Törmäsin muutama päivä sitten keskusteluun, jossa puhuttiin siitä, että annetaanko perheissä lasten valita itse vaatteensa. Aika moni oli sitä mieltä, että tottakai lapsi saa ne itse valita. En nyt sinänsä tuntenut mitään pistoa sydämessäni, vaan olin itseasiassa aika yllättynyt, sillä kyllä meillä se olen aina ollut minä joka lasten vaatteet valitsee ja ”määrää”.
Hoidan yleensä lasten vaateostokset ihan itsenäisesti, mutta aika usein saan lapsilta kyllä kommenttia valinnoistani ja yleensä ne ovat positiivisia. Käymme yhdessä todella harvoin missään vaatekaupoilla ja jos käymme, niin harvoin suostun heille mitään ostamaan. Lapset ovat tottuneet tähän, eivätkä ole ikinä jääneet kinumaan tai itkemään minkään vaatteen perään. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta olen alusta saakka tehnyt heille selväksi, että varsinkaan mitään sarjakuvasankari-vaatteita heille en osta. Sellaisia nähdään korkeintaan alusvaatteissa, joskus harvoin yövaatteissa, mutta ehdottomasti se jää siihen.
En tiedä olisiko tilanne toinen jos lapset oikeasti vaatisivat ja tahtoisivat näitä vaatteita kaupankin ulkopuolella. Mutta koska he selvästi haluavat niitä vain jos niitä näkevät, en koe mitään tarvetta ostaa heille sellaisia vaatteita joita en itse kestä katsoa. En tietenkään pakota lapsia pukemaan mitään vaatteita mitä he eivät halua päällensä laittaa, mutta sellaisia tilanteita on todella harvassa ja ne riippuvat enemmän päivästä kun siitä vaatteesta. Elvis on pojista se vaativampi, Kaapo taas pukee yleensä mukisematta kaiken mitä ehdotan.
Toissapäivänä kävimme yhdessä lasten kanssa Zarassa hakemassa netin kautta tilaamaani pakettia. Kävelimme lasten osaston läpi ja Kaapo kiinnitti heti huomionsa tyttöjen puolella oleviin Simpsons-kuosisiin huppareihin (miksi muuten tällaisia ei voi tehdä unisex-mallisina!?). Siinä oli muutama erilainen huppari, eikä tuo kuvissa oleva ollut minusta hullumpi, ja koska hän selvästi halusi sitä ihan hirveästi lupasin sen hänelle perjaatteitani vastaisesti ostaa.
Myös Elvis toki halusi sitten paidan. Yritin selittää, ettei mitään kannata ikinä ostaa vain ostamisen takia, mutta hän ei luovuttanut. Missään nimessä kumpikaan ei mitenkään vaatimalla vaatinut mitään, kiukutellut tai muuta, mutta heistä paistoi sellainen suuri toiveen palo, jolle oli todella vaikea sanoa ei. Elvis kierteli kauppaa kauan, hänellä oli toiveissaan kääntöpaita, eli jossa on edessä tuollaiset käännettävät paljetit. Kaikki ”poikien” kääntöpaidat olivat ihan hirveitä (mikä siinä onkin että niissä pitää aina lukea jotain Cool Skater Boy From NY – tai vastaavaa?), mutta sieltä samaiselta tyttöjen puolelta löytyi sitten tuo päärynäpaita. Kuten sanottu, normaalisti en ostaisi mitään tällaista, varsinkaan sarjakuvahahmoilla, mutta olisitte nähneet miten paljon iloa se heille tuotti.
Myöhemmin kuulin miten Kaapo oli moneen kertaan Oskulle kertonut miten onnellinen hän oli uudesta paidastaan. Hän oli kuulemma jo pitkään toivonut jotain Simpsons-vaatetta, eikä voinut uskoa miten olin hänelle ostanut 20 euroa maksavan (eli tosi kalliin) paidan! Hän oli niin tyytyväinen ja kiitollinen.
Samoin sain tänään kuulla miten tärkeä tuo kääntöpaita oli Elvikselle. Monilla heidän eskarissaan on ollut sellainen, mutta ei hänellä. Paljettien kääntäminen on hänestä ihanaa, mutta eskarissa kääntöpaitoja oli lähinnä vain tytyöillä, eivätkä he antaneet lupaa niitä kokeilla. Ainakaan jos kokeilijalla ei itsellään ollut kääntöpaitaa, jota olisi sitten vastavuoroisesti saanut kääntää.
Aion jatkossakin, vielä niin kauan kun voin, sanoa sanottavani vaatteista jota lapseni pukevat päällensä. Mielestäni niin kauan kun minä ne hankinnat teen ja maksan, on minulla myös sanottavani niihin. En pakota lapsia pukeutumaan mihinkään mihin he eivät halua, mutta en jatkossakaan myöskään osta sellaisia vaatteita joista en tykkää ja jotka eivät täytä kriteereitäni tuotannon suhteen. Paitsi välillä, koska tuo ilon määrä mitä jokin vaate voi saada aikaan, saa myös minulle ihan todella hyvän mielen.
Ajattelen myös niin, että näin lapset oppivat kiitollisuutta, eikä niin että he aina saisivat mitä haluavat. Näinollen tällaiset pikkujutut tuntuvat todella isoilta. Ja itseasiassa nuo paidathan ovat ihan kivat.
Mitä te olette mitä ja miten teillä toimitaan lasten vaatteiden suhteen? Määrääkö aikuiset vai lapset vai onko sillä edes väliä?
