Sanokoot tyttöjen jutuiksi, mutta mielestäni vaaleanpunainen ja kukkajutut sopivat hyvin pojillekkin. Aika vähän vaan pojille sopivia sellaisia löytyy. Noihin HUFin lippiksiin olen aivan rakastunut. Niitä löytyy nykyään niin pojilta, kuin itseltänikin, ehkä jo vähän liikaa. Mutta kivahan on että on valinnanvaraa. Ja me valitetettavasti olemme myös aika taitavia lippiksiä hukkaamaan. Tuo paita taas on ebben, ja sen myötä minulla on kauhea innostus päästä solmuvärjäilemään poikien muitakin tylsiä yksivärisiä vaatteita.

Täällä Etelä-Espanjassa on aika kun kaikki kukat ja kasvit ovat täydessä loistossaan. Pian tulee niin kuuma, että kaikki kuivuu, mutta toistaiseksi kaikkialla kukkii ja kadulla täytyy varoa puista putoilevia appelsiineja. Hurjan kaunista.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En siis kauheasti, mutta vähän. Poikia, miehiä, kundeja, jätkiä. Miksi niitä ajatteleekin just silloin, kun on päättänyt olla ajattelematta? Miksi sitä haluaa poikaystävän, vaikkei halua tehdä mitään sen saamiseksi? Miksi sitä lataa Tinderin, jos ei kuitenkaan vastaa kenellekkään? Miksi miehet on tyhmiä? Miksi ne ei voi odottaa viittä minuttia, hyvästellä kunnolla, ja sitten vasta viestitellä toisille muijilleen? Miksi ne sanoo että haluaa nähdä, mutta sitten niistä ei kuulukkaan mitään? Tai miksi kun ikuisuuksiin ei kuulu mitään, niin sitten yhtäkkiä kuuluukin? Just kun on ehtinyt jo unohtaa senkin tyypin. Ja miksi puutarhurista tulee aina tietynlainen mielikuva? Ja entäs kun se mielikuva oikeasti vastaakin todellisuutta? No, silloin juostaan äkkiä laittamaan ripsiväriä ja mennään pihalle muka puuhailemaan jotain tosi tärkeetä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Sain hetki sitten kuulla saaneeni ihan hurjan määrän ääniä Indiedays Blog Awards äänestyksessä. Lumoavimpien kuvien kategoriasta napsahti toinen sija. Olen hurjan iloinen ja ennenkaikkea kiitollinen. Vau. Kiitos.

Samaan tapaan vähän hoomoilasina ollaan nyt pyöritty Funegirolan katuja täällä muutaman päivän. En ole tehnyt ainuttakaan tarkkaa suunnitelmaa päiviemme varuille. Fiiliksen mukaan joko uima-allasta, rantaa, leikkipuistoa tai shoppailua. Tästä pääsee tosi kätevästi ja nopeasti Malagan keskustaan, pari museota kiinnostaa, samoin kun päiväretki Marokkoon. Saas nähdä mitä keksitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ekana Espanja-päivänä, rannalla syödyn aamupalan jälkeen, lähinnä torkuimme ja uimme. Tai lapset uivat. Onhan täällä lämmin, muttei silti ihan niin kuuma, että meitä aikuisia saisi tuonne vielä reippaasti alle kakskytasteiseen altaaseen. Sinne ne vaan sinnikkäästi jatkuvasti menevät. Välissä puhallellaan saippuakuplia. Niin ihana olla täällä.

Lento meni tosi hyvin taas, laskin että se taisi olla Elviksen 11. ja Kaapon 13. kerta koneessa, joten ei ihme. Täytyy sanoa että ihan parhaat reissukaverit mulla. Viiden tunnin lento lähti kuudelta aamulla, joten nukuimme lähes kokoajan. Siitä huolimatta uni maistui pitkin päivää. Pääsimme siis heti kunnon lomatunnelmaan. Nyt takaisin altaalle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pähkäilin jo alkukeväästä mitkä rattaat ottaisin matkallemme mukaan. Donkeyt tupalana, johon saisin molemmat lapset kyytiin vaiko Cameleonit joissa Kaapo joutuisi olemaan seisomalaudalla. Yksin lapsetn kanssa mennessä helpoin olisi ollut ehkä laittaa vain molemmat tupliin, etenkin kun he molemmat nukkuvat vielä päikkärit. Teinkin jo tavallaan päätöksen, ja teistä moni myös suositteli tuplia. Mutta lopulta kuitenkin päädyin viimehetkellä ottamaan vain yhden istuttavat ja seisomalaudan. Enkä ole joutunut katumaan kertaakaan!

Uskon että olisimme joutuneet moniin vaikuksiin täällä leiveiden kärryjemme kanssa. Suurinosa kävelyteistä on täällä todella kapeita, ja välillä tavallisten rattaidenkin kanssa joutuu koukkaamaan autotien kautta kun vaikka lyhtypylväs on pätetty sijoittaa kivasti keskelle tietä. Busseilla kulejttaessa olisi varmasti tullut vastaan seuraava ongelma, vaikka ne ovatkin matalalattiasia kuljetaan sisään rattaidenkin kanssa etuovesta. Myöksin kaikki pienet putiikit olisi voinut unohtaa, sillä ulos en uskaltaisi rattaita, etenkään nukkuva lapsi kyydissä, jättää.

Päikkärit tosin Kaapolta ovat jääneet lähes päivittäin välistä. Reissun aikana hän on nukkunut ainostaan muutaman erran esim rannalla. Harmi ettei tuohon bugaboon lautaan ole enään saatavilla sellaista penkiä, mutta näköjään ihan hyvin voi laudalla istuskella muutenkin jos jalkoja alkaa väsyttämään.

Loistavasti on siis mennyt näin. Ja alkaahan tuo Kaapo olla aika iso rattaissa muutenkin istumaan, täyttää syksyllä neljä. Kirjoittelinkin keväällä että viimeistään kesän jälkeen Donkeyt lähtee meiltä myyntiin, ja nyt kun mietin, niin olemme ehkä viimeisen kolmen kuukauden aikana käyttäneet niitä viisi kertaa. Voi haikeus tätä lupumisen tuskaa etukäteen, ovat ne kuitenkin tosi ihanat.

Ostin muuten tätä matkaa ja kesää varten tuon Bugaboon seatlinerin, jonka pitäisi pitää lapsi viileänä. Se onkin ollut tosi loistava ja helppo heittää tarvittaessa pesuun.

Bugaboon kuljetuslaukku on tosi näppärä, mutta meiltä ei sitä löydy. Ajattelinkin että pärjäämme ilman sitä ja pakkasin rataat kuplamuoviin ja elmukelmuun. Ehjänä pysyivät ja lentokentällä kehuttiin että on hyvin pakattu. Joten ilman kulejutslaukkuakin pärjää hyvin!