Törmäsin muutama päivä sitten keskusteluun, jossa puhuttiin siitä, että annetaanko perheissä lasten valita itse vaatteensa. Aika moni oli sitä mieltä, että tottakai lapsi saa ne itse valita. En nyt sinänsä tuntenut mitään pistoa sydämessäni, vaan olin itseasiassa aika yllättynyt, sillä kyllä meillä se olen aina ollut minä joka lasten vaatteet valitsee ja ”määrää”.
Hoidan yleensä lasten vaateostokset ihan itsenäisesti, mutta aika usein saan lapsilta kyllä kommenttia valinnoistani ja yleensä ne ovat positiivisia. Käymme yhdessä todella harvoin missään vaatekaupoilla ja jos käymme, niin harvoin suostun heille mitään ostamaan. Lapset ovat tottuneet tähän, eivätkä ole ikinä jääneet kinumaan tai itkemään minkään vaatteen perään. Kuulostaa ehkä rajulta, mutta olen alusta saakka tehnyt heille selväksi, että varsinkaan mitään sarjakuvasankari-vaatteita heille en osta. Sellaisia nähdään korkeintaan alusvaatteissa, joskus harvoin yövaatteissa, mutta ehdottomasti se jää siihen.
En tiedä olisiko tilanne toinen jos lapset oikeasti vaatisivat ja tahtoisivat näitä vaatteita kaupankin ulkopuolella. Mutta koska he selvästi haluavat niitä vain jos niitä näkevät, en koe mitään tarvetta ostaa heille sellaisia vaatteita joita en itse kestä katsoa. En tietenkään pakota lapsia pukemaan mitään vaatteita mitä he eivät halua päällensä laittaa, mutta sellaisia tilanteita on todella harvassa ja ne riippuvat enemmän päivästä kun siitä vaatteesta. Elvis on pojista se vaativampi, Kaapo taas pukee yleensä mukisematta kaiken mitä ehdotan.
Toissapäivänä kävimme yhdessä lasten kanssa Zarassa hakemassa netin kautta tilaamaani pakettia. Kävelimme lasten osaston läpi ja Kaapo kiinnitti heti huomionsa tyttöjen puolella oleviin Simpsons-kuosisiin huppareihin (miksi muuten tällaisia ei voi tehdä unisex-mallisina!?). Siinä oli muutama erilainen huppari, eikä tuo kuvissa oleva ollut minusta hullumpi, ja koska hän selvästi halusi sitä ihan hirveästi lupasin sen hänelle perjaatteitani vastaisesti ostaa.
Myös Elvis toki halusi sitten paidan. Yritin selittää, ettei mitään kannata ikinä ostaa vain ostamisen takia, mutta hän ei luovuttanut. Missään nimessä kumpikaan ei mitenkään vaatimalla vaatinut mitään, kiukutellut tai muuta, mutta heistä paistoi sellainen suuri toiveen palo, jolle oli todella vaikea sanoa ei. Elvis kierteli kauppaa kauan, hänellä oli toiveissaan kääntöpaita, eli jossa on edessä tuollaiset käännettävät paljetit. Kaikki ”poikien” kääntöpaidat olivat ihan hirveitä (mikä siinä onkin että niissä pitää aina lukea jotain Cool Skater Boy From NY – tai vastaavaa?), mutta sieltä samaiselta tyttöjen puolelta löytyi sitten tuo päärynäpaita. Kuten sanottu, normaalisti en ostaisi mitään tällaista, varsinkaan sarjakuvahahmoilla, mutta olisitte nähneet miten paljon iloa se heille tuotti.
Myöhemmin kuulin miten Kaapo oli moneen kertaan Oskulle kertonut miten onnellinen hän oli uudesta paidastaan. Hän oli kuulemma jo pitkään toivonut jotain Simpsons-vaatetta, eikä voinut uskoa miten olin hänelle ostanut 20 euroa maksavan (eli tosi kalliin) paidan! Hän oli niin tyytyväinen ja kiitollinen.
Samoin sain tänään kuulla miten tärkeä tuo kääntöpaita oli Elvikselle. Monilla heidän eskarissaan on ollut sellainen, mutta ei hänellä. Paljettien kääntäminen on hänestä ihanaa, mutta eskarissa kääntöpaitoja oli lähinnä vain tytyöillä, eivätkä he antaneet lupaa niitä kokeilla. Ainakaan jos kokeilijalla ei itsellään ollut kääntöpaitaa, jota olisi sitten vastavuoroisesti saanut kääntää.
Aion jatkossakin, vielä niin kauan kun voin, sanoa sanottavani vaatteista jota lapseni pukevat päällensä. Mielestäni niin kauan kun minä ne hankinnat teen ja maksan, on minulla myös sanottavani niihin. En pakota lapsia pukeutumaan mihinkään mihin he eivät halua, mutta en jatkossakaan myöskään osta sellaisia vaatteita joista en tykkää ja jotka eivät täytä kriteereitäni tuotannon suhteen. Paitsi välillä, koska tuo ilon määrä mitä jokin vaate voi saada aikaan, saa myös minulle ihan todella hyvän mielen.
Ajattelen myös niin, että näin lapset oppivat kiitollisuutta, eikä niin että he aina saisivat mitä haluavat. Näinollen tällaiset pikkujutut tuntuvat todella isoilta. Ja itseasiassa nuo paidathan ovat ihan kivat.
Mitä te olette mitä ja miten teillä toimitaan lasten vaatteiden suhteen? Määrääkö aikuiset vai lapset vai onko sillä edes väliä?
Itsellä asia ei ole vielä ajankohtainen, kun esikoinen on vielä vatsassa, mutta en ole ikinä tullut edes ajatelleeksi ettei lapsi saisi vaikuttaa vaate valintoihin tai hankintoihin. Me saimme aina lapsina olla mukana ostamassa vaatteita ja valitsemassa haalareita yms. mielestäni se oli aina kivaa, että sai itse vaikuttaa pukeutumiseensa, etenkin kun halusin poikien osastolta samanlaisia paitoja mitä pikkuvelikin sai. Toki toivon että tuleva lapsi tykkää yksinkertaisista helposti yhdistettävistä vaatteista, jos näin ei ole niin sitten molemmat joustetaan, eli osan hän saa valita osan minä.
Itse tilaan aika paljon netistä vaatteita, eikä lapsia edes kiinnosta olla silloin vieressä katsomassa. Toki sitten halutessaan he saavat omasta vaatekaapista valkkaila niitä jo siellä valmiina olevia vaatteita, mutta suurimmaksi osaksi minun valitsemat käyvät hyvin 🙂
Meillä 5v ja 3v saavat itse valita vaatteensa aamuisin ja jonkun verran myös kaupassa. En haluaisi kaikkia niitä Elsa-vaatteita ja aamuisin välillä naurattaa ne vaateyhdistelmät, mutta mielestäni se tukee lapsen luovuutta. Ja se onni ja ilo mikä lapsella on vaatteet valittuaan. Ihan niinkuin itselläkin on hyvä päivä kun on hyvä vaatepäivä. Meillä myös vaihdetaan vaatteita useamman kerran päivässä. Kaksi tyttöä joilla prinsessa- ja keijuvaihe ja vaatteet kiinnostaa että toki sekin voi vaikuttaa. 1veen vaatteet menee vielä mukavuus edellä.
Mekin kiinnitämme huomiota lasten luovuuden tukemiseen ja sitä voi onneksi tehdä muillakin tavoin 🙂 Ja toki lapset saavat valita päällensä sitä mitä kaapista jo löytyy 🙂
Lapsetkin ovat niin erilaisia näissä, meillä poikia ei haittaisi kulkea samoissa vaatteissa monta viikkoa putkeen 😀
Luin varmaan samaa keskustelua ja minäkin hämmästyin. Koska minä olen se joka maksaa, minä päätän mitä kaupasta ostetaan. Kysyn kyllä usein etenkin kymmenvuotiaalta tykkääkö jostain mitä ehdotan ja käymme myös usein yhdessä vaatekaupoissa, mutta lapsetkin tietää että kaikkea ei osteta ja minä viime kädessä päätän. Jos minusta vihreä huppari ei ole hyvä, ei sitä osteta vaikka lapsi siitä tykkäisi, eikä varsinkaan jos sille ei ole tarvetta kun kaapissa on jo huppareita. Toisaalta meilläkin käytiin erikseen etsimässä kääntöpaljettipaitaa kun lapsi siitä moneen kertaan puhui ja haaveili.
Tämä kuulostaa tutulta tavalta! 🙂
Samalla periaatteella varmaan myös päätätte lapsen harrastukset, mitä ruokaa hän syö, millä leluilla leikkii, ja niin edelleen – ja kaikki nämä tietysti vanhemman mielipiteiden mukaan 🙂 Vanhemman taloudellinen valta ei tarkoita, että olisi ok sivuuttaa lapsen mielipide. Yksi vanhemmuuden tärkeimmistä ja vaikeimmista tehtävistä on hyväksyä, että lapsi on oma yksilönsä ja kiinnostunut erilaisista asioista, kuin itse. On eri asia rajoittaa lapsen ostokäyttäytymistä sen takia, että jotain tavaraa ei tarvita, ja siitä syystä, ettei itse pidä jostakin – lapsihan niitä vaatteita käyttää!
Onneksi elämä ei ole noin mustavalkoista 😀
Mutta kyllä, kyllä meillä aika usein aikuiset päättävät mitä syödään, mitä leluja ostetaan (opetetaan samalla vastuullista kuluttamista, kuten itsekin tuossa ostokäyttäymisen opettamisesta puhut. Koskee myös halpisvaateita jossa joku sen hetkinen trendi-sarjakuvahahmo). Olen myös neuvotellut lasten kanssa harrastuksista, joihinkin kannustanut (koska tiesin että lapsi tykkäisi siitä vaikka aluksi ei halunnut) ja joistain neuvotellut (parkourista 250e tuntui liialta ja laji liian vaaralliselta). Jos lapsi saisi päättää hän söisi vain donitseja, pelaisia kännyllä ja pukeutuisi pelkkiin kalsareihin.
Olen itse kirjoittanut paljon siitä miten meidän perheessä arvostetaan kaikkia persoonina ja kannustetaan olemaan oma itsensä. Se etten halua ostaa rumia vaatteita, joita lapsi ei edes seuraavana päivänä muista halunneensa ei liity tai vie sitä pois 🙂
Puhut vastuullisesta kuluttamisesta, mutta isoin syy lastesi vaatteiden valitsemiseen on kuitenkin ilmeisesti ulkonäkö? Jos sarjakuvasankareita kuitenkin saa näkyä alusvaatteissa ja yökkäreissä, ja itsellesikin hait pakettia sieltä Zarasta… Mä en ymmärrä, miksei lapsen voi antaa valita vaatteita niistä vastuullisesti tuotettujen joukosta, ei meillekään ketjuliikkeistä osteta :). Jos pyrkii aina vaikuttamaan siihen, minkä tyylisiä vaatteita lapsi käyttää, opettaa mielestäni, ettei lapsen oma maku ja tyyli ole riittävä ja kyllin hyvä. Ruokaesimerkillä tarkoitin, että jos kaikille ostetaan jätskit, niin ostetaanko lapselle se, josta tämä pitää, vai se, josta äiti pitää..?
Kyllä, iso osa syy lasten vaatteiden valintaan on se että ne ovat tuotettu järkevästi, hyvistä materiaaleista ja että ne ovat kivan näköiset. Jos lapsia kiinnostaisi valita tällaisista vaatteista mieluisimmat niin miksi ei. Mutta kun kaikki ehdottomanani sopivat heille ja he tykkääväät niistä, koen helpommaksi tilata sellaisia vaatekappaleita joita he kullakin hetkellä tarvitsevat ilman että kysyn joka kerta mielipidettä (joka on että joo tai ihan sama). Isomman lapsen vaatteet myös menevät aika suoraan pienemmälle.
Sen lisäksi että kyllä, useimmat sarjakuvavaatteet ovat mielestäni rumia, ne on myös tuotettu epäselvissä oloissa eikä esim printtien kestävyydestä ole takeita. Tämän lisäksi harvoin lapsi tarvitsee kyseistä vaatetta, eikä hän enää edes hetken päästä muista sitä halunneensa. Seuraavalla viikolla on kuitenkin taas joku uusi hitti tai hahmo.
En sanonut että olin hakemassa Zarasta itselleni pakettia, ja mitä sitten vaikka olisinkin? Ostan itselleni uutta harvoin ja silloinkin sellaisia vaatteita joiden uskon kestävän aikaa niin mallinsa kun materiaalien puolesta. En valitettavasti ole mikään eko-kuningatar tai massikeisari vaan joudun myös välillä ostamaan itselleni esimerkiksi alusvaatteita ihan perusketjuliikkeistä.
Olen visuaalinen ihminen ja minusta on kiva että voin katsella kauniita asioita. En myöskään anna lasten yksin päättää että minkälainen sohva meille tulee, vaikka tämä on heidänkin kotinsa ja he sohvalla istuvat.
Jos lapsella on laaja vaatekaappi, täynnä erivärisiä ja kuosisia vaatteita, joista hän itse pitää en ymmärrä missä kohtaan viestitän lapselle ettei hänen makunsa ole ole kyllin hyvä? Silloin kun sanon kerran vuodessa kun satumme yhdessä ketjukauppaan että ei, en nyt osta sinulle Ninjago-housuja (en tietenkään sano että ne ovat mielestäni rumat tai halvanoloiset) koska sellaisia hän ei tarvitse – mutta jos se hahmo on tosi tärkeä saada, niin tuossa olisi samalla kuvalla kalsarit joita tulimme ostamaan? Ja tässähän tapauksessa molemmat lapset saivat tuolta Zarasta haluamansa vaatteet…
Mitäs luulet, kun menemme yhdessä ostamaan jäätelöt niin annanko lasten valita vai päätänkö minä jäätelöt vaikka lapsen paidan (jonka minä päätin hänelle ostaa) väriin sopivan tuutin? :’D
Samaistun aika lailla! Tosin kun lapset kasvaa, en tiedä kuinka käy, mutta juuri noita hahmo frozer Hello kitty ym vaatteita ei muualle kun max yökkäreiks… ja aamulla annan esim 2 vaihtoehtoasua niin lapsi saa myös osallistua. Ja jos on joku muoti juttu, olen ehdottomasti valmis joustamaan jos se on järkevä, sillä itse muistan kun en saanut jotain mitä kaikilla muilla oli ja se teki ulkopuolisen olon ja häpesin erilaisia housuja, mutta koska äiti ei suostunut, niillä oli mentävä. En sitä samaa siis halua aiheuttaa, mutta muuten yritän vaikuttaa ja ainekin minusta alaluokkiin asti se on enemmän äidin asia:)
Jep! Ehkä tosiaan vielä päiväkodissa ja eskarissa nuo muoti ja merkkivaatteet eivät ole vielä niin tärkeitä, toisaalta itse panostan mielläni lastenkin vaatteissa vaikka Leviksen farkkuihin tai Addun kenkiin, joten voi olla ettei tästä asiasta edes tule mitään isoa juttua sitten myöhemmin 🙂
Olen tosi eri mieltä kyllä tästä kommentista ”en osta heille mitään mistä en itse tykkää”. Mielestäni on hirveän tärkeää vanhempana myös ymmärtää, että lapsen maku ja toiveet voivat olla todella erilaiset kuin oma maku, ja silti yhtä hyviä ja tärkeitä. Liittyy vaatteisiin, musamakuun jne. Ei lapsista kannata yrittää kasvattaa omia kopioita, vaan tukea ja kannustaa heitä omalla polullaan ja omissa valinnoissa (vaikka olisikin itse ihan eri mieltä). Sinä et tykkää sarjakuva-vaatteista eli älä hanki niitä itsellesi. Mutta jos lapsi tykkää niistä, mitä pahaa siinä on? Miksi haluat viestiä hänelle, että hänen makunsa on huono? Tämä ei ole aina helppoa, mutta asiaa kannattaa pohtia. Ilosta kesää teille ja kaikkea hyvää 🙂
Maun lisäksi minusta on tärkeä opettaa vastuullista kuluttamista. Ei osteta mitään ”halpista krääsää” leluissa eikä vaatteissa. Vaikka lapsi haluaisi. Usein he eivät edes seuraava päivänä muista halunneensa jotain mitä näkivät kaupassa, siellä ei silloin mielestäni ole tekemistä oman maun kehittymisen kanssa jos en osta jostain halpaliileketjusta jotain hikipajassa tehtyä Ninjago-paitaa. Ymmärrän kyllä pointtisi maun kehittymis-asiassa ja kuten sanottu, pojilla on kyllä kaappi täynnä heille mieluisia vaatteita josta he saavat halutessaan valita sopivan asukokonaisuuden itselleen:-) Missään nimessä en ikinä sano edes niitä sarjakuvavaatteita kamaliksi lasten kuullen, ja usein niissä onkin myös jokin muu huono juttu (epäkäytännöllisyys, huono laatu, emme tarvitse sellaista yms), jonka lapset kyllä sitten ymmärtävät 🙂
Miks tuot jatkuvasti esille ettet osta krääsää? Eihän tässä oo siitä kyse, miksei lapsi voi valita vastuullisten merkkien seasta sitä mitä ite haluaa?
Katin kommentissa on tärkeä pointti!
Lapset saavat meillä valita aika pitkälti tyylin, mutta sopivuuden (koko, eihän vaatteessa ole ihan urpo tai sopimaton teksti tms.) ja tarpeellisuuden päätän vanhempana. Olen myös aika tarkka hinnoista ja todella tarkka materiaalista ja laadusta. Polyestersekoitetta tai muita nyppääntyviä materiaaleja ei osteta, aivan heikkolaatuista puuvillaa jne. Lapset ovat kasvaneet tähän, ja nuorempi eli kymmenvuotiaskin osaa jo kaupassa arvioida, onko hinta järkevä sekä kurkata materiaalilapun. Ostamme pitkäaikaiseen käyttöön, siitä jutellaan myös. Välillä ostetaan ”hittijuttuja”, jotka ovat lapsille tärkeitä.
Yhdessä on aina vaateostoksilla käyty, ja on mukava jutella tyyleistä, materiaaleista yms. – ja myös havaita lapsen tyylin kehittyminen vuosien varrella. Kiinnostavia keskusteluja on käyty myös tekstiilijätteestä ja siitä, mitä tapahtuu vaatteille, jotka tulevat itselle pieniksi.
Niin on hyvä pointti, samoin kun sinulla. On tärkeää opettaa myös vastuullista ostamista, eli ei osteta niitä huonolaatuisia hittivaatteita (eli just niitä halpisketjujen sarjakuvavaatteita), heräteostoksia tai muuten sellaisia vaatteita joita emme tarvitse 🙂
Mun 7v poika ei tähän mennessä ole ollut erityisen kiinnostunut vaateostoksista ja kaupoissa kiertelystä, välillä olen jopa yrittänyt vähän väkisin kysellä mielipidettä mutta koska ”ihan sama”, olen ostokset hoitanut sitten itse
Jep, niin ne ovat erilaisia näissäkin jutuissa 🙂
Lapset ei ole mitään minun jatkeita, vaan omia erillisiä yksilöitään. Totta kai heillä on oltava sananvaltaa vaatteisiinsa, tietty aikuisen asettamissa rajoissa. Vaatteet on myös helppo ja yksi ensimmäisiä tapoja opettaa lapselle päätöksentekoa, haluatko tänään harmaat vai siniset farkut ja jälkiruuaksi appelsiinin vai banaanin?
Täysin samaa mieltä 🙂
Luin samaa keskustelua ja samaistun ajatuksiisi. Otan huomioon sen, että vaikka itse tykkään jostakin vaatteesta, lapsen ei tarvitse siitä tykätä. Kuitenkin koen, ettei kummallakaan ole täysi päätäntävalta. Tykkään, että lapsilla on vaatekaapeissaan valikoima, josta en helppoa löytää yhdistelmät. Sen kummempia suunnittelematta. En osta lapselleni epämukavia vaatteita, mutten myöskään tykkää, että kaikki vaatteet mainostavat mm Pokemonia. Olen kuitenkin joutunut tähän sortumaan yhden t-paidan ja yöpukujen verran. 😀 Ja muidenkin hahmojen osalta jää alusvaatteisiin ja yöpukuihin. Itselle se on vielä enemmän esteettinen kuin eettinen valinta. Mietein keskustelua lukiessa myös, että kuinka moni on mahtanut pyöritellä silmiään kuullessaan mun kieltävän lapseltani jonkin vaatteen ? :’D Se kerta, kun lapseni ei saanut ostaa naamiaisasua tai niitä oransseja vakosamettihousuja? Niillä kerroilla listalla on ollut vähän muuta ostettavissa, toisinaan joustan ja toisinaan en.
Lapsetkin ovat kovin erilaisia. Itselläni on kaksi lasta, ja molemmilla on ollut vankka ajatus siitä, millaisia vaatteita he haluavat käyttää ja millaisia eivät. Olen pyrkinyt ostamaan heille vaatteita, joissa he viihtyvät ja ottanut tosi pienestä mukaan vaatekauppaan. Se on ollut välttämätöntäkin, sillä minun ilman heidän seuraansa ostamani vaatteet eivät tosiaan välttämättä miellytä. Lapseni myös haluavat kaupassa sovittaa, jotta näkevät ennen ostamista, miltä vaatteet heistä näyttävät. Minusta on ollut kivaa, että lapsilla on vaatteistaan ja tyylistään oma mielipide. Toisaalta olen välillä kadehtinut naapuria, jonka lapset mielellään pukevat päälleen kaiken, mitä vanhemmat tuovat.
Totta! Ja jos meidän lapset eivät yleensä tykkäisi ostamistani vaatteista, niin sitten meilläkin tilanne varmaan olisi toinen 🙂
Tosi hyvä ja kiinnostava keskusteluaihe – ja mulla pyörinyt ”pitäis kirjoittaa” -ajatuksissa pitkään, mutta sä ehdit ensin! 🙂 Mutta sun kirjoituksen innoittamana jaoin nyt meidän ”pukeutumisfilosofiaa” myös omassa postauksessani ja linkkasin sieltä myös tänne sun tontille 🙂 http://www.puutalobaby.fi/saako-lapsi-itse-paattaa-mita-pukee-paalleen/
Hauska huomata tällaisia, että eri perheissä jokin ihan tällainen käytännön asia hoidetaan ihan eri tavoilla. Mutta varmaan tähän paljon vaikuttaa lapsen oma kiinnostus (tai sen puute) pukeutumiseen. Jos lapsi pitää sitä valtavan tärkeänä, se varmaan ”kasvattaa” myös aikuisen pitämään itsestäänselvänä, että lapsi valitsee. Ja toisin päin, jos lapsi ei ole kiinnostunut valitsemaan itse ja kelpuuttaa vain ilolla aikuisen antamat vaatteet, se varmaan ”kasvattaa” aikuisen pitämään oletettuna, että aikuinen saa päättää 🙂 Tällaisen päätelmän melkein nyt muutaman keskustelun ja näiden blogikirjoitusten perusteella tekisin 🙂
Meillä 10v on hyvin tarkka vaatteistaan. Hän rakastaa pikku takkeja ja kauluspaitoja ja solmioita. Myös aurinkolasit ja hatut ovat tärkeitä asusteita. Usein lapsellani onkin tosi kivoja ideoita vaatteiden yhdistelemiseen joita minä en olisi ikinä keksinytkään.
Toki hankinnoissa minä päätän, mutta esim. viime talven talvitakin mentiin yhdessä ostamaan. Ensin keskusteltiin kotona että minkälaista talvitakkia lapsi haluaa. Sitten mentiin etsimään sellaista talvitakkia ja myös sovittaminen oli tärkeä, koska en aina välttämättä osaa arvioida kokoa sittenkään oikein. Siinä löytyi sitten talvitakki joka mielytti lasta sekä äitiä (myös hinnan puolesta) ja oli oikean kokoinen. Samalla sitten annoin lapsen valita itselleen pipon ja hanskat jotka hän sitten myös pitää. Oikein järkevät valinnat oli ja käytti näitä koko talven.
Toki katson myös että laatu on kohdillaan ja mitään hirveitä nyppääntyviä ja venyviä ja vanuvia vaatteita en osta, vaikka lapsi haluaisikin. Ja myös perustelen että miksi nyt juuri tätä emme osta.
Mutta mitään rajoitteita sarjakuvahahmojen tai muun suhteen minulla ei ole, kunhan lapsella on sään mukaiset vermeet, se on yksi niitä peruskiviä meillä pukeutumisessa. Kauheasti lapsi ei ole kinunut edes mitään sarjakuva juttuja, välillä on valikoitunut jotkut, etenkin yöpukujen, sukkien ja t-paitojen kohdilla, mutta muuten niitä ei nyt niin kauheasti ole meille ostettu.
Kuulostaa mainiolta tyypiltä, varmasti tosi hauska seurata vierestä etenkin asusteiden tarkkaa valintaa! 🙂 Joitakin toisia lapsia tosiaan kiinnostaa nuo vaateasiat paljon enemmän 🙂
Usein huomaa näissä keskusteluissa nousevan esiin frozen yms. hahmo vaatteet. Jos syy kiellolle on muka se ettei halua ostettavan krääsää niin saahan näitä toki myös laadukkaina. Onhan esim adidaksella ja minirodinillakin ollut joku kampanja missä muistan nähneeni verkkareissa aku ankan tai vastaavan ja esim vansilla kenkiä disney hahmoina.
Jotenkin itseäni ahdistaa se että pienet lapset brändätään jo hyvin nuorina ja heille opetetaan ostokäyttäytyminen jossa vain tietyn merkkiset vaatteet ovat hyväksyttyjä.
Ymmärrän että halutaan ostaa laadukkaita vaatteita mutta laatu ei ole sama asia kuin kallis merkki ja niitä hahmoja ja värejä kyllä löytyy laidasta laitaan niin kalliilta merkeiltä kuin myös ketjuilta.
Tuntuu ylipäätänsä kurjalta että lasten pukeutuminen häiritsee joitakin aikuisia ja aikuiset haukkuvat lasten vaatteita rumiksi. Ja jos todella haluaa ajatella ekologisesti niin varmaan löytyy parempia valintoja kuin niket ja adidakset.
Pieniä kampanjoita tai yhteistyömallistoja voi olla, mutta niitäkin hyvin harvoin. Ja kuten sanottu, jos meille ei tarvita kyseisiä vaatteita, niin ei niitä osteta vaan sen takia että sellainen tulee.
Lapsen pukeminen varsinkin johonkin disney-hahmoihin se mielestäni vasta brändäämistä onkin.
Meillä mennään vielä mun maun mukaan kun lapsi vasta alle 1v. Tytär saa alkaa kyllä vaikuttamaan pukeutumiseensa kunhan siihen kykenee. Meillä mennään nyt ja jatkossakin lähinnä laadukkailla materiaaleilla ja sään mukaisella vaatetuksella.
Myöskään kaikki ns. Merkkivaatteetkaan eivät ole eettisesti tuotettuja vaan myös näiden ketjuliikkeitä kalliimpien tuotteiden joukossa on niitä ”hikipajoissa” tehtyjä.
Olisipa noin, että äiti päättää. Oma tytär on jo kaksivuotiaasta halunnut itse valita pukeutumisensa. Minä toki ostan ja valitsen, mutta jos ei miellytä niin ei ne vaatteet päälle mene. Välillä otan kyllä ostoksille mukaan ja esim. toppahaslarin
Lähti viesti lapasesta. Eli esim. Toppahaalarin kuosin sai valita rajatuista vaihtoehdoista jne. Mutta päivän asu on ihan neidin oman mielen mukaan yleensä valittu. Usein onneksi vanhempien ehdotuksiakin huomioidaan. Kyllä olen kade niille, joiden lapset pukee mukisematta valitut vaatteet päällensä. 🙂
Muistan omasta lapsuudesta sen, kuinka ahdistavaa oli etten koskaan saanut oman makuni mukaisia vaatteita vaan aina piti pukeutua äidin valitsemiin tyttömäisiin ja vaaleanpunaisiin ja ahdistaviin vaatteisiin. Viikkorahoillani ostin jo ala-asteella itselleni mieluisia vaatteita muiden tuhlatessa rahansa karkkeihin. Ja nekin vaatteet sitten mystisesti hävisivät pyykissä kun äitini ei niistä pitänyt. Niinpä pyykkäsin lempivaatteeni itse. Oma pian 3-vuotias tytär saa valita päälle haluamansa vaatteet (sää huomioon ottaen toki) ja vaatekaupassa mukana ollessaan saa sanoa mielipiteensä. Seuraan minkälaisissa vaatteissa näyttää parhaiten viihtyvän ja pyrin sitten sellaisia hankkimaan myös esim. nettikaupoista. Vaatteet ovat niin iso osa identiteettiä että on mielestäni tärkeää, että lapsi kokee vaatteiden ilmentävän omaa itseään. Toki myös vanhempien valitsemat vaatteet voivat lapselle sopia, mutta tärkeää on kuunnella lasta.