Äitiysneuvolasta saakka toitototetaan, kuinka rutiinit ovat tärkeitä lapsille. Ne tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Kaikki sujuu paremmin on on tietyt ruutinit, kellonajat ja tavat asioiden tekemiseen. Mutta ovat ne rutiinit tärkeitä aikuisillekkin!

Itse olen sellainen huithaapeli ja tietynlainen taitelijaluonne, joka haluisi touhuta yöt ja nukkua päivät. Mutta koska haluan olla myös kuulainen kansalainen, tuottaa epäsäännöllinen elämänrytmini omantunnon tuskia. Kotona työskentely asettaa myös lisähaastetta. Univelkoja on ihan liian helppo paikata keskellä työpäivää, kuten tänään.

Olen pitkän lomailun jälkeen aika iloinen, että arki taas koitti. Toki minua hirvitti ajatus siitä, että nyt eskarin alakessa täytyy viedä lapset kahteen eri paikkaan aamulla – ja vielä tiettyyn aikaan! Mutta hommahan on sujunut paremmin kun hyvin. Taitaa tuo eskari jännittää minuakin siinä mielessä, että pomppaan edelleen aamuisin salamana sängystä ylös.

Syksyn tullessa myös harrastukset ovat alkaneet. Hirveää säätöähän se on yrittää ehtiä päiväkotipäivän jälkeen kotiin syömään ja siitä ajoissa tanssitunnille, mutta kyllä se siitä. Ihan niin hyvin että seuraavana on luvassa jalkapallokoulun valinta.

Arki tuo tullessaan myös sen, että viikonloppuisin sitä haluaa sitten käpertyä perheen kanssa vaan viettämään yhteistä aikaa. Tämän illan suunnitelmissa on tehdä itse pizzaa ja katsoa leffa. Meinasin myös kysyä naapureilta, josksos jollain olisi tänään vapaana vielä saunavuoroa. Toki blockfestit ja kaverin kolmikymmpisetkin kiinnostavat, mutta kesän rientojen jälkeen sitä mielummin nyt lataileekin akkuja.

Tai siis, eihän oma elämäni mitenkän kovin säännöllistä ole. Maanantain palauduin Flowsta. Eilen riekuin yömyöhään Pure Wasten näytöksessä, johon olin suunnitellut asun. Vaikka tiistaisen 18 tunnin Tallinan reissun väsymys vielä painoi päälle. Säädimme niin äitini kun poikien isän kanssa tanssikouluun viemisestä ja illan hoidoista ja lopuksi vielä kaverinikin oli meillä yötä. Mutta varmaan tämäkin on pieni aikuiseksi tulemisen merkki, kun huomaa nauttivansa niistä aikatauluista ja rutiineista. Nytkin katselen malttamattomana kelloa, että voin puolen tunnin päästä huristella pyörällä hakemaan pojat ja käydä yhdessä ruokakaupassa. Ihana arki!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pitkään on tuntunut, että se jokin puuttuu. Onhan tässä tultu oltua ilman jo aika pitkään. Kaipaan sitä että on joku jolle jutella. Joku jonka viereen käpertyä iltaisin sohvalla ja jonka päätä rapsuttaa. En halua tehdä yksin asioita vaan jakaa arkeni toisen kanssa. Käydä yhdessä lenkillä ja kävelyllä. Herätä aamulla toisen lämpöön. Haluan jonkun jolle kertoa kaikki muerheeni. Joka ymmärtää ja tukee, on aina läsnä. Jonkun joka innostuu hassuista ideoistani ja lähtee spontaniisti niihin mukaan. Olisi ihanaa tehdä kaikkea kivaa kahdestaan ja koko perheen kesken. Haluan vierelleni luotettavan kumppanin. Viimeaikoina olenkin nähnyt sellaisia pareja paljon. Nuoria ja vanhoja. Ja tuntenut kateutta. Tiedän että sellainen olisi itsellekkin mahdollista löytää. Mutta kriteerit täyttäviä on vaan niin vähän. Enkä minäkään välttämättä kaikille kelpaa. Vielä en ole kuitenkaan juurikaan tehnyt asialle mitään, mutta olen miettinyt tätä asiaa kovasti. Tiedän että se oikea on tuolla jossain. MÄ HALUAN KOIRAN !!!!!!!!!!!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Terkkuja yhdestä lempparikaupungistani! Tiistai-aamuna soi herätyskello ennen puoli viittä ja silmät ristissä matkustin lentokentälle, josta matkasimme Unicefin suomen edustajien sekä Karoliinan ja Katjan kanssa Kööpenhaminaan. Aloitin hetki sitten yhteistyön, tai oikeastaan hyväntekeväisyystyön, Unicefin kanssa. Kerron siitä sekä vierailustamme heidän tehtaallaan pian lisää. Intensiivisen hyvääntekeväisyys-aamupäivän jälkeen meillä kuitenkin oli vielä reilusti aikaa pyöriä kaupungilla, ennen kun lensimme illalla takaisin kotiin.

Köpis vei sydämeni muutama kuukausi sitten, kun vietimme siellä hauskat pari päivää myöskin bloggaajaporukalla. Kööpenhamina on ihana sekoitus skandinaviaa ja keski-eurooppaa. Minuun vetoaa siellä urbaani fiilis, historialliset vanhat rakennukset, ystävälliset, kauniit ja tyylikkäät ihmiset ja kuitenkin se että kulttuuri on suht samaa mihin itse olen tottunut. Ehkä siksi juuri kiehtoo ajatus asumisesta vaikkapa Köpiksessä. Koska isäni ja muuta sukuani asuu etelä-espanjassa, olen monesti myös miettynyt asumista siellä. Ilmaston puolestahan se olisikin täydellistä, mutta jotenkin en vain näe itseäni siellä pysyvästi. Kaipaan skandinaavisuutta ympärilleni. Laatikkopyöriä, villaleggareita ja graavilohta. Merituulta, minimalisesesti sisustettuja kauppoja ja omituista kieltä. Perinteitä ja pullan tuoksua.

Jännää on se, että kun haaveilee asumista, vaikkapa sitten Köpiksessä tai Tukholmassa, kuvittelen aina asuvani jossain ihan keskustassa ihanassa vanhassa kerrostalossa. Ikkunasta katselisisin kävelukadun tunnelmaa, ajelisin sillä laatikkopyörälläni lapset kyydissä, hakisin torilta kukkia ja parrakas poikaystäväni toisi kotiin tullessaan alakerran leipomosta tuoreita leivonnaisia. Sitten herään, haloo, asun Helsingissä ja voin tehdä tuota kaikkea vaikka heti! Samalla reissut tuollaisiin ihaniin kaupunkeihin avaavat silmät myös omalle kotikaupungilleni. Vähänkö tämäkin on magea paikka! Pitää muistaa fiilisellä Helsinkiäkin aina välillä. Mutta haaveilla saa aina, sehän on vain hyväksi. Ja jos en muuttamisesta toiseen maahan, niin haaveilen ainakin että suomeen tulisi vihdoin & Other Storiesin kauppa. Kaunein ikinä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ensin ajattelin että olen vain nukkunut huonosti, olen syönyt huonosti, kyllä se siitä.. Kunnes minulle valkeni, ei se siitä vaan minähän vanhenen! Peiliin katsoessa sieltä tuijottaakin takaisin ihan joku ihan muu kun se vauvankasvoinen tyttö johon olen tottunut. Pienet rypyt ja juonteet eivät haittaa, mutta kun naama olkaa oikeasti roikkumaan ei enää paljoa naurata. Stressi ja valvotut yöt varmasti vaikuttavat, mutta ihan faktahan on se että kun kakskytäviisi pamahtaa lasiin se alkaa. Vanheneminen nimittäin.

Tänään olen googlaillut kaikkea kasvojumpasta kaksoileuan rasvaimuun. Jumppa kyllä kiinnostelee, kirurgiset toimenpiteet ei. Joten päädyin ostamaan vihreää teetä sekä kiinteyttävää pikakaunistajaa. Ajan kulkua ei voi estää, mutta hitto vie, en mä vielä ole valmis tähän! Joten nyt kaikki niksit vanhentumiskellon hidastamiseen, kiitos. Eli mikä on paras kiinteyttävä voide? Ja nimenomaan sellainen naamaa nostava, ryppyjä siloittavat voiteet kun saavat kasvoni jotenkin turvoinneiksi. Mitäs muita vinkkejä, tarpeeksi unta, reilusti vettä, puhdasta ruokaa? Entäs naaman venymisen myötä, ainakin itseäni, vaivaamaan alkaneet suurentuneet ihohuokoset? Millä ne saisi kuriin koko päiväksi? Onko joku saanut apua ihoa hoitavista pillereistä?

Ja sitten niihin hiuksiin! Harmaita ei VIELÄ ole, mutta jottei tässä ihan heti mummoksi kaikki luulisi, kävin jo tuossa muutama viikko sitten luottokampaamossani vähän blondailemassa. Latvoja vaalennettiin muutamaan otteeseen ja päälle vedettiin oranssi jonka joukkoon sekoitettiin tippa pinkkiä. Eri valoissa tukka on tosi eri näköinen ja tykkään siitä kyllä kaikissa värisävyissään. Kiva piristysruiske marraskuun pimeyteen. Otsatukaahanhan pätkäsin jo aiemmin itse hetken mielijohteesta, ja myönnettäköön että se edelleen kaduttaa. Onneksi se kasvaa ja samalla ajattelin kasvatella tuota polkkaa nyt ihan pikkasen pidemmäksi. Mitäs sanotte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen tämän pienen blogiurani aikana päässyt tekemään yhteistyötä monen mielenkiintoisesen tahon kanssa. Yksi pitkäikäisimmistä näistä on ruotsalainen vaatemerkki Me&I. Ollaan meandin kanssa järkätty niin lukijailtaa, olen ollut heidän 10v juhlanäytöksessään mallina, tavannut merkin perustajat sekä käynyt tutustumassa heidän pääkonttoriinsa Malmössä. Muutama päivä sitten tapasin myös Sanna Lostedtin, joka on toiminut Meandin myyjänä kuusi vuotta.

Lasteenvaatteista kiinnostunut Sanna päätti hakea Meandin myyjäksi esikoispoikansa, Daneilin, ollessa puolivuotias. Netissä tekemän hakemuksen jälkeen Sannaa haasteteltiin puhelimitse ja hän pääsikin heti ensimmäisellä hakukerralla mukaan myyjäksi. Kotimyyjän työ sopi hyvin iloiselle ja avoimelle Sannalle ja kolme vuotta sitten, kuopuspoika Felixin ollessa vuoden ikäinen, hän irtisanoutui edellisestä liikunnanohjaajan työstään ja on tähän päivään saakka jatkanut kokopäiväisenä Meandi-myyjänä. Eikä loppua näy.

Kotimyyjänä Sanna siis kiertää asiakkaiden kotona esittelemässä uusien mallistojen vaatteita. Muutaman kerran vuodessa hän pitää kutsut myös omassa kodissaan, esimerkiksi siloin kun uusi mallisto julkistetaan. Myyjän työssä tapaa paljon erilaisia ihmisiä, joten luonteeltaan on hyvä olla ulospäin suuntautunut ja tulla hyvin toimeen monenlaisten persoonien kanssa. Myyjältä vaaditaan myös ahkeruutta sekä aitoa kiinnostusta vaatteisiin. Tällä hetkellä kutsuja olisi pidettäväksi vaikka joka päivä. Etenkin illat ja viikonloput ovat myyjillä työntäyteisiä. Hyvänä puolena taas päivät voi viettää kotona lasten kanssa.

Kaikki myyjät tapavaat vähintään pari kertaa vuodessa kick off-tapahtumissa, joissa myyjille esitellään uudet mallistot muutamaa viikkoa ennen niiden ilmestymistä. Lisäksi myyjillä on yhteinen facebookryhmä, sekä jokaisella myyntialueella vielä omansa. Yhteishenki on todella hyvä, eikä muutenkaan matalan hierarkian yrityksessä tarvitse jännittää, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Sanna kertookin, että on saanut työnsä kautta ihania ja tärkeitä tosisytäviä elämäänsä. Enkä yhtään ihmettele, olen myös itse saanut sivusta nähdä meandin porukan lämpimät välit ja huikean yhteishengen.

Myyjien palkkaus on provisiopohjainen, jonka lisäksi myyjille on paljon erilaisia kannusteita ja kisoja. Palkinnot ovat tuotteista, kuten korusta, lähtien erilaisiin usean päivän palkintomatkoihin. Loppuvuodesta Sannakin matkustaa huippumyyjien kesken Köpenhaminaan ja Malmööseen. Tietysti meandin tuotteista saa myös hyvät alennukset, sekä myyjien on mahdollista ostaa erikoistuotteita, jotka eivät muuten olisi myynnissä. Sanna kertookin että sekä lasten että hänen oma vaatekkaappinsa koostuukin vain lähinnä meandin vaatteista. Ja juuri tuo naistenmallisto onkin nyt todella suosittu, ja sitä myydään Sannan arvion mukaan jopa enemmän kun lastenvaatteita.

Tällä hetkellä etenkin pääkaupunkiseudun alueelle palkataan lisää myyjiä, joten jos olet ulospäin suuntautunut, ahkera ja kiinnostunut vaatteista voi netin kautta hakemuksen lähettää. Kaikki blogini hakemuksessa maininneet saavat myös veloituksetta myyjien kassin, jossa vaatteet kutstuille kujeteteaan, seuraavaa myyntimallistoa tilatessaan.

Kuinka paljon meandi myyjiä muuten siellä lukijoiden joukossa on? Oliko teillä antaa vielä jotain neuvoja myyjän uraa miettiville? Kauanko te olette myyjinä toimineet ja mitä tykkäätte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.