko toisesta ryhmästä lainaamalla, vaihtuvilla sijaisilla tai alimiehityksellä.

Viime viikolla tuli taas viesti, jossa kerrottiin että sairaustapausten vuoksi koko päiväkodissa työskentelee vain kolme vakituista työntekijää ja sijaisia on saatu rekryttyä ainoastaan viisi. Jokainen lapsiryhmä joutui siis selviämään läpi päivän merkittävällä alimiehityksellä, joista yli puolet olivat sijaisia. Yhtä ryhmää pyöritettiin pelkästään sijaisten voimin. Ja tämä on siis vain tämän yhden päiväkodin tilanne, mutta ei missään nimessä mitenkään erikoinen. Kaikkialta kuulee näitä samoja kertomuksia.

Helsinki-lisän leikkaaminen kasvatti 1-vuotiaiden lasten määrää päiväkodeissa

Helsinki-lisän leikkaamista kaikilta yli 1-vuotialta perusteltiin vuosi sitten sillä, että kaikilla lapsilla on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja että maahanmuuttajataustaisten lasten pääsy kotihoidosta varhaiskasvatuksen piiriin vähentää eriarvoistumista. Tuolloin esimerkiksi Lapsiasiainvaltuutettu kuitenkin epäili, että jo valmiiksi pienituloisilta vanhemmilta lisästä leikkaaminen ei ole ratkaisu, vaan johtaisi enemmänkin siihen, että monet vain sinnittelisivät vain entistä pienemmällä tuella.

Nyt tarkasteltuna, tuen leikkaamisen jälkeen kasvua päiväkodin aloittaneissa lapsissa on ollut ollut, mutta ainut alue jossa kasvua ei ole tapahtunut on Itä-Helsinki, jossa asuu suhteutettuna eniten maahanmuuttajataustaisia perheitä. Kiristystaktiikka ei siis ole toiminut eriarvoisuuden vähentämisessä ja maahanmuttajataustaisten naisten työllistämisessä.

Tämän lisäksi laadukas varhaiskasvatus ei toteudu tällä hetkellä monissakaan päiväkodissa, vaikka työntekijät tekevätkin kaikkensa haastavissa oloissa. Monessa paikassa päiväkoti on henkilökuntapulan vuoksi vain lasten säilytyspaikka. Me kysyimme lapsemme päiväkotiryhmän toimintasuunnitelmaa. Eli esimerkiksi minä päivänä on musiikkia, milloin jumppaa yms. Saimme vastauksen, ettei sellaista suunnitelmaa nyt ole, ”me vain selviydymme” vastattiin.

Oma mielipiteeni Helsinki-lisän leikkaamiseen on käynyt jo aiemmin selväksi, se lisää jo valmiiksi hyvin pienillä rahasummilla selviytyvien lapsiperheiden ahdinkoa ja nimenomaan tällöin mielestäni vain lisää eriarvoistumista. Pieni, alle kolmevuotias ei tarvitse ”laadukasta varhaiskasvatusta”, jos vanhemmilla on halu hoitaa häntä kotona ja kotioloissa on kaikki hyvin. Varsinkaan kun päiväkotien tilanne on ollut pitkään vain huono ja pahenee kokoajan. Sen sijaan varhaiskavastuksen taakkaa pitäisi nimenomaan helpottaa mahdollistamalla vanhempien olemisen kotona lasten kanssa ja hyödyntämällä esimerkiksi kaupungin kerhotoimintaa, jossa on tällä hetkellä hyvin vähän lapsia.

Helsinki-lisän lakkauttamista perusteltiin vuosi sitten myös säästösyillä. Lisän leikkaamisen arvioitiin tuovan viiden-seitsemän miljoonan euron säästöt vuodessa. Samaan aikaan Helsinki oli tehnyt (koronavuotena 2020) lähes 500 miljoonan voiton. Lapsista, nuorista, perheistä, varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaaminen on hyvin lyhytnäköistä ja tulee myöhemmin kalliiksi. Mutta hei, kuulutellaan silti vaan niitä synnytystalkoita.

Pelkoa, huolta ja epävarmuutta

Pelkään päiväkotihenkilökunnan jaksaminen puolesta ja pelkään ennenkaikkea lasten puolesta. Henkilökunnan työskentely äärirajoilla ja siitä seuraavat tunnereaktiot ja turvattomuus heijastuvat lapsiin. Monet lapset eivät tunne alati vaihtuvia hoitajiaan ja kutsuvat kaikkia yleisesti vain aikuisiksi. Normaalisti iloinen ja reipas lapsemme itkee aamuisin, ettei halua mennä päiväkotiin. Usein kun olemme hakeneet iltapäivällä lapsemme hoidosta, paikalla ei ole enää ketään henkilökunnasta, joka tietäisi miten lapsemme päivä on omassa ryhmässään mennyt, onko hän nukkunut tai miten hän on syönyt.

Tottakai päiväkodissamme on myös paljon hyvää, kuten kuuluukin olla, ja arvostamme kovasti koko henkilökunnan tekemää työtä. Tämä kritiikki ei tietenkään kohdistu heihin vaan ylemmille tahoille. Meillä vanhemmilla on kuitenkin oikeus vaatia sitä mikä lapsillemme kuuluu, eli laadukasta varhaiskasvatusta ja turvallinen ympäristö. Siksi itse vaadin vaka-henkökunnalle parempia työoloja, lisää henkilökuntaa ja korkeampaa palkkaa.

Budjettineuvotteluissa esitettin lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, palkankorotukset jakautuvat monille eri aloille

Viikko sitten Helsingin valtuusto kokoontui keskustelemaan ensi vuoden budjetista ja vaikea vaka-tilanne nostettiin kokouksessa näkyvästi esille. Kokouksessa nähtiin myös äänekäs mielenosoitus, hyvä! Kokouksen jälkeen, uudessa budjettiesityksessä luvataan ensi vuodelle lisää rahaa kasvatukseen ja koulutukseen, 550 euroa per lapsi. Apulaispormestari iloitsi, että tämän ansiosta voidaan vihdoin palkata lisää henkilökuntaa alalle. Hienoa, että rahaa tulee lisää, mutta itse ihmettelen edelleen, mistä tätä henkilökuntaa nyt pikaisesti palkataan kun vanhatkin paikat ovat täyttämättä?

Myös palkkakehitysohjelmasta on ollut budjettiesityksen jälkeen puhetta, siihen on alustavasti varattu nyt viisi miljoonaa. Palkkakehitysohjelman tarkoituksena on lisätä kaupungin houkuttelevuutta työnantajana ja korottaa palkkoja niillä aloilla, joilla on rekrytointihaasteita. Päätös jakaa ensi vuonna viiden miljoonan euron edestä palkankorotuksia ei ole kuitenknaan mitenkään ainutlaatuinen. Ihan samankaltaisia palkankorotuksia on tehty edellisvuosinakin, noin 4,5–5 miljoonaa euroa vuodessa.

Vielä ei ole kuitenkaan yksilöity mille aloille rahoja jaetaan, sillä tarkemmat keskustelut rahojen kohdentamisesta käydään vielä myöhemmin lautakunnissa. Potille on paljon jakajia, sillä vaikea tilanne on myös esimerkiski sairaan -ja vanhustenhoidossa sekä peruskouluissa. Mitkään budjettiesityksen asioista eivät ole myöskään vielä lopullisia, vaan lopullisen budjetin hyväksyy vielä kaupunginvaltuusto myöhemmässä kokouksessaan loppuvuodesta.

Parannus on tapahduttava pikaisesti että pitkäjänteisesti

No mitä me vanhemmat sitten voimme tehdä? Ainakin tuoda epäkohtia ja omia huolia esille etenkin ylemmille tahoille. PITÄÄ ÄÄNTÄ! Olla yhteydessä kaupunginvaluutettuihin, kansanedustajiin, siihen ihmiseen ketä itse äänestit viime kuntavaaleissa. Lisää yhteydenottoja tarvitaan myös ammattiliittoon ja työsuojeluvaltuutetuille. Pitää vaatia toimia ja parannuksia. Myös aloituspaikkoja yliopistoihin ympäri Suomen on lisättävä. Vaikka varhaiskasvatuksen hätä on nyt vihdoin kunnolla kuultu, pitää parannuksia vaatia niin kauan kunnes asiat konkreettisesti paranevat.

Suosittelen lukemaan instagramista Varhaiskasvatuksen kertomuksia -tilin kuvauksia päiväkodin arjesta henkilökunnan kertomana, todella raastavaa luettavaa. Olen lisännyt myös oman ig-profiilini kohokohtiin viimeisen vuoden mittaan aiheeseen liittyvät storyt, ne löytyvät sieltä Varhaiskasvatus-nappulaa painamalla.

Näkyvä keskustelu aiheesta on tärkeää, siksi pyydänkin teitä osallistumaan ja kertomaan omia kokemuksia kommentteihin sekä jakamaan tapoja, joilla mielestänne vaikeaa tilannetta voitaisiin pikaisesti korjata?

Lähteet & uutislinkit:
Varhaiskasvatuksen työvoimapula syvenee
Varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että sen pelätään romahtavan
Tilanne uhkaa muuttua katastrofaaliseksi
Näin päiväkodeissa kierretään lakia – Sadat ammattilaiset kertoivat puuttuvista hoitajista, ylisuurista ryhmistä ja sijaisilla kikkailusta
Helsingin seudulla on jo päiväkoteja, joihin kukaan ei hae töihin – Ammattilaiset huolissaan lapsista
Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa
Helsinki leikkaa pienten lasten vanhemmilta yli 200 euroa kuussa
Kotihoidontuen rajut leikkaukset lisäävät lapsiperheköyhyyttä Helsingissä
Kriittinen tilanne Helsingissä: Jopa puolet ruotsinkielisistä lapsista voi jäädä ilman päiväkotipaikkaa omalla kielellä
Helsingin yli viiden miljoonan euron palkkapotille riittää jakajia
Näin Helsinki panostaa lapsiin ensi vuonna
Uupuneilta lastenhoitajilta tulee yhteydenottoja ammattiliittoon nyt viikottain – Hoitaja pahimmillaan yksin jopa 21 lapsen kanssa


9 Responses to “VARHAISKASVATUKSEN VAIKEA TILANNE”

  1. Laura sanoo:

    Hienoa, että tämä asia otetaan nyt monessa paikkaa esille. Kiitos!

  2. vaka-opettaja sanoo:

    Hienoa kun kirjoitat tästä aiheesta, kiitos!

  3. M sanoo:

    Kiitos tästä, täysin samaa mieltä kaikesta mistä kirjoitit! Oma 1,5-vuotias lapseni on kotihoidossa ja menee pian päiväkotiin. Olisin halunnut pitää hänet kotona hieman pidempään, mutta Helsinki-lisän yhtäkkinen poistaminen romutti suunnitelmat. Ei ollut mitenkään mahdollista varautua siihen esim. säästämällä kun sen poistaminen tapahtui niin nopeasti.

  4. Ope sanoo:

    Vanhemmille välittyvät viestit ovat vain jäävuoren huippu todellisista haasteista varhaiskasvatuksessa. Meidän varhaiskasvatuksen ammattilaisten huoli ja keinot eivät ole eivätkä tule riittämään tämän asian korjaamiseksi. Kiitos kun pidät ääntä!

  5. Hoitaja sanoo:

    Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta. Kirjoitat myös todella hyvin! Olet myös melkoinen kokemusasiantuntija, kun lapsesi ovat sen verran eri-ikäisiä. Helsingin varhaiskasvatus oli aivan eri tilanteessa, kun esikoisesi oli päiväkodissa. Eikä sekään ollut lähelläkään täydellistä… Varhaiskasvatus ei ole tasalaatuista. Ei maanlaajuisesti, ei kaupunkitasolla, ei edes kaupunginosatasolla. Jokainen päiväkoti tuntuu olevan oma ”kuplansa”. Oman kokemukseni mukaan suuri merkitys pöiväkodin ”tasoon” on johtajalla. Mistä me saataisiin se lisäresurssi!?

  6. Vanhempi sanoo:

    Meidän lapsi vaihtoi Helsingissä kunnallisesta päiväkodista pieneen yksityiseen yksikköön, koska pari vuotta sitten tilanne kunnalisessa yksikössä oli juuri sellainen, kuin nyt uutisissa kuvataan. Vaihtuvia sjaisia kun niitä saatiin, vakituisten pitkiä sairaslomia, vuoden aikana ei missään vaiheessa pätevää opettajaa, lapset levottomia ja toiminta suunnittelematonta reagointia kunkin päivän tilanteeseen. Aikuiset vaihtuivat eivätkä edes vakituiset työntekijät muistaneet esimerkiksi ryhmässä pyörivien harjoittelijoiden nimiä. Sääliksi käy näitä opiskelijoitakin, minne mahtavat sellaisen kokemuksen jälkeen hakeutua töihin? Johtajuus todella oli hukassa ja tämä näkyi sekä kommunikaatiossa meille vanhemmille että työntekijöiden puheissa. Meille kävi hyvin, kun saimme paikan hyvästä yksityisestä päiväkodista kohtuullisen matkan päästä. Taloudellisesti tämä ratkaisu ei tietenkään ole monenkaan ulottuvilla – silloisilla tuloillamme kk-maksu lähes 10-kertaistui! Tämä jos mikä asettaa perheet eriarvoiseen asemaan ja nämäkin rahat mieluummin olisin laittanut edes kohtuullisesti toimivaan julkiseen päivähoitoon. Lapsen pahoinvoinnin vuoksi meidän piti tehdä valinta yksityiselle puolelle siirtymisestä omien poliittisten arvojen vastaisesti. Vanhempana olen tietysti tosi tyytyväinen tähän ratkaisuun, mutta yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden kannalta surettaa kyllä kovasti. Ratkaisut vaativat sanalla sanoen rahaa: vaikkapa pätevöittävä täydennyskoulutus, työolojen kohentaminen (esim. taukojen varmistaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja pysyä omassa ryhmässä), vakituiset sopimussijaiset, palkkauksen kohentaminen, ehkä tärkeimpänä ryhmäkokojen supistaminen ja tilojen suunnittelu rauhallisen toiminnan mahdollistamiseksi, riittävä ja sujuva yksilöllinen tuki ja erityispedagogiset ratkaisut, toimintaterapian tuominen päiväkotien arkeen… Nämä hyödyttäisivät ihan kaikkia lapsia, mutta rahastahan parannukset ovat kiinni. Tämä ei tarkoita edes pääasiassa kohtuullista palkkaa vaan sitä, että työssä (ja tätä myöten hoidossa) viihtyminen olisi mahdollista.

  7. M sanoo:

    <3 Kiitos kun kirjoitat tästä tärkeästä aiheesta! t. täti päiväkodista

  8. Sonja sanoo:

    Helsinki jätti myös maksamatta viime vuonna varhaiskasvatushenkilöille kuuluvan tulospalkkion vedoten siihen ettei rahaa ollut. Tavoitteet oli jo saavutettu ja työt tehty luvatun palkkion eteen. Tämä siis huolimatta siitä että kaupunki teki tuon mainitsemasi lähes 500miljoonan voiton.

    Lapset tulevat viimeiseksi tässä yhteiskunnassa. Puhutaan laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja yksilöllisestä huomioimisesta, mutta meno on kuin armeijassa kun muuta vaihtoehtoa ei jätetä vaikka kuinka on hyviä ihmisiä tekemässä tätä työtä. Moni uupuu nimen omaan siksi ettei kestä tehdä työtä nähden lasten kärsivän päivittäin tilanteesta. Teidän vanhempien on vaadittava muutosta ja oikeasti parempaa varhaiskasvatusta teidän lapsille, muuten ei mikään muutu. Älkää tuudittautuko siihen että omalla muksulla kyllä varmasti on asiat ihan hyvin. On vaikeaa kohdata tilanne, jossa joudut jättämään lapsen hoitoon tietäen että kaikki ei ole hyvin, mutta se tosiasia on kohdattava ja alettava pitää meteliä paremman tulevaisuuden puolesta.

    Kiitos Minttu kun nostit aiheen esiin.

  9. Paula sanoo:

    Olen varhaiskasvatuksen opettaja, alalla 15 vuotta. Tässl ajassa varhaiskasvatus on mennyt aivan paskaksi, suoraan sanottuna. Kun päivän tavoitteet eivät enää olleet, että saadaan kaikki puettua ja syötettyä, vaan enemmänkin, ettei sattuisi mitään vakavaa tai joku häviäisi jonnekkin, niin lähdin alalta. En halua enää olla vastuussa yhdestäkään lapsesta, jonka turvalllisuutta en voi taata jättimäisissä ryhmissä, enkä halua kuunnella enää yhdenkään lapsen hätäitkua, kun ei ehditä lohduttamaan eikä olemaan aidosti läsnä, kun työntekijöitä puuttuu. Oma uupuminen päälle ja vaihdoin alaa. Sääliksi käy ne kollegat, ketkä enää jäljellä alalla. Mutta kaikkein eniten – hirvittää, minkälaisen lapsuuden tämän ajan lapset varhaiskasvatuksen osalta saavat. Osalle lapsista varhaiskasvatus sitä turvaa tuova, ainut lämmin ruoka päivässä ja ainoat välittävät aikuiset arjessa. Kaikille lapsille varhaiskasvatusaika on erittäin merkityksellistä ja tutkitustikin tulee vaikuttamaan tulevaisuuteen nämä varhaiset kokemukset. Omat lapseni ovat nyt vihdoinkin pois varhaiskasvatusiästä, onneksi. Enää en laittaisi tämänhetkiseen varhaiskasvatukseen lapsiani hoitoon Helsingissä. Vanhemmat, ette tiedä murto-osaakaan mitä päivissä tapahtuu. Kysykää, menkää paikan päälle kesken päivän katsomaan ja ennen kaikkea- herkistykää kuuntelemaan lastanne miten hän voi oltuaan varhaiskasvatuksessa. Muutos on tultava.

Kommentoi