Ilmastoahdistus ja lentomatkustamisesta syntyvä morkkis, tuhkarokkopelko, velvollisuudet ja aikataulut – muun muassa nämä olivat syitä miksi alunperin suunnittemamme matka Kanariansaarille vaihtuikin minilomaksi Hankoon. Ja se oli ihanaa!

Myönnän, että aurinkoterapia tekisi edelleen todella hyvää, eikä jässä, vedessä ja harmaudessa vellova Hanko saanut niitä akkuja lautumaan. Mutta muuten jopa parin päivän maisemanvaihto, ilman sen kummempaa ohjelmaa, teki todella hyvää.

Menomatkalla tehtiin pikapyrähdys Kirkkonummen Prismaan, josta käytiin ostamassa Myylle uimavaipat ja pöksyt. Perillä Hangossa pistettiin takkaan tuli, syötiin risottoa kynttilänvalossa, vedettiin sohvalla irtokarkkiöverit ja mentiin aikaisin nukkumaan.

Eilen Myy pääsi sitten elämänsä ensimmäistä kertaa uimaan ja saunaan, kun menimme rentoutumaan Hangon Regatta Spahan. Kiireetön, rauhallinen tunnelma ja hienot merimaisemat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen. Myy polski kun vanha tekijä ja nautiskeli varmoin ottein niin lämpimästä vedestä kun poreistakin.

Kävimme yhdessä myös höyrysaunassa sekä vilvoittelimme juomia siemaillen samalla rannalla jäiden joukossa uivia joutsenia katsellen. Arkipäivänä spassa oli lisäksemme vain muutama muu ihminen, yhtä kiirreettömästi ja hiljakseen rentoututen kuin mekin.

Olin varautunut siihen, että uinnin ja saunomisen jälkeen vauva voisi olla hyvin väsynyt ja sitä kautta myös kiukkuinen. Mitä vielä! Ikinä ei ole kylvyn jälkeiset rasvaamiset ja pukemiset menneet yhtä hyvin ja iloisesti. Olin ajatellut mennä span jälkeen vielä kasvohoitoon, mutta päätin jätää sen väliin juurikin siksi, ettemme oikein tienneet miten Myy suhtautuu uimiseen ja mikä fiilis hänellä sen jälkeen olisi. Ensi kerralla tiedän, että voin mennä vaikka parin tunnin hoitoon hyvillä mielin, sillä vauva todennäköisesti nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä.

Koska emme vielä pitkiin aikoihin raaski jättää vauvaa hoitoon, ovat tällaiset rauhalliset melkein kaksinkeskiset hetket välillä myös tosi ihania ja tärkeitä. Isompien lasten kanssa mennään sitten mielummin jonnekkin missä on vähän enemmän actionia heille. Sekin on tosi kivaa.

Span jälkeen illalla vedettiin taas sama setti takkatulen, risoton, lasillisen viinin, irtokarkkien sekä aikaisen nukkumaanmenon kanssa. Aamupalan jälkeen pistettiin kimpsut ja kampsut kasaan ja ajetiin kotiin. Täydellinen miniloma!

Joulu meni juuri niin kun oln toivonutkin, rauhallisesti, stressittömästi, tärkeiden ihmisten seurassa ja hyvin syönneenä. Ja koska sain nukkua yhdet tosi makoisat päikkäritkin, voin jopa sanoa myös levänneeni- niin paljon kun se nyt pienen vauvan kanssa on mahdollista.

Vietimme jouluaaton Hangossa ja olinkin kovasti jo ennakkoon odottanut käyskentelyä lumisilla rannoilla. Vaikka odotukseni olivat korkealla, silti upeat utuiset maisemat ja pakkashangella kimaltelevat auringonsäteet ylittivät ne heittämällä. Käytiin itseasiassa kolmella eri rannalla ja kaikki olivat ihan toisistaan poikkeavia. Yhdellä rannalla meri oli jo pitkälle jäässä, jonka jälleen aallot vielä velloivat paksuna jäähileisenä massana. Se oli maagista katseltavaa.

Toisella rannalla taas paistoi aurinko ja hiekkarantaa näkyi edelleen silmänkantamattomiin. Jos sulki silmänsä, pystyi kuvittelemaan itsensä sinne kesällä laineiden liplatellessa. Teki hyvää päästä kävelemään luonnonhelmaan ja rauhaan. Etenkin se rauha tuolla on ihmeellistä. Ettei muutamaa joutsenta lukuunottamatta rannoilla ollut ketään muita kun me ja meri.

Muistan kun Kaapo oli vauva ja jo silloin haaveilin harsonankaasta tehdyistä vaatteista hänelle. Ikinä en saanut sellaisia aikaiseksi tehdä (tai teettää) mutta vihdoin viime vuosina sellaisia on tullut markkinoille rytinällä ja tämä kevät ja kesä on selvästi ollut niiden kulta-aikaa. Pellavaisia tai pehmeästä puuvillamuslinista tehtyjä vaatteita on näkynyt enemmän kun koskaan. Rakastan myös tällä hetkellä valloillaan olevaa luonnollisten ja maanläheisten värien trendiä. Sen myötä myös kasvivärjäys on alkanut kiinnostamaan ja minulla odottaa tuolla itseasiassa iso kassillinen vauvan harsoja värjäystään. Mutta siitä toivottavasti lisää lähiaikoina.

Vauvalle olen ostellut myös muutamia valmiiksi värjättyjä harsoja, myös muuhun kun pepun pesuun ja puklujen pyyhkimiseen. Kauniit isot harsot sopivat makuualustaksi, kapaloksi, näkösuojaksi tai kevyeksi peitoksi. Sain valita Gerffer Groupin maahantuomalta Fabelabilta muutamia tuotteita ja sieltä löytyi vauvantarvikkeiden lisäksi pojille nuo ihanat ponchot.

Luomupuuvilasta valmistetut kevyet ponchot ovat meillä toimineet niin pyyhkeinä uinnin jälkeen, mutta ne suojaavat kivasti myös auringolta rantaleikeissä. Parasta tässä materiaalissa on sen keveys ja sitä kautta nopea kuivuminen. Ja ovathan nuo ihan tosi kauniit, eikö?

Jos teillä on muuten hyviä vinkkejä tai linkkejä tuohon kotona tehtävään kasvivärjäykseen liittyen niin olisin kiitollinen!

Me lähdettiin jo torstaina juhannuksen viettoon Hankoon, anopin hellään huomaan, ja palattiin kotiin vasta äsken. Pääpiirteittäin juhannus oli hyvää ruokaa ja lepäilyä, mutta mahtui siihen myös etanoiden keräämistä, monta trampoliinilla vietyttyä tuntia (myös kaatosateessa), juhannuskokon katselua tihkusateessa ja kylmässä tuulessa raparperipiirakkaa syöden, kesäisempi päivä rannalla, liian optimistisesti pakattu lasten vaatekassi ja yhdet uunissa ja föönillä kuivatetut ainoat mukana olleet pitkät housut, piirtämistä, uunon pelaamista (voitteko kuvitella että tämä oli eka kertani), muutama kierros krokettia, kolmen minuutin pyöräretki, pussillinen kaneliässiä, neljä lukua Muumipapan muistelmia, aamupala puutarhassa, sukkia sandaaleissa, monta valmiiseen ruokapöytään menoa, jalkapallon katsomista ja viileässä vinttikamarissa hyvin nukuttuja öitä.

Millainen juhannus teillä oli?

Törmäsin muutama päivä sitten keskusteluun, jossa puhuttiin siitä, että annetaanko perheissä lasten valita itse vaatteensa. Aika moni oli sitä mieltä, että tottakai lapsi saa ne itse valita. En nyt sinänsä tuntenut mitään pistoa sydämessäni, vaan olin itseasiassa aika yllättynyt, sillä kyllä meillä se olen aina ollut minä joka lasten vaatteet valitsee ja ”määrää”.

Hoidan yleensä lasten vaateostokset ihan itsenäisesti, mutta aika usein saan lapsilta kyllä kommenttia valinnoistani ja yleensä ne ovat positiivisia. Käymme yhdessä todella harvoin missään vaatekaupoilla ja jos käymme, niin harvoin suostun heille mitään ostamaan. Lapset ovat tottuneet tähän, eivätkä ole ikinä jääneet kinumaan tai itkemään minkään vaatteen perään. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta olen alusta saakka tehnyt heille selväksi, että varsinkaan mitään sarjakuvasankari-vaatteita heille en osta. Sellaisia nähdään korkeintaan alusvaatteissa, joskus harvoin yövaatteissa, mutta ehdottomasti se jää siihen.

En tiedä olisiko tilanne toinen jos lapset oikeasti vaatisivat ja tahtoisivat näitä vaatteita kaupankin ulkopuolella. Mutta koska he selvästi haluavat niitä vain jos niitä näkevät, en koe mitään tarvetta ostaa heille sellaisia vaatteita joita en itse kestä katsoa. En tietenkään pakota lapsia pukemaan mitään vaatteita mitä he eivät halua päällensä laittaa, mutta sellaisia tilanteita on todella harvassa ja ne riippuvat enemmän päivästä kun siitä vaatteesta. Elvis on pojista se vaativampi, Kaapo taas pukee yleensä mukisematta kaiken mitä ehdotan.

Toissapäivänä kävimme yhdessä lasten kanssa Zarassa hakemassa netin kautta tilaamaani pakettia. Kävelimme lasten osaston läpi ja Kaapo kiinnitti heti huomionsa tyttöjen puolella oleviin Simpsons-kuosisiin huppareihin (miksi muuten tällaisia ei voi tehdä unisex-mallisina!?). Siinä oli muutama erilainen huppari, eikä tuo kuvissa oleva ollut minusta hullumpi, ja koska hän selvästi halusi sitä ihan hirveästi lupasin sen hänelle perjaatteitani vastaisesti ostaa.

Myös Elvis toki halusi sitten paidan. Yritin selittää, ettei mitään kannata ikinä ostaa vain ostamisen takia, mutta hän ei luovuttanut. Missään nimessä kumpikaan ei mitenkään vaatimalla vaatinut mitään, kiukutellut tai muuta, mutta heistä paistoi sellainen suuri toiveen palo, jolle oli todella vaikea sanoa ei. Elvis kierteli kauppaa kauan, hänellä oli toiveissaan kääntöpaita, eli jossa on edessä tuollaiset käännettävät paljetit. Kaikki ”poikien” kääntöpaidat olivat ihan hirveitä (mikä siinä onkin että niissä pitää aina lukea jotain Cool Skater Boy From NY – tai vastaavaa?), mutta sieltä samaiselta tyttöjen puolelta löytyi sitten tuo päärynäpaita. Kuten sanottu, normaalisti en ostaisi mitään tällaista, varsinkaan sarjakuvahahmoilla, mutta olisitte nähneet miten paljon iloa se heille tuotti.

Myöhemmin kuulin miten Kaapo oli moneen kertaan Oskulle kertonut miten onnellinen hän oli uudesta paidastaan. Hän oli kuulemma jo pitkään toivonut jotain Simpsons-vaatetta, eikä voinut uskoa miten olin hänelle ostanut 20 euroa maksavan (eli tosi kalliin) paidan! Hän oli niin tyytyväinen ja kiitollinen.

Samoin sain tänään kuulla miten tärkeä tuo kääntöpaita oli Elvikselle. Monilla heidän eskarissaan on ollut sellainen, mutta ei hänellä. Paljettien kääntäminen on hänestä ihanaa, mutta eskarissa kääntöpaitoja oli lähinnä vain tytyöillä, eivätkä he antaneet lupaa niitä kokeilla. Ainakaan jos kokeilijalla ei itsellään ollut kääntöpaitaa, jota olisi sitten vastavuoroisesti saanut kääntää.

Aion jatkossakin, vielä niin kauan kun voin, sanoa sanottavani vaatteista jota lapseni pukevat päällensä. Mielestäni niin kauan kun minä ne hankinnat teen ja maksan, on minulla myös sanottavani niihin. En pakota lapsia pukeutumaan mihinkään mihin he eivät halua, mutta en jatkossakaan myöskään osta sellaisia vaatteita joista en tykkää ja jotka eivät täytä kriteereitäni tuotannon suhteen. Paitsi välillä, koska tuo ilon määrä mitä jokin vaate voi saada aikaan, saa myös minulle ihan todella hyvän mielen.

Ajattelen myös niin, että näin lapset oppivat kiitollisuutta, eikä niin että he aina saisivat mitä haluavat. Näinollen tällaiset pikkujutut tuntuvat todella isoilta. Ja itseasiassa nuo paidathan ovat ihan kivat.

Mitä te olette mitä ja miten teillä toimitaan lasten vaatteiden suhteen? Määrääkö aikuiset vai lapset vai onko sillä edes väliä?