Terkkuja yhdestä lempparikaupungistani! Tiistai-aamuna soi herätyskello ennen puoli viittä ja silmät ristissä matkustin lentokentälle, josta matkasimme Unicefin suomen edustajien sekä Karoliinan ja Katjan kanssa Kööpenhaminaan. Aloitin hetki sitten yhteistyön, tai oikeastaan hyväntekeväisyystyön, Unicefin kanssa. Kerron siitä sekä vierailustamme heidän tehtaallaan pian lisää. Intensiivisen hyvääntekeväisyys-aamupäivän jälkeen meillä kuitenkin oli vielä reilusti aikaa pyöriä kaupungilla, ennen kun lensimme illalla takaisin kotiin.
Köpis vei sydämeni muutama kuukausi sitten, kun vietimme siellä hauskat pari päivää myöskin bloggaajaporukalla. Kööpenhamina on ihana sekoitus skandinaviaa ja keski-eurooppaa. Minuun vetoaa siellä urbaani fiilis, historialliset vanhat rakennukset, ystävälliset, kauniit ja tyylikkäät ihmiset ja kuitenkin se että kulttuuri on suht samaa mihin itse olen tottunut. Ehkä siksi juuri kiehtoo ajatus asumisesta vaikkapa Köpiksessä. Koska isäni ja muuta sukuani asuu etelä-espanjassa, olen monesti myös miettynyt asumista siellä. Ilmaston puolestahan se olisikin täydellistä, mutta jotenkin en vain näe itseäni siellä pysyvästi. Kaipaan skandinaavisuutta ympärilleni. Laatikkopyöriä, villaleggareita ja graavilohta. Merituulta, minimalisesesti sisustettuja kauppoja ja omituista kieltä. Perinteitä ja pullan tuoksua.
Jännää on se, että kun haaveilee asumista, vaikkapa sitten Köpiksessä tai Tukholmassa, kuvittelen aina asuvani jossain ihan keskustassa ihanassa vanhassa kerrostalossa. Ikkunasta katselisisin kävelukadun tunnelmaa, ajelisin sillä laatikkopyörälläni lapset kyydissä, hakisin torilta kukkia ja parrakas poikaystäväni toisi kotiin tullessaan alakerran leipomosta tuoreita leivonnaisia. Sitten herään, haloo, asun Helsingissä ja voin tehdä tuota kaikkea vaikka heti! Samalla reissut tuollaisiin ihaniin kaupunkeihin avaavat silmät myös omalle kotikaupungilleni. Vähänkö tämäkin on magea paikka! Pitää muistaa fiilisellä Helsinkiäkin aina välillä. Mutta haaveilla saa aina, sehän on vain hyväksi. Ja jos en muuttamisesta toiseen maahan, niin haaveilen ainakin että suomeen tulisi vihdoin & Other Storiesin kauppa. Kaunein ikinä!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Köpis on mun mielestä myös uskomattoman keskieurooppalainen kaupunki. Välillä lämpiminä kesäiltoina voi melkein kuvitella olevansa jossain Etelä-Saksassa… Ja lentokentän valikoimat on hyvät, eikö totta? (Kirjoitin niistä juuri omaan blogiini.)
Mäkin haaveilen & Other Storiesin kaupasta! Oon käynyt Lontoon ja Pariisin kaupoissa ja kyllä harmittaa ettei meillä ole sitä. Tukholmassa on kaiketi lähin, mut kun ei tule käytyä. Tosi monet hehkuttaa Kööpenhaminaa, pitäisi varmaan päästä käymään siellä. 🙂
Oo, mikä mahtava pontso tuossa yhdessä kuvassa! Haluun!
ps. Köpis ON ihana. Täytyykin ehkä keväällä lähteä sinne taas..
Toi kauppa jonka edessä pontso roikkui oli kaikinpuolin mahtava! Munkin täytyy… :_D
Moikka! Köpis on kyllä ihana! <3 Mutta täytyy sanoa, että niin on Helsinkikin. Kun asuu pienellä paikkakunnalla Tampereen vieressä (rumassa rivarissa vieläpä), niin Helsingissä käyminen tuntuu lomalta jossain tosi eurooppalaisessa kaupungissa. 😀 Mutta ymmärrän kyllä sun Köpishaaveet, ainahan sitä miettii kaikkia mahdollisuuksia millaista elämää eläisi ja missä, jos ei olisi siellä missä on. Haaveilu on ihanaa! <3
Onko tanskalaisen Brinjan blogi http://blog.brinja.dk/ sulle tuttu? Suosittelen kurkkaan, jos tekee mieli fiilistellä tunnelmallisten kuvien äärellä köpisläisen arkea. Oon seurannut jo monta vuotta tuota blogia, tykkään siitä välittyvästä fiiliksestä. 🙂 Brinja asui ennen miehensä ja pienen tyttärensä kanssa Köpiksessä, mutta erosi pari vuotta sitten, löysi uuden miehen ja sai hänen kanssaan pojan viime syksynä. Nyt Brinja perheineen asuu osittain Köpiksessä ja osittain pienessä tanskalaisessa kaupungissa meren rannalla. Kannattaa selailla blogia taaksepäin.
Kiitos kivasta blogista ja hyvää Joulun (eli matkan!!) odotusta! Niin huikee idis lähteä lämpimään jouluksi!